on menossa eskariin. Tai olisi, mutta äiti meinaa häntä suoraan ekalle. Syy: tyttö osaa laskea ja lukea. Miksi osaa: on opetettu päivästä toiseen. Tyttö kyllä isokokoinen, mutta onko nuo ainoat kriteerit?
Tuttavani tyttö
Tutun tuttu
171707
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
osata laskea ja lukea, on sosiaaliset taidot.
Onko siltä alueelta kypsä? Kyllähän eskarissakin on yksilöllistettyä toimintaa. Kyllä se vielä kehityksessä tahtoo näkyä, jos lapsi on luokkatovereitaan vuoden nuorempi.
Nämä ovat kuitenkin yksilöasioita ja eiköhän se koulukypsyystestissä selviä.
Lapsuus on niin lyhyt aika, että antakaamme heille se oikeus.
ei eskari ole sitä varten että opitaan lukemaan ja laskemaan vaan jotta selviää lapsen koulukypsyys ja opitaan juuri nuo sosiaaliset taidot. Neuvolassa selviää se kuka on kypsä kouluun ja sielä kyllä sanotaan jos olisi hyvä että lapsi kehittyisi vielä ennenkuin laitetaan kouluun.
Itse opin aikoinaan lukemaan ilman opetusta alle kouluikäisenä. Täytin myöhään syksyllä 7-vuotta, joten menin normaalisti ekalle 6-vuotiaana. Minun koulupäiväni olivat kamalia, koska toiset opettelivat lukemaan. Opettaja hermostui minulle, koska olin levoton ja soitti kotiin. Vanhempani sanoivat, että minulle pitää antaa lisätehtäviä, koska minua ei tavaaminen ym. kiinnostanut. Kohdalleni ei kylläkään harkittu sitä vaihtoehtoa, että olisin jättänyt esikoulun väliin tai ekaluokan väliin. Sain vain lisätehtäviä, jotta pysyisin pulpetissani sillä välin, kun muut opettelivat lukemaan ja laskemaan. Hyvä vai huono, vaikea sanoa, mutta opettajan mielestä se oli huono asia, että osasin jo valmiiksi lukea ja laskea. Sain sen vuoksi "häirikön" leiman otsaani pitkäksi aikaa. Oli opettajan tyhmyyttä, ettei antanut lisätehtäviä oma-aloitteisesti, vaan vanhempieni piti pyytää niitä, jotta minulla olisi ollut oppitunneilla jotakin järkevää tekemistä. Alkuun vain istuin ja piirtelin kuvia. Sitten luin satukirjoja ja pyörittelin peukaloita.
Ja siitä vuoden etumatkasta on ollut hyötyä todella paljon, on voinut keskittyä opettelemaan paremmin sitten sitä mihin on on ollut taipumusta.
esim, pojalla matematiikka kilpailun kolmas sija,
ja tyttären kirjoittama kirja jo kustantajalla.
Tosin se sitten edellyttää sitä että saa täydentävää virikettä ja opiskelun tukea myös kotoa.
Jos on resursseja niin suosittelen lämpimästi.
Olenko jotenkin tavallista tyhmempi vai miten en käsitä, että kuusivuotiaana kouluun laitetulla on paremmin aikaa keskittyä siihen, mihin on taipumusta?
Johtuuko poikasi pärjääminen matikkakilpailussa siitä, että laitoit hänet 6-vuotiaana kouluun?
Onko tyttäresi saanut kirjansa kustantajalle saakka siitä syystä, että laitoit hänet 6-vuotiaana kouluun?
Minua ei laitettu kouluun 6-vuotiaana, vaikka olin osannut lukea jo kauan. En myöskään turhautunut tai ruvennut häiriköimään. Olin pienessä kyläkoulussa ja yhdysluokassa oli aina muiden luokka-asteiden asioissa jotain mielenkiintoista seurattavaa. Jos ei ollut mitään erityistä, ope antoi minulle kirjoja, joita sitten sain lukea rauhassa muiden opetellessa kirjaimia.
Ehkäpä luetunymmrtämisvaikeuteni johtuukin juuri siitä, että minua ei pistetty kouluun 6-vuotiaana.
samaa ja syy oli sama, tyttö osasi jo lukea ja laskea. ei kuitenkaan napannut kypsyystestissä, vaikka opet ym puolsivat. eli tyttö eskariin eikä ekalle. nyt häiriköi ei sopeudu. äiti selittää että sen syy, ku olis pitäny päästä ekalle. oiskohan kumminki syy siinä, että äiti vaahtoaa opelle harva se päivä, että heidän "hannan" pitää saada sitten niin yksilöllisiä ja haastavia tehtäviä että viihtyy. lapsi omaksuu äidin asenteen. huh noita äitejä. tänkin tytön äiti koulunkäyntiavustaja, että luulis olevan tietoa ja kokemusta.
Lapsen kyllä voi saada suorittamaan kakennäköistä kuin apinan. Eivät lapset useinkaan vastaan pistä, kun eivät paremmasta tiedä,jos vanhemmat tuppaavat tietoa ja täyttävät päivät toiminnalla ja suorittamisella. Näin voi toimia vuosikausia.
Lukioiässä sitten viimeistään saattaa alkaa tulla esiin masennusta, joka ilmenee ikävillä tavoilla (jopa syömishäiriöinä, sulkeutuneisuutena, apaattisuutena, viiltelynä, päihteinä).
Ai että miksi? Vaikka lapsi menestyy koulussa niin hyvin ja on tehnyt kaikenlaisia ihmetekoja?
Siksi, että häneltä on koko ajan vaadittu niin paljon, että hänellä ei ole ollut aikaa seilailla sosiaalisissa ympyröissä ikäistensä kanssa. Kun lapsi laitetaan vuotta vanhempien seuraan, hän joutuu myös sosiaalisesti vaativampiin ympyröihin. Moni kiltti lapsi suoriutuu siitäkin kiltisti, on opettajalle iloksi koska ei häiritse. Hänellä on varmaan myös ystäviä koulussa, mutta ei aikaa viettää heidän kanssaan vapaa-ajalla ja ennenkaikkea ei OMAA AIKAA pohtia päivän tapahtumia,toisten sanomisia, omia tunteita, luettua kirjaa...
Hänestä kasvaa helposti lapsi, jonka tunteet ovat kypsymättömiä, hän ei ehdi oppia käsittelemään omia sisimpiä ajatuksiaan. Voi olla, että hän suoriutuukin koulutiensä vain lievästi masentuen, hakee apua yliopiston psykologilta ja suorittaa kuitenkin itsensä johonkin johtotehtäviin, jossa sitten vaatii muilta ihan yhtä hirveitä kuin höneltä on vaadittu. Oikea hymy ja naurunhelähdys saattavat olla kaukana.
Miettikää hyvät ihmiset, mitä vaaditte lapsiltanne. On tietysti totta, että kaikki eivät ole samanlaisia ja jokaisen pitää olla rohkea tekemään omat ratkaisunsa. Kysykää kuitenkin ensin itseltänne, että onko lapsenne nyt(kään) onnellinen. Ehtiikö hän koskaan saada vain olla ja olla.
Useimmat vanhemmat täällä näyttävät näkevän koulun vain tietojenjakoareenana. Mutta tosiasiassa koulun oikeastaan tärkein tehtävä on opettaa lapset sosiaalisuuteen, ryhmässä toimimiseen, tulemaan toimeen kaikenlaisten kavereiden kanssa jne. Sitä ei moni meistä aikuisista ole tullut edes ajatelleeksi, että missä itse kukin meistä olisi nuo taidot oppinut, jos olisi ollut kotikoulussa tai liian vaativassa sosiaalisessa tilassa.
Elämä on elämistä varten.
kiitos viesistäsi!Olipa virkistävää lukea pitkästä aikaa toisenlaisia "pehmeämpiä" arvoja arvostava ajatelma.Itse olen asiasta monella tapaa samaaa mieltä,toki haluan lapselleni kaikkea parasta elämässä,mutta kaikesta eniten kuitenkin TÄYTTÄ,KOKEMUSRIKASTA ja ENNENKAIKKEA ELETTYÄ HYVÄÄ ELÄMÄÄ.
munkin tytön luokalla yks mukamas-fiksu lapsi, jonka äiti keuhkoaa tytölle haastavampia tehtäviä ja vaikka mitä. kun heidän "leenuliinutiinu" on niin fiksu.. tosiasiassa normaali näppärä tyttö, joka oppii kummallisen kuvan maailmasta äitinsä kautta.
Minä olin nokkela tyttö ja menin innoissani myöhäissyksyllä syntyneenä kouluun 6-vuotiaana. No olin sitten niin nokkela, että opin aapisen ulkoa ja sain 10 lukemisesta joulutodistukseen. Kotona äiti pyysi ylpeänä minua lukemaan sanomalehteä, enkä osannut ensimmäistä tavua pitemmälle sitä lukea. Yritin arvailla sanojen loppuosia omasta päästäni. Aapisen paukutin alusta loppuun sujuvasti. Äiti soitti opettajalle ja ihmetteli, miten minulla oli 10 lukemisessa vaikka en osannut lukea sanaakaan muuta kuin aapista. He tulivat siihen tulokseen, että olin oppinut aapisen ulkoa. Koko joululoma meni siihen, kun äiti lukutikun avulla opetti minua lukemaan ja siitä pitäen olin vain 8:n tai 7:n oppilas lukemisessa.
Toinen muistoni on se, että kun olimme aina pituusjärjestyksessä, niin minä muita nuorempana olin aina se pienin. Tokalla luokalla pääsin toiseksi pituusjonossa, ja se oli suuri hetki.
En tiedä miten olisi käynyt, jos olisin mennyt 7-vuotiaana kouluun. Nuo ovat muistoja, eivät traumoja, ja oikeastaan olen ylpeä erikoisesta lukuhistoriastani.
Tiedän vanhempia, jotka haluavat lapsensa kouluun vuotta normaalia aikaisemmin säästääkseen kokonaisen vuoden päivähoitomaksut.
Nokkelaa - tai sitten ei...
Vuotta muita nuorempana kouluun mennyt menee rippikouluun ikätovereitaan vuoden myöhemmin oudon porukan kanssa, tulee täysi-ikäiseksi(pääsee ravintolaan, saa ajokortin ym.) vuotta myöhemmin kuin koulukaverinsa. Moni asia nilkuttaa lapsena ja nuorena.
Miksi pitäisi laittaa vuotta aikaisemmin kouluun? Miksi pitäisi pihistää lapselta yksi vuosi lapsuutta?
Nykyään ekaluokalle tulee paljon lapsia, jotka osaavat lukea ym. "koulutaitoja". Ei se ole mikään ongelma, jos vanhemmat eivät tee siitä ongelmaa.
Minusta kaikki suomalaislapset menevät liian vanhana kouluun, kun se aloitetaan vasta 7-vuotiaana. En pidä yhtään järkevänä sitä ratkaisua, että jotkut koulukypsyystestin läpäisseet sitten menevät näiden joukkoon 6-vuotiaina, koska fyysinen kokoero on tuossa iässä iän heittäessä vuodella niin suuri ja ruumiillinen kehitys menee jäljessä vaikka äly onkin edellä. Minusta kaikki lapset voisivat mennä kouluun 5- tai 6-vuotiainen. Toivon, että tähän mennään mitä pikimmin. Mitä ihmettä tuon ikäiset päiväkodissa tekevät. Ja koulukypsyystestit huitsin helkkariin, iän mukaan kouluun, ja joka ei ole kypsä oppimaan saa huonomman numeron. Siitä se oppiminen alkaa.
lukemaan jo 4 vuotiaana. En tiedä miten se tapahtui, mutta ilmeisesti vaan tarkkaili kun eskarissa oleva isosisko harkoitteli.
Nyt poika on itse eskarissa eikä lukutaidosta ole mitään ongelmaa ollut. Emme ole itse sitä sen kummemmin esille tuoneet, kerrottiin kyllä opettajille.
Vanhemmat voi kyllä omalla asenteellaan vaikuttaa asioihin, hyvällä ja pahalla...
Luokallani 70-luvulla oli kuusi, jotka osasivat lukea kouluun tullessa ja yksi oppi ekana päivänä. Ei ollut mikään ongelma, saimme ylimääräistä luettavaa siksi aikaa, kun toiset tavasivat.
Muistan vielä, kuinka opettaja ensin KYSYI kuinka moni osaa lukea ja me seitsemän viittasimme. Sitten opettaja toi jokaiselle erikseen eteen tekstattua tekstiä, joka piti ensin lukea ääneen ja sitten opettaja kysyi vielä pari kysymystä, eli ilmeisesti tarkisti ymmärsinkö lukemani. Jokainen meistä luki eri tekstin. Toiset tekivät silläaikaa tikkukirjainharjoituksia. Jäi elävästi mieleen, kun tunsin jonkinlaista ylpeyttä hyvästä lukutaidostani. Luokassa meitä oli kolmisenkymmentä.
lapsuutta pitää lyhentää? Mikä kiire on työntää lapset kouluun? Antakaa lasten olla lapsia, se on niin lyhyt aika.
Kyllä niitä herkkiksiä saa pidellä sylissä muutenkin ja tsempata että jaksavat opiskella.
Ja sitä opiskelua kyllä elämässä riittää, mutta lapsuutta ei takaisin saa.
Silloin kun oma lapseni meni ekalle, lähes kaikkien tuttavieni lapset osasivat lukea ja laskea. Itse opin lukemaan 4v ja ymmärsin lukemani 5v, niiltä ajoilta on muistikuvat kuinka luin Vaahteramäen Eemelit, kaikki kirjat ja kuvittelin tapahtumia päässäni. Olin aika yksinäinen, kun muut olivat koulussa tai päivähoidossa, minä kotona, joten opin lukemaan. Mutta kouluvalmis en missään nimessä olisi ollut nuorempana. Laskeakin olen aina osannut.
Ei mulla tullut aika pitkäksi silloi 70-luvulla, opettaja antoi sellaiset kirjat, joita saimme lukea sillä aikaa, kun toiset opettelivat tavaamaan.
Oma lapseni sitten toisti historiaa, oppi aikaisin ymmärtävän lukemisen. Pari ekaa vuotta koulussa olivat hänelle vähän tylsiä, mutta sitten kun muut oppivat lukemaan, alkoi viihtyä ja ope antoi matikasta lisätehtäviä, luokalla oli muutama muukin matemaattisesti lahjakas. Mutta missään nimessä ei olisi sosiaalisesti ollut kypsä kouluun, ikä olisi riittänyt niukin naukin. Sitähän pitää kuitenkin kai olla alkuvuodesta syntynyt, että saa aikaistaa? TAi ainakin silloin oli, oliko se toukokuun vain kesäkuun loppuun mennessä piti täyttää 7.
Lukiossa oli sitten luokallani muita nuorempaa vuosikertaa oleva tyttö, maaliskuussa syntynyt. Hän oli luokan heikoimpia oppilaita, varsinkin kielet olivat tuskaa. Oli myös katkera, kun ei penkkareissa päässyt ravintolaan muiden mukana.