Olen parikymppinen sokea naisenalku ja haluaisin pystyä elättämään itseni ilman sossun- tai kelan luukuilla juoksemista. Minusta tuntuisi järjettömältä opiskella kalliilla verovaroin rahoitettavilla erityisjärjestelyillä esimerkiksi yliopistossa, ja joutua sen jälkeen mitä todennäköisimmin kuitenkin kortistoon.
Niinpä olen ajatellut, että puhelinmyynti voisi olla minua varten. Ääntäni on sanottu miellyttäväksi, ja puhelimessa olisin asiakkaan kanssa
tasavertaisessa asemassa, kun kumpikaan ei näe toista. Tuossahan pelataan käsittääkseni aika paljon nimenomaan puhetavan ja äänensävyjen kuuntelemisella ja niihin oikealla tavalla reagoimalla.
Nyt alkaa kuitenkin usko jo loppua. Olen soittanut varmaan noin kahteenkymmeneen firmaan. Kaikki selitykset, joita olen kuullut, ovat liittyneet näkövammaani. Joskus asiakasrekisterijärjestelmä on niin pitkälle automatisoitu, etten pärjäisi sen kanssa. Toisinaan taas soittotiedot ovat paperilla, jolloin en luonnollisestikaan pysty niitä lukemaan. Kun kerron, että minulla on puhesyntetisaattorilla ja pistenäytöllä varustettu kannettava tietokone ja skanneri, jolla voisin muuntaa tekstit itselleni sopivaan muotoon ei sekään käy. Tai sitten sanotaan, että "Me selvitämme asiaa ja soitamme sinulle takaisin myöhemmin." Aluksi minä naivina uskoin, että se tarkoittaa oikeasti totta. Nyttemmin olen jo oppinut sen olevan "korrekti" tapa päästä sanomasta, ettei vammaista haluta töihin. Kaikkein leväperäisintä kohtelua olen saanut jostain syystä hyväntekeväisyysjärjestöiltä. Johtuisikohan se kenties siitä, että siellä ei olla niin ammattimaisia potkujenantajia kuin kunnon markkinointifirmoissa.
Mitäs sanotte, kannattaako minun jo luovuttaa, vai mitä pitäisi muuttaa? Tuntuu pahalta, jos en saa edes mahdollisuutta yrittää. Tiedän, että puhelinmyynti on kovaa työtä, mutta kunnia itseni elättämisestä olisi niin suuri, että taistelen sen puolesta mielelläni.
Antakaa ohjeita please, että pääsisin eteenpäin.
Niinpä olen ajatellut, että puhelinmyynti voisi olla minua varten. Ääntäni on sanottu miellyttäväksi, ja puhelimessa olisin asiakkaan kanssa
tasavertaisessa asemassa, kun kumpikaan ei näe toista. Tuossahan pelataan käsittääkseni aika paljon nimenomaan puhetavan ja äänensävyjen kuuntelemisella ja niihin oikealla tavalla reagoimalla.
Nyt alkaa kuitenkin usko jo loppua. Olen soittanut varmaan noin kahteenkymmeneen firmaan. Kaikki selitykset, joita olen kuullut, ovat liittyneet näkövammaani. Joskus asiakasrekisterijärjestelmä on niin pitkälle automatisoitu, etten pärjäisi sen kanssa. Toisinaan taas soittotiedot ovat paperilla, jolloin en luonnollisestikaan pysty niitä lukemaan. Kun kerron, että minulla on puhesyntetisaattorilla ja pistenäytöllä varustettu kannettava tietokone ja skanneri, jolla voisin muuntaa tekstit itselleni sopivaan muotoon ei sekään käy. Tai sitten sanotaan, että "Me selvitämme asiaa ja soitamme sinulle takaisin myöhemmin." Aluksi minä naivina uskoin, että se tarkoittaa oikeasti totta. Nyttemmin olen jo oppinut sen olevan "korrekti" tapa päästä sanomasta, ettei vammaista haluta töihin. Kaikkein leväperäisintä kohtelua olen saanut jostain syystä hyväntekeväisyysjärjestöiltä. Johtuisikohan se kenties siitä, että siellä ei olla niin ammattimaisia potkujenantajia kuin kunnon markkinointifirmoissa.
Mitäs sanotte, kannattaako minun jo luovuttaa, vai mitä pitäisi muuttaa? Tuntuu pahalta, jos en saa edes mahdollisuutta yrittää. Tiedän, että puhelinmyynti on kovaa työtä, mutta kunnia itseni elättämisestä olisi niin suuri, että taistelen sen puolesta mielelläni.
Antakaa ohjeita please, että pääsisin eteenpäin.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ensinnäkin tietysti sokean kohtaaminen voi olla monelle uusi ja ehkä pelottavakin tilanne. Toinen asia mikä varmasti yrityksiä pelottaa on se, mitä kuluja palkkaamisestasi tulisi. Oman tietokoneen käyttö ei välttämättä onnistu, sillä järjestelmien siirtäminen sinun koneellesi voi olla hankalaa, enkä myöskään tiedä onko luvallista tai yrityksen periaatteiden mukaista että tiedot asiakkaista siirrettäisiin työntekijän henkilökohtaiselle koneelle.
Ratkaisu voisi mielestäni löytyä siitä että selvität ensin työvoimatoimistosta kuinka paljon olisi mahdollista saada esimerkiksi työolosuhteiden järjestelytukea. Sen avulla yritys voisi hankkia työpaikalle samanlaiset laitteet kuin sinulla itselläsi on. Ehkä joku rohkea pomo näin uskaltaisi kokeilla sinun palkkaamistasi.
Puhelinmyynti on kyllä työ, jossa menestyvät vain todella harvat. Suurin osa työtä kokeilevista tekee työtä vain parista päivästä pariin viikkoon. Yritykselle ei ole kannattavaa pitää myyjiä, jotka saavat ei-vastauksen lähes joka puhelulla. Sen vuoksi joutuisit ehkä näyttämään taitosi ensin jollakin tavalla. En usko että keneltäkään pomolta löytyy niin paljon rohkeutta, että uskaltaisi lähteä aivan summissa kenelle tahansa uusia laitteita hankkimaan jos työn onnistumisesta ei ole minkäänlaista näyttöä. Onnea työnhakuun!
No tuollaisia syitä omassakin päässäni on liikkunut. Epäilen kuitenkin, ettei työkkäri lähde myöskään hommaamaan mitään koneita puhelinmyyntipaikkaa varten, koska ne yleensä ovat niin epävarmoja. Siksi ajattelin, että tuon kaiken voisi kiertää, kun kuljettaisin tätä omaa konettani siellä.
Soitin näkövammaisten keskusliittoon työllisyysohjaajalle, joka sanoi tuosta "Ei niitä tietoja voi sinun koneellesi siirtää" asiasta, ettei siinä mitään laillista estettä ole, vaan se on vain järjestelykysymys. Jos homma olisi laitonta, niin silloinhan kaikki ne myyntipaikat, jotka teettävät hommat etätyönä siten, että ihmiset soittelevat kotonaan, toimisivat rikollisesti?
Toivotit lopuksi onnea. Meinaatko, että vielä kannattaa kumminkin yrittää?
Älä vaan luovuta, kun sinulta kerran tuntuu löytyvän niin paljon motivaatiota työhön. Jos sitä työtä ei tunnu löytyvän puhelinmyyjänä niin sitten mietit jonkin muun itseäsi kiinnostavan ja sinulle sopivan työn. Tiedän oman työkokemukseni perusteella jotain työkkärin jutuista ja itse olen käsittänyt että paljon näitä jollakin tavalla vajaakuntoisille tarkoitettuja "välinetukia" jää käyttämättä. Tietenkin eri työvoimatoimistoissa hoidetaan asioita eri tavoin ja jostain tukea voi saada helpommin kuin mitä toisesta paikasta.
On varmasti olemassa vielä paikkoja joissa ei ole automatisoitua järjestelmää. Anna mennä vain. Firmassa missä itse olen töissä on soittojärjestelmä, mutta eipä se ole haitannut kädettömän lyhytkasvuisen työskentelyä :)
Puhelinmyynti sopii kaikille. Suomessa ala on kohtuullisen nuori vielä ja ammattitaitoista henkilökuntaa on vaikea saada koska sitä ei osata kouluttaa oikein. Nostan sinulle hattua ja toivotan onnea ja menestystä työnhakuun.
Kannattaa harkita ryhtymistä itsenäiseksi kotimyyjäksi esim. yhtyneille kuvalehdille, tai johonkin muuhun lehtitaloon. Oletkohan ottanut jo näihin yhteyttä?
On se hienoa kuulla, että meitä vammaisiakin vielä halutaan palkata. Sellainen rohkaisee yrittämään.
Millaista se itsenäisen kotimyyjän työ oikein on? Mollin sivuilla on nytkin muutama ilmoitus, joissa mainitaan etätyö. Yhdessä joku upouusi mainostoimisto etsii nettisivupalveluiden myyjää. Toinen on Talvisodan perinneliiton, mutta ystäväni kertoi, että poppoo rahastaa hyvän asian nimissä ja on ollut oikeudessakin samasta syystä. Niinpä en uskaltanut sinne soittaa.
Kolmannessa pitäisi myydä ilmoitustilaa johonkin Venäjän kauppalehteen. Ilmoituksessa kuitenkin nimenomaan mainittiin aiemman kokemuksen olevan toivottavaa.
Kannattaisiko esimerkiksi tuota nettisivuhommaa yrittää, vai voisiko oikeasti soittaa suoraan jollekin lehtitalolle, vaikkei ilmoitusta olekaan..?
Ensinnäkin suuri myötätuntoni sinua kohtaan.
Olet todella sinnikäs ja yritteliäs nuori.
Toisaalta se on pakkokin tässä täydellisyyden maailmassa.
Itse olen tehnyt monenkinlaista myyntityötä, kiertänyt esittelyautoilla asiakkaiden luona, myyntyt ilmakuvia, eli myös asiakkaiden luona käyntiä. Sitten puhelinmyyntinä mitä ihmeellsisempää hömppätuotteista ihan järkeväänkin.
Kuitenkin joka ainoa firma, missä olen itsekin ollut, sekä muut tietämäni hakee jatkuvasti työntekijöitä. Heidän paskahommissaan kukaan ei viihdy, mutta kuitenkin etsitään jopa ulkonäöllisesti täydellistä ihmistä.
Jos vammastasi ei työnantajalle ole mitään haittaa, kerroit että sinulla on täydelliset laitteet tekstin kääntämiseen pistekirjoitukselle jne.
Ei muuta kuin nauramaan näiden työnantajien tyhmyydelle.
Tiedän itse kuinka tärkeää on oikea puheääni, jopa naispuolinen myy aina paremmin alaan katsomatta. ( kokemusta on jopa työkalualalta )
Suomessa ei todellakaan ole työvoimapulaa.
Itsekin olen ahkera, moniosaaja, ei päivääkään ollut sairaslomalla koko työhistoriani aikana, ei mene minuttiakaan työajasta tupakkataukoihin.
Mutta ei kuuleviin korviin oteta työnhakijaa, jolla tosiaan on entisajan motivaatiota työntekoa kohtaan.
Jos haluat viestitellä niin mailini on: [email protected]
Maailma on vain täydellisten ihmisten
Ongelma on nimenomaan siinä, että suuressa osassa yrityksiä soittaminen tapahtuu vielä paperilistoilta tavallisella puhelimella, näkö on siis tarpeellinen aisti. Jos käytössä on tietojärjestelmä, tarvitaan näköä, kun asiakkaan tietoihin tehdään merkintöjä. Suurin syy palkkaamatta jättämisiin on kuitenkin luultavimmin pelko. Esimiehille tilanne olisi uusi ja hektisessä puhelinmyynnissä aikaa kullekin myyjälle on vähän. Luultavasti pelätään sitä, että näkövammainen myyjä veisi huomattavasti enemmän voimavaroja ja aikaa kuin näkevä. Esimiesten palkka muodostuu suurelta osin oman ryhmän myynnin määrästä ja usein täytyy itsekin vielä myydä, joten aikaa ylimääräiseen ohjaamiseen ei ole.
Olet nuori ja tekstistäsi päätellen ilmeisen älykäskin, joten suosittelisin sinua sittenkin harkitsemaan opiskelemista. Koska hoitoala näyttää vetävän tällä hetkellä parhaiten, kannattaisi suuntautua sille. Ehkä sinusta tulisi vertaansa vailla oleva psykologi? Siinä ammatissa on tärkeintä kuunteleminen, ymmärtäminen ja tukeminen. Muitakin tehtäviä terveydenhuollosta varmasti löytyy, seuraavaksi tuli mieleeni konekirjoittaja ja hieroja/kuntouttaja.
Mutta jos kaikesta huolimatta palat halusta tienata leipäsi soittamalla, niin ala selvittämään yrittäjänä toimimisen mahdollisuutta. Ole yhteydessä suoraan lehtitaloihin, operaattoreihin, vakuutusyhtiöihin yms. ja ehdota yhteistyötä.
Varoitan kuitenkin: ala on raastavan kova ja stressaava eikä kukaan jaksa puhelintyötä kauaa, eläkeammattia siitä et varmasti saa. Mutta jos alat toimia yrittäjänä, niin parhaassa tapauksessa sinulla on jossakin vaiheessa toimiva yritys, jonka johtajana vain suunnittelet ja organisoit, kun muut hoitavat asiakaskontaktoinnin.
Onnea sinulle, asenteesi on ihailtava!
Tervehdys,
johdan erästä suomalaista CC-yritystä. Suomi24.fi foorumin yleisen sävyn vuoksi en julkaise yhtiömme tietoja, muuta laita sähköpostiosoitteesi niin otan sinuun suoraan yhteyttä.
Ystävällisin terveisin,
MJ
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000016&posting=22000000023826849
kysy esim turotimistä
www.turotim.fi
heillä hyvä palkkaus ja reilu meininki
T. rolle
työskennellyt itsenäisenä kotimyyjänä suoraan ensin A-lehdille ja sen jälkeen pitempään Yhtyneille kuvalehdille. Olehan yhteydessä Yhtyneisiin kuvalehtiin, soita keskukseen ja pyydä yhdistämään Jouko Knuutiselle joka vastasi ainakin vielä kolmisen vuotta takaperin yhtyneillä kuvalehdillä uusista kotimyyjistä. Ellei tärppää, niin soita A-lehdille, Sanoma magazinelle jne.
Itsenäinen kotimyyjä tekee puhelinmyyntiä yrittäjänä, jolloin maksaa itse kaikki puhelinkulut ja vastaa kirjanpidon järjestämisestä, ennakkoverosta, alvista ja yrittäjäeläkkeestä.
Ainakin minä tienasin ko. hommalla ihan kivasti, nykyään toimin edustajana eri alalla, joten aika ei enää puhelinmyyntiin riitä...
Kun toimit itsenäisenä kotimyyjänä, niin työt voit hoitaa itse parhaaksi katsomallasi tavalla ja silloin kun sinua itseäsi huvittaa, tehdä töitä niin paljon tai vähän kuin itseä huvittaa jne.
Voisi ehkä kannattaa tehdä niin, että jättää alkuvaiheessa kertomatta että ei näe? Ehkä hieman epäeettistä, mutta mitäs sillä on nyt niin väliä? Pääasia on että saisit homman ja sen saatuasi voit sitten joskus ottaa asian puheeksi jos haluat.
Se minuakin ihmetyttää, että samatkin yritykset etsivät jatkuvasti uusia työntekijöitä, ja sitten kuitenkin tilanne on tämä. Vaikka kyllähän minä toisaalta ymmärrän. Eräs elinkeinoneuvoja sanoi kerran aivan suoraan, että "Jos jotain työpaikkaa on hakemassa sekä terveitä, että vammaisia, niin eihän työnantaja missään nimessä ota sitä vammaista, ellei hän vaikuta selvästi paremmalta ja taitavammalta kuin ne terveet." Eli samantasoisuus ei riitä, pitää kompensoida vammansa aiheuttamat mahdolliset haitat jotenkin. Ymmärrettävää, mutta kyllä se silti koskee.
Tuossa yrittäjänä toimimisessa mietin kyllä aika montaa asiaa. Silloin kait en saa työhön minkäänlaista varsinaista koulutusta, vaan pelkästään lehtiin liittyvät tiedot ja soittolistat. Pitäisi alkaa vain ihan intuition ja näppituntuman pohjalta myydä. Lisäksi pitäisi kai saada tavaraa aika hyvin kaupaksi, että saisi katettua kaikki eläkemaksut yms, jotka täytyy itse hoitaa. Toisaalta se vapaus kiehtoo minua kyllä. Ei tarvitsisi puhua ainakaan mitään potaskaa.
Tietystikään kaikissa myyntiliikkeissä ei varmasti niin edes tehdä.
Minut kuitenkin olisi suostunut palkkaamaan noin vuosi sitten yksi pesuaineita myyvä firma Helsingin Bulevardilla. Heille ei ollut mikään ongelma se tietojen antaminen, olisin saanut ne suoraan koneelleni ilman skannaamistakin. Kävi kuitenkin ilmi, ettei kaikki ollut niin hyvää, miltä näytti. Porukka soitteli täysin tuntemattomiin yrityksiin ja aloitti kuitenkin puheensa tyyliin: "Me tässä päivitämme näitä tietokantojamme, ja teidän yrityksenne on ollut todella hyvä asiakas. Haluaisimme antaa teille siitä hyvästä lahjan..." Näillä puheluiden vastaanottajaparoilla ei ollut mitään aavistusta siitä, mistä oli kysymys, koska he eivät olleet ikäpäivänä olleet missään tekemisissä tämän "meidän" yrityksemme kanssa. Tuotetta tyrkytettiin aloituksen jälkeen sellaisella intensiteetillä, että mieleeni tuli myyjä-asiakas-suhteen sijasta lähinnä armoton sanallinen hyökkäys. Aineita väitettiin Suomalaisiksi, vaikkeivat ne käsittääkseni sitä olleet, ja porukka hyväksyi huijaamisen täysin. En tietenkään tämän alan eettisiä käytäntöjä tunne, eli kummastukseni voi johtua myös siitä. Mutta meidän olisi pitänyt esiintyä vielä valenimilläkin. Onko se normaalia ja oikein?
Olen ehkä naivi tai muutenvain heikko ihminen, mutta jos heiluisin 8 h päivässä eri persoonalla ja moraalilla kuin mitä minulla muuten on, niin eihän se voisi olla vaikuttamatta psyykeeseeni epäedullisesti..? Olin ensimmäisen tutustumispäivän jälkeen hirveän ristiriidan edessä. Toisaalta innosti ja kiehtoi ajatus, että joku oli vihdoin valmis ottamaan minut töihin tasavertaiseksi muiden kanssa. Kuinka se hivelikään aiempien kokemusten romuttamaa itsetuntoani. Joku arvosti minuakin, vammaista, noin paljon. Mahdollisuus suorastaan vaati tarttumaan itseensä. Eihän tiennyt, kuinka monen vuoden jälkeen sellainen tulisi taas uudestaan. Kuinka katuisinkaan työttömänä pyöriskellessäni, ellen nyt tätä tilaisuutta käyttäisi..
Toisaalta se väärintekemisentunne, jonka olin yrityksessä pyöriessäni kokenut, suorastaan sattui aivoihin. Ja minä sentään olin vasta vain kuunnellut ja lukenut myyntipuhetta, en muuta. Kuinka kykenisin tekemään siellä töitä viikosta toiseen, pystyisinkö enää "katsomaan ketään suoraan silmiin", vai tuntisinko itseni jatkuvasti hirvittäväksi huijariksi. Ja entä jos en tuntisi niin, vaan tottuisin siihen, olisiko se yhtään parempi vaihtoehto? Onko kunniallisempaa elää kokonaan yhteiskunnan varoilla, kuin tehdä epärehellistä työtä? Oliko tämä edes epärehellistä, vai johtuivatko tunteeni vain siitä, että olen helluntailaiskodin kasvatti..
Kysymyksiä oli mielipuolisesti ja vastauksista huutava pula. Lopulta totesin, että en ihan oikeasti pysty siihen, melkein koko fysiikkani ja psyykeni panivat niin paljon vastaan.
Nyt olen sitten vuoden aikana miettinyt, olisiko sittenkin pitänyt mennä sinne töihin. En uskaltanut tuota onnetonta yritystä aikaisemmin kertoa, mutta kun sain niin kannustavia vastauksia, rohkenin avautua (pitkään ja hartaasti kuten näkyy)
Kotityössä olisi käsittääkseni tuollaisista riskeistä vapaa.
Sinulle, joka kerroit siitä yrityksestäsi: Minulla on sellainen sähköpostiosoite, josta näkyy koko nimeni, en oikein kehtaisi sitä tänne laittaa. Sitä on muuten helppo käyttää, kun saan postit suoraan Outlookiin. Aikoinaan on myös ollut Hotmail-osoite, käyn katsomassa, toimiiko se vielä. Siinä tapauksessa voisin laittaa sen tänne. Voisit kirjoittaa ensimmäisen viestin siihen, ja sitten antaisin varsinaisen osoitteeni suoraan sinulle.
Vieläköhän noita sairaalakonekirjoittajia muuten koulutetaan? Tunnen kaverin, joka on sellaisen opin saanut, mutta hän on minua 15 v vanhempi. Sellaisesta työstä varmaan pitäisin. Mutta se opiskelu on tuskaisaa puuhaa. Kun pyrin lukioon, ajattelin, että aikuisoppilaitoksissa voisi olla helpompaa, opetuksesta olisi karsittu kaikki ylimääräinen sälä pois. Soitin läpi kaikki 5 Helsingissä olevaa suomenkielistä iltalukiota. Vain kaksi niistä olisi ollut valmiita ottamaan minut. Ja siellä, johon menin, homma räjähti käsiin kahden viikon sisällä.
Kaikki oli omasta mielestäni mennyt ihan hyvin, mutta kuinkaollakaan rehtori soitti yhtenä iltana ilman varoitusta ja ilmoitti, ettei kokeitani lähetetä mihinkään pistekirjoituksellekäännettäviksi. Lisäksi hän suvaitsi kertoa, että kaikki opettajat kuulemma valittavat käytöksestäni. Minä, joka yritän toimia mahdollisimman kunniallisesti, hämmästyin todella. Kun kysyin kuka/ketkä valittavat, hän ei suostunut kertomaan. Soittelin siinä sitten melkein paniikissa opettajani läpi, ja kävi ilmi, ettei kukaan heistä ollut sanonut kyseiselle herralle yhtään mitään.
Loppujenlopuksi selvisi, että koulun joku muu työntekijä oli hermostunu seuraavasta tapauksesta: Minulla oli kiire englannintunnille, koska oli edessä joku kielistudion kuunteluharjoitus. En tiennyt, missä se oli ja menin kysymään tältä työntekijältä. Paikka oli yhtä kerrosta ylempänä. Hän halusi välttämättä viedä minut sinne hissillä (jota oppilaat muuten eivät edes saa käyttää) Minusta tuollainen erityiskohtelu ei ole koskaan tuntunut hyvältä. Lisäksi sitä peltilaatikkoa sai odottaa niin kauan, että olisin siinä ajassa jo päässyt perille portaita pitkin. Sanoin sitten- myönnetään- äkäisesti tuon sille työntekijälle. En kumminkaan muuten ollut käsittääkseni epäasiallinen, en syyttänyt tai kiroillut tmv.
Myöhemmin rehtori myönsi, että hän oli itseasiassa purkanut vain omia hermopaineitaan minuun, eli ettei hänen nostamansa haloo yhdestä tapauksesta ollut aivan aiheellista. Aika hyvä suoritus johtavassa asemassa olevalta mieheltä, eivät kaikki tuollaista tunnusta. No samaa kyytiä kaveri jäi sairaslomalle ja vaihtoi toisen koulun leipiin, mutta se tuskin kuitenkaan johtui minusta.
Nyt kyllä lopetan tämän vuodattamisen, anteeksi pituus ja mahdolliset kirjoitusvirheet.
Puhelinmyyntiä tehneenä en suosittele alaa kenellekään, varsinkin jos kyse on lehti- tai liittymämyynnistä.
Minulla on kuuro sisko, ystäväni kärsii lihashalvauksesta ja on pyörätuolissa joten tiedän vammaisten työnhausta jotakin. Nyrkkisääntö on kuten muissakin töissä että kannattaa hankkia koulutus. Miten luulet että töitä löytyisi paremmin kouluttamattomalla vammaiselle kun sitä ei löydy kouluttamattomalle terveellekään? Ajatukset puhelinmyynnistä ja syyt siihen miksi sellaisia töitä haet, ovat vähän lapsellisia. Hanki lakki, hanki ammatillinen koulutus ja etsi sen pohjalta työpaikka.
Pyörätuolissa oleva ystäväni jatkokouluttaa itseään tällä hetkellä oppisopimuksella. Hän työskentelee IT alalla suunnittelijana. Aikaisemmin hän oli töissä help deskissä ja on edennyt sieltä nykyiseen hommaansa. Siskolla ei koulutusta ole ja eipä hänellä työpaikkaakaan ole. Minä olen terve mutta lähdinpä minäkin opiskelemaan koska totesin että asiakaspalvelussa tai puhelinmyynnissä en voi loppuikääni olla, niillä palkoilla ei makseta asuntolainaa ja ovat muutenkin henkisesti kuluttavia työpaikkoja.
Eikö työvoimatoimiston ammatinvalinnanohjaus voi auttaa? Muistaakseni jokaisessa työvoimatoimistossa on yksi ammatinvalinnanohjaaja joka on erikoistunut vammaispalveluihin
Pitääpä miettiä tuota oikein kunnolla. Epäilinkin tuossa edellisessä vuodatuksessani, että epärehellisyys on tuollaisen työn normaali ja hyväksytty käytäntö, ja että olin lapsellinen, kun en siihen silloin vuosisitten pystynyt.
Mutta onko se lapsellista, jos haluaisin mieluummin elättää itseäni omalla työllä kuin maksattaa yhteiskunnalla kalliita opiskelujärjestelyjä yms? Minusta sellaisessa valinnassa on enemmän kysymys elämäntavasta, siitä, mitä pitää tärkeänä ja minkä puolesta on valmis uurastamaan, kuin lapsellisuudesta. Toisaalta jotkut pitävät uskontoakin lapsellisuuden osoituksena ja toisille se on henki ja elämä, eli kaikkia ei voi koskaan miellyttää.
Haluaisin tuntea itsensäelättämisen riemun. Ajattelen siihen tapaan, että jos maksatan yhteiskunnalla avustajan, taksimatkoja yms, niin vaikka joskus saisinkin töitä ja maksaisin veroja, en koskaan pystyisi maksamaan takaisin sitä määrää, jonka olen vienyt. Eli työni arvo näin raakasti sanoen valuu tyhjiin sellaisella menolla. En sano, että muiden vammaisten pitäisi ajatella samalla tavalla, eli en missään nimessä ole esimerkiksi vammaistukien tai muiden poistamisen kannalla. Minulle tällaisen vaihtoehtoisen elämäntavan yrittäminen kumminkin tuntuu jotenkin luontevalta.
Olen käynyt siellä työvoimatoimistossakin, oikein erityiskuntoutusohjaajan luona. Hän kyseli hyvin tarkasti kaikenlaiset tiedot menneisyydestäni ja nykyhetkestä todetakseen vain, ettei osaa auttaa millään tavalla.
En muuten lopettanut sitä lukiota niin nopeasti kuin aiemmasta kirjoituksestani ehkä saattoi käsittää. Jatkoin hampaat irvessä puoliväliin asti. Sitten olisi kuitenkin pitänyt hommata taas uusi avustaja. Muutenkin homma tuntui siltä, kuin olisi tehnyt kahden ihmisen työt yhtäaikaa. Ensiksi tietysti se normaali tiedonpänttääminen, joka asiaan kuuluukin. Ja siihen päälle kaikki vammaissäätö. Aina piti neuvotella jokaisen opettajan kanssa erikseen kokeiden tekotavasta. Joukossa oli oikeasti ihmisiä, jotka eivät suostuneet siihen, että ne kokkeet olisi lähetetty kirjastoon käännettäviksi. Jouduin tekemään esimerkiksi matematiikankokeen pelkästään avustajan sanelun mukaan ja se oli tuskaa! Kyllähän tuommoinen reaaliaineissa onnistuu ihan kohtuullisesti, mutta laskulausekkeen hahmottaminen pelkistä sanoista.. huoh..
Lisäksi opintomenestystäni, esimerkiksi koenumeroita, ruodittiin tavalla, jota ei kenellekään muulle tehty. Minua seurattiin ja tarkkailtiin juuri sellaisella tavalla, kun vammaisille usein tehdään. Sinulla kun on "meikäläisiä" lähipiirissä, niin tunnet varmaan hyvin nämä ohipuhumiset ja vastaavat toimintatavat, joissa opettajat tuntuvat unohtavan, että sillä vammaisellakin on havaintokyky ja aivot.
Kun avustajani lähti opiskelemaan ja olisi pitänyt aloittaa uuden hakeminen siitä, että laittaa työkkärin sivuille ilmoituksia, en vaan jaksanut sitä enää. Ei ollut kunnollista tavoitetta, jonka tähden olisin kaiken sen sietänyt. Tietysti ylioppilaslakki, mutta ei se vielä mihinkään valmistaisi. Pitäisi pyrkiä yliopistoon jatkamaan samanlaista tuskantaivalta eikä sekään vielä olisi mikään työnsaannin takaaja.
Ajattelen, että missätahansa suorassa työssäarvostamani asiat ovat sen verran lähempänä, että niiden tähden kannattaa todella nähdä vaivaa. Kuvittelin olevani realisti, kun lähdin etsimään nimenomaan puhelinmyyntiä. Sehän on työtä, jonka monet muutkin aloittavat aikalailla kouluttamattomina. Ei niillä rahoilla varmasti asuntolainaa makseta, mutta onneksi sellaista ei ole suunnitteillakaan. Minusta vuokralla asumisessa ei ole mitään vikaa.
Olet kai Arlainstituutista kuullut?
http://www.arlainst.fi/haku.htm
Ehdit vielä hakea merkonomin tutkintolinjalle. Suuntautumisena asiakaspalvelu ja markkinointi. Minun nähdäkseni tuollainen koulutus on passeli asiakaspalvelutehtäviin. Myyntityössä en näe tulevaisuuttta mutta asiakaspalvelutyössä on paljon enemmän vaihtoehtoja.
Ja kyllä, myyntityö on sellaista kuin sinun kokeilussasi. Opetellaan kaavat ja sanamuodot jolla asiakasta kustaan silmään. Pomot hönkii niskassa ja työilmapiiri on perseestä. Ja syy miksi nämä firmat etsivät jatkuvasti uutta väkeä on juuri tämä. Eivät tee mitään työntekijöiden viihtyvyyden eteen ja vaihtuvuus on suurta. Mutta ei hätää: Uutta putkeen kun entiset lopettavat.
teit oikein luopuessasi moisesta "huijari" firmasta. Kotimyyjän työssä provisiot ovat 2-3 kertaiset verrattuna palkalla työskentelemiseen, mutta niinhän ne täytyykin olla, jotta yrittäjä voi palkata työntekijöitä ja hänelle itselleenkin jää jotain työntekijän myynnistä, muutenhan työntekijästä ei olisi mitään hyötyä.
Sinun tapauksessasi koko raha tulee vain ja ainoastaan sinun käyttöösi, joten kyllä siitä yrittäjäeläkemaksuihin rahaa riittää ja sinä itsehän melko pitkälle päätät paljonko eläkettä haluat maksaa.
Myyntikoulutusta ei kyllä sen kummemmin tarvita, on täysin turhaa haaskata tehokasta myyntiaikaa siihen että yrittää puhua asiakasta ympäri. Tärkeintä on päästä vain kertomaan tarjouksesi, sen kun saat kerrottua, niin omien kokemuksieni mukaan kauppa on jo todella lähellä.
Sähköpostista sen verran, jotta esim. täältä suomi24.fi:stä saat nopeasti ja helposti haluamasi sähköpostin muodossa [email protected]
Matti Meikäläinen tässä Yrityksestä X hei,
soittelen Kodin kuvalehtenne tiimoilta, joka on tullut silloin ja silloin/ (tai) on päättymässä silloin ja silloin. Mitäs olette lehdestä tykänneet? (tauko)
Meillä on nyt teille todella hyvä tarjous, eli saatte 12kk hintaan 50,00e, jonka normaalihinta on 130e ja tilaajalahjana saatte Turkoosin kukallisen olkalaukun, jonka arvo on 35 € ja lisäksi osallistutte siihen ja siihen arvontaan. Tilauksen voitte maksaa yhdessä, kahdessa, kolmessa tai neljässä erässä (tauko)
Tämä on edullisin tarjous, mutta lyhyempiäkin jaksoja toki löytyy.
Monessako erässä haluaisitte tilauksenne maksaa?
Selvä, tarkistan vielä nämä teidän tilaajatiedot, että ne ovat varmasti oikein.
Matti Meikäläinen, Mallitie 1, 00000 INARI, Puh. 011-222 333.
Noniin, laitetaan tilaus alkamaan silloin ja silloin, 4 erässä, ei muuta kuin kiitoksia ja mukavaa kesän jatkoa!
Muokkaa spiikki omaan suuhusi sopivaksi, mutta muista että sen on oltava mahdollisimman lyhyt, koska jos spiikki on hienon pitkä ja "koukeroinen" asiakas on loppuun päästessäsi unohtanut hinnan, tilauksen pituuden, tilaajaedun. Jonkin niistä tai kaikki. Voit testata päästä keksityllä spiikillä kaverisi kanssa muistatko itse kaikki oleelliset asiat, jos spiikki on pitkä.
Turhaan ympäripuhumiseen on turha aikaa haaskata, ellei osta, kiitä ja toivota hyvää päivänjatkoa ja ota nopeasti seuraava puhelu.
Testaa ko. spiikkiä, minulla se ainakin toimi todella hyvin.
myyntipuhe vaan panostaisin ihan henkilökohtaiseen palveluun,näitä monotonisia
automaattipuhujia on tänä päivänä ihan liikaa
ja kun kysyt jotakin niin hoomoilasina ollaan
tumput suorina
perusohje on että myykää se tuote ensin itsellenne ja sitten vasta muille,kiitos!
Tampereella on / voisi olla saumoja puhelinmyynnissä.mm teatterilippujen yritysmyynnissä komediateatterilla voisi olla saumat hyvälle puhelinmyyjälle.Sitten vielä voisin kuvitella että saumaa voisi olla on vtt:n tutkimushaastattelija??
oliskohan noista mihinkään?
Entäpä radio / Mainos ääneksi?Soitappa roolituspalveluun ja tarjoa studioille ääntäsi mainosten lukijaksi tms..
onnea pyttyyn!
Kiitos Opastaja tuosta myyntipuheen rugosta. Sitä vain mietin, pitäisikö minun tosiaan jättää kertomatta sokeudestani. Ja jos sille tielle lähden, kuinka osaan olla kyselemättä asioita, joista se kuitenkin paljastuisi. Mitenkäs puhelinkulut ja muut, joita yksityisyrittäjänä joutuu hoitelemaan? Saako niistä mitään korvausta vai pitääkö vain myydä niin hyvin, että jää voitolle vielä niiden jälkeenkin?
Mitä tulee näkövammaisten ammattioppilaitokseen Arlainstituuttiin, niin olen kyllä kuullut siitä. Puolivuotta kävin "valmentavassa koulutuksessa", joka oli samallalailla yhtä tyhjän kanssa kuin jos menisi kasipuolen keskiarvolla kymppiluokalle. Ainoa syy siihen oli, että halusin hakea keväällä lähihoitajalinjalle. Asian tiesivät niin opinto-ohjaajat, lähihoitajaopettajat kuin ryhmävastaavanikin. Kenellekään ei vain juolahtanut kertoa, ettei minulla ollut mitään mahdollisuuksia edes päästä hakemaan sinne. Olin nimittäin pyrkinyt vuotta aiemmin hierojalinjalle, johon on samat soveltuvuustestit. No tässä välissä säännöt olivat muuttuneet siten, että seuraavana peräkkäisenä vuonna ei saakaan osallistua valintakokeisiin samassa paikassa.
Tätä en todellakaan itse tiennyt, eikä kukaan opettajista kertonut. Kun kuulin asiasta olin räjähtää. Siinä meni hukkaan kalliita kelan rahoja ja paikalle olisi voitu ottaa joku toinen. Minun perhesuhteitani ja elämääni kyllä ruodittiin vahvemman oikeudella, vaikka olin jo täysi-ikäinen. Ei vaan sitten kulkenut se tieto toiseen suuntaan lainkaan niin hyvin.
Ajattelin olla muutaman vuoden tuosta laitoksesta jäähyllä ja tehdä jotain muuta.
Sain hommattua sen uuden sähköpostiosoitteenkin, kun hotmail oli ehtinyt käyttämättömänä vanhentua.
Eli jos joku haluaa kirjoitella, niin se on
[email protected]
aika hyvin onnistuit näille sivuille klikkailemaan ja lueskeleen keskusteluja.. noin niinkun sokeaksi..
Näkövammaisillakin on omat apuvälineensä internetin käyttöön kuten alkuperäisestä tekstistä käy ilmi (pistenäyttö, puhesyntetisaattori...). Mitä varten olet luullut olevan ammattimaisesti tehdyillä internetsivuilla kaikista valokuvistakin selitys tekstinä? Tämä teksti ei tosin näy normaalisti, mutta otappa kuvien näyttö toiminto pois käytöstä.
Taidat olla jokin rasisti itse.