http://www.yle.fi/cgi-bin/tekstitv/ttv.cgi/html?PAGE=109
Kaupalliset terveydenhuollonyritykset ovat saanneet nyt selville että suurin osa suomalaisita haluaa yksityistä terveydenhuollonpalvelua ja vielä maksaa siitä erityiskorvausta!
Kun ottaa huomioon ketkä asiaa kyselee, ei tarvii yhtään ihmetellä mikä on tulos.
Mikäs siinä yksityistetään pois ja jätetään köyhät hoidotta, niin saadaan yhteiskunnan sosioekonomisia rakenteita vähän paremmiksi!
Kaupalliset terveydenhuollonyritykset ovat saanneet nyt selville että suurin osa suomalaisita haluaa yksityistä terveydenhuollonpalvelua ja vielä maksaa siitä erityiskorvausta!
Kun ottaa huomioon ketkä asiaa kyselee, ei tarvii yhtään ihmetellä mikä on tulos.
Mikäs siinä yksityistetään pois ja jätetään köyhät hoidotta, niin saadaan yhteiskunnan sosioekonomisia rakenteita vähän paremmiksi!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minulla on ollut yksityinen sairausvakuutus jo 20 vuotta. Nämä ovat niitä arvokysymyksiä. Läheskään kaikki ne jotka naukuvat, eivät ole niin köyhiä, etteivät pystyisi kustantamaan yksityistä sairausvakuutustaan. Se on enemmänkin asenne- ja arvokysymys.
Omasta ammattikunnastani vain tuskin 5 %:lla on omaa vakutusta, ja voi mikä itku ja hammastenkiristys, kun jotain sattuu. Sen hoito voi tulla monin verroin kalliimmaksi, kuin koko se yksityinen sairaanhoitovakuutuksen vakuutusmaksu. Näin vaan on monelle käynyt, sillä vuosien taistelu tuloksellisesta hoidosta on vienyt työtuloja paljon, on työkyky heikentynyt ja kuluja tullut huonosti hoidetusta sairaudesta tai vammasta odottamattoman paljon.
Ei olisi minullakaan ollut varaa ottaa vakuutusta, vaan laskin arvoja vähän toiselta kantilta. Vaihdoin matkustelun vakuutusmaksuun.
Mutta sitten kun 10 vuoden kuluttua vakuutuksen ottamiseesta paukahtikin radikaali levinnyt syöpä, ja oma sairaalapiiri ei vedä, olet kyllä tuuliajolla.
Kävelin vain yksityissairaalaan ja kolme syöpäleikkaustani on tehty yksityissairaalassa, ja monen monta muuta leikkausta tehty yksityisellä puolella. Ei jonotusta, ei työaikamenetyksiä. Monessa kohtaa se on tuonut siihen kohdistetut menot takaisin.
Olet aivan oikeassa, pitääkin olla vaihtoehto ei pakko. Ja oikeen totta on sekin ettei ne joilla olisi varaa käytä yksityisiä. Hyvänä esimerkkinä voisin mainita vaikkapa äitini. Hyvä eläke ja palkka aikoinaan, parempi kuin yleensä naisilla, mutta ei puhettakaan että käyttäisi yksityistä lääkäriä, ei. Julkista koska on verotkin maksannut, mutta hoidon ja palvelun pitäisi olla kyllä kuin yksityisellä!
satsannut vakuutukseen, joka totta tosiaan on maksanut itsensä takaisin, moneen otteeseen.
Eli yksityistä käytän, monestakin eri syystä.
Vakuutukseeni liitettiin myös maksuvapautusvakuutus. Se oli hieno juttu. Olen nimittäin vuodesta 1990 ollut maksuvapautettuna, ja olen vakuutuksen loppuun sakka. Maksuvapautusvakuutus maksaa myös säästöhenkivakuutusoasan jonka saan muutaman kuuakuden kuluttua pois vaikka en olekkaan maksanut sinne paljoa mitään.
Mutta en olisi näin hyvässä kunnossakaan, jos olisin jäänyt notkumaan julkisen terveyspalavelujen varaan. Koko maakunnassamme ei ole yksityisellä sektorilla syöpälääkäriä, niin kysyin kelalta, että entäs nyt, minne me syöpäklinikalta ulkoistetut nyt menemme.
Mukamas terveyskeskukseen. No kävin siellä, ja ei edes syöpaluetta sormellaan tunnustellut, ei edes vaatteita riisuttanut. Ja nimeenomaan just syöpäalueet pitää tutkia tarkkaan. Että tällaista tasoa saa terveyskeskuksesta.
Niinpä kolmen päivän kuluttua porhalsin toiseen maakuntaan yksityiselle syöpälääkärille.
Kaiken olen käynyt yksityisellä, paitsi sellaiset, joista minulla on rajoite. Mutta nyt kun jonkin ajan kuluttua vakuutus lakkaa täyttäessäni tietyn iän, se onkin julkiselle puolelle kova haaste, josta tiedän jo etukäteen, että haaste on ylivoimainen. En tule saamaan asiallisia kontrolleja.
puolesta ja olen ollut tyytyväinen.
Eihän kaikkia koske työterveyshuolto. Eikä työterveyshuolto palvele esim. erikoissairaanhoidon sektorilla. Josko ei terveyskeskuskaan.
No en koe itseäni edes köyhäksi, mutta kroonisesti sairas olen ollut lähes koko ikäni. Valitettavasti siihen aikaan, kun vauva olin, ei noita nykyaikaisia "kaiken kattavia" vakuutuksia ollut.
Myöhemmin otettu hoitokuluvakuutus sitten ei korvaisi oikeastaan mitään, kun kaiken voidaan sanoa johtuvan kroonisesta sairaudestani.
Onneksi on tuo julkinen puoli, jolla näköjään nekin, joilla vakuutus on, käyvät, jos sattuu kyseessä olemaan vakuutuksen katteen ulkopuolella oleva vaiva.
Ei vakuutuksen ottaminen aina ole itsestä kiinni. Monesti olen käynyt muistakin vakuutuksista neuvotteluja yhtiöiden kanssa, mutta eivät halua edes tarjouksia tehdä.
Eli voin sanoa, että hyvätuloisena haluan ehdottomasti kunnallisia terveydenhoitopalveluja ja KELAn, joka korjaa edes jotain niistä pakollisista yksityispuolen kuluista.
Kun vakuutusedustaja tarjosi yksityistä sairausvakuutusta, olin varma, ettei minulle sellaista myönnetä, koska olen pikkulapsesta saakka sairastanu vammauttaa kroonista sairautta.
Vakuutusedustaja sanoi, että kokeillaan. Hän vaan luulee, et tietyin rajoituksin tarjoavat. Ja niin tekivät. Laitoin kiljuen nimen alle, kun rajoitettua vakuutusta tarjottiin.
Eikä minulla ole vedetty mihinkään mukaan tuollaisia oletuksia, että se johtuu siitä ja siitä. Tapaturmavakuutuksissa niin tekevät, mutta kaiken kattavassa sairausvakuutuksessa joka pitää sisällään myös tapaturmaosuuden, ei ainakaan tässä yhtiössä ole tuohon vedottu. Hienosti ovat kaiken maksanee. Ei ole ollut valittamista.
Kyllä toi ajatuksesi on vain luuloa. Ei ainakaan tässä vakuutusyhtiössä noin tulkita että se johtuisi vakuutuksen ulkopuolelle kuuluvaan sairauteen.
Täällä ei yksinkertaisesti julkinen puoli toimi.