Olemme seurustelleet mieheni kannsa vähän reilut kaksi vuotta. seksiä ei olla harrastettu nyt 5 kuukauteen! vuosi sitten miehelläni alkoi olla ongelmia erektion kanssa. joskus onnistuimme, joskus emme. mutta nyt míeheni ei halua enää edes yrittää. mistä se johtuu? hän sanoo ette uskalla kokeilla enää ja pelkää epäonnistumista niin paljon. en tiedä enää mitä tehdä tai sanoa?
erektiohäiriö - ei uskalla yrittää
minnasa
63046
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ota kunnolla suihin,jos ei vaikka kulli tuu kovaks jatka vaan,niin pitkään kunnes tulee.tee tätä kymmenen kertaa eri päivinä,varmana rupee seisoo.kokemusta on
...kuin rohkeasti kokeilemaan silti...pukeudut eroottisesti ja vähän vilauttelet "paikkoja",joitan vähän tavallista "villimpää"... luotte paineettoman ilmapiirin, lasit viiniä... miehesi voi vaikka suullaan tai dildolla tyydyttää sinut, jos muuten ei onnistu, eli yhdynnän onnistumisen pakkoa ei ole. Uskon, että tuolla miehesi innostuu varmasti.
Ja jos edellisen kappaleen keino ei onnistu, niin onhan noita lääkkeitä olemassa, apteekista tai netistä. Jos miehesi on tyypillinen jörrikkä, eikä suostu lääkäriin, tilaa itse netistä vaikka sigraa tai viamaxia ja anna miehellesi... 1/2h ja homma toimii ja saatat kohta anella armoa... armoa.
Ei kukaan kärsi päänsärystäkään viittä kuukautta, miksi siis kärsisi erektiohäiriöstä kun lääkkeet on olemassa.
Tsempit!
M41
Tuttu juttu tuo miehesi "ongelma". Itsellä sattui sama viikko sitten. Töissä hieman stressaava vaihe, liian vähän unta, väsymystä ja liian vähän liikuntaa. No, vaimo sanoi lakanoiden vedon lomassa, että käydäänpäs äkkiä makuuhuoneen puolella nussimassa ja tullaan sitten vetämään lisää lakanoita. Tavallisesti pikkuveli lähtee hyvinkin nopeasti tällaisissakin tilanteissa mukaan, mutta väsyneenä, stressaantuneena ja hieman flunssaisena ei tapahtunutkaan mitään. Vaimo veti herneen nenään ja mökötti koko päivän. Haukkui huonokuntoiseksi impotentiksi. Oli vielä kertonut asiasta ainakin yhdelle ystävälleenkin. Päättelin tämän ystävättaren hyväntahtoisesta huomautuksesta.
Itselläni ainakin silloin, kun ei ole parhaassa mahdollisessa iskussa stressin ja muiden syiden takia, on tärkeää hidas kiiruhtaminen. Pikapanot ilman esileikkiä ei silloin useinkaan onnistu. Paremman lopputuloksen saisi, jos olisi koko ilta ja mieluiten vielä yökin aikaa ja panostettaisiin hieman mukavaan yhdessäoloon. Vaimokin voisi laittaa jotakin seksikästä päälle jne... Mutta perheellisellä tällaiseen luksukseen ei tahdo olla aikaa, eikä mahdollisuuksia. Silloin seksi usein jää juuri pikapanoihin. Homma pois nopeasti päiväjärjestyksestä, että päästään tekemään "muita töitä". Valitettavasti stressaantuneen kyky juuri tähän nopeaan syttymiseen huononee ensimmäisenä. Jos vaimon suhtautuminen on kaikkea muuta, kuin ymmärtävää pelkokierre vain pahenee ja rimakauhu kasvaa. Väärällä suhtautumisella saat miehestäsi täydellisen impotentin ja eunukin itsellesi, mutta vain itsellesi. Vieralle miehesi kulli kyllä seisoo sitten, kun stressi helpottaa.
Liika erektiokeskeisyys voi saada tällaista aikaan. Erektio tulee jos on tullakseen. Ei se vaatimalla tule vaan tahdosta riippumatta.
Toisen hyvänäpito ilman vaatimuksia ja päämäärää. Flirttailua ja esileikkiä.
Jos sitten joskus sattuu niin että on ihan pakko yhtyä, naida, niin sitten vaan. Oho, tulipa naitua. Ei ollu edes meininki!
Hyvä näkökulma tuo edellinen.
Perheelliselle tuo kiireetön hyvänäpito vain on yleensä mahdotonta. Kun lapset viimein nukkuvat, itselläkin uni voittaa useimmiten muut tarpeet.
Meillä oli samankaltainen ongelma heti suhteemme alussa. Meillä ratkaisua haettiin aluksi keskustelemalla, mietimme yhdessä ratkaisua, kokeilimme esimerkiksi penisrengasta tukemassa erektiota, eri asentoja. Pientä edistystä tapahtui sen kautta, mutta ei kuitenkaan riittävää. Varsinainen ratkaisu löytyi sitten lääkärikäynnistä. Mieheni sai muutaman potenssilääkkeen, joiden avulla onnistui sitten yhdyntäkin kunnolla. Muutaman lääkkeillä tuetun kerran jälkeen kokeiltiin ilman ja johan oli ongelmat helpottaneet. :) Sen jälkeen ei ole tarvittu lääkkettä enää ollenkaan.
Mieheni kyllä jaksoi yrittää, mutta onhan se erektio-ongelma melkoinen noidankehä jos yhdyntä ei pitkään aikaan onnistu. Sitä jatkuvaa epäonnistumista miehesikin varmaan pelkää, niin kuin hän itsekin sanoo, ei silloin varmasti enää paljon huvitä yrittääkään.
Luulen että sinullakin tulee helposti mieleen, että ongelma johtuu sinusta. Itselläni ainakin oli heti sellainen ajatus mielessä. Mutta jos miehesi mukaan se ei johdu siitä, niin kannattaa uskoa ja ruveta etsimään keinoja hätää epäonnistumisen pelko.
Itse koetin jaksaa olla kaikin mahdollisin tavoin mieheni tukena, hankalaahan se on kun ei voi täysin ymmärtää miltä toisesta tuntuu. Vaikka voi olla todella vaikeaa sanoa mitään, kannattaa kuitenkin koettaa keskustella asiasta, kun ei se ongelma itsestään katoa. Vaivahan voi olla ihan psyykkinenkin ja johtua masennuksesta tai stressistä ja silloin uskoisin puolison tuen olevan todella tärkeää. (Voihan se myös pitkään jatkuessaan helposti aiheuttaa masennusta.) Viettäkää aikaa ihan rauhassa toisianne hellien. Kerro ettei epäonnistuminen muuta rakkauttasi tai mitään muutakaan suhteessanne. (Tietysti vain silloin jos näin todella on.) Että ongelma on yhteinen ja yhdessä toisianne tukien siitä selviätte. Lähde hänen halutessaan mukaan lääkäriin, jos siihen ratkaisuun päädytte.
Toivottavasti tästä on teille jotain apua...