lonkkavika/e-lonkat...

Nivelvalmisteitä kannattaa alkaa syöttää.Akupunktio lievittää monilla kipuja ja jäykkyyttä.Hierojalla käynti silloin tällöin tekee hyvää,koska erittäin tärkeintä on,että lihakset pysyvät hyvinä,koska ne joutuvat koetukselle.Koiran ruokavalio selaiseen kuntoon,että kaikki mahdolliset löysät pois,ettei se kannata yhtään ylimääräistä painoa.
Monipuolista liikuntaa vaihtelevassa ja pehmeässä maastossa,että koira saisi mahdollisimman hyvän lihaskunnon,koska niiden tärkeys on kaiken a ja o.
Jotkut käyttää ajoittain jotain kipulääkitystä.Tosin ne on joskus ongelmalisia,kun on se sivuvaikutusten vaara pitemmän päälle.

tukivitamiinejä voi syödä kuureittain,mutta en niistä sen enempää,koska koiranne on todennäköisesti kuivamuonalla,joten en tiedä mitä se saa ruuasta ja missä määrin.

Tuossa nuo tärkeimmät.

Jokaisen täytyy itse katsoa ja miettiä,missä tulee raja vastaan.Se on toisen,varsinkin näkemättä sanoa vaikea.Eläinlääkäriä voi käyttää myös arvioijana.Minun lähtökohtani on se,että niin kauan kuin koira nauttii elämästään,eikä vaikuta kivuliaalta,syö ja nukkuu hyvin,ja pystyy elämään normaalia kotikoiran elämää,niin kaikki on hyvin.
Jos nuo kohdat ei ole kunnossa,niin sitten miettisin toista vaihtoehtoa.

Tsemppiä teille!

Lonkkavika ei koiraa hautaan vie!
En osaa lonkkamaljojen matalaluuten tms. kannalta kantaa ottaa vaan näin yleisesti e-lonkista.
Tärkeintä on pitää koiran lihaskunto hyvänä, hyvä lihaksisto tukee niveliä. Ylipainoa on vältettävä, paino pidettävä normaalina tai vähän alle, ei missään nimessä ylärajoilla.
Tuossa iässä myös kasvukivut saattavat aiheuttaa vaivoja. Yleensähän isot rodut virallisesti kuvataan vasta aikaisintaan 18 kuukauden iässä.

Eli kaikki on tehtävissä! Koira voi elää e-lonkistaan huolimatta täyspainoisen pitkän elämän. Elkää nyt ainakaan piikille sitä tämän takia viekö!

Tämä nyt vain näin yleisesti, rotua tietämättä.

Suosittelen aloittamaan vesijumpan, se auttaa huomattavasti koiran hyvinvointiin. Meillä ollut sama juttu ja nyt aloitamme vesijumpan ja olemme kuulleet paljon positiivista palautetta että koira on voinut tosi hyvin sen jälkeen

Meillä alkoi 5 kuukauden ikäinen sekarotuinen, jo tuolloin vajaa 30 kiloinen koira ontua lenkkien jälkeen. Tutkimuksista kävi ilmi, että koiralla paha lonkkavika, vaihtoehtoina oli lonkkaproteesit (7000 euroa, koira ei voi liikkua tulevaisuudessa normaalisti vaan lonkkia pitää varoa, voivat lähteä pois paikoiltaan -> tämä vaihtoehto ei tullut kuuloonkaan) tai lopetus.

Päädyimme kuitenkin reisiluunpään poistoleikkaukseen (Mevet/ Perl Axelson) ja liitän nyt tänne "päiväkirjan", jota kirjoitin leikkauksen jälkeen. Sitä nimittäin olisin itse kaivannut ennen leikkausta. C on sekarotuinen (mm. saksanpaimenkoira, leonberg), 30 kiloinen koira, jolle leikkaus tehtiin 8 kuukauden ikäisenä. Paha lonkkavika havaittiin 5 kuukauden ikäisenä. Leikkauksessa koiralta poistettiin molemmat reisiluunpäät kokonaan, jolloin arpikudos muodostaa ns. tekonivelen, jota lihakset tukee.
Lopputulokseen olemme olleet erittäin tyytyväisiä.

"FHO-leikkauksen jälkeen

1. pvä-1 viikko
Opetellaan liikkuminen liinan avulla, takajaloille ei ollenkaan painoa. Liikkuminen vain pakolliset tarpeilla käynnit. Käy ensimmäisen kerran tarpeillaan vasta n. 12 tuntia leikkauksesta. Korkea kipulääkeannostus morfiinilaastari, jatkuva seuranta. Koira on kipeä. Cn kanssa ollaan _koko_ ajan, myös nukutaan (patjalla olohuoneen lattialla). Silitellään, hoivataan. C nukkuu paljon.

2 viikko
C jaksaa liikkua hieman enemmän, liinan kanssa liikkuminen sujuu hyvin, mennään jo aikamoista vauhtia. Edelleen kipuja, mutta ottaa jo omia askelia. Elämänilo palannut, yrittää hieman leikkiä toisen koiramme kanssa makuuasennossa tassuilla läiskimällä. Leikkaushaavojen teippien poisto sujuu huonosti. C ei anna koskea takapäähän, ei myöskään suihkuttaa. Tuntien liottamisen ja yrittämisen jälkeen luovutetaan -> seuraavana yönä C repii teipit itse pois.

3 viikko
Edelleen jatkuva seuranta. C alkaa kävelemään. Kävelee ovelle, juomaan, vaihtaa paikkaa, jaloittelee. Ulkona edelleen tuki. Aletaan harjoittelemaan yksinolemista, muutamia tunteja kerrallaan yksin. Yksin jäädessään alkaa tekemään tarpeet sisälle. Jaksaa kyllä pidättää normaalisti jos joku kotona. Koirat erotetaan keskenään ollessaan.

4 viikko
Yritetään tiputtaa kipulääkeannostusta lääkärin ohjeiden mukaan. Cn ruokahalu tipahtaa olemattomiin. Kipulääkeannostus palautetaan entiselleen, havaittavissa omituista käytöstä muutenkin, jonka myöhemmin huomasimme johtuvan juoksuista. Clle tuli siis kesken pahimman leikkauksesta toipumisen juoksut. Välillä tuntuu, että toipuminen pysähtynyt, kun alussa huomasi jokainen päivä huimaa kehitystä.

2kk
Päivittäin kolme puolen tunnin lenkkejä, koska lumet teiltä, tuki jätetty pois. Kävelee normaalisti, etenkin nopeatempoisessa vauhdissa, mutta väsyy helposti. Hitaassa kävelyssä kävely hieman kankeaa.

3kk
Kävelee normaalisti, liikkuu paljon. Jaksaa pitkiäkin lenkkejä mutta jos lenkki liian raskas, ontuu lenkin jälkeen. Kipulääkeannostusta pienennetään, ollaan välillä muutama päivä ilmankin. Leikkii toisen koiramme kanssa, on oma riiviö itsensä. Noin kolme kertaa loukkaa takajalkansa niin, että kesken lenkin/toisen koiramme kanssa leikin vinkuu hirveästi, ei pysty kävelemään lainkaan. Joka kerta mennyt kipulääkkeillä yön yli nukkumisella kokonaan ohi, ollut seuraavana aamuna taas oma itsensä, ei tarvinnut lääkärissäkäyntiä.

4kk
Täysin toipunut koira. Juoksee, kävelee, leikkii, ui, hyppää sohvalle, itseluottamus kasvanut hirveästi. Takapäätä saa koskettaa, silittää, rapsuttaa. Antaa harjata. Käydään pitkiä metsälenkkejä, uintilenkkejä, kävellään erilaisissa maastoissa. Kipulääkkeitä ei ollenkaan. Todellinen riiviö, energiaa riittää, kiusaa toista koiraamme jatkuvasti ja leikkii paljon. Kävely ja juoksu sekä hitaassa että nopeassa vauhdissa normaalia.

8kk
Toimivat jalat. Liikkuu normaalisti, rakastaa juosta irti metsässä. Joskus suuren rasituksen jälkee ontuu, mutta menee lepäämällä ohi. Tuolloin annamme usein myös kipulääkkeen (rimadyl). Kävely on normaalia, takajalkoja tarkkaan katsoessa Cn kävellessä hidasta vauhtia, voi huomata takajalkojen asennon olevan hieman normaalia "pihdimmässä" ja hitaassa kävelyvauhdissa hihnassa ollessaan, peitsaa liikkuessaan viistoon. Em. asiat on kuitenkin ainoat, mistä lonkkavian/leikkauksen huomaa. C juoksee metsässä irtiollessaan LUJAA vaikeassakin maastossa (suo, kallioinen maasto, yms.), hyppää vaivattomasti sängylle ja esimerkiksi saunan ylimmälle lauteelle, jaksaa pitkätkin lenkit, ja kaikin puolin iloinen ja terveenoloinen koira, joka elää ihan tavallista koiranelämää "

Omalla koirallani todettiin juuri D/E lonkat , jossa oikeassa lonkassa vakava nivelrikko. saatiin lääkäriltä ohjeet, että koiran kunnon ja voinnin mukaan mennään. Meillä koiralle annettiin 4vk kuuri nivelrustoa suojaavaa ainetta (jonka nimeä en nyt juuri muista) ja auttoikin hyvin. huomasi 3vk kohdalla jo, että koria käyttää kipeää jalkaa enemmän ja jaksaa kävellä pitempiä matkoja ilman kipuja. Lääkäri myös kertoi, että jos aine ei auta ja nivelrikko menee huonompaan suuntaan olisi vaihtoehtoina joko lonkkanivel leikkaus tai pelkkää kipulääkitystä. Tuosta nivelen hiomisesta sanoi, että sopii parhaiten pienille ja ketterille koirille eikä suositellut sitä meille. Meillä siis belgianpaimenkoira , joka alle 30kg. Proteesileikkauksen hinnaksi lääkäri sanoi noin 2000E.
Kannattaa todellakin vielä jutella lääkärin kanssa vaihtoehdoista ja toivotaan, että ainoa vaihtoehto ei olisi teillä lopetus!

Meillä kun on näitä käyttökoiria ja lonkat kovalla rasituksella, niin nämä lonkka-asiat kiinnostavat kovasti ja "meidän" piireissä asiasta tietoa jaamme keskenämme ja vertaillaan kokemuksia. Nykyset haukut eivät ole saaneet vielä mitään virallista lonkkatulosta, ovat niin nuoria. Edellinen koira eli 16-vuotiaaksi ja varmaan sillä A-lonkat oli kun oireili vasta n. 14-15-vuotiaasta alkaen.

Eli, ensinnäkin, ei veteen jumppamaan tai uimaan ellei lääkäri toisin sano. Yleensä vesi ei sovi lonkkavikaiselle. Vesi on kyllä muuten niveliä säästävää, mutta ei tässä kohtaa. Kysy toki lääkäriltä ensin. Olisin ihan mielelläni väärässä, vesi on mukava elementti.

Eräs E-lonkkainen metsästyskoira on nyt kolmen vuoden iässä täydessä työn touhussa ja on käyttövalio. Toinen E-lonkkainen jää nyt eläkkeelle 8-vuotiaana. Muista E-lonkkaisista ei ole näin läheistä kokemusta, joten en sano niistä mitään. Toimivat metsästyskoirat, joita käytetään myös menestyksellä kokeissa, ovat kuin huippu-urheilijoita. Ne ovat erittäin hyvässä kunnossa, ovat todella hoikkia ja lihakset ovat mahtavat.

Sanoisin tähän, että jos koira noin muuten pärjäilee niin miksei sille voisi vielä suoda mukavia elinvuosia. Pidä vain koira hoikassa kunnossa, käykää paljon metsässä kehittämässä lihaksia (myös mutkitellen ylös ja alas jyrkkiä mäkiä). Pidä koira liikkeessä. Siinä ne tärkeimmät. Edellisellä koiralla eivät mitkään vihersimpukkavalmisteet auttaneet pätkääkään. Akupunktio auttoi hieman, mutta Cartrophen-piikit paransivat vaivat. Vielä viimeisenä päivänään vanha koiramme käveli ripeästi ja omin jaloin astui piikille.

Sitten kun tuntuu, että kipuja on liikaa, niin rakkautta on päästää se koira haukkujen taivaaseen. Ellei jopa pääsisi sinne hieman ennemminkin. Kyllä se koira kestää pienet kivut ja epämukavuudet, mutta ei määräänsä enempää. Te kyllä tiedätte, milloin kipuja on liikaa jos vain uskallatte sen päätelmän tehdä.