Halusin kirjoittaa tänne muutaman rivin ihan kannustukseksi, toivottavasti en loukkaa tai satuta ketään. Kokemuksesta tiedän nyt ettei kannata koskaan heittää kirvestä kaivoon...
Olemme mieheni kanssa kärsineet lapsettomuudesta lähes 7 vuotta, erilaisia hoitoja läpikäyneet. Hakanneet päätämme seinään ja itkeneet lukemattomien valtamerien verran. Kaksi keskenmenoa lopulta koimme IVF-hoidoissa ja päätimme, että nyt saa riittää, ei enää... Kaikki henkinen voima oli ammennettu aivan tyystin loppuun ja aloittelimme hyväksymään sen tosiasian, että kaksin tässä taivallamme tämän elämän, ilman yhteistä omaa jälkikasvua.
Mutta kuinkas kävikään... odottelemme parhaillaan juhannusvauvaa, rv.21 on juuri nyt meneillään. Kaikki on mennyt erinomaisesti, vaikka lähes koko ajan on takaraivossa pelko, että kuitenkin jotain ikävää kohta tapahtuu.
Ilmeisesti hormonihoidot ja kesken menneet raskaudet opettivat kroppani raskauteen, ja se että emme todellakaan enää yrittäneet edesauttoivat tähän ihanaan "vahinkoon", luomulapseemme...
Pitäkää pintanne, kannustakaa ja tukekaa, lohduttakaa, puhukaa ja rakastakaa toisianne!
Elämä voi yhtäkkiä näyttää oikullisuutensa...:)
Olemme mieheni kanssa kärsineet lapsettomuudesta lähes 7 vuotta, erilaisia hoitoja läpikäyneet. Hakanneet päätämme seinään ja itkeneet lukemattomien valtamerien verran. Kaksi keskenmenoa lopulta koimme IVF-hoidoissa ja päätimme, että nyt saa riittää, ei enää... Kaikki henkinen voima oli ammennettu aivan tyystin loppuun ja aloittelimme hyväksymään sen tosiasian, että kaksin tässä taivallamme tämän elämän, ilman yhteistä omaa jälkikasvua.
Mutta kuinkas kävikään... odottelemme parhaillaan juhannusvauvaa, rv.21 on juuri nyt meneillään. Kaikki on mennyt erinomaisesti, vaikka lähes koko ajan on takaraivossa pelko, että kuitenkin jotain ikävää kohta tapahtuu.
Ilmeisesti hormonihoidot ja kesken menneet raskaudet opettivat kroppani raskauteen, ja se että emme todellakaan enää yrittäneet edesauttoivat tähän ihanaan "vahinkoon", luomulapseemme...
Pitäkää pintanne, kannustakaa ja tukekaa, lohduttakaa, puhukaa ja rakastakaa toisianne!
Elämä voi yhtäkkiä näyttää oikullisuutensa...:)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiitos
Onkohan tuo teidän lapsettomuus sitten johtunutkin siitä paljon puhutusta stressistä?
Joka tapauksessa, tällaiset tarinat tuntuvat saduilta, kun oma tilanne on tosiaan melko lailla toivoton.
Kiitos kuitenkin.