siis onko todellakin totta että täällä jotkut todellakin ovat sitä mieltä että uusioperheissä jotenkin nämä edellisen liiton lapset ovat varsinkin etäisälle tärkeempiä jollain tavalla, kun uuden puolison kanssa saadut lapset??
kyllä täytyy huonosti mennä jos ajatusmaailma on tuota sorttia, ja lapsiakin laitetaan jo tärkeysjärjestykseen!!! ei voi kun päätään pyöritellä!!
meillä kyllä miehelleni niin yhteiset kun etälapsetkin ovat kaikki yhtä rakkaita, ja ihmetteli kuinka edes mahdan keksiä kysyä moista, ja kerroin täältäkin lukeneeni suoraan ja rivien välistä tällästä!! ei hänkään ymmärtänyt!!!
aika ala-arvoista sortua moiseen kilpailuun lapsista!!! toivottavasti se ei ole yleistä!!!!
kyllä täytyy huonosti mennä jos ajatusmaailma on tuota sorttia, ja lapsiakin laitetaan jo tärkeysjärjestykseen!!! ei voi kun päätään pyöritellä!!
meillä kyllä miehelleni niin yhteiset kun etälapsetkin ovat kaikki yhtä rakkaita, ja ihmetteli kuinka edes mahdan keksiä kysyä moista, ja kerroin täältäkin lukeneeni suoraan ja rivien välistä tällästä!! ei hänkään ymmärtänyt!!!
aika ala-arvoista sortua moiseen kilpailuun lapsista!!! toivottavasti se ei ole yleistä!!!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
ihmisestä kysymys. (ja onhan se hyvä puhua velistä ja siskoista kun erotella että veli tai sisko puoli)..
että nuin..
Kakkoset on aina kakkoset, ja ykköset aina ykköset.
ainakaan itselle tule mieleenkään nostaa esikoista mitenkään ykköskorokkeelle tuohon kakkoseen nähden, ihan ovat yhtä rakkaita ja maailman tärkeimpiä molemmat, ja jos lisää tulee niin ei ole yhtään sen arvottomia kun edellisetkään!!! kyllä jollain todellakin heittää päästä!!! tottakai katkeralle exälle maistuu mielikuva että etislapsen oltava se ykkönen, ei varmaan edes haluu uskoo että isä rakastaa kaikkia lapsiaan yhtä paljon, kun katkeruus nostaa päätään!!ikävää että lapsetkin jo jaotellaan noin!!
niin ja exäthän suorastaan pitävät tai koittavat käytöksellään ajaa miehe tähän käytösmalliin!! huhuh sanon minä!!!
sinä joka olet sitä mieltä että ykköset on ykkösiä kakkoset kakkosia, suuresti toivon ettet tee suurperhettä,millasetmahtaa olla oltavat niillä kolmansilla ja neljänsillä sinun ajatusmaailman omaavalla ihmisellä!!! ja millanen mahtaa tästä esikoisesta tulla, kun kohdellaan parempana kun muut!!!kaikkee sitä ihmiset sitten ajatteelekin..
kuin minä ja pikkuveljeni vähiten tärkeä...?!
oli lissun kommentti, eikä kukaan oikeesti voi ajatella noin idioottimaisesti!!
ap:n yhdyn, että ikävä kyllä niinhän ne ex rouvat tuppaa ajatteleen että etälapset on jotenkin erityisasemassa muihin etävanhemman lapsiin, ja näitä etälapsia ei sais mitenkään jättää mistään vaan pois, ja kaikki pitäis isän uuden perheen suunnitella menoja myöten ajatellen etälasta, ja häntä säästellä peettymyksiltä, ja ostaa ostaa ja ostaa vaan hyvitykseksi jostain..lähiäidin tehtävä on pitää tiukasti kiinni ettei mistään isi jätä paitsi, hänen itse ei äitinä tarvitse kyllä viedä lasta lomille ja ostaa henk.kohtasesti mitään, vaan kaikkeen tarvitaan isin pussia raottaa!!! mutta ydinperheen äiti, ja se uusi puoliso kyllä katsotaan että on ihan velvoitettu maksumieheksi yksinkin makseleen lasten menoja, kunhan isillä rahat riittää ja menee siihen etälapseen!!!
kyllä kaikki lapset samassa arvossa ovat,luojan lahjoja!!! se että 2 AIUKUISTA on eronnut, ja lapsi asuu pääsääntöisesti toisen vanhemman luona, ja vierailee isän luona,jossa niitä puolisisarruksiakin on, ei tee kenestäkään yhtään sen rakastettavampaa tai vähempiarvoistakaan!!!
hyvänen aika onko maailma jo mennyt tähän!!!
Se on vain lissu :D Epäselvää vain on, onko kyseessä huolellinen ja kärsivällinen teiniprovotyö (teinit ovat ihan tosissaan hyviä näissä) vaiko oikeasti mielisairas henkilö.
Itselläni onglema etten osaa suhtautua mieheni lapsiin samalla tavalla kuin omaan, joka on vasta tuloillaan. Tuntuu että he ovat aina vain vieraita lapsia minulle, ovat meillä vain kylässä. Lpaset (3 ja 7v) käyvät meillä joka toinen vkl. Olen nuori, joten sekin vaikuttaa tähän tuntemukseen.
Jotenkin tulee turhautunut olo kun en osaa olla auktoriteetti näille lapsille lainkaan. Mitä kun yhteinen tulee, hänelle olen auktoriteetti mutten näille vieraille?
Mieheni ei ymmärrä ongelmaani..Eikä kukaan muukaan ystäväni.Tulen lasten kanssa juttuun hyvin, omatuntoani vain painaa se etten osaa rakastaa heitä samalla tavalla kuin omaani-...
ettei vieraisiin lapsiin kiinny samallatavalla kun omiin, ja kukaan ei varmasti voi vaatia ja odottaa että rakastaisitkaan miehesi lapsia kun omia! luulen että yhteisenne myötä auktoritetti myös etälapsiin tulee luonnostaan..itsellekin alkuun oli hankalaa, ja pikkuhiljaa se vaan löytyi luonnollisesti! ja itse olen niin paljon mieheni lapsen kanssa ilman miestänikin, että pakostakkin sitä auktoriteettia tullut!!
mitäpä jos kokeilisit viettää lasten kanssa kahden aikaa välillä, silloin et ehkä jännittäisi miehesikään reaktioita kun puutut tilanteisiin! ja lapsethan kokevat rajat turvallisuutena,välittämisenä ja rakkautena! tsemppiä ja anna ajan kulua!!=)