Mulla taitaa olla vähän huono tuuri näitten ihmissuhteiden kanssa ja viellä,kun plussataan hienoinen ujous.
Otetaas alusta!
Eka ihastus tuli kerran koulun jollakin retkellä kysymään jotain. Mitä tein? Menin lukkoon ja vastasin jotakin typerää ja se varmaan piti minua nuijana.
Yhden toisen kanssa tuli taasen sanoja vaihdettua muutaman kerran, joka nyt ei silleensä meinannut mitään, kun kuitenkin samalla luokalla oltiin, mutta olisi sitä voinut edes jotakin järkevää juttua kehittää. Vaan mitä tein? Pari kertaa tuli taas vastattua jotakin äärettömän tyhmää ja sekin pitää minua varmaan idiottina!
Nii ja sanomattakin selvää, että tää tyttö pyysi minua kerran laivalla luokkaretkellä ollessamme tanssimaan, mutta tosimiehethän ei tanssi (prkle!), niin päästiin siintäkin.
Ei sillä, se oli varattu, niin kuin ne kaikki aina lopulta on.
Yhden ihastuksen kanssa istuttiin jonkin aikaa kahdestaan samassa huoneessa. No OK, siinnä olisi pitänyt olla jo jonkin sortin pelimies, että siinnä olisi saannut keskustelun aikaan, mutta periaatteellinen mahdollisuus kuitenkin.
Yksi päivä(OK! yö) töissä taasen eräs kolleega tyttönen sanoi niin ujosti moi, että menin taas lukkoon, enkä edes vastannut, saatikka aloittanut keskustelua vaikka oli mitä mainioin tilaisuus. Mutta kun kerran sille olin jo sinä yönä moi sanonut, niin se hämmensi, että mitä se yhtä mittaa tervehtii.
Ei sillä, että olisin hänestä jotenkin sillä tapaa kiinnostunut, mutta olisi ollut hyvä tilaisuus kehittää itseään ja keskustelu taitojaan.
Nii ja sitten sunnuntaina, joku tyttönen tällä palstalla ainakin oli kiinnostuneen oloinen, mutta ennen kuin sain mitään osoitteita vaihdettua yms. niin mitä tein? Juu menin syömään ja isoveli valtasi koneen. :P Eipä tietenkään enää sen jälkeen häntäkään näkynyt.
Onko jotkut vaan tuomittu olemaan yksikseen? Mihin tää kaikki päättyy?
No joo, tää oli taas kirjoittelua kirjoittamisen ilosta ja toivon, että otatte huumorilla.
Otetaas alusta!
Eka ihastus tuli kerran koulun jollakin retkellä kysymään jotain. Mitä tein? Menin lukkoon ja vastasin jotakin typerää ja se varmaan piti minua nuijana.
Yhden toisen kanssa tuli taasen sanoja vaihdettua muutaman kerran, joka nyt ei silleensä meinannut mitään, kun kuitenkin samalla luokalla oltiin, mutta olisi sitä voinut edes jotakin järkevää juttua kehittää. Vaan mitä tein? Pari kertaa tuli taas vastattua jotakin äärettömän tyhmää ja sekin pitää minua varmaan idiottina!
Nii ja sanomattakin selvää, että tää tyttö pyysi minua kerran laivalla luokkaretkellä ollessamme tanssimaan, mutta tosimiehethän ei tanssi (prkle!), niin päästiin siintäkin.
Ei sillä, se oli varattu, niin kuin ne kaikki aina lopulta on.
Yhden ihastuksen kanssa istuttiin jonkin aikaa kahdestaan samassa huoneessa. No OK, siinnä olisi pitänyt olla jo jonkin sortin pelimies, että siinnä olisi saannut keskustelun aikaan, mutta periaatteellinen mahdollisuus kuitenkin.
Yksi päivä(OK! yö) töissä taasen eräs kolleega tyttönen sanoi niin ujosti moi, että menin taas lukkoon, enkä edes vastannut, saatikka aloittanut keskustelua vaikka oli mitä mainioin tilaisuus. Mutta kun kerran sille olin jo sinä yönä moi sanonut, niin se hämmensi, että mitä se yhtä mittaa tervehtii.
Ei sillä, että olisin hänestä jotenkin sillä tapaa kiinnostunut, mutta olisi ollut hyvä tilaisuus kehittää itseään ja keskustelu taitojaan.
Nii ja sitten sunnuntaina, joku tyttönen tällä palstalla ainakin oli kiinnostuneen oloinen, mutta ennen kuin sain mitään osoitteita vaihdettua yms. niin mitä tein? Juu menin syömään ja isoveli valtasi koneen. :P Eipä tietenkään enää sen jälkeen häntäkään näkynyt.
Onko jotkut vaan tuomittu olemaan yksikseen? Mihin tää kaikki päättyy?
No joo, tää oli taas kirjoittelua kirjoittamisen ilosta ja toivon, että otatte huumorilla.
Vastaukset 41
Vanhimmat
1. Onko jotkut vaan tuomittu olemaan yksikseen?
Tiesitkö että sä niistä naruista sun elämässä vetelet, ei ole kyse mistään tuomitsemisesta - sinä ite voit vaan muuttaa ton yksinolemisen!
2. Mihin tää kaikki päättyy?
Siihen pisteeseen kun otat itseäsi niskasta kiinni, kohotat itsetuntoasi ja tutustut uusiin ihmisiin. Sekin riippuu vain susta.
Pientä pilkunviilausta tuohon 2. kysymyksen vastaukseen. Miten voi kohottaa itsetuntoaan itsekseen? En minä ainakaan pysty. Kyllä siihen muita ihmisiä tarvitaan.
Eiköhän täältä palstoilta vanhapoikakin oo saanut tukea. Onhan sekin yksilöllistä että miten paljon tarvitsee muita ihmisiä siihen. Sekin on erittäin mahollista et vaan pistää sen leuan pystyyn vaikka ilman apuja eikä nökötä kumarassa tuesta huolimatta.
itse ainakin saan skarpattua omaa itsetuntoani ylöspäin. mietin vaan, että vitsi mä oon hyvä jnejne. pää vaan pystyyn ja homma toimimaan..
toki ulkopuolisten kommentit buustaavat itsetuntoa ylöspäin hieman nopeammin ja runsaammin.
Kukaan ihminen ei ole huono, kaikissa ihmisissä on hyviäkin puolia. Okei joku saattaa olla ujo, mut se ei tee ihmisestä huonoa! (:
Jotkut ihmiset on tarkoitettu elämään itsekseen joitakuita ei.
Itselläni ei paljon ole ystäviä, mutta jotka ovat ovat todellisia! Ei tarvitse olla samanlainen kuin muut, mielestäni se on rikkaus että on erilainen ja on omat mielipiteet ja periaatteet. (:
Itse olen apsolutisti, en polta enkä käytä aineita. Nämä seikat eivät vaikuta ihmissuhteisiini. Niikuin jo aiemmin sanoin jokaisella meillä on omat periaatteet! (:
oho, tulipas sitä paasattua... (:
Tsemppiä sinulle! Kaikilla asiolla on tapana järjestyä jotenkin! Tosiaan huumoria silmäkulmaan!! (:
Sikäli mikäli oikein ymmärsin, niin sinulla sitä valittamisen ja surkuttelun aihetta olisi enemmänkin, mutta et vaan valita.
On se mahtavaa, jos kykenee olemaan valittamatta. Ehkä viellä opin itsekkin ja kykenen nauttimaan siintä mitä minulla jo on.
Moi vaan! (:
Olen ihan tyytyväinen elämääni tällaisena!! :D Mistä sait ajatuksen, että mulla olis valittamisen aihtta? (:
Toivottavasti en ole liian utelias... (:
Mites sun päivä on mennyt? (:
Eikä kun joskus vaan sinua salaa vakoilin ;) ja sanoit, että sinulla on CP-vamma.
Toisilla, kun se vaikeuttaa elämää enemmän, kuin toisilla.
Kiitos kysymästä. Päiväni on mennyt ihan hyvin lähinnä nukkuessa (yö työt saavat minut viellä hengiltä!) ja tässä koneella.
Vai sellasta.. :D No juu olen CP-vammainen. (Kävelen itse) Ei se mun elämään paljoa vaikuta, olen tottunut! (: Jotkut ihmiset saattaa vähän "säikähtää" (en nyt parempaa sanaa keksi :D) kun näkee mut.. Johtuen kait mun kävelytyylistä.. :D
Mitäs työtä sä teet?
No hyvä ettei sinulla "sen pahempaa".
Serkkuni on aika vaikeasti vammautunut.
Postilla olen varhaisjakelussa töissä. Kerrankin homma jota osaan tehdä ja jossa ei ole mahdollisuutta mokata pahasti.
Vaan se työaika!
No mut hei sullahan on hieno duuni! :D Joo no se työaika vissiin tuntuu alussa aika raskaalta, mut kaikkeen tottuu! (: Tietty sä osaat tehä sitä. Ja varmasti uskallat tehdä monia muitakin asiaoita! Ihan totta! (: Eikös sitä niin sanota että "harjoitus tekee mestarin?"
Hmm... Kerroit että serkkusi on vammautunut.. (anteeksi jos olen liian utelias) Jossain onnettomuudessako...? Mitäs sä harrastat muuten vapaa-aikanasi? Itse peuhaan noiden elukoitten kans ja luen tietysti! :D
Ei kun hän on ihan syntymästään asti ollut vammautunut ja jos en väärin ymmärrä niin tässäkin tapauksessa kyseessä lienee CP-vamma, tai joku vastaava.
No nyt ajattelin taas alkaa lentopalloa harrastamaan, kun tuosta lonkasta ei löydy mitään vikaa ja kun se ei niin kipeä ole kuitenkaan.
Vanhoja metsästysaseita harrastan myöskin ja juuri harmittelen, kun tarjoutui tilaisuus ostaa Tanskasta eräs harvinaisuus, mutta kun ei kehtaisi ostaa vähään aikaan mitään, kun vasta erään "harvinaisuuden" kokoelmiini liitin ja säilytys tila on rajallista.
Toki aseilla tulee vähän metsästettyäkin.
Ruokaa olen myöskin opetellut laittamaan. Eilen viimeksi tein oikeastaan aika onnistuneen risoton ja tänään pitäisi tehdä pizzaa.
Pienoismalleja innostuin taas räpläämään pitkästä aikaa.
Siinnähän niitä tärkeimpiä harrasteita onkin.
Samoin mä olen ollut syntymästäni asti vammainen.
Hei, sähän osaat laittaa paremin ruokaa, kun mä. :D Siitä hommasta multa puuttuu itseluottamus kokonaan.. Johtuen yläaste ajasta.. No mut eiköhän asia korjaannu! Ainakin mä toivon niin... :)
Mielenkiintoiset harrastukset sulla! WAU! Isoisäni kävi ennen hirvijahdissa, enään ei käy on jo sen verran tuota ikää...
Tänään menen hohtokeilaamaan, tai itseasiassa yleisöksi, katteleen kun kamut keilaa.. Se on aika mukavaa puuhaa. Oletkos sä koskaan hohtokeilannut?
Ai, muuten.. Olen ymmärtänyt, että äitisi on kuollut noin vuosi sitten...?
Mun äiti kuoli vähän alle vuosi sitten, paksunsuolen syöpään... Taidetaan olla kohtalotovereita...
En ole koskaan hohtokeilannut, mutta keilailua on tullut joskus koulun kanssa kokeiltua.
Kyllä, äitini kuoli noin puolisentoista vuotta sitten myöskin syöpään. Tosin en ole ihan varma missä tämä syöpä sijaitsi, mutta jossakin mahan alueella kuitenkin.
Sekin valitettavasti kuuluu tähän elämään. :(
Kyllä siinnä ruuanlaitossakin kehittyy, kun uskaltaa vaan yrittää. Itsekkin olen viellä "lapsen kengissä" tällä alalla.
No hyvät hohtokeilaukset sinulle.
Itse notkun viellä hetken koneella ja lähden kohta ulos ja illalla saunaan (HURAAH!!!). Kyllä lauantait on mukavia.
Labradorit on muuten mukavia koiria ainakin yleensä. Harkitsemisen arvoinen rotu, mutta kun neo niin raskaita nostaa veneeseen.
Onko teillä mustia vai kultaisia?
No nyt tuli sit hohtokeilailtua... Oli ihan mukavaa! (: Istuskelin siellä hurraamassa tytöille.. Sit mentiin syömään, kotipizzaan.. Oli vaan aika liukas keli. Muutaman kerran meinasin lentää komeesti persuksilleni. :D Meillä oli pakkasta tässä yhtenä aamuna 37C Hui, hitto!! Ei noi elukatkaan oikeen viihdy pihalla.. Onks siellä päin ollu kovat pakkaset?
Meillä on musta labradori, Petu. Jestas se täyttää 6v maaliskuussa. Sain sen lahjaksi, kun pääsin ripille. Niin ja sit on tietysti noi kolme kissaa 10v kollikissa, Popa sit on pitkäkarvainen Piitu-kissa ja Patu. Noh oli meillä yhessä vaiheessa seittemän kissaa ja Petu tietysti joukon jatkona.:D Meillä päin joutu muut kissat ilveksen tai ketun suuhun... :( Joo labbikset on lempeäluontoisia, jos ei nyt mitään luonnevikaista koiraa kohdalle satu..
Pidätkös sä kissoista? Sulla on joskus ollut koira..?
Katteltiin tänään tyttöjen kans kotia kohti1. Oletkos sä nähny sitä? Musta se on aika liikuttava leffa. :)
Veneiletkö sä muuten kesäisin? (:
Kuuntelet sä paljon musiikkia? Oma musamaku on suomalaisesta ruotsalaiseen, no mulla on melkein aina radio auki. (:
Tää meidän keskustelu näyttää painuvan nyt valitettavasti unholaan, mutta jos tekee mieli jatkaa niin ota toki yhteyttä sähköpostitse. Minulla, kuin ei edes sähköpostiystäviä ole liikaa.
Meillä on tyydytty pakkasen suhteen ihan -27 asteeseen.
Koira nyt ei varsinaisesti ollut minun, vaan se oli isosiskoni. Kun isosiskoni lähti maailmalle, niin koirasta tuli enemmänkin tasavertainen perheenjäsen, kuin kenenkään omistuksessa oleva lemmikki. :D Meillä, kun on niin iso piha, niin se sai kuljeskella vapaana, kun se harvemmin minnekään pitemmälle lähti (mitä nyt naapurin pihalla oravia väliillä haukkui).
En ole nähnyt Kotia kohti elokuvia ja musiikillisesti olen vajaa älyinen, kun en silleensä musiikkia kuuntele (no joskus sentään on radio auki).
Veneiltyä on jonkin verran tullut kesäisin, tosin viimekesänä vähän vähemmin. Saas nähdä vielläkö sitä ensi kesänä innostuu enemmin veneilemään, vai rupeaako sekin kuihtumaan kaverin puutteen takia.
Heeei äläs nyt, kaikki mokaa joskus, ei se silti tarkota, etteikö mitään mahdollisuuksia enää olisi :Ppp Jatkat yrittämistä ja tervehdit niitä ihmisiä tästä lähin! =) Pien hymykin jo piristää jonkun päivää varmasti, saatika sitten ystävällinen tervehdys. Ja ainahan voi keskustelun aloittaa kyselemällä kuulumisia (liittyen kouluun jos koulussa olet, jos töissä niin työpäivään tietenkin), muttei ehkä kuitenkaan mitään kamalan henkevää vielä siinä vaiheessa. Sitä small-talkia, kunnes rupeat paremmin tuntemaan =)
Nyt itseäsi niskasta kiinni ja hieman tunneälyä peliin mies hyvä! Myö luotetaan sinnuun ;D
Nefru
Tuossa nyt oli tietenkin vain herkullisimmat tapaukset ja niistä saa viellä pitemmänkin listan, jos haluaa.
Tää loppu menis ehkä itsetunto palstan puolelle, mutta olkoot, kun sivuaa taas tätä.
Olen huomannut, että aina kun kaikki näyttää menevän hyvin, niin sittempä tapahtuu jotakin huonoa.
Se on vaan jännä juttu, joka kuulostaa pelkälle taika uskolle, mutta sen voi melkein kellosta tarkistaa. :D
Ei edes uskalla olla onnellinen, saatikka ihastunut, kun kohta käy/ilmenee taas jotakin. Ihastukset on olleet tähän asti 100% varattuja kaikki. (Ei viittis laskee hyvii prosenttei! ;D)
Onko kukaan muu huomannut vastaavaa?
No nyt on taas se vaihe, että seuraan tätä kaikkea ulkopuolisena ja suorastaan naurattaa ajatus, että tässä viellä seurusteltaisiin, tai muuten vietettäis normaalia elämää.
Nyt olen taas innostunut eräästä harrastuksesta, joka vie kiinnostukseni.
Mie olen huomannut. Siinä vaan on se, että yleensä kaiken huonon jälkeen tapahtuu myös hyvääkin ;D elämä on sitä kuuluisaa vuoristorataa =).
Heeei, hienoa, mikä harrastus? =)
Itse innostuin pitkästä aikaa koulusta oikein urakalla, vaikka äidinkielen opettajamme kuolikin tuossa pari päivää sitten :C Oli aika surullista kun hänet kannettiin ulos pussissa. En sitä vielä ole oikein sisäistänyt, mutta ehkä sen huomaa paremmin kun on hänen kurssejaan eikä hän pyörikään siellä viinalta haisten. Hyvä opettaja =).
Nefru
Olen taas hurahtanut pienoismallailuun, eli vanhoja valokuvia etsiskelen, pieniä osia viilailen ja liimaa haistelen omissa oloissani, joten ei siinnä silleensä ilotulittamista ole.
Pienoismallarin rentoutumis ohjeet:
"Pinsetit ja mahdollisimman pieni mittakaava." ;D
Siis kuoliko se opettaja koulussa!?
Nyky ihminen, kun näkee kuolemaa enää niin harvoin oikeassa elämässä, että se kuulostaa aina jotenkin kohahduttavalta (mistä tommonenkin sana tähän?).
Eeei, kun se opettaja kuoli kämpässään yön aikana, mutta kun se asuu samassa asuntolassa kun mie ni eihän myö voitu välttää näkemästä sitä sitten.. Vähän haikeet fiilikset nyt kun uus jakso alkanut, eikä se pyörikään käytävillä niiden hiljaisten askeleidensa kanssa, ettei vaan päänsärkyä itselleen lisäisi :D Eihän sekään ollut tosiaan kun 53 vuotias, ja silti ihan luonnollinen kuolema. Harmi sinänsä, että joku voi niin pilata kehonsa elämän aikana.
Mutta hei, harrastus on aina harrastus. Siinä on aina jotain ilotulittamisen arvoista, että joku kiinnostuu jostain =) Yritä vielä saada itsesi ulos kämpästäsi johonkin ehkä liikunnallisempaan harrastusmuotoon tai jotakin, jossa tapaat helpommin niitä ihmisiä =) Mie piän peukkuja pystyssä sulle ;)
Nefru
Se on vaan yksin aina vähän nihkeetä lähtä johonkin harrastus muotoon mukaan, mutta saa ehdottaa jotakin hyvää harrastetta.
Mulla on se ongelma, että tunnen vain vanhempaa väkeä. Oman ikäisten kanssa tulee oltua vain harvoin tekemisissä.
No mutta onneksi, joku pitää minunkin puolesta peukkuja. :)
Pitäs vissiin muuttaa hittoon tältä kuolleelta paikkakunnalta.
Meet hei kuule ihan mihin tahansa sua kiinnostaa. Yksin on tavallaan helpompikin mennä, kun ei silleen jännästi ole mitään paineita, ei tarvitse näyttää mitään kenellekään.
Mutta siis, mikä sua kiinnostaa? =)
Lähe vaikka karatea harrastamaan, ite harrastin sitä seittemisen vuotta, ja siinähän sitä helposti joutuu lähikontaktiin kaikkien kanssa. ;D Tai vaikka paritansseja harrastamaan :Ppp, kilpatansseja tai jotain. Myö puhuttiin mun poikakaverin kanssa että jos kilpatansseja ruvettas harrastaan, mutta tulee vaan niin kauheen kalliiks kun pitää Heinolaan saakka reissata ettei ole kyllä mitään järkeä :).
Nefru
Tanssiminen on minulle hemmetin vaikeaa ja kynnys on liian suuri sellaiseen.
Juu ja eipä taida meilläpäin olla sellaiseen mahdollisuutta.
Niin sanotut itsepuolustus lajit taas ei oikein sytytä.
Täytyy nyt miettiä vissiin jotakin, kun olisi sellainen harraste jota täällä meilläkinpäin voisi harrastella, mutta niitä mahdollisuuksia kun on vähän.
Toistaiseksi viekkain idea tähän mennessä on alkaa harrastamaan jotakin koiraa, mutta se on toistaiseksi viellä hyytynyt siihen, että koirat on niin aikaa vaativia.
Häkki ja iso piha olisi jo valmiina.
Jaa, missäs päin asut sitten? Minulle ei taas tullut mieleenkään, että joku muu kuin minä saattaisi olla todella pieneltä paikkakunnalta :Ppp
Koira olisi kieltämättä hyvä, vaikka meneehän siinä aika paljon aikaa ja rahaa.
Nefru
ootko vanhis koskaan tanssinu kunnolla? ite olin ennen hirveen epävarma tanssimisen kanssa ja en diggaillu olevinaan siitä yhtään.. johtu varmaan epävarmuudesta tyttöjen kanssa jne.
no nyt kun on lukiossa vanhojen tanssit ollu ja sain itteni sinne puristettuu mukaan, niin hitto että tykkään tanssia! ja heti on muutenki tyttöjen kanssa varmempi olo, kun on päässyt jopa niin läheistä tuttavuutta tekemään kuin valssia vetämään :D heti ekoissa harkoissa sain vielä yhdeltä tytöltä kommentin, että "sä osaat ainaki viedä" ja en ole koskaan kunnolla tanssinu :D
en kyllä varmaan ajanpuutteen takia jatka tanssimista, mutta hitto se on oikeesti nastaa pyöritellä tyttöjä parketilla :)
Kyllä varmaan on nastaa, kun osaa.
Minut on siunattu lähes täydellisellä rytmi-/musiikkitajuttomuudella, joten en ole kovinkaan toiveikas, että tuleeko siitä mitään koskaan.
Kaakkois-Suomessapäin sitä majaillaan.
Muuten mukavaa paikkaa, mutta mistään harrastus mahdollisuuksista ei voi puhua.
Tuollaisia itsepuolustuslaji, tanssi yms. juttuja on vähän.
Oikeesti, ei ole paljon säälittävämpää kuin tuo sinun selostuksesi. En epäile yhtään, että jäät kyllä loppuelämäksesi vanhaksi pojaksi. Jos nimimerkkisi oli sukupuoleton, luulisin kirjoituksen perusteella sinua tytöksi. Mitä jos opettelisit olemaan mies?
SIIS OMG LOL XIIT SE KATTO MUA JA VOI LOL MÄ VAAN NIINKU EN SANONU MITÄÄN HEI DAA!
Meitä ihmisiä on moneen junaan ja itse olen jäännyt asemalle.
Nyt on taas sellainen olo, että eipä jaksa harmittaa ollenkaan vaikka yksin olenkin, kun mikäs tässä hätänä on? Monttuun tää päättyy oltiin sitä sitten yksin, tai kaksin ja sitten ei enää nolota ollenkaan.
Siis WTF!?!
Omasta mielestä tollaset vähän ujot ja höpsöt pojat on ihania :) Enpähän ainakaan tunne olevani ainut tyhmä osapuoli suhteessa. Tosin totakin tärkeämpi puoli on että itsetunto on kohillaa ja osaa sanoa mitä on sanottavaa. Pitää myös osata pitää omat puolensa ja olla omia mielipiteitä :)
Minusta sellaiset vähän ujot ja höpsöt tytöt, jotka tuntee olevansa se toinen tyhmä osapuoli suhteessa on ihania! :D
Tuli mieleen tuosta kommentista (tämä menee nyt aivan ohi aiheen, mutta menkööt), että ovatko ns. fiksut pojat jotenkin pelottavia tai tavallaan luotansatyöntäviä tyttöjen mielestä, eli voiko tytöille tulla sellainen fiilis, että olen ihan tyhmä verrattuna tuohon tms. Itselläni on nimittäin jostakin syytä tälläinen oikein fiksun pojan imago koulussa, vaikka en nyt ihan allekirjoita, että olisin ketään fiksumpi. Mutta sellaisena minua pidetään, johtuen ihan hyvästä koulumenestyksestä ja yleissivistyksestä.
Olen vain miettinyt, että ei kai tyttöjä pelota sitten jutella fiksun pojan kanssa, eli ei kai ne vaan ajattele, että nyt toi kattoo mun olevan ihan dorka ja eivät uskalla keskustella täysin vapaasti?
Toivottavasti näin ei kuitenkaan ole, sai vaan tuo peppi_:n kommentti moista miettimään :)
Mulla ainakin on niin että haluan nimenomaan vähä itteeni fiksumman miehen. Ite haluan olla semmonen höpsö hassuli ja sitten että se mies ois kuitenkin semmone hyvä koulussa, fiksu ja pohtivainen ihminen. Taino ei sitä koulumenestystäkään välttämättä tarvi olla, mut sillee että on mietiskelevä, looginen ja fiksu tapaus niin nam :P
Kerrompa ihan esimerkin. Yks tyyppi oli aika .. no ei nyt mikään kovin hyvännäköinen, käytti kamalia vaatteita ja sillä oli aina iha rasvaset hiukset. Silti ihastuin siihen, koska se oli niin älykäs ja yleissivistyny. En nyt tarkota, että ois jotenki noloa ihastua rumaan tai näin (ketkä ylipäätään on rumia?) mutta siis nimenomaan siihen fiksuuteen ihastuin. Se sit lähti muita aikasemmin lukiostakin yliopistoon. Empä oo sen koommin tyyppiä nähny, enkä tiiä oisko siitä voinu koskaa tullakkaan mitään. *vaipuu muistoihin*
Noh, pointti oli kuitenkin se, että ei ainakaan mua tyttönä pelota fiksut pojat. Ehkä se, et jos on ihastunu kyseiseen poikaan niin sit voi olla pelottavaa mut se ei johdukkaan tyypin fiksuudesta sitten :)
No tuohan mukava kuulla, että olet ihastunut pelkän fiksuuden takia johonkin. :) Ja mukava kuulla, etteivät tytöt ota paineita fiksun pojan kanssa keskustelusta. En kyllä olekaan tälläistä huomannut, että kyllähän nuo tytöt ihan normaalisti ovat keskustelleet kanssani.
Niin ja olen kyllä juuri tuollainen loogisesti ajatteleva tyyppi ja koulussakin menestyn, mutta vain niissä aineissa, joista olen oikeasti kiinnostunut (lukiossa kakkosluokalla, pitkämatematiikka, kemia ja fysiikka 10.. muut menee miten menee, en yleensä jaksa paljoa panostaa muihin aineisiin, paitsi äidinkielessäkin on kyllä kurssien keskiarvo pyöristettynä 10 ja ihan hyvällä tunneilla kuuntelemisella kaikki lähes muutkin aineet ainakin 8 (yksi 7 löytyy)).
Mutta minäpä jatkossa hurmailenkin tyttöjä sitten aivonystyröillä, kerta sekin on mahdollista. :) Tosin en kyllä koe olevani mitenkään ruma (tosiaan, rumia ihmisiä on kyllä vaikea löytää) ja minulla ei ole rasvainen tukka (huolehdin kyllä ulkonäöstäni ja hygieniasta aika paljon, samoin olen aika tarkka, mitä pistän päälleni), joten ehkä voin myös hurmailla muullakin kuin aivoilla. :)
Tässä taas kirjoittelee tuo ilmeisesti mainitsemasi "kinnostuneen oloinen tyttö"...
Tässä oli vaan se väärinkäsitys, että minua ei vaan siksi ole näkynyt, koska olin viikon muualla enkä päässyt yhdestä syystä enää koneelle.:)
Eli en minä mihinkään ole hävinnyt...:D
Juu no se olikin sellainen huumori homma vaan siihen loppuun.
Mut kysyitkös sinä sitä mese osoitetta vai oliko se joku muu?
Joo, minähän se olin...:D
Ei nyt oo mikään pakko missään sitä osotetta antaa tai mitään, se oli vaan ehdotus mutta jos et tykkää niin ei olleskaan tarvii.:)
Jos kiinnostaa viellä se tietää niin tässä se nyt on: [email protected]
Älä hämäänny nimestä! Loppui vaan mielikuvitus kesken, kun kaikki järkevät on kutakuinkin hotmail osoitteina jo käytetty.
Nyt joudun kuitenkin taas valitettavasti poistumaan, mutta kenties huomenna on parempi päivä.
Miusta ianki tunnut sike mukavalta ;o .
Ehkä se ujous vaa pistää suun tuluppaan. Who knows?