Nyt se on sitten tieteellisesti todistettu! Naiset imuroivat kotona paljon enemmän kuin miehet. Uusi brittiläinen tutkimus on laskenut naisten kävelevän imurin kanssa 11 750 km elämänsä aikana.
Se riittää kahteen kävelylenkkiin Lontoosta Nyyjorkkiin.
Miehet kävelevät saman vehkeen perässä vaivaiset 1360 km. Siis koko elämänsä aikana.
Naiset imuroivat kaksi kokonaista vuorokautta vuodessa. Se tekee viisi kuukautta elämästä.
Nainen voi siis aina todenmukaisesti kirjoittaa seuranhakuilmoitukseen että on liikuntaa harrastava vaik'ei ikinään lenkkitossuja jalkaan vetäisi.
Se riittää kahteen kävelylenkkiin Lontoosta Nyyjorkkiin.
Miehet kävelevät saman vehkeen perässä vaivaiset 1360 km. Siis koko elämänsä aikana.
Naiset imuroivat kaksi kokonaista vuorokautta vuodessa. Se tekee viisi kuukautta elämästä.
Nainen voi siis aina todenmukaisesti kirjoittaa seuranhakuilmoitukseen että on liikuntaa harrastava vaik'ei ikinään lenkkitossuja jalkaan vetäisi.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sanonko mitä.
Minä imuroin kaikenpäivää ja huililla vaan oon nyt tässä.
nyt vaan kaikki lähtekö Atlantia ylittämään imurilla tai ilman.:))
Kävelkää vaikka viis kertaa eestaas Suomi-neito.
Minä olen puolestani kävellyt huonon muistini takia varmaan koko maapallon ympäri.
Olen sanonut monelle kysyjälle, että hoikkuuteni salaisuus on huonomuistisuus, ei sen kummempaa!
Lähellä totuutta se tukimustulos varmaankin on, joten en viitsi siihen edes sanoa, (mutta....)
Juu ei auta lähtee Atlantin yli kävelyä kokeileen, ainakaan imurin kanssa. Suomenlaivalla sitä täältäkin aina...kun tulee kotomaata ikävä.
Minä en tuohon tutkimukseen sano juuta enkä jaata, lehdessä se luki. Oli siellä äänestyskin jossa kysyttiin näistä Ruotsalaisista oloista tuon imuroinnin suhteen ja sen tulos ositti että enimmäkseen ne naiset täälläkin imuroivat. Kuinkahan siellä Suomessa sitten? Noin yleisesti?
Tuotanoin, se huonomuistisuus hoikkuuden salaisuutena? Unohdatkos sinä syödä vai imuroitko usiamman kerran päivässä vai.. ? ;)
kodin taloustöissä, se on pakko myöntää.
En sentään aivan toivoton tapaus siksi, että päivä päivält
Yksi asia kodin perua oli se, että oma äiti oli täysipäiväinen kotiäiti.
En sentään aivan toivoton tapaus ole, sillä päivä päivältä enemmän 'omaatunto' kolkuttaa, ei siis vaimo.:)
Sekin vielä on toiveita herättävä huomio, että kaksi minua vanhempaa veljeä, pyörittää kotonaan huushollia ruuanlaitosta siivoamiseen ja pyykinpesuun, nyt, kun ovat työelämästä sivussa.
Ennen heidänkin 'osa' oli tehdä ylipitkiä työpäiviä viikonloput mukaalukien, Kuten minullakin.
Olen myös sairaseläkkeellä ja pikkuhiljaa olisi aika ryhtyä ajatuksista tekoihin, sillä terveystilanne antaa siihen enemmän ja enemmän mahdollisuutta.
No huonomuistisuus, oli enemmän ruoka-aikojen unohtelua ja seitsenpäiväisen työviikon aikaansaamaa lentämistä paikasta toiseen.
Oli liian paljon tekemättömiä töitä ja liian suuret kuvitelmat, mitä pystyi päivässä, vuorokaudessa, viikossa,kuuk. jne. tekemään.
Enköhän minäkin, jos suunta elämässä on samansuuntainen kuin edellisvuoden, niin, ja jos imurointia kyselet vaikka vuoden, kahden päästä, saataa olla, "tuskin muistan aikaa kun en ole hoitanut kodin rutiineita" ja varsinkaan sitä 'imurointia'.:))
Tänään en ole muuta kuin siivonnut ruokapöydän ja tyhjentänyt ruokakassit, Tiskikoneen sentään tyhjennän vielä.
Heh, sinä olet sitten - mukava... :)
Meillä on tätä nuorisoa perheineen ja ystävineen tässä ympärillä ja he meinaavat että paras keino tasa-arvoisen suhteen saavuttamiseen on eron ottaminen. Lapset kun nykyään asuvat vuoroviikoin molempien vanhempien luona ja kotityöt ja vanhemmuus sujuvat eron jälkeen mutkitta molemmilta omissa huusholleissa.
Tjaa, minä olen sanonut että eiköhän tuohon pitäisi paremmat konstit löytyä, ettei ihan niin pitkälle tarvis mennä. Mutta onhan se, kun molemmat on töissä niin kyllä siinä pitäisi työnjako olla jokseenkin tasan siellä kotirintamallakin.
Kaikella on aikansa, - työnteolla on aikansa - ja pitäis olla kohtuuskin kaikessa, sanotaan. Sitä en minäkään aikoinansa ymmärtänyt ja niin tässä nyt sitten ollaan sairaseläkkeellä tääläkin, kun on tullut väärinkäytettyä tätä kroppaa liialliseen työntekoon. Näitä kotihommia voi kyllä hissukseen tehdä, eihän tämän kahden ihmisen ja kahden kissan huushollin hoitamisessa nyt niin suuria tarvita..
se tutkimus ei kyllä pidä yhtään paikkaansa, meillä imuroi aina mies ja pesee ikkunat ja vessan, minä siivoon sitte muut paikat, laitan ruoan ja pesen pyykit..:)
No, teidän isäntä kuuluu sitten siihen viiden prosentin positiiviseen vähemmistöön. Mukavaa luettavaa :)
95 % tutkimuksen naisista sanoi että miehet ei juurikaan imuriin koske ja että imuritehtailijoiden pitäis ruveta jotain asian eteen tekeen... mutta mitä? Ferrarin näköisiä imureita vai?
Pidän tässä juuri paussia imuroinnista.
tulin hetkeksi tänne elävien pariin tuolta villakoira-vainajien seasta.
Tutkimus pitää paikkansa varmaan ja toinen kymppitonni menee rikki muitten kotitöitten kanssa.
Jees, liikunnallisia ollaan
Täytyykin nyt mennä taas jatkamaan sitä Nykin matkaa.
Luin kerran yhdestä naistenlehdestä että meidän naisten pitäisi nähdä itsemme perheen toiminnanjohtajana, pääpomona sii.
Miehillä kun pitää olla työnjohtaja joka sanoo että tee tuo ja tuo, kyllä hän sitten tekee. Ja vain >yksi< asia kerrallaan ja selvä työnmääritys. Esimerkiksi imuroinnin kohdalla pitää selvittää, että sohvan ja sängyn alusta on myös lattiaa, muuten mies ei sitä imuroi koska se ei ole näkyvää lattiaa. Jos mies imuroi, niin hän ei kasaa likaisia vaatteita jotka lojuvat lattialla samanaikaisesti, koska se ei ole imuroimista, vaan vaatteiden pois korjaamista lattialta. Hän ei näe imuroidessaan että kukkanen nurkassa on nyykähtänyt ja tarvitsee vettä - ei, hän imuroi. Yksi asia kerrallaan sii. Jne. jne.. loputtomiin. Tätä me naiset emme ymmärrä ja sen takia siitä tulee erimielisyyttä, mies kun ei ajattele ja näe asioita niinkuin me ne näemme.
Eipä ihme, että monet naiset tekevät mieluummin itse kotityöt kun eivät jaksa olla pomoja kotona. Ja kilometrejä kertyy.
Juu se oli hyvä artikkeli ja piti ihan paikkansa, ainakin meillä... ;)
koska asun yksin, olen siis kokaaikainen toimitusjohtaja ja yksityisyrittäjä.
Työllistän itseni, ei ole pomoa ei pomotettavaa
vaan täydellinen itsemääräämisoikeus ja jos haluan
syyllistyä työpaikkakiusaamiseen ( puhuttava aihe )
kiusaan itseäni.
MInun ei tarvitse valittaa täällä kotona kenellekään
lojuvista vaatteista, aukijätetystä vessanpytyn kannesta, hammastuubeista eikä sohvaperunoista.
Vaikka moitin itseäni aika usein, mulla on hyvin asiat.
Tuli tuo leikillinen ajatus-virne mieleen kun minusta tuntuu että jos kotitöitä ryhdytään jakamaan aivan kynän ja laskemisen kanssa prosenteiksi niin saadaan sadanprosentin varmuudella aikaan erimielisyyksiä. Tietenkin noin voi keskustella mutta leimaamaan sillä perusteella en rohkenis kumpaakaan puolta koko väestöstä.
Olin viikko takaperin erään iäkkään kaukana asutuskeskuksista asuvan erämiespapan kyydissä ja kuuntelin ja kyselin hänen juttujaan tuntikausia. Hän kertoi antaumuksellaan turkiseläin metsästyksestään ja saalliistaan eläkkeellä olon ajaltaan. Määrällisesti saalis oli todella suuri. Hän on ollut jahdissa varmasti useimpana päivänä vuodessa, aamun varhaisia lähtöjä on paljon. Oma-alotteisesti hän kertoi minulle rakkaistaan, vaimostaan ja koirastaan. Koira oli hänelle selvästi todella rakas mutta erityisen rakas oli hänen vaimonsa. Hän kertoi kysymättä vavahtelevalla vanhanmiehen äänellään että, "on minun annettava tunnustus tuolle vaimolle, on se niin monet eväät laittanut minulle vaikka en minä ole koskaan pyytänyt" Tiedän että joku sivullinen vois ajatella vaimon olevan jotenkin alistettu, mutta siitä ei ole kysymys. Tiedän että heidän mökillään jonka pappa on itse rakentanut hirsistä, sen pienen lammenrannalle on montakymmnetäkuutiometriä polttopuita pinottu todella millimetrintarkasti suoriin pinoihin. Pappa on ne metsästä raahannut ja tehnyt ja tiedän että pappa huolehtii monista muista töistä heidän perheessään mikä on heidän vuosien aikan hioutunut totuttutapansa kotityönjaossa. Minä ajattelin itsekseni siinä reissussa ollessani lähes liikuttuneena kuinka onnellisia he ovat. He tekevät toisilleen palveluksia rakkaudesta päivittäin, laskematta kuka nyt on enemmän kotitöitä tehnyt tai että se ajatus edes tulisi heidän mieleensä häiritsemään seestynyttä onnellisuutta ja elämän harmoniaa. Mielessäni lähes kadehdin heitä, en kuitenkaan rohkene.
perinteisesti oli, ja hyvin pelasikin - eikä siitä valitettukaan - työnjaosta.
Sitten tuli se aika, että naisetkin läksivät ansiotyöhön, ja onhan se kohtuullista että molemmat osallistuvat niihin "ylitöihin" - jää kummallekin enemmän sitten vapaata, ja hyvässä lykyssä sitä yhteistä hyvää aikaa.
Meidän poikamme ja tyttäremme tjo jakavat kotityöt itsestään selvyyksinä, ja hyvä niin. :)
No siinä nyt ei tietenkään ole tollkua, että kynän kanssa rätnätään kumpaisenkin tekemiset, se menee jo pikkumaisuuksiin.
Ps. ja vielä sanon että ei ole mitään järkeä teettää työssä käyvällä puolisolla vielä kotitöitä, jos itse on päivät kotona - tolokku se pitää olla kerjätessäkin.
Tarinasi erämiespapasta ja hänen rakkaudestaan vaimoonsa kosketti. Muistutti minua äitini kertomuksista kuinka elämää elettiin hänen kotitilallaan. Töitä riitti kaikille eikä niiden jakoa sen enempää pohdittu. Miehet tekivät miesten työt, naiset tekivät naisten työt. Vedettiin samaa kelkkaa samaan suuntaan.
Ainoa epätasapaino josta äidillä on aina tapana kertoa oli se miesten ruokalevolle meno päiväruoan jälkeen. Sitä hän oli jo lapsena pitäyt epäoikeudenmukaisuutena. Miehet menivät päivälevolle, naiset tupaan tiskaamaan ja ehkä siinä jossain välissä pienintä imettämään. Ja sitten taas kaikki töihin, niin naiset miehet kuin lapsetkin.
Nykyään useat perheet asuvat niin, että niitä vanhanajan "miesten töitä" on kovin vähän. Naiset kyllä elättävät perhettä niinkuin miehetkin, mutta kotona on jäljellä ne kotityöt, jotka ennen pääasiallisesti olivat naisten töitä. Ja siinä sitä ollaan ja lasketaan prosentteja...
Kiitos kertomuksestasi, se lämmitti sydäntäni. Ja hyvää viikonloppua. :)
terveellistä, hyötyliikuntaa se vaan on :)
En tarkoittanut tai halunut tosijutullani osoitella erityiseti ketään, korostan vain huomaavaisuutta ja hyväätahtoa ja ehkä vähän leikkimieltäkin ajatuksiin.
Jos joku vielä keksis sen vork-autin imurin kanssa, niin kaikki hoituis täällä kotona ja tulis vielä halvemmaks... ;)