Olemme avioliitossa oleva uusioperhe, jossa asuvat myös vaimoni kaksi alaikäistä lasta. Minun kaksi lastani ovat jo täysi-ikäisiä ja asuvat omillaan. Yhteisiä lapsia meillä ei ole.
Omistamme vaimoni kanssa omakotitalon puoliksi, lainhuudatuksen mukaan molemmat omistavat siitä 50%. Tähän taloon meillä molemmilla on henkilökohtaista lainaa ja molempien lainan vakuutena ovat tämän talon panttikirjat. Avioehdossamme ei talon osalta avio-oikeutta ole suljettu pois.
Jommankumman kuollessa toiselle meistä jää lesken oikeus tähän yhteiseen asuntoon ja tavanomaisen asuinirtaimistoon. Tällaisessa tilanteessa perillisemme jäävät hyvin epätasa-arvoiseen tilanteeseen. Minun kuollessa vaimoni saa jatkaa asumista omien lastensa kanssa talossa ja minun lapseni joutuvat mahdollisesti maksamaan perintöveroa saamatta vielä edes perintöä. Vaimoni kuollessa minulle taas jäisi elinikäinen asumisoikeus taloon ja vaimoni ala-ikäiset lapset muuttaisivat isänsä luokse ja mahdollisesti joutuisivat maksamaan perintöveroa. Ja kumpi hyvänsä vielä säilyttäisi asumisoikeuden mahdollisen uuden kumppaninsa kanssakin.
Onko mitään keinoa poistaa perintökaaren lesken turvaksi määräämää yhteisen asunnon ja tavanomaisen koti-irtaimiston hallintasuojaa? Voiko aviopuolisot tehdä keskinäisen yksityisoikeudellisen sopimuksen, jolla molemmat luopuisivat hallintasuojasta jommankumman kuoleman tapauksessa? Menisikö tällainen sopimus lainmukaisen lesken asumisoikeuden edelle? Avioehdolla lesken asumissuojaa ei käsittääkseni voi poistaa.
Omistamme vaimoni kanssa omakotitalon puoliksi, lainhuudatuksen mukaan molemmat omistavat siitä 50%. Tähän taloon meillä molemmilla on henkilökohtaista lainaa ja molempien lainan vakuutena ovat tämän talon panttikirjat. Avioehdossamme ei talon osalta avio-oikeutta ole suljettu pois.
Jommankumman kuollessa toiselle meistä jää lesken oikeus tähän yhteiseen asuntoon ja tavanomaisen asuinirtaimistoon. Tällaisessa tilanteessa perillisemme jäävät hyvin epätasa-arvoiseen tilanteeseen. Minun kuollessa vaimoni saa jatkaa asumista omien lastensa kanssa talossa ja minun lapseni joutuvat mahdollisesti maksamaan perintöveroa saamatta vielä edes perintöä. Vaimoni kuollessa minulle taas jäisi elinikäinen asumisoikeus taloon ja vaimoni ala-ikäiset lapset muuttaisivat isänsä luokse ja mahdollisesti joutuisivat maksamaan perintöveroa. Ja kumpi hyvänsä vielä säilyttäisi asumisoikeuden mahdollisen uuden kumppaninsa kanssakin.
Onko mitään keinoa poistaa perintökaaren lesken turvaksi määräämää yhteisen asunnon ja tavanomaisen koti-irtaimiston hallintasuojaa? Voiko aviopuolisot tehdä keskinäisen yksityisoikeudellisen sopimuksen, jolla molemmat luopuisivat hallintasuojasta jommankumman kuoleman tapauksessa? Menisikö tällainen sopimus lainmukaisen lesken asumisoikeuden edelle? Avioehdolla lesken asumissuojaa ei käsittääkseni voi poistaa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
asiassa olisi viisainta sopia asiasta testamentin turvin. Asia on kuitenkin niin monimutkainen, että suosittelisin perintöoikeuteen perehtyneen asianajajan käyttämistä, jotta tahtonne sitten toteutuisi haluamallannne tavala. Lue myös perintökaari seuraavasta
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040?search[type]=pika&search[pika]=perintökaari
Suomessa testamentin materiaalista sisältöä ei ole mitenkään rajoitettu, joten sopia voi mitä vain.
Kiitos lexander perintökaari –linkistä.
Perintökaaren 1 a § (25.2.1983/209) mukaan:
” Eloonjäänyt puoliso saa pitää kuolleen puolison jäämistön jakamattomana hallinnassaan, jollei rintaperillisen jakovaatimuksesta tai perittävän tekemästä testamentista muuta johdu.
Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan.”
Peruskysymykseni ja pohdintani (taustat ja epätasa-arvoisuudet unohtaen) siis on: Voiko aviopuolisot tehdä keskinäisen sopimuksen, jolla molemmat luopuvat perintökaaren mukaisesta lesken asumisoikeudesta. Siis päteekö tällainen aviopuolisoiden tekemä vapaaehtoinen sopimus vaikka mieli myöhemmin muuttuisikin?
Vai onko ainoa keino lexanderin ohjeen mukaan hoitaa asia testamenteilla?
testamentin tarkoitus on juuri antaa mahdollisuus poiketa perintökaaren määräyksistä, joten se soveltunee parhaiten tarkoituksiisi. Suomessa on täydellinen sopimusvapaus, johon myös kuuluu perintöoikeudelliset kysymykset.
//Suomessa testamentin materiaalista sisältöä ei ole mitenkään rajoitettu, joten sopia voi mitä vain.//
Testamentti EI ole sopimus, vaan (jälki)säädös, joten testamentissa ei sovita.
//Suomessa on täydellinen sopimusvapaus, johon myös kuuluu perintöoikeudelliset kysymykset.//
Höpsis! Suomessa EI ole täydellistä sopimusvapautta. Monissa laeissa sopimusvapautta on rajoitettu heikomman osapuolen hyväksi.
//testamentin tarkoitus on juuri antaa mahdollisuus poiketa perintökaaren määräyksistä//
Luepa ajatuksella seuraava kohta, niin ymmärtänet, että kaikista perintökaaren määräyksistä EI voida poiketa.
"...testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon..."
Asia kyllä voitaneen järjestää molempien puolisoiden testamentilla (erikseen tai ns. keskinäisellä) siten, että testamentissa määrätään, ettei puolisolla tuota perintökaaressa säädettyä hallintaoikeutta ole, ja toinen puoliso kirjoittaa testamenttiin tämän hyväksyvänsä. Tällöin sovellettaisiin analogisesti perillisen perinnöstä luopumista koskevaa PK 17 luvun 1 §:ää. Pätevyyden edellytyksenä saattaisi olla, että luopuja olisi saanut luopumisestaan jonkin vastikkeen. Mahdollisesti vastikkeesta kävisi se, että ensiksi kuolevaa ei tiedetä ja luopuminen siten olisi sattumanvaraisesti kumpaa tahansa puolisoa koskevaa.
PK 17 LUKU
"Perinnöstä luopumisesta ja perintöosuuden luovuttamisesta
1 §
Sopimus elossa olevan henkilön jäämistöstä on pätemätön.
Jos perillinen hyväksymällä testamentin tai muulla tavoin kirjallisesti ilmoittaa perittävälle luopuvansa perinnöstä, on luopuminen pätevä. Perillinen saa kuitenkin lakiosansa, jollei hän ole saanut siitä kohtuullista vastiketta taikka jollei hänen puolisolleen testamentin tahi jälkeläisilleen lain tai testamentin nojalla tule lakiosaa vastaavaa omaisuutta."
"Asia kyllä voitaneen järjestää molempien puolisoiden testamentilla (erikseen tai ns. keskinäisellä) siten, että testamentissa määrätään, ettei puolisolla tuota perintökaaressa säädettyä hallintaoikeutta ole, ja toinen puoliso kirjoittaa testamenttiin tämän hyväksyvänsä. Tällöin sovellettaisiin analogisesti perillisen perinnöstä luopumista koskevaa PK 17 luvun 1 §:ää. Pätevyyden edellytyksenä saattaisi olla, että luopuja olisi saanut luopumisestaan jonkin vastikkeen. Mahdollisesti vastikkeesta kävisi se, että ensiksi kuolevaa ei tiedetä ja luopuminen siten olisi sattumanvaraisesti kumpaa tahansa puolisoa koskevaa."
- - - - - -
Entäpä, jos leski riitauttaisi tässä puhutun testamentin ja käyttäisi haastehakemuksessa mm seuraavia perusteita:
Vaikka olemmekin merkinneet testamenttiin:
"Luopuminen on tasapuolinen, koska ensiksi kuolevaa ei tiedetä ja luopuminen on siten sattumanvaraisesti kumpaa tahansa puolisoa koskeva."
Ikäeromme huomioonottaen oli testamenttia laadittaessa tosiasiallisesti hyvin todennäköistä että puolisoni kuolee minua ennen. Ikäeromme alkoi muodostua hänelle ongelmaksi enkä halunnut loukata häntä tällä asialla. Testamentti onkin syntynyt puolisoni pitkäaikaisen painostuksen seurauksena. Tästä painostuksessa on liitteenä henkilöiden A ja B lausunnot, jotka henkilöt tulee samalla haastaa kuultavaksi todistajina tässä jutussa...
PK 3 1 a on säädetty juuri lesken turvaksi eikä sitä voida kiertää erilailla tavoilla. Tulee ottaa myöskin huomion hallituksen esityksen perustelut tätä lakia säädettäessä...
Kirjoitin "voitaneen järjestää". Voipi siis olla, että voidaan tai ei voida. Lopputulos selviäisi esimerkkitapauksessasi ehkä vasta KKO:ssa. Enempää en lähde spekuloimaan.
Lähtökohtaisesti - toisin kuin nimimerkki lexander kommentissaan antoi ymmärtää - lesken hallintaoikeuden syrjäyttävä testamentti on leskeä kohtaan tehoton.
Luin jonkin toisen perintöaiheisen keskustelun viesteistä, että asunto tulee kuulua kokonaan vainajan kuolinpesään tai kokonaan vainajan kuolinpesän ja tämän lesken omistukseen, jotta leski saa siihen asumissuojan.
Siis tämän tulkinnan mukaan voitte molemmat luovuttaa esim. 1/10 talon omistuksesta lahjakirjalla lapsillenne ja lesken asumissuoja olisi näin poistettu. Olisikohan asia näin yksinkertaista?
Todella, eipä tullut mieleen,vaikka juuri minä tuosta aiheesta olen pariinkin kertaan täällä kirjoittanut. Tuo konsti voisi hyvinkin toimia!
PK 3:1a.2
"Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun JÄÄMISTÖÖN KUULUVAN eloonjääneen puolison kodiksi sopivan ASUNNON, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen."
Asunto ei kuulu jäämistöön, jos sillä on vainajan ja lesken ohella muukin omistaja; tällöin vain osa asunnosta kuuluu jäämistöön, ja se ei lain säännöksen mukaan riitä lesken elinaikaisen hallintaoikeuden perusteeksi. Tällöin asuntoon kohdistuu yhteisomistus, jonka kuka tahansa yhteisomistajista saa puretuksi, viime kädessä oikeuden myyntimääräyksen kautta. (Laki eräistä yhteisomistussuhteista)
//Jommankumman kuollessa toiselle meistä jää lesken oikeus tähän yhteiseen asuntoon ja tavanomaisen asuinirtaimistoon. Tällaisessa tilanteessa perillisemme jäävät hyvin epätasa-arvoiseen tilanteeseen.//
//Minun kuollessa vaimoni saa jatkaa asumista omien lastensa kanssa talossa ja minun lapseni joutuvat mahdollisesti maksamaan perintöveroa saamatta vielä edes perintöä.//
//Vaimoni kuollessa minulle taas jäisi elinikäinen asumisoikeus taloon ja vaimoni ala-ikäiset lapset muuttaisivat isänsä luokse ja mahdollisesti joutuisivat maksamaan perintöveroa.//
Kysymys:
Mikä edellä olevissa tilanteissa on jomman kumman perillisten kannalta "hyvin epätasa-arvoista"?
Molemmissa tilanteissa kuolleen osapuolen lapset kokevat, että heidän biologiselta vanhemmalta perimäänsä omaisuutta jää heille vieraan/vieraiden (ei sukulaisten) ihmisten hallintaan ja hyödyksi ja kokevat siten olevansa epäoikeudenmukaisessa asemassa. Käyttämäni "hyvin epätasa-arvoinen" ilmaisu on huono kuvaamaan tilannetta. ;-)
Minua ihmetyttää tässä se, että jos omistatte talon 50/50, niin eihän asumisoikeus kaiketi ole ensimmäinen ongelma. Tarkoitan, että kuoli teistä kumpi hyvänsä ensiksi, niin leski pitää oman puolikkaansa, siis oman omistuksensa, joka tapauksessa. Kuolleen perilliset saavat enintään 50% talon omistuksesta. Oli asumisensuojaa tai ei, eivät perilliset voi leskeä lempata pihalle talosta, jos leski omistaa siitä 50%.
Ongelmaksi tulee todennäköisemmin se, kuka ostaa kenenkin osuuden ulos talosta (leski perilliset vai päinvastoin), koska muuten joka tapauksessa jossain vaiheessa (molempien kuoltua) talon omistavat toisilleen ilmeisen vieraina itsensä kokevat sinun ja puolisosi lapset.
Olet oikeassa, että meistä puolisoista leskeksi jäävä puoliso omistaa kaikissa tilanteissa 50% talosta ja toinen puoli talosta on kuolleen osapuolen perillisten omistuksessa, mutta ilman mitään järjestelyjä perintökaaren mukaan leskeksi jääneen hallinnassa ja asuntona.
Peruskysymys tässä asiassa on se, että yhteinen tahtomme on ettei kumpikaan toisen kuollessa halua käyttää hyväkseen lesken asumisoikeutta vaan talo myydään markkinahintaan joko ulkopuolelle tai leskeksi jäänyt lunastaa talon puoliskon kuolleen puolison perillisiltä. Näin ensiksi kuolleen puolison perilliset saisivat heti perintönsä eikä jää tunnetta, että heidän perintö jää hyödyttämään heidän tuntemuksen mukaan vieraita ihmisiä.
Juridinen kysymys tässä on, että millä menettelyllä asia hoidetaan niin että se on lainvoimainen ja mahdolliset muutokset tähän tahtoomme vaati meidän aviopuolisoiden molempien suostumuksen.
lexander esitti testamenttia; tarvitaan ilmeisesti keskinäinen sellainen, vai millä menettelyllä mahdollinen myöhempi muutos edellyttää meidän molempien suostumuksen?
Eikö sinulle kelpaa perusteellinen selvitykseni asiastasi, kun edelleen vetoat lexanderiin? Lexander ei ole asiantuntija vaan "asiantuntija".
Jos et luota minuunkaan, mene kaikin mokomin jonkun jäämistöasioihin perehtyneen lakimiehen puheille. Täältä et parempia neuvoja saa.
//Peruskysymys tässä asiassa on se, että yhteinen tahtomme on ettei kumpikaan toisen kuollessa halua käyttää hyväkseen lesken asumisoikeutta vaan talo myydään markkinahintaan joko ulkopuolelle tai leskeksi jäänyt lunastaa talon puoliskon kuolleen puolison perillisiltä.//
Peruskysymys ei ole esittämäsi, vaan se, että ette luota toisiinne. Leskihän voi toisen kuoltua aina luopua oikeudestaan perillisten hyväksi ja toimia juuri siten kuin kerrot teidän haluavan toimia. Mutta jospa viimeksi elävä toisen teistä kuoltua haluaakin pitää kiinni oikeudestaan ...
Ihan hyvä yx tavallinen, että haastat, kyseenalaistat ja kiteytät näitä palstan mielipiteitä ja lain tulkintoja.
// Eikö sinulle kelpaa perusteellinen selvitykseni asiastasi, kun edelleen vetoat lexanderiin? Lexander ei ole asiantuntija vaan "asiantuntija".
Jos et luota minuunkaan, mene kaikin mokomin jonkun jäämistöasioihin perehtyneen lakimiehen puheille. Täältä et parempia neuvoja saa. //
Luin uudelleen ”liian suoraviivaista” –viestisi ja täytynee tältä pohjalta viedä asiaa lakimiehen kanssa eteenpäin.
// Peruskysymys ei ole esittämäsi, vaan se, että ette luota toisiinne. Leskihän voi toisen kuoltua aina luopua oikeudestaan perillisten hyväksi ja toimia juuri siten kuin kerrot teidän haluavan toimia. Mutta jospa viimeksi elävä toisen teistä kuoltua haluaakin pitää kiinni oikeudestaan ...//
Aivan oikein. Juuri tämän takia haluamme molemmat hoitaa nyt asian järjestykseen, kun olemme yhtä mieltä ja haluamme tehdä asiasta myös tarvittavat dokumentit. Tähän varmasti tulemme käyttämään aihealueen hyvin osaavaa lakimiestä.
Pohdin, että tämä sama tilanne voi olla monen muunkin uusperheen mielessä ja siksi avasin tämän keskustelun ajatellen, että jospa joku toinen uusperhe olisi jo asiaan löytänyt ratkaisun. Näillä palstoilla liikkuu monenlaisia ”maallikkoja ”, asiantuntijoita ja ”asiantuntijoita”, joihin luottaminen on lopulta lukijoiden oma asia. Olen tähän meidän uusperheen tilanteeseen saanut oikein hyvin erilaisia näkökulmia ja tulkintoja.
Kiitos jo tässä vaiheessa kaikille kommentoijille.
Lesken oikeudesta pitää HALUTESSAAN hallussaan yhteisenä kotina käytetty asunto on säädetty lailla eli Perintökaaressa. Sopia voidaan mitä tahansa, mutta lain turvaamaa oikeutta ei voida riistää sopimuksilla.
Eli voitte toki sopia, ettette kumpikaan käytä hyväksenne lesken asumisoikeutta, mutta jos jäljelle jäänyt päättää niin tehdä, niin sitten tekee. Lesken oikeus on loukkaamaton.
Ainoa takaportti on, että leskellä tai pesällä olisi hallussaan toinen asunto, joka sopisi lesken asunnoksi, jolloin ent. yhteisestä kodista voisi luopua.
toinen voisi olla se, mitä tässä ketjussa nimimerkki kiertoteitse esitti, eli talosta olisi siirretty osaomistus lapsille ja näin asunto ei kuulukaan enää perintökaaren tarkoittamassa mielessä jäämistölle.
Voisikohan täysi hallintaoikeus jäädä edelleen aviopuolisoille vaikka omistuksesta osa olisi siirretty lapsille vai mitä perintökaaren sanonta ”jäämistöön kuuluva” edellyttää? 100% omistusta vai 100% hallintaoikeutta vai molempia jäämistöllä?
Täällä on tullut esiin hyviä vaihtoehtoja ratkaista ongelma. Keskinäinen testamentti, jolla asumisoikeus suljetaan pois ja johon puolisot merkitsevät hyväksyvänsä testamentin määräykset. Tällöin testamentti tulee lainvoimaiseksi lesken osalta eikä sitä voi enää riitauttaa. Kumpikin puolisoista voi kuitenkin eläessään peruuttaa testamentin, joten ratkaisu ei ole lopullisesti sitova.
Osan asunnosta lahjoittaminen jollekulle ulkopuoliselle esim. molempien rintaperillisille, jolloin lesken asumissuoja sulkeutuu pois, koska se koskee ainoastaan jäämistöön kokonaan kuuluvaa asuntoa. Ongelmaksi jää tosin vieläkin, miten jäljelle jäänyt omaisuus toisen puolison kuoltua jaetaan. Leskihän edelleen omistaisi lähes puolet asunnosta ja ensiksi kuolleen rintaperilliset toisen puolen osaksi. Voi mennä riitelyksi, sillä osapuolten täytyy sopia esim. asunnon lunastushinta, josta voi olla erilaisia näkemyksiä. Yhteisomistuksen purkaminen oikeusteitse on raskas prosessi eikä taloudellisesti järkevä.
Minulla on kuitenkin yksinkertainen ratkaisu, joka poistaa yllä olevat ongelmat.
Molemmat puolisot lahjoittavat jo eläessään puoliskonsa asunnosta perillisille, mutta pidättävät siihen hallintaoikeuden siihen saakka, kunnes jompikumpi puolisoista kuolee. Lahjansaajien lahjaverot voidaan hoitaa puolisoiden muilla varoilla tai jollakin muulla tavalla, jos heidän varansa eivät riitä.
Näin kun toinen puolisoista kuolee, omaisuus kuuluu jo kummankin puolison perillisille ja lesken asumisoikeuskin päättyy (kuten lahjakirjassa on määrätty). Leski muuttaa pois asunnosta (hallinanpidätykseen voidaan laittaa jokin suruaika, ettei heti tarvitse muuttaa) ja perilliset pistävät asunnon myyntiin. Tätä tilannetta varten perilliset voivat lisäksi tehdä puolisoiden eläessä aiesopimuksen, miten asunnon myynti hoidetaan aikanaan, koska perillisethän ovat asunnon omistajia eikä kyseessä siis ole perintöä koskeva sopimus. Näin vältetään riita asunnon jaosta perillisten kesken.
Eräässä kaukaisessa kulttuurissa oli aikanaan tapana polttaa roviolla leskeksi jäänyt nainen yhdessä kuolleen miehensä polttoroviolla. Naisen elämä oli sidottu lopullisesti puolisonsa elämään.
Yllä on löytynyt ratkaisu, joka estää leskeä käyttämästä kallintaoikeutta puolisoiden yhteisenä kotina olevaan asuntoon.
Esitänpä lukijalle henkilökohtaisen kysymyksen haluaisitko itsellesi tällaisen sidoksen? Eiko asunto ole paljon muuta kuin seinät. Eikö se ole elinympäristö, jossa on pitkään asuttu, siihen liittyvä kaikki tuttu ja turvallinen, kaikki ennakoitavuus.
Kysyjän tavoite voi olla hyvä apu estämään leskeä takertumaan kuolleen puolisonsa muistoon aivan suotta. Pakollinen ympäristöstä luopumisen suunnittelu auttaa leskeä hakemaan uutta sisältöä elämäänsä, se on tosi rakkautta!