Tyhjä paperi on lupaus täydellisestä vapaudesta.
Istun tässä ja piereksin. Tavoistani poiketen söin aamulla kaksi voileipää. Yleensä aamupalakseni riittää kolme kuppia kahvia ja annos pikakaurapuuroa veteen mikrotettuna. Vatsani ei siedä maitotuotteita. Kahden leipäpalan päälle levittelin Floraa ja paksulti Olympia-nimistä sulatejuustoa. Siinä lienee laktoosia. Tällaisena pakkaspäivänä tällaisessa pikkuliikkeessä ei vieraile liiemmälti asiakkaita. Olisin hyvinkin voinut jäädä kotiin päästelemään suolikaasujani. Toisaalta olisin menettänyt jännitysmomentin - nytkin voimakkaanhajuisen leijan jälkeen joudun pelkäämään, että liikkeeseen sittenkin sattuisi tulemaan joku - ehkäpä hoikka, hyvin tyylikäs nainen. Sisään astuttuaan hänen sieraimensa laajenisivat kaasumolekyylien tavoittaessa nenän reseptorit. Arvatenkin hoikka, hyvin tyylikäs nainen nyrpistäisi sievää nenäänsä, ja siirtyisi sitten katselemaan kankaita. Kauniita painokuoseja, kalliita silkkejä upeilla brodeerauksilla. Ketään ei kuitenkaan tule - haju katoaa. Kukaan ei pääse kotiin palattuaan kertomaan paskalle haisevasta kangasliikkeestä. Työaikaa on kuitenkin jäljellä, eikä paine suolistossani ole helpottanut. On merkillistä miten elämä voi muuttaa kulkusuuntaansa pikkuriikkisten valintojen ansiosta. Olisinpa jättänyt vaimon sulatejuuston rauhaan. Istuisin nyt vatsa levollisena onlinepörssikursseja selaillen - ehkä voisin välillä vilkaista myös Kirjailijanalut palstaa. Se on kuitenkin jokseenkin varmaa, etten olisi tätä sepustusta kirjoittanut ilman tavoistani poikkeavaa aamiaista. Hyvin hoikka - tyylikäs nainen jää tulematta - olen varma siitä. Olisin osannut pitää varani. Kassalaatikko on lukittu. Silkkipakat katsotaan myymälän sisällä. Sitäpaitsi jotakin muuta puuttuu - heikkonäköinen nainen. Ja se akkalauma. Saisivat tulla koko kööri, on tämä päivä niin pirun tylsä.
Istun tässä ja piereksin. Tavoistani poiketen söin aamulla kaksi voileipää. Yleensä aamupalakseni riittää kolme kuppia kahvia ja annos pikakaurapuuroa veteen mikrotettuna. Vatsani ei siedä maitotuotteita. Kahden leipäpalan päälle levittelin Floraa ja paksulti Olympia-nimistä sulatejuustoa. Siinä lienee laktoosia. Tällaisena pakkaspäivänä tällaisessa pikkuliikkeessä ei vieraile liiemmälti asiakkaita. Olisin hyvinkin voinut jäädä kotiin päästelemään suolikaasujani. Toisaalta olisin menettänyt jännitysmomentin - nytkin voimakkaanhajuisen leijan jälkeen joudun pelkäämään, että liikkeeseen sittenkin sattuisi tulemaan joku - ehkäpä hoikka, hyvin tyylikäs nainen. Sisään astuttuaan hänen sieraimensa laajenisivat kaasumolekyylien tavoittaessa nenän reseptorit. Arvatenkin hoikka, hyvin tyylikäs nainen nyrpistäisi sievää nenäänsä, ja siirtyisi sitten katselemaan kankaita. Kauniita painokuoseja, kalliita silkkejä upeilla brodeerauksilla. Ketään ei kuitenkaan tule - haju katoaa. Kukaan ei pääse kotiin palattuaan kertomaan paskalle haisevasta kangasliikkeestä. Työaikaa on kuitenkin jäljellä, eikä paine suolistossani ole helpottanut. On merkillistä miten elämä voi muuttaa kulkusuuntaansa pikkuriikkisten valintojen ansiosta. Olisinpa jättänyt vaimon sulatejuuston rauhaan. Istuisin nyt vatsa levollisena onlinepörssikursseja selaillen - ehkä voisin välillä vilkaista myös Kirjailijanalut palstaa. Se on kuitenkin jokseenkin varmaa, etten olisi tätä sepustusta kirjoittanut ilman tavoistani poikkeavaa aamiaista. Hyvin hoikka - tyylikäs nainen jää tulematta - olen varma siitä. Olisin osannut pitää varani. Kassalaatikko on lukittu. Silkkipakat katsotaan myymälän sisällä. Sitäpaitsi jotakin muuta puuttuu - heikkonäköinen nainen. Ja se akkalauma. Saisivat tulla koko kööri, on tämä päivä niin pirun tylsä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tää oli ihan eri planeetalta, vaikka mielelläni sen luinkin.
MIES MYYJÄ, KANGASKAUPASSA?
"paskanhajuinen kangaskauppa", en melkein pystynyt hillitsemään naurua, koska meillä ei saa meluta näin myöhään.