Jotenkin tässä on viimeaikoina ollut niin väsyny kaikkeen.. lukioo siis käyn ja kirjoitukset on just nyt keväällä edessä. Viimeaikoina koulu on menny niin että läksyjä en ole jaksanut tehdä juuri kertaakaan ja kaikki esitelmät/kirjoitustehtävät vaativat ylimääräisiä ponnisteluja. Lukion alussa sain vielä ysejä kaseja ja jopa kymppejä.. mutta todistuksen viimeiset numerot ovat synkkää luettavaa. Vitosia ja kutosia, mutta joissakin aineissa olen silti onnistunut pysymään seiskan yläpuolella. Vituttaa itseänikin kun en koskaan saa mitään aikaan, ajattelen vain että "No sitten ens jaksossa panostan kouluun ja teen läksyjä", mutta mitäs siinä aina käykään.
Eniten tässä huolestuttaa se että kirjoitukset on ihan pian eikä kertakaikkiaan jaksaisi yhtään panostaa. Toivon vain että menisivät edes kohtalaisesti, sillä hyvin ei varmana tule tällä motivaatiolla menemään. Mitä teen paskalla yo-todistuksella, en yhtään mitään. Mutta minkä taas mahdan sille että tällä hetkellä minusta ei ole mihinkään? En yhtään mitään! Kaiken lisäksi on vielä epäselvää mitä haluan tehdä tulevaisuudessa, tiedän muutaman paikan minne haen lukion jälkeen, mutta olen varma että en niihin pääse. No tavallaanhan minulla on vielä aikaa miettiä sitten kun pidän välivuoden, 2008 alus armeijaan ja vasta 2009 keväällä mahdollisuus ehkä hakea jonnekin. Jospa pääsisi pelkän pääsykokeen kautta, ehkä sillon olis enemmän motivaatiookin lukea...
Ennen sitä jakso vielä panostaa ja oli tähtäin korkealla, mutta toista se on nytten. Olen kurkkuani myöten kyllästynyt tähän kaikkeen. Vituttaa/vitutti ne harmaat ankeat koulupäivät jotka ei erotu mitenkään toisistaan.. aamut olivat aina yhtä vaikeita, millään ei meinannu saada itseään heräämään ja ensimmäiset tunnit aina puoliunessa. Muutenkin välillä todella ärtynyt aamulla. Alkoi vähitellen kyllästyttää se sama koulumatka jota olin kävellyt varmana 1000 kertaa (kouluun, sieltä pois ja hyppytunneilla). Vaihtelu on kai se jota eniten nyt kaipaan.
En yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään päivisin, siirrän kaiken vain eteenpäin. Valvon myöhään, istun koneella ja aamusin nukun 12 jos ei koulua. Sitten ärsyynnyn kun ihmiset huomauttelevat mulle tästä tai jostain muusta. Jos vaikka joku yrittää esittää viisaampaa jossain asiassa vittuilevaan sävyyn niin takuulla ottaa päähän. Ei vain jaksa niitä ylimielisiä kun muutenkin ottaa päähän oma saamattomuuteni!
En oikein tiedä mitä tässä pitäisi tehdä.. kirjoitinpa pitkän tekstin taas kun en muuta tee kuin mieti omaa surkeata elämäntilannettani. Kiiots jos jaksoitte lukea ja etenkin jos vielä jakaa kokemuksia tai antaa hyviä neuvoja. Mitäpä niitäkään muita on kuin että "Yritä vain, tee töitä asioiden eteen!", mutta kun...
EI JAKSA.
Eniten tässä huolestuttaa se että kirjoitukset on ihan pian eikä kertakaikkiaan jaksaisi yhtään panostaa. Toivon vain että menisivät edes kohtalaisesti, sillä hyvin ei varmana tule tällä motivaatiolla menemään. Mitä teen paskalla yo-todistuksella, en yhtään mitään. Mutta minkä taas mahdan sille että tällä hetkellä minusta ei ole mihinkään? En yhtään mitään! Kaiken lisäksi on vielä epäselvää mitä haluan tehdä tulevaisuudessa, tiedän muutaman paikan minne haen lukion jälkeen, mutta olen varma että en niihin pääse. No tavallaanhan minulla on vielä aikaa miettiä sitten kun pidän välivuoden, 2008 alus armeijaan ja vasta 2009 keväällä mahdollisuus ehkä hakea jonnekin. Jospa pääsisi pelkän pääsykokeen kautta, ehkä sillon olis enemmän motivaatiookin lukea...
Ennen sitä jakso vielä panostaa ja oli tähtäin korkealla, mutta toista se on nytten. Olen kurkkuani myöten kyllästynyt tähän kaikkeen. Vituttaa/vitutti ne harmaat ankeat koulupäivät jotka ei erotu mitenkään toisistaan.. aamut olivat aina yhtä vaikeita, millään ei meinannu saada itseään heräämään ja ensimmäiset tunnit aina puoliunessa. Muutenkin välillä todella ärtynyt aamulla. Alkoi vähitellen kyllästyttää se sama koulumatka jota olin kävellyt varmana 1000 kertaa (kouluun, sieltä pois ja hyppytunneilla). Vaihtelu on kai se jota eniten nyt kaipaan.
En yksinkertaisesti jaksa tehdä mitään päivisin, siirrän kaiken vain eteenpäin. Valvon myöhään, istun koneella ja aamusin nukun 12 jos ei koulua. Sitten ärsyynnyn kun ihmiset huomauttelevat mulle tästä tai jostain muusta. Jos vaikka joku yrittää esittää viisaampaa jossain asiassa vittuilevaan sävyyn niin takuulla ottaa päähän. Ei vain jaksa niitä ylimielisiä kun muutenkin ottaa päähän oma saamattomuuteni!
En oikein tiedä mitä tässä pitäisi tehdä.. kirjoitinpa pitkän tekstin taas kun en muuta tee kuin mieti omaa surkeata elämäntilannettani. Kiiots jos jaksoitte lukea ja etenkin jos vielä jakaa kokemuksia tai antaa hyviä neuvoja. Mitäpä niitäkään muita on kuin että "Yritä vain, tee töitä asioiden eteen!", mutta kun...
EI JAKSA.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei tosta tule mitään ota lomaa, pidä välivuosi..jos ei jaksa niin sillon ei kannata jatkaa. Mieti mitkä asiat sua vituttaa ja mitä oikeesti haluisit tehdä, kokeile asioita ja etsi oma juttus. Jos kuiteski vielä oot nuori niin sulla ei ole mitään kiirettä.
Tuntuu, että olet breikin tarpeessa. Mutta jos yhtään jaksat ponnistella, niin kannattaa nuo kirjoitukset suorittaa. Numeroita voi kuitenkin myöhemmin tarvittaessa korottaa. Olet kuitenkin vielä nuori ja aikaa on yllin kyllin. Monet lähtevät opintojen tielle pitkälti yli kolmikymmpisenäkin. Opiskelu vie monelta voimia, mutta voisiko sinun tapauksessasi kyseessä olla jonkinasteinen masennus? Itse sen kokeneena tiedän, ettei "ota itseäsi niskasta kiinni"- puheet silloin auta.
Mutta tsemppiä sinulle ja kyllä sinä selviät niistä kirjoituksista!