Mietin aina kun luin näitä keskusteluja, et miten hirveetä olis jos ei olis vanhempia.. No, nyt olen itse täysin samassa tilanteessa ja olen vasta 17, mä en ymmärrä oikein vieläkään et mun pitäis jatkaa elämääni ilman isääni tai äitiäni täällä maapallolla (kuolemista aikaa pari kk:tta) mulla ei vaan ole mitään täällä, ei kavereita liiemmin, eikä ole ketään muuta kuin veljeni joka asuu jyväskylässä.. Nyt mä ehkä vähän ymmärrän kuinka hankalaa on elää ilman vanhempia ja niiden huolenpitoa, vaikka mä tajusin sen jo ennen kuin kuolivat... ja mua harmittaa ihmiset jotka sanoo et "äiti on kusipää/ isä on homo) ne idiootit ei tajua mitään ennen kuin ne menettää. mulla on tosi paskasti elämä nytten ja en oikein tee mitään päivisin, kouluun en pysty menemään ja näkemään kavereita, enkä opettajia.. mulla on niin ikävä mun äitiä
vanhempien kuolema
hauhko
4785
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
osan ottoni.. on rankkaa menettää vanhempansa.. mun äiti kuoli synnytyksessä (-90) joten en sitä ees tuntenu mutta mun isä kuoli elokuussa -01.. erittäin, erittäin rakkaan veljeni menetin huhtikuussa samana vuonna... on rankkaa kun joutuu elämään ilman vanhempaa/vanhempia mutta kyllä siitäki selviää.. mä en yhtään tiiä miten oon selvinny mut onhan mulla mun sisko vielä elossa ja sen kaa nytten sitten asutaanki samassa kämpässä.. isän ja veljen kuolemat lähens meitä todella paljon ja sen ansiosta me ollaan nyt ystävykset vaikka riitojaki on.. oon ollu masentunu nää vuodet mutta oon aatellu et ehkä näin oli tarkotus tapahtuu.. siitä on nimittäin seurannu hyvääki.. esim se et me siskon kaa ystävystyttiin, opin elämään omillani jne.. mut kaikesta tästä huolimatta silti jaksaa kysyy et miks? miks just ne otettiin pois?... rankkaaki on ollu, melkein liianki, mut siitä on selvitty.. neuvosin sua nyt vaan ottamaan niskasta kiinni ja käymään kouluu.. vaikka se tuntuuki vaikeelta ni sun pitää aatella et tätä ne ois halunnu.. et jatkan koulun loppuun.. sitä mun isä ja veli olis tahtonu mut mä en käyny kouluu.. sun pitää hankkii harrastuksia ja silleen.. jos ne sun ystävät on tosi ystäviä ni sä voit puhuu niille asiasta.. se helpottaa.. älä välitä vaikka ihmiset puhuski sun vanhemmista paskaa.. ne ite on sitä miks ne sun vanhempia sanoo.. toivon et selviit tästä.. ja muista ettet oo ainut joka on menettäny vanhempasa tai jonku muun läheisen ihmisen.. hae apuu jos siltä tuntuu.. toivotan sulle onnee elämässä..
Hei!
Samu juttu. Minä tosin olen paljon sinua vanhempi mutta riipaiseen kipeästi siltikin. Tosin olen asunut itsenäisesti enemmän kuin puolet elämästäni.
Ikävä ja kaipaus on kuitenkin valtavan suuri, enää ei ole ketään joka soittaisi ja kysyisi oikeasti; Annukka hei, mitä sinulle kuuluu, oletko ollut terveenä, tuletko syömään kun perunavelli on juuri tulella....
Itkettää pelkkä ajatus siitä että kaikki tuo on iäksi menetetty...
Nyt jatkan töitäni enkä voi kirjoittaa enempää
t anna
juuu.. se on hirveetä, ku joku kuolee. mun siskon tuttu kuoli tippuessaan parvekkeelta itsenäisyyspäivän yönä.. se oli koskettavaa, vaikken itse häntä kummemmin tuntenutkaan.:/ ja kun kuulee että joku on kuollut tai muuta se on kamalaa. tahtoisin auttaa kaikkia tämmöisen kokeneita ihmisiä. :) kuolema on iso asia. itselläni on ainakin vielä molemman vanhemmat ja joka hetki ajattelien, että kuinka hirveää. jos heitä ei olisi..koita jaksaa. tsemppiä sulle.. mihin vanhempasi muuten kuolivat?:/ minullakin on paljon vastaavia kokemuksia.. sinulle tekisi hyvää, kun koittasit keksiä harrastuksen. ja kaikkea mahdollista muuta ajateltavaa.. sinullehhan voisi kirjoittaa vaikka kuinka kauan asiasta. mutta koita oikeesti pärjätä!
Mä oon nyt 15 v mun äiti kuoli onnettomuudessa kun olin 11 v ja isä on jossain en tiädä se käyttää huumeita ja on alkoholisti. Kun äiti kuoli ja pääsin nuoriso taloon mun elämä vaan helpottu, mun äidillä oli alkoholi ongelma ja se toi aina jotain kammottavii miehii kotiin. Se ei ikinä tehny mitään ja hyvä kun näin sitä jouduin ite aina valmistaan ruokani ja kaikki muutkin. En tiädä onko se oikein kun ajattelen onneksi mun ei tartte elää mun vanhempieni kanssa enään. Mun lapsuus kun oi vain helvettiä ja aikuistumista.