Joka naurattaa jälkikäteen.
Oletteko koskaan halunneet vajota maan alle, ja toivoa, että se nielaisisi sinut kokonaan??:(
Taitavat olla niitä elämän suolaisia hetkiä.:)
Oletteko koskaan halunneet vajota maan alle, ja toivoa, että se nielaisisi sinut kokonaan??:(
Taitavat olla niitä elämän suolaisia hetkiä.:)
Vastaukset 22
Vanhimmat
Sattui kerran reissulla Helsingissä..
Olin tullut sinne kokoukseen ja jouduin Hakaniemen torille aivan liian aikaisin...kapea hame ja jakkupuvun takki, pitsiröyhelöt kaulassa, vedin puoleeni aamutoripörrääjiä kuin hunaja kärpäsiä...tuli vaikka minkälaista ehdotusta...
Kyllästyneenä kävelin torilta kadulle ja ajattelin kierrellä jossain muualla.
Vastaan tuli herrasmies ja nosti knallia (uskokaa tai älkää)...johon vastasin nakkaamalla niskojani ja jatkamalla matkaa hyisen katseen saatellessa herrasmiestä, joka selvästi hämmentyi...
Tuli kokouksen aika ja kas, istuin herrasmiehen viereen....ja muistin, että edellisellä viikolla Tampereella olikin ollut puhetta tähän kokoukseen osallistumisesta...
EN alkanut selittelemään niskojen nakkelua...kunhan istuin punaisena ;)))
hehkua pukkaa myös :))
Olimme Vantaalla työkavereiden kanssa tutustumiskäynnillä pääkonttorissa. Kiertelimme ja tutustuimme niihin joihin olemme päivittäin yhteydessä.
Saavuimme sitten... tämän henkilön... miehen kohdalle ja esittelijä sanoi, että voi tulla tervehtimään häntä... Ja siihen minä tokaisin: "hän on minun mies". Ai että kun kirpaisi ja -nolo olo...
...mutta hauska juttu kuitenkin, josta kuulen varmaankin seuraavat kymmenen vuotta.
Meillä oli tupa täynnä vieraita. Tuvan nurkassa on mun kuntopyörä ja ulkona mun ns. "kauppakassi" (auto). Olimme keskustelleet hetkeä aiemmin autovanhuksestani. Menin sitten keittiön puolelle hakemaan tarjottavia. Toisella korvalla kuuntelin vieraiden keskustelua. Olivat puhuneet myös kuntopyörästäni.
Luulin vielä tupaan tullessa keskustelun pyörivän autossani, koska yksi vieraista kysyi oletko pitkiäkin matkoja heitellyt tuolla. Sanoin: "-että en, kun se on niin epävarma ja muksut ei anna pitkiä matkoja sillä mun ajella."
Kaikki vieraat katseli ensin kummissaan toisiaan, sitten alkoi hervoton nauru. Koska esitetty kysymys koski kuntopyörällä polkemista, eikä suinkaan mun "kauppakassiani", johon olin vastaavinani :)
Vähänkös nolotti, mutta nauru on kelvannut jälkeenpäin :)
tai ei. Ne ovat sitä suolaa isolla S:llä ja pitävät myöskin elämän mielenkiintoisena :)))
Eräs tunnettu tanssiravintola muuttui 80-luvulla megadiskoksi.
Tiskaripoika odotti puhelinsoittoa kaveriltaan ja itse olin kahvilla siinä vieressä odottelemassa töiden alkamista.
Puhelin soi, kaveri nappasi rivakasti luurin kouraansa ja lausahti lujalla äänellä: "Vammalan vittu ja vihannes!"
En koskaan ole nähnyt kenenkään hyvin vaaleaihoisen valahtavan vieläkin kalpeammaksi...
Linjan toisessa päässä oli vanhempi asiakas, joka tiedusteli pöytävarausta (luuli ent. ravintolaksi - puhelinnumero ei ollut muuttunut)...
Itse meinasin tukehtua kahviini ;)))
Onneksi tapahtuma ei tuonut meille asiakaskatoa ;)))))
näitä tuhmia puhelinvitsejä...
Odotin kuormaa tulevaksi, mutta jouduin lähtemään hallin toiselle puolelle.
Puhelin soi ja juoksin vastaamaan varmana, siitä että,nyt työkaveri ilmoittaa odotuksen loppuneen.
Nostin luurin ja kysyin: "joko tuli?"...johon hämmentynyt työkaverini vastasi pienen tauon jälkeen, että tämän täytyi olla maailman nopein seksipuhelu....
Allekirjoittanut repeää 40 kirjoituksille näin hyvin! Kiitti!
Olen jossakin keskustelussa kertonut tän:
Olin 80/90 lukujen vaihteessa hommissa eräällä pienellä huoltiksella. Oli valtakunnallinen TV-lakko. Asemalla oli pikapesu ja tietenkin hallin valvontakamera. Asiakkaaksi tuli melekosen iäkäs herrasmies, joka bensaa maksaessaan oli hyvin hämmästynyt ja hämillään. Sai siinä sitten kysyttyä, ett miten meillä siellä näkyi TV, muttei heilla lakon takia. Onneksi naama pysyi peruslukemilla kyseisen herran inhimillisen ihana erehdyksen takia. Huoltomiehen kanssa naurettiin hetkeä myöhemmin huoltohallissa katseilta turvassa .. :D
liimasi mun otsaan ison vaaleanpunaisen "timantin", ja sillä tietty tepastelin markettiin. Eka vastaantulija oli niin Moilasena, että muistin missä kuosissa olin lähtenyt..
ohikulkija ihmetteli, että minkäs moiset kengät oli aamulla tullut laitettua kun tarhan siniset suojat olivat kenkiin jääneet.
Eräällä portsarillamme oli kerran töissä kengät eri paria - toisessa terävähkö/toisessa pyöreämpi kärki - mustia molemmat.
Huomautin hänelle asiasta ja huomasin, että loppuillan hän pysytteli vaatenaulakon tiskin takana ;DDD
Samalle asiakkaalle:
Uusi paikka - uudet asiakkaat - orkesterin lähellä oleva pöytä...
Hän tilasi minulta juotavaa - kuulin "konjakki" ja toistin sen Hänelle - Hän nyökkäsi.
Vein konjakin ja Hän mulkaisi minua vihaisesti - "Tilasin tonicin" - enhän voinut tietää Hänen olleen alkoholisti, joka ei voinut enää juoda pisaraakaan...
Mixeripistoolista painoin T:n ja vein kirkkaan, poreilevan juoman Hänelle.
Hän maistoi lasistaan ja kertoi, ettei halunnut olla hankala, mutta lasissa ei ole Toniccia.
Kävi ilmi, että olin vienyt soodavettä - Tonic oli ko. ravintolassa pullotavaraa.
Vähän myöhemmin samalla viikolla Hän lounasti ja vein Hänelle mehukkaan pihvin, jonka päällä ollut maustevoi lautasta ojentaessani molskahti suoraan Hänen olut-tuoppiinsa (kullatuilla kuvioilla somistettu arvotuoppi, jota Hänelle erikseen säilytettiin ykkösoluen nauttimista varten).
Ilmeisesti traumatisoiduin kaikesta niin, että myöhemminkin vuosien ajan unohdin tahtomattani Hänen juomatilauksensa...
Onneksi Hän tajusi, etten toiminut tahallisesti - yhdessä nauroimme tilanteelle, ja minä tarjosin monet Tonicit...;DDD
PS. Olen kyllä takavuosina jo saman tarinan tänne kirjoittanut...
...vaan ei niin vanha... mutta uusi oli luettavaksi minulle :D:D
...saman tyyppinen tarina myös.
Ravintolassa, jossa aikoinaan työskentelin kokoontui joka kk Lions Club ruokailemaan. Ruokatarjoilu tietenkin vatitarjoiluna aina heille.
Ruokana oli silloin joku isohko pihvi lisukkeineen. Meidän piti annostella eli nostella pihvit asiakkaan lautaselle.
Omalla asemallani istui kylän konstaapeli (tunnettu koiranleuka) ja nostelin juuri pihviä hänelle, kun otteeni lipsahti ja koko pihvikomeus oli hänen sylissään kaikkine lisukkeineen ja tietenkin siinä kriittisessä kohdassa.
Mitäpä muuta siinä voi, -laitoin vadin apupöydälle ja hain lautasen jolle nostin pihvin, sen jälkeen aloin putsaamaan tarjoiluliinalla konstaapelin
puvunhousujen etumusta.
Hämmentyneenä tilanteesta hiukan peräännyin, kun huomasin miten hassulle se mahtoi näyttää sivullisista.
Konstaapeli vaan totesi: "Olisi tuota pyyhkimistä kuunnellut pidempäänkin."
Silloin olisin toivonut olevani ihan jossain muualla :)
Puku pesetettiin myöhemmin ravintolan piikkiin :)
Ihana miespuolinen "koiranleukainen" työkaverini on edelleen käsite asiakkaiden keskuudessa...
Kaksi vanhempaa, fiksusti pukeutunutta rouvaa tuli tiskille iltapäivällä ja kyselivät ruokalistaa.
Heidän tutkiessaan eri vaihtoehtoja tuli "leuka" viereeni ja alkoi kielellään heilutella irrallista "etuhampaistoaan"... kun rouvat nostivat katseensa ja halusivat tilata, oli herra jo mennyt matkoihinsa.
Minä olin naama pidätetystä naurusta punaisena rouvien ihmettelevän katseen alla...
Varsinainen ruokahalun herättäjä :DDD
Erään kerran viikonloppuiltana tiskille tuli samaan aikaan kaksi naisparia - toiset nuoria ja toiset iäkkäämpiä (ei vakiasiakkaita). Työkaverini tokaisi heti "Lähtevät ensin!", ja alkoi palvella vanhempaa tuplaa...onneksi olin menossa saliin - kommentoin kyllä myöhemmin tuhmaa käytöstään.
Monesti hän huuteli miesasiakkaille: "Vapaa kassa - pilallista jallua!" Jostain syystä kyyniset ja jätetyt ikämiehet olivat ihan tohkeissaan...
Toisaalta usein jakelimme koko tilinsä baariin kantaville vakkareille ilmaiseksi ylijäänyttä lounasruokaa ja "pannunpohja"kahvia.
Omistajakin ymmärsi asian eikä koskaan puuttunut siihen, vaikka eräs kollega asiaa ei sulattanut.
Kyseinen työkaveri on jäänyt minulle hyväksi ystäväksi - olen onnekas ;DDDD
...olen harkitsematon sanoissani ja puuskahdan joskus niin älyttömyyksiä suustani, että siinä saisi melkeinpä itkeä häpeästä. Hyvin tyypillistä on hajamielisyyteni ja saatan hermostua jossakin lääkärin vastaanotolla pitkästä jonotusajasta, koska olen päivää aikaisemmin paikalla. Tai keksin tuhat selitystä miksen pääse tapaamaan jotakin tuttavaani, joka kummastelee mitä varten hösään ensi viikon juttuja jo nyt. Muutaman kerran olen nauranut maha kippurassa työkaverin nuoruudenkuvalle, koska luulin kyseessä olevan jonkun pilajutun ja kehunut onnistuneesta kuvankäsittelystä. Kerran pyysin puheliasta kaveria baaritiskillä riisumaan vappukorvansa, mutta paikalliset riensivät kuiskimaan että kyse on vammasta.
Olen sen verran kovaäänisesti itseäni ilmaiseva ihminen ja silloin monet mokat tuntuvat ikäviltä, koska kuulijoita on enemmän kuin tarpeeksi. Onneksi osaan pyytää anteeksi, vaan aina ei sekään auta.
Tänään töissä piti työkaverilleni laittaa sähköpostia palaverista. Reippaana kirjoitin viestin ja lähetin...
Kului hetki, kun sain vastauksen...
Ei voi olla totta :)))
Henkilö jollekka viesti meni, ilmoitti ko. palaverin tuntemattomaksi....ja ettei tunnusta oikeaksi vastaanottajaksi :(
Asiallinen anteeksi pyyntö ja... Mahtoi väärä vastaanottajaa naurattaa tai sitten suututtaa :)))
joku pieni moka :) Kai se kasvattaa...
Minulla "oli" tapana hihkasta noin kun menin avaamaan oven nelivuotiaalle tytönpojalle, samalla olin kumartuneena suunnilleen hänen päänsä korkeudelle. Eräänä päivänä tytär taas laitto tekstaria että ovat tulossa. Ovikello soi pian ja menin avaamaan oven varmana että pikkumies siellä pimputtelee ja eiku normaali pimpelipom tervehdys.
Ei muuten ollukaan pikkumiehen pää jota kattelin:)) Ihan jotain muuta...
Vakuutusmies tuli tekemään irtaimistovakuutuksesta tarjousta:) Huh, aatteli varmaan että pitäsi vakuuttaa jotain muuta ku irtaimisto:))
... joka päivä... :))) veren pistää ainaskin kiertämään :)))
tavoissa ja sanomisissa on vaaransa :D *hekotus*
Mä oon aina ollut kova nukkumaan päiväunia, josta mieheni välillä huomauttelikin.
Kerran odotin hänen soittoaan ja vastasin puhelimeen, että "Nukku-Matilla". Hetken hiljaisuus langan toisessa päässä ja puhelu katkesi. Kohta tietankin soi uudelleen ja kauhea homma, että pokka piti vastata omalla nimellä asiallisesti. Naapurin vanhempi herrasmies soitteli....
oppi ei vain taho mennä perille, aina vaan uudestaan jotaki...:)
mutta yleensä osaan nauraa itselleni. Jos en ihan sillä hetkellä aina, niin jälkikäteen kuitenkin. :D
Nyt on kauheeta, kun on karsee yskä. Kun aloittaa nauramisen, niin meinaa tukehtua.
Ja yskiessä mä kuulostan siltä, kun olisin polttanut 30 vuotta tupakkaa ja vetäny muutaman viskin perään. So sexy....*Kähisee* :D