Hei kaikki!
mitä ovat yleisimmät virheet joita aloittelija tekee pennun koulutuksessa? Ja onko nämä virheet korjattavissa vai onko koira jo auttamattomasti pilalla? Luulen tehneeni kaiken väärin..... :(
mitä ovat yleisimmät virheet joita aloittelija tekee pennun koulutuksessa? Ja onko nämä virheet korjattavissa vai onko koira jo auttamattomasti pilalla? Luulen tehneeni kaiken väärin..... :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
minun mielestäni suurin virhe on se et pennun väärä käytös katsotaan läpi sormien ja selitellään ku se on niin pieni viellä jne.
Eli jo penulle samat säännöt kuin aikuiselle!
-ei saa haukkua ihmisille/koirille/autoille/jne.
-ei saa vetää hihnassa
-ei purra
-ei hyppiä
-ei rynniä vieraita tervehtimään
-ei tulla autosta ilman lupaa
-ei höyrytä ruokaa ootellessa
-ei kerjätä
-ei karkailla
jne. jne.
Tottis jne. jutut varmaan jokainen(itseni mukaan lukien) mokailee ja kokeilee eri tyylejä jne. kouluttaa. mut ei koira niistä pilalle mene...
Leikin varjolla tehdään pennun/junnun kanssa.
Ja vasta kun ollaan varmistuttu koiran osaavan voidaan ruveta vaatimaan.
Monasti jos eka koira niin pää menee sekaisin lukiissa ja kuunnellessa sitä ohjeiden määrää...mut siitä se lähtee, kaikki koirat ovat yksilöitä ja kaikki koulutus tyylit jne. ei sovi kaikille!
yleisimpiä virheitä on mihin olen törmännyt
-seuraamisen opettamisessa ahnehditaan ja palkataan väärin.
- sama juttu paikallaolossa
-eteen istumisessa mokataan usein kumartumalla koiraan päin houkutellakseen koira lähemmäksi mut usein koira väistää "uhkaa" kauemmaksi.
-usein myös nuorta koiraa treenataan liian pitkään ja liian rajusti.
Maltti on valttia!
Onnea pennusta!
Samaa mieltä olen Saku*3:n kanssa näistä asioista muutoin, mutta olen nähnyt ihan päinvastaistakin käytöstä. Itse uskon, että koiran pitää antaa kasvaa pennulta pidä missään nimessä vaatia mitään sotilaallista kuria, saati olla kättä pidemmällä näpsimässä (nähty on, monesti). Varmin keino pilata koiran ja ohjaajan välinen suhde lopullisesti on polttaa päreensä pennun kanssa ja sen jälkeen käyttäytyä koiran silmissä täysin käsittämättömästi (huutaminen, karjuminen, löyminen, töniminen). Tottakai pennulle tehdään nuo Saku3:n luettelemat asiat selväksi, mutta siihen, miten se tapahtuu, pitäisi kiinnittää huomiota.
On toki paljon helpompi opettaa alle 15 kiloinen kävelemään hihnassa kuin 30 kiloinen, sama koskee montaa muutakin asiaa. Mutta siis, pointti minulla oli siinä, ettei pidä mennä siihen lankaan, että "saku on niin ja näin kova koira ja vaatii sitä ja tätä" ja sitten paukuttaa pentua pampulla päähän varmuuden vuoksi. Minusta pennun pitää saada olla pentu, ja ihan totaaliholtitonkin luvan kanssa (yhdessä leikkiessä vasten hyppiminen, karkuun juoksemiset yms.)
Sama hellä metodi pätee pennun kanssa myös arkipäivän asioihin, älä anna sen pelästyä / saada selkäänsä toiselta koiralta jne. Äläkä tee sitä virhettä, että kun itse pelästyt (leikkaat vaikka kynnestä liikaa tai jostain tippuu jotain pennun niskaan), niin menet siihen hyssyttämään ja voivottelemaan. Se on varmin keino saada koira ajattelemaan, että tässä nyt tosiaan tapahtui jotain kauhean kamalaa.
..aivan tosiaan tuo miten nuo edellä mainitsemani asiat kielletään onkin sitten eri juttu.
En tietenkään tarkoittanut et se on "sotilaallinen kuri" ;) heh vaan lähinnä et opetetaan jo pentu käyttäytymään nätisti.
esim.tuo pureminen...jos tarttuu ranteeseen, lahkeeseen jne. niin kaikki toiminta loppuu.sanotaan EI ja ohjataan pentu sallittuun tekemiseen ja kehutaan jne.
Tämä on muuten kans mikä usein unohdetaan...eli kun jokin asia kielletään unohdetaan kehua kun tekee oikein...
ja sama kaiken muun kanssa...esim. istumisen opettaminen...(pallohullu pentu) ota pallo käteen ja herätä sillä pennun huomio ja kun pentu kiinnostuu pallosta ja tormistautuu se yleensä jossain vaiheessa istuu ja juuri kun istuu sanot istu ja pallo lentää palkaksi...ja siitä sitten pikkuhiljaa mitä nopeammin sitä nopeammin...
sama maahan menon kans...mut pallon voi piilottaa käsien alle maahan ja pentu kun tavottelee palloa ja menee yleensä maahan sanot maahan ja pallo palkaksi...jne. jne.
hihnassa vetäminen...pysähdytään ja odotetaan et hihna löystyy ja kehutaan.
tällä tavalla esim. mut tietenkin kaikilla on ne omat konstit ja tyylit...
Sama et meillä minä olen se hihhuli ukkeli et me revitellään koirien kans joskus ja koirat saa hyppii minuu vasten ja juoksennelaan ees taas jne. riehutaan mut sit kun sanon loppu..niin kaikki riehuminen loppuu ja rauhotutaan.Vaik hetken aikaa kyl koko poppoo on korvat höröllään ja tarkkana et jos se vaik riehaantus uudelleen ;)
Suojellaan pentua mut ei mennä mahdottomuuksiin, annetaan pennun yrittää itse ratkoa ongelma tilanteita ja kehutaan kun onnistuu.Tuetaan pentua ongelma tilanteissa, koetaan asioita yhdessä ja luodaan suhdetta...luottamusta mikä kantaa kaiken yli.
Hyviä neuvoja tuli pitkä lista.
Vielä kannattaa huomioida sinun ja pennun välinen suhde, onko pentu alistuvaa tyyppiä, tai päin vastoin, oletko itse dominoivaa aktriteetin omaavaa "tyyppiä", jolloin joudut löysäämään joissakin kohdin ja antamaan pennulle "periksi".
Mutta useimmiten ensimmäisen pennun kanssa ei noita ojaajaaja liian voimakas, ongelmia ole.
Muuten ensimmäisen koiran kanssa yleensä onnistutaan hyvin, käskyjä tulee liikaan, joskus liian voimakkaitakin, mutta koira jotenkin sopeutuu siihen, kokeneen kouluttajan tehdessä samaa koira saattaisi mennä sängyn alle.
Toisen koiran kanssa onnistuminen ei olekkaan enää niin helppoa!
Siinä jo olikin =)varsin kattava lista.
Itsekin monta kertaa luullut tehneeni ihan peruuttamattoman virheen,mutta iloiseksi yllätyksekseni koira on ollut halukas ja kyvykäs oppimaan asioita uudelleenkin.
Eli ihan pahasti tuskin olet kyennyt pilaamaan koiraasi. Riippuu tietysti myös virheistä joita teet,pahin niistä mielestäni on koiran luottamuksen menettäminen.Ja ihan riippuen koirasta, sen voi menettää helpostikin.
Mutta ihan hyvällä sanon,että kannattaa seurata koiran toimia ja touhuja mahdollisimman paljon. Ja opiskella tuntemaan koirasi käyttäytymistä,sen eleitä,olemusta tietyissä tilanteissa ja selvittämään mitä se koirasi viestii käytöksellään.
Oon huomannut,että se helpottaa paljon asioissa onnistumista,kun osaa lukea koiraansa ja koira oppii lukemaan isäntäänsä. Yhteistyö sujuu lähes saumattomasti,kun kärsivällisesti tutustutaan ja luodaan hyvää suhdetta koiran ja opettajan välille. Kummaa kyllä,mutta jukuripäähänkin tehoaa kärsivällisyys ja lempeys.
Se ettei lähde säheltämiseen mukaan ja polta päreitäsi ihan helposti. Jossain vaiheessa voi käämi kuumentua,mutta hammasta purren mieluummin koittaa hyvällä kuin pahalla saada asiat jakeluun.Olen huomannut nyt 15 vkosta erittäin itseriittoista pentua opettaessa,että jos menetän malttini ja herpaannun se ottaa kaiken vaan hyvänä vitsinä ja pohja on pois kaikelta siihen asti edityksellisesti aikaan saadulta.
Pentu ei ole minun,mutta jatkossa tulemme olemaan paljon yhdessä ja toimimaan yhdessä,joten yhteisymmärrystä haetaan opiskelun ja leikin merkeissä.Vielä muistutan,että kerron tässä omaa näkemystä asiaan enkä suinkaan oleta,että se olisi automaattisesti kaikkien näkemys. Ja siksi kehoitan neuvojani sulattelemaan ja löytämään lopulta sitten sen kullekin oman näköisen metodin opettaa ja toimia koirien kanssa.Koirien kanssa aina toimii erilaisia ihmisiä ja jokainen kuitenkin työskentelee asioiden parissa omalla persoonallisuudellaan.
neuvoja oletkin jo saanut. Eli tarkeintä pennun kanssa juuri kivat leikit ja kaikki asiat opiskelaan positiivisesti ja hauskasti. Itse aina sanon, että pennun kanssa pitää muistaa pitää hauskaa ja luoda hyvää suhdetta sekä tehdä asiat lempeästi...Sitä paskaa kerkee kyllä satamaan niskaan myöhemmin elämän varrella.