Olen aika kummissani kuinka helpottunut olo minulle tuli, kun lapseni jokin aika sitten sanoi, että; "äiti, silloin kun sä et oo mun luona,niin mä leikin, että **** on mun äiti"." Vähän sen jälkeen lapseni kertoi, että tykkää asua sijaisperheessäkin. Kukaan ei ole vaatinut lastani tykkäämään eikä sijaisperheen äiti ole neuvonut äidiksi sanomaan.Se siinä on jotenkin liikuttavinta minusta, että lapsi on itse muodostanut käsityksensä ja tykästynyt ja uskalsi sanoa sen mulle.Luotti siihen, että minusta on ihana asia, että on toinen äiti pitämässä huolta hänestä silloin kun itse en voi ja voin luottaa siihen että lapseni voi hyvin, on onnellinen ja uskaltaa kiintyä.Luulin aiemmin, että minulle voisi tulla enemmän mustasukkainen olo,mutta kun tutkailen itseäni, niin kyllä minusta tuntuu, että ei se minun äitiys ja merkitys ole yhtään vähentynyt lapseni mielessä.Samalla tavalla kuin ennenkin lapseni laskee joka päivä monta yötä vielä on että pääsee äitille,mutta hänellä on siellä syli joka voi lohduttaa jos ikävä kasvaa liian suureksi.Olemme kuitenkin niin erilaisia, me äidit, kyllä me molemmat mahdumme sinne lapsen sydämeen.En olisi kyllä ikina uskonut silloin 3 vuotta sitten sijoituksen alkaessa ja epätoivon ollessa suurimmillaan,että asiat voisi mennä näin hyvin.
Toivon rohkeutta ja oikeaa mieltä kaikille bioille ja sijareille, ei se rakkaus vähenny jakaessa vaan entisestään lisääntyy.Se ei ole keneltäkään pois, jos tukee lasta ja antaa lupaa kiintyä muihinkin.Lapseni sanoin tähän lopuksi: "Mä oon kyllä hieno poika, kun mulla on kaks kotia"
Toivon rohkeutta ja oikeaa mieltä kaikille bioille ja sijareille, ei se rakkaus vähenny jakaessa vaan entisestään lisääntyy.Se ei ole keneltäkään pois, jos tukee lasta ja antaa lupaa kiintyä muihinkin.Lapseni sanoin tähän lopuksi: "Mä oon kyllä hieno poika, kun mulla on kaks kotia"
Vastaukset 89
Vanhimmat
menee, et lapset leikkii, et ollaan niiden vanhempia, kun omat ei ole paikalla. Lapset kun tarvitsevat sen tunteen, että heillä on vanhemmat läsnä joka päivä, olkoon sitten vaikka keino sellaiset.
Lapsille on kyllä tosi helpottavaa, jos vanhemmat voisivat hyväksyä väistämättömän ja antaa heidän todella asettua sinne mihin ovat ilman omaa syytään joutuneet.
Vanhempien pitäisi vaan pystyä näkemään sen asian lapsen kannalta ja yrittää nähdä sen oman tuskansa ja ikävänsä yli. Ei auta lapsen ikävään ollenkaan, jos äiti tai isä valittaa heille omaa surkeuttaan tai kaataa vihansa sossuja tai sijareita, tai järjestelmää kohtaan viattoman lapsen niskaan. Lapselle pitää viestittää, että ei ole mitään hätää, ole rauhassa ja häntä rakastetaan.
mitäpä tuohon ap:n ja amalian puheenvuoroon olisi lisättävää.
Kiitos molemmille!!
tuli liikutuksen kyyneleet silmiin. Hienoa!
Tietämättä yksityiskohtia niin yleisellä tasolla ei asiat ole ollenkaan hyvin, jos kerran lapsi on ollut jo 3 vuotta sijoitettuna ja kaikki aikuiset ovat ylen tyytyväisiä tilanteeseen. Kun aikuiset tuudittautuvat auvoiseen yhteistyöhön ja uskovat tilanteen olevan kaikin puolin kunnossa sellaisenaan, niin aikuisille ei tule tarvetta ponnistella sen eteen, että lapsi pääsisi takaisin kotiin. Tuossa on vaarana, että lapsi ajautuu väliaikaisratkaisun sijasta pysyvästi sijaislapseksi. Lasta ei saa pettää. Hän havahtuu viimeistään täysi-ikäisenä siihen, että hän onkin viettänyt lapsuutensa sijaislapsena kaikkien läheisten aikuistensa myötävaikutuksella ja hyväksynnällä. Veronmaksajana minä havahduin tilanteeseen tässä ja nyt. Auvoisen tilanteen maksamme me veronmaksajat, ja jos tilanne on tahallaan jätetty hoitamatta loppuun vaikka esimerkiksi aloittaja vaikuttaisi varsin kypsältä hoitamaan lapsensa ilman meidän veronmaksajien panosta, niin joku, todellisessa lastensuojelun tarpeessa oleva lapsi jää huomiotta ja unohduksiin. Sijaislapsuus on ainoastaan akuutteja tilanteita varten, ei vuosikausien ratkaisu. Jos halutaan jatkaa sijareiden ja vanhempien yhteistyöllä sijoitusta ilman aihetta, niin maksakoot itse. Kysyn vakavissani, miten kolmessa vuodessa ei ole saatu asioita kotiuttamiskuntoon????
Olen kirjoittanut tilanteestamme paljonkin aina ajoittain,mutta pointti on se ettei kukaan tässä ole luovuttanut eikä se että yhteistyö toimii ja osapuolet ovat tyytyväisiä merkitse sitä että lapsi jäisi sijaisperheeseen jos minä pystyn vastuun ottamaan.Meidän tapauksessa KAIKKI ovat tehneet sen eteen töitä, että lapseni palaisi luokseni ja nyt alkaa olla se aika jolloin sitä aletaan toteuttamaan.
Miten ihmeessä tällä palstalla kaikki asiat saadaan kääntymään niin nurinkurin?Luuletko,että lapseni olisi niin tasapainoinen jos olisin haukkunut sijaisperhettä ja koittanut estää häntä kiintymästä sijaisperheeseen?Nyt kun kerron,että lapseni rakastaa sijaisperhettäkin, niin se onkin huono asia ja sijoitus turha? Sinä et voi tietää kokonaistilannetta,mutta en tajua siltikään ajatusmaailmaasi.
Silloin kun pyysin lapseni huostaanottoa, tilanne oli sekä lapseni että itseni kannalta todella huono.Olin sairas enkä kyennyt lastani hoitamaan.Minä tein kuitenkin ratkaisun siinä vaiheessa, hakeuduin ja pääsin hyvään hoitoon ja olen tehnyt todella rankasti töitä nämä kolme vuotta sekä lapseni että itseni vuoksi.Se työ on kantanut koko ajan hedelmää ja sen näkee myös lapseni olossa ja siinä että lapsi on palaamassa kotiin.Ei nämä asiat ole hetkessä tapahtuvia.Myös kotiuttamisessa tarvitsee ajatella lapsen tunteita ja tasapainoa.Lapseni on saanut toisen perheen itseni lisäksi jolloin tarvitaan kärsivällisyyttä jotta lapselleni ei muodostuisi traumaa sijaisperheestä muutto luokseni.
Meidän tapauksessa tapaamisia lisätään pikkuhiljaa ja sijoituksen jälkeenkin sijaisperhe jää tukiperheeksi ja senkin jälkeen varmasti yhteydenpito jatkuu.Uskon että sijaisperhe on aina lapseni elämässä tavalla tai toisella läsnä. Lapselleni on muodostunut sijaisperheeseen vahvat siteet, siellä on sijaisäidin lisäksi isä, jota lapsellani ei elämässään ole ollut (siis biologista isää) ja monta sisarusta, jotka kaikki ovat lapselleni ihan yhtä lailla sisaruksia vaikkeivät biologisia sisaruksia olekaan.Kaikellla muulla tasolla he sitä ovat.
Vaikka sinä helinä asian kääntäisit miten,niin ajattelen ja tiedän asioiden olevan hyvin ja oikein, kun lapsi on kiintynyt sijaisperheeseen.Silloinko minun kuuluisi olla onnellinen jos lapseni oireilisi ja kärsisi siellä?Eikö äidin suurin onni ole se, kun lapsella on asiat hyvin ja hän on onnellinen siitä huolimatta että onnellisuus muodostuu muustakin kuin suhteesta minuun.Tiedän, että lapsellani on kova ikävä minua, mutta se ei vie lapseni elämää raiteiltaan vaan hänellä on lupa käsitellä kaikkia tunteitaan sekä sijaisperheessä että minun luonani.
eikä tarvitse ruveta toista kiusaamaan vaatimalla
kaivamaan itsestään todisteita vanhemmuuden kyvyttömyyteen.
Eikä sijaislapsuus ole mitenkään ainoastaan akuutteja tilanteita varten. Ehei. Päinvastoin.
kun menet tollaisia sammakoita suustasi päästämään, että alkuperäinen vaikuttaisi jo kyllin kypsältä hoitamaan lapsensa ilman veronmaksajien panosta...
Tämänkö diagnoosin teit ihan itse muutamasta rivistä? Tajuatko kuinka paljon pahaa saat harkitsemattomilla puuta-heinää puheillasi aikaan?
Suosittelen sinulle suljetulla osastolla hoitoa, ilman internettiin pääsyä. Niin vastuuttomasti käyttäydyt.
Onneksi kaltaisesi elämää ymmärtämättömät ihmiset usein osataan jättää kiehumaan omaan liemeensä.
Sitä toivon sinullekkin.
olen samaa mieltä kanssasi helinä.
on harvinaisen kypsästi ajatteleva ja selkeästi todellisella äidin rakkaudella varustettu. Hän jaksaa ymmärtää lapsensa parhaan, oman ikävänsäkin yli, eikä ole epäilystäkään siitä, etteikö tämän äidin lapsi tasan tarkkaan tietäisi kuka on hänen oikea äitinsä ja kuka häntä eniten maailmassa rakastaa. sitä ei tarvitse erikseen lapselle opettaa, äiti on jo käyttäytymisellään sen lapselle näyttänyt.
Helinä ja muut parjaamisen sijaan kehottaisin teitä ottamaan oppia tästä äidistä ja miettimään vähän omaa suhtautumistanne, olisikohan siinä parantamisen varaa.
hehheheh.....
Kuten viestissäni ensimmäiseksi sanoin, en tietenkään voi puhua kuin yleisellä tasolla, joten turha alkaa minua täällä syyttelemään teidän asioiden käsittelystä. Itse olen vahvasti sitä mieltä, toisin kuin aloittaja, että lasten sijoitusaikojen on oltava mahdollisimman lyhyitä, jotta kotiuttamisessa ei tule kuvailemiasi ongelmia lasten kiinnyttyä vääriin henkilöihin ja vääriin ympäristöihin, jotka eivät hänen elämäänsä oikeasti ja takuuvarmasti pysyvinä kuulu. Sinnehän ammattisijareille tulee uudet lapset entisten tilalle, ja tämä pitäisi selvittää lapsille pettymysten välttämiseksi. Vain omille vanhemmilleen lapset ovat ainutkertaisia, ei sijareille.
Kypsällä äidinrakkaudella varustettu nainen tekee kaikkensa, ettei sijoitus veny 3-vuotta kestäneeksi.
Siinä ajassa menettää jo lapsen kasvun seurannasta suuren "palan" ja lapsi varmasti on hämillään mihin hän oikeasti kuuluu ja miksi asiat ovat näin?
Kirjoittaja vaikuttaa fiksulta, joten nyt kipin kapin hakemaan lasta kotiin!
Kiintyminen uudelleen sinuun äitinä on oma prosessinsa ja mitä kauemmin lapsi on sijarilla, sitä vaikeampaa sopeutuminen omaan kotiin on.
Lyhyet sijoitukset ovat ok, jos ne ovat välttämättömiä. Pitkistä on päästävä kokonaan eroon.
on joutunut eroon lapsestaan sairautensa vuoksi. Ei sairaudelle voi sanoa, vaikka kuinka haluaisi, että "poistu minusta". Olen kyllä yrittänyt montakin kertaa ja topakasti, mutta kun jotkut sairaudet vaan on niin tokinaisia, että ne ei meinaa lähteä, vaikka kuinka uhkailisi ja yrittäis olla kovana.
Kyllä niistä useimmiten sitten väsyttämällä saa yliotteen, mutta siihen voi kulua paljonkin aikaa. Eikä lapsi ole kokonaan erossa äidistään, ymmärsin, että tapaavat usein ja säännöllisesti, ei ole pelkoa, että lapsi vieraantuisi äidistään. Lapsihan on selvästi ymmärtänyt tilanteen tosi hienosti ja siitäkin kuuluu kiitos hänen äidilleen. En usko, että lapsi on mitenkään onneton, hän kokee, että hänellä on enemmän kuin muilla, kaksi kotia,
varavanhemmat, paljon sisaruksia, joita ei muuten olisi.
Hän tietää myös varmuudella, että hänen ikioma äitinsä rakastaa häntä kaikesta huolimatta ja se on kaikkein tärkeintä, siitä hän ammentaa voimaa elämäänsä.
Minä taas ymmärsin, että lapsi on menettänyt isänsäkin ja nyt sitten äidin arjestaan sairauden vuoksi, niin minäkin ymmärsin kuten amalia. En vain ymmärrä, miksei silloin kun isäkin on menetetty ja äiti sairas, mutta jollain lailla toimintakykyinen, niin voitaisi kustantaa lapselle hoitoa kotonaan. Isän sukukin sentään voisi olla läsnä silloin samoin kuin äidin suku lapsen elämässä toisin kuin mitä sijaisperheessä on mahdollista toteuttaa. Ei lapselle tuo episodi, mikä sijaislapsena tapahtuu, ikinä ole onnellista aikaa, koska kuten äiti kertoi, lapsella on kova ikävä. Sitä ikävää ei lievitä mitkään selitykset eikä perustelut. Se ikävä hellittää vain kun äiti on lapsensa lähellä. Äidin oloa helpottaakseen, varsinkin jos hän on vuosikausia sairas, pieni urhea lapsi kieltää todelliset tunteensa sanoen olevansa ihan onnellinen. Näin lapsi toimii äitinsä parhaaksi, aivan varmasti.
sairaalassa pers.häiriön takia, ei lapsi voi olla kotona, koska ei äitikään ole kotona.
Hoito kestää vuosia.
Tämä vain jossitteluna. Maj-Lii vastaa jos vastaa omalta osaltaan.
näkee että sinusta ei olisi sijaisvanhemmaksi.
Onneksi on ihmisiä jotka ajattelevat toisin.
tosiaan menettänyt isänsä arjestaan, tosin jo ennen syntymäänsä.Mitään tunnesidettä hänellä ei biologiseen isäänsä ole muodostunut, etenkään kun on nähnyt häntä vain kolme kertaa, nekin vauvana.Tuosta urheudesta täytyy sanoa, että jos lapsi ei ole oikeasti onnellinen niin kyllä se tulisi jotakin kautta ilmi.Ymmärrätkö helinä sitä, että vaikka ikävä äitiin olisikin kova, niin se ei ole ainoa asia.Ei lapsi piehtaroi siinä päivästä toiseen, hetkestä hetkeen.Lapsi elää hetkessä, on ilon, surun ja vihan hetkiä ja silloin kun on ikävä niin lapsi tietää että on keinoja jotka auttaa siinä ikävässä.Voi soittaa äidille, nuuhkia äidin yöpaitaa, katsella kuvia ja puhua sijaisvanhempien kanssa äitistä ja miettiä äitiä.Minä elän siellä lapsen mielessä ja muistoissa.Äitistä saa puhua ja jos ei sanoja löydy niin tuoda leikin kautta esiin jos jokin vaivaa jne.Kun ikävä helpottaa niin lapsi kirmaa leikkeihinsä ihan oikeasti onnellisena.Ja oppii sen, että mitkään tunteet ei tapa, tärkeintä on että niitä kuunnellaan ja ymmärretään ja autetaan.Asiat ei ole mustavalkoisia.Ei ole niin, että äidin luona= onnellinen, sijaisperheessä= yhtä tuskaa.Jos ajattelen esim itseäni, niin en minäkään kokoajan ajattele lastani ja minulla on paljon ilonaiheita yksinkin eläessäni.Se että osaan olla onnellinen ja nauttia elämästä ilman lastanikin, ei merkitse sitä että se olisi jotenkin lapseltani pois.Ihan yhtä paljon lastani rakastan kuin että makaisin päivästä toiseen sängynpohjalle ja vain itkisin ja tappelisin.Olen muodostanut elämääni asioita jotka kantavat minua kestämään tätä tilannetta.Työ, ystävät, harrastukset muutamia mainitakseni.Ihminen sopeutuu, mutta sopeutuminen ei tarkoita luovuttamista.Minä olen sopeutunut suurimmaksi osaksi ja lapsi myös, mutta silti teen kokoajan töitä sen eteen että lapseni pääsee kotiutumaan.Tapaamme kuitenkin usein ja kohta vielä enemmän kunnes lapseni on luonani kokonaan.
että kyllä olisi surullista jos maailmassa ainoastaan omat biologiset vanhemmat kykenisi rakastamaan.Ei se veriside itsessään tee kenestäkään äitiä tai isää.Lapsi on yksilö ja ainutkertainen sellaisenaan.Ketään ihmistä ei voi korvata toisella ja on todella loukkaavaa sekä sijaisvanhempia että lasta kohtaan väittää tuollaista.En tiedä onko sinulla lapsia, mutta viestistäsi saa kuvan, että ihan kuin mielestäsi lapsessa ei olisi mitään muuta rakastettavaa kuin se että hän on oma lapsi.Mihin unohtuu lapsen yksilöllisyys?Ei ketään voi korvata tuosta vain ottamalla uuden tilalle, ei ole ketään toista samanlaista.
Rakkaus on siitä kipeä asia, että siinäkin täytyy uskaltaa ottaa riski, rakastua ja rakastaa menettämisen uhallakin.Ei kukaan voi taata sitäkään että biologinen äiti olisi aina siinä vierellä ja elossa.
Mikä on väärä ympäristö ja väärät ihmiset? Voiko sellaiset ihmiset olla vääriä jotka pitävät huolta silloin kun oma äiti ei kykene?Hoitavat ja hellivät, puhaltavat pipin pois ja rakastavat? Ja kun aika on siihen kypsä, auttavat lasta kotiutumisessa ja eronikävässä.Eivät häivy takavasemmelle myhisten omaa erinomaisuuttaan kuinka tuokin homma tuli hoidettua, otetaas uus pentu tilalle.Ei, kyllä uskon että siinä on sekä onnellisuus siitä, että lapsi pääsi kotiinsa kuin luopumisen tuska ja ikävä.
olet niin oikein oivaltanut tuon asian että siinä helinälle hyvää mallia mietteille.
Kaikki terveesti ajattelevat elämme näin emme sitoudu joka hetki kehenkään vaan olemme yksilöitä ja tarvitsemme omille ajatuksille ja teoille omaa aikaa jne. Toivon mukaa lapsi ei ole pelkästään yhden rakastama kuten helinä antaa mielikuvan oikeasta rakkaudesta lapseen.
voi jokainen äiti/isä ja äidin/isän luotetut aikuiset toteuttaa ihan itse ja itsenäisesti, mutta nyt on kyse siitä mihin verovaroja käytetään ja ne on mielestäni lastensuojelussa käytettävä todelliseen tarpeeseen, jota maassamme on kerrottu olevan nurkat väärällään. Jos jollain tuollainen Maj-liin kuvaama autuaallinen symbioosi on, niin mitä se kenellekkään kuuluu kunhan ei tarvitse meidän sitä kustantaa. Minä puhuin sellaisesta sijaritoiminnasta, joka toteutetaan verovaroista ja kun rahaa on vähän, niinkuin mediassa selostetaan jatkuvasti, niin on otettava prioriteeti huomioon ja toimittava tärkeysjärjestyksessä. Tämän vuoksi ei mielestäni voida loputtomiin ja vuosikausia pitkittää yhden lapsen sijoitusta muiden, akuuttien ja paljon onnettomammassa tilanteessa olevien kustannuksella. Vapaaehtoisuuspohjalta ja omalla kustannuksellamme voimme kyllä vaikka koko porukka vaihtaa lapset keskenämme ja hoidella toinen toistemme mukulat omiemme sijaan, mutta EI verovaroin.
oli kyllä väännät asian kuin asian olettamukinesi aivan hunningolle ja suohon.
sinulle todistelemaan omaa tilannettamme, kuinka vaikea se on ollut.Huosta on ollut aiheellinen ja olemme todellakin tehneet jokaikinen töitä koko nämä kolme vuotta aktiivisesti, jotta lapsi voisi palata kotiin.Minä en usko, että sua verorahat tässä eniten korpeaisi, vaan pakko sulla on olla jotain henkilökohtaista kaunaa sossuja kohtaan.Tajuatko yhtään, että tämä meidän tilanne on TULOSTA onnistuneesta sijoituksesta?Luuletko että lapseni tai minä olisimme kumpikaan terveitä ilman sijoitusta ja omaa hoitoani?Olen saanut sen käsityksen, että sinun mielestäsi sijoitus on turha jos lapsi on onnellinen?Voisitko ajatella yhtä pelastunutta lasta kun kerran lapsien asiaa haluat ajaa?Pitäisikö mielestäsi heti jos lapsi kiintyy ja tasapainottuu sijoitus lopettaa ja kenties liian nopealla kotiutuksella aiheuttaa traumoja ja vaarantaa lapsen kehitys?
sanoa sinulle, että olet tehnyt liian hätiköidyn johtopäätöksen tässä asiassa.
tämä on juuri sitä verovaroilla toteutettavan hyödyn maksimointia. Ei mene tässä verovarat hukkaan, vaan päinvastoin.
En tiedä kaikkia yksityiskohtia, kuten et sinäkään, mutta sen mitä äiti on tilanteesta kertonut, niin tässä toimitaan juuri niin kuin verovaroilla pitääkin. Kun huost. otto on tehty ja se on ollut täysin aiheellinen, niin sen purku täytyy myös suorittaa asiallisesti siten, että varmistetaan äidin ja lapsen pärjääminen jatkossa niin, ettei verovaroja enää heidän tapaukseensa tarvitse sijoittaa. Näissä asioissa ei voi, eikä saa hutkimalla tehdä mitään ratkaisuja. Ihan samanlaista perusteellisuutta pitäisi olla asioiden käsittelyssä myös silloin, kun huost.ottopäätöksiä tehdään. Sitähän me peräänkuulutamme koko ajan. Ei hutkita, ennen kuin on tutkittu. Se pätee myös näin päin ja vielä suuremmalla syyllä, jos äitikin tarvitsee vielä lisäaikaa varmistuakseen omasta jaksamisestaan. Myös lapsi tarvitsee riittävän siirtymäajan, ettei hänelle aiheudu liian nopeasta tempoilusta ylimääräistä ongelmaa, joka sitten taas tulisi verovaroin hoidettavaksi. Kyllä tämä on järkevää toimintaa sekä lapsen, että äidin edun kannalta. Aivan liikaa on tapauksia, joissa vanhemmat ovat luulleet jo olevansa riittävän vahvoja pärjäämään lastensa kanssa ja ovat saaneet myös viranomaiset vakuuttuneiksi, koska mielellään uskoisivatkin, että niin on, koska paikoista on huutava pula. Niin ovat sitten saaneet liian aikaisin lapset takaisin, josta seuraukset ovat olleet todella surulliset.
Lapset joutuvat sillä systeemillä eniten kärsimään ja kokemaan irrallisuutta, kun joutuvat taas uudelleen sijoitettaviksi. Jotkut ovat pienen elämänsä aikana jo ennättäneet olla useammassa laitoksessa ja perheessä ja kaikki vain siksi, ettei kotiutusta ole hoidettu riittävällä perusteellisuudella ja näin verovaroja tuhlaantuu. Lasten ongelmat kasvaa ja lopulta he jäävät pysyvästi lastensuojelun alaisuuteen.
Eikä liene ainakaan sairaudesta kyse aloittajan kohdalla kun hän kertomansa mukaan käy työssä eikä ole siis sairaslomalla. Miksei panosteta siihen, että äidit joilla voimavarat eivät riitä kaikkeen, hoitaisivat ensisijaisesti oman lapsensa ja työ olisi toissijainen. Nykyään työelämä on niin vaativaa, että hyvin heikkokuntoinen ja kykenemätön ei siellä pärjää, joten aloittaja ei kovin huonokuntoinen ja kykenemätön siitä päätellen ole. Ehdotan, että lässytys lopetetaan ja lähdetään siitä, ettei äitejä manipuloitaisi uskomaan sijashoitoa pelastajana lapsen omasta kodista.
Lisäksi, sijarit toitottavat, että lastenkodeissa lapset ovat kärsimässä ja ne ovat kauheita paikkoja, joista sitten jotkut onnekkaat saadaan pelastettua sijaisperheisiin. Mielestäni on ryhdyttävä heti toimiin, että kyseisiä kidutuslaitoksia eli lastenkoteja ei ylläpidetä verovaroin.
Rakkaudesta vielä. Sijarit selittävät ihanteenaan, että kaikki aikuiset voivat rakastaa kaikkia lapsia riippumatta siitä, ovatko ne omia vai ei sulkien aina kuitenkin pois lastenkotihenkilökunnan (ent. orpokotihenkilökunnan) jotka eivät sijareiden mukaan tähän maailmojasyleilevään rakkauden piiriin jostain syystä kuulu vaikka jopa naapurin täditkin siihen yltää. Mitä sijarit ovat tehneet kauhutalojen (eli lastenkotejen) ylläpidon lakkauttamiseksi. Ihmettelen kuinka huolettomasti nuo antavat lasten kärsiä lastenkodeissa ja osallistuvat itsekin veronmaksajina niiden ylläpitoon.
Näitä kysymyksiä on herännyt keskusteluissa.
vain sinua ? minua ne eivät kiinnosta se ei ole minun ongelmani se kuuluu biovanhemmille huolehtia omista lapsistaan että huostaanottoa ei tarvitse tehdä.
Lastenkodit ovat paikallaan silloin kun muuta mahdollisuutta ei ole tarjolla.
Mutta en suosittele sitä elämänmuotoa kovinkaan pitkäksi aikaa. Eihän se ole kodinomainen kuten tavallinen sijaisperhe on että tee sinä omia johtopäätöksiäsi sille en mahda mitään.
Vielä siitä rakkaudesta, näköjään et tiedä mitä rakkaus voi olla noin käytännössä. Sitä et saa rahalla etkä sitä voi myydä.
Eikä rakkaus ole lässytystä kuten sinä sen ehkä olet kokenut.
On ikävää, että silloin kun tällä palstalla joku kertoo onnistuneesta sijoituksesta (tässä tapauksessa henkilö, joka on toipumassa sijoitukseen johtaneesta sairaudesta ja saamassa lapsensa takaisin kotiin), on sinun vängättävä koko asia toiseksi.
Yksikään sairaus ei ole toisensa veli ja eri ihmiset kokevat myös sairautensa eri tavoin - kodin ulkopuolista palkkatyötä ja lapsen hoitoa ei myöskään voi suoraan verrata toisiinsa, joten jospa itse lopettaisit lässytyksen ja toivottaisit hyvää jatkoa Maj-Liille.
Toivon kuitenkin, että huostaanottoon ei ole päädytty sen takia, että äidillä ei ole ollut taloudellisia mahdollisuuksia hoitaa lastaan itse, eli asunnottomuuden, köyhyyden ja turvatun toimeentulon puutteen vuoksi. Tällöin nimittäin on käynyt juuri niin, kuin ei sivistysvaltiossa pitäisi käydä, eli lapsi on annettu ja otettu huostaan köyhyydestä johtuen ja sossutantat ovat jättäneet pihiydessään harkinnanvaraisen taloudellisen tuen ja asunnon lastensuojelullisena toimenpiteenä antamatta. Toivotan Maj-liin pienelle lapselle kaikkea hyvää lastensuojelumme sekamelskassa. Maj-liille toivotan kriittistä suhtautumista täti-ihmisten aivoituksiin.
Kummallista joutua todistelemaan että on ollut sairas. Tiedätkö, silloin kun ihminen alkaa toipua sairaudestaan, tulee kuvioon tietyssä vaiheessa työ tai opiskelu.Voin kertoa omasta tilanteestani sen, että en ole kyennyt opiskelemaan mitään ammattia enkä ole koskaan tätä ennen ollut työelämässä.Olin ensin sairaslomalla maksimiajan ja sen jälkeen työkyvyttömyyseläkkeellä, yht. 9 vuotta.Nyt olen 25-vuotias ja vasta aloittamassa elämääni sillä saralla.Ensin tuli hoito ja kun se alkoi tehoamaan, siirryin työharjoitteluihin.En ole vielä palkkatyössä, tämä on työharjoittelua.yritän löytää omaa alaani,nyt olen ollut yhteensä 6 kk työharjoittelussa.tästä jatkan joko palkkatyössä,oppisopimuksella (pomoni haluaisi palkata minut jatkamaan tässä harjoittelupaikassa ihan työntekijänä) tai sitten jatkan ihan uudella alalla työharjoittelua.Olen edennyt pikkuhiljaa, ei tällaisissa asioissa voi edetä rymisemällä ja rytkyen.Käsitätkö nyt yhtään että lapseni kotiutusta aloitetaan ensi kuussa.Olisiko parempi lapsen kannalta, että äiti olisi vain kotona kuin että kävisi töissä ja opiskelisi ammatin, jotta pystyisi lapselle tarjoamaan muutakin kuin sen mitä sossusta saa?On surullista, että haluat manipuloida ja vääntää asiani aivan päinvastaiseksi, ihan kuin en olisi kykenevä tietämään omaa tilaani.Sinä tulet määrittelemään muutamasta lauseesta minut verorahoja haaskaavaksi laiskuriksi joka käyttää sijaishuoltoa väärin.Ehkä kuitenkin kuuntelen enemmän sisintäni, lääkäriäni, terapeuttiani ym asianosaisia.
mikään raha tai sen puute.Huostalle on ollut pätevät syyt ja perustelut.Miksi ihmeessä mun pitäisi muuttaa asennettani ja alkaa epäilemään sossuja.Minä ja lapseni olemme voineet mainiosti tällä asenteellani ja se tuottaa hedelmää.Näin onnistunut sijoitus päättyy kotiutukseen.
Jos vaihtoehtona on työ ja lapsi sijaiskodissa tai kotona olo ja lapsi kotona, niin uskon lapsen kannalta jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Menetettyjä vuosia ei koskaan saa takaisin, en rohkaisisi ketään luopumaan lapsestaan työn edessä.
Ymmärrätkö helinä sen,ettei työnteon ja lapsen kotiinpaluun tarvitse sulkea pois toisiaan?luulen, että sun täytyy vaan jollakin konstilla vääntää tätä asiaa muuksi mitä se on.En minä ainakaan lapsesatani työn takia luopuisi, minähän teen työtä jotta saisin lapseni takaisin.
Pasaat Helinä aina noista verorahoista varsinkin silloin kun niitä "haaskataan" lapsen sijoitukseen, mutta verorahoja olet valmis antamaan siihen, että vanhemmat ovat kotona ja elävät siellä lapsiensa kanssa kädestä suuhun.Vaikka muuhunkin kykenisivät.
Sen luulisi olevan hyvä, että äiti opiskelee itselleen ammatin, jolla voi elättää lapsensa, joten elämä on varmasti paljon mielekkäämpää.
Tässä tapauksessahan lasta ei käsittääkseni ole huostaanotettu äidin opiskelun takia vaan sairauden.
Sehän on mahtavaa että äiti on kuntoutunut ja kykenee opiskelemaan ja lapsen palattua kotiin, elämä voi jatkua omilla ansioilla.
Lapsen edun kannaltakin on parempi, että äiti on terve, perhettä elättämään kykenevä ja verorahojen "haaskaus" loppuu.
Kunnioitan sinua suuresti lukemani perusteella. Olet hienosti kyennyt jatkamaan elämääsi eteenpäin kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.
Et ole jäänyt voivottelemaan kohtaloasi vaan olet tehnyt työtä saadaksesi paremman tulevaisuuden itsellesi ja lapsellesi.
Luota itseesi ja ratkaisuihisi vain sinä voit tietää mikä on teille hyväksi.
Ei minustakaan työnteko sulje pois sitä, että lapsi saa asua kotonaan. Vastasin vain seuraavaan Maj-liin esittämään hyvin simppeliin kysymykseen:
"
Olisiko parempi lapsen kannalta, että äiti olisi vain kotona kuin että kävisi töissä ja opiskelisi ammatin, jotta pystyisi lapselle tarjoamaan muutakin kuin sen mitä sossusta saa?
"
Minusta on edelleen parempi, jos tuossa on vaihtoehdot, että äiti jättää työt ja opiskelut väliin jottei tarvitse antaa lasta huostaan vuosikausiksi. Myös veronmaksajille se tulee halvemaksi kuin kallis sijaishoito palkkioineen ja kulukorvauksineen. Näin siis lapsen ja veronmaksajan edut ovat yhtenevät.
Itse en ainakaan ole törmännyt tapaukseen, että äiti antaisi lapsensa huostaan, jotta voisi käydä töissä?Ainakaan meihin se ei liity mitenkään, eikä mielestäni kysymykseenikään.
En usko, että sinä olet tyhmä järjeltäsi, luulen, että olet ymmärtänyt asiat kyllä , mutta et ole ymmärtävinäsi asioiden pointtia vaan mietit kuinka saada pakka aina sekaisin.Tämä on otollinen palsta kaltaisillesi vääntäjille, kun on aroista asioista kyse, siksipä luulen että sulla on takana paljon henkilökohtaisempi katkeruus sosiaalia kohtaan, kuin että olisit huolissasi vain verorahoista ja niiden suuntaamisesta.Jos kyse olisi vain niistä, tuskinpa täällä pyörisit, varsinkaan jos sinulla ei olisi henkilökohtaista kokemusta jotta tietäisit mistä puhut.Jos sinulla ei ole henkkoht kosketusta oikeasti sijoituksiin, pidän todella halveksittavana tulla ylhäältäpäin neuvomaan kuinka asioita pitäisi hoitaa kuulopuheet perusteenasi.Toiminnallasi voit satuttaa montaa ihmistä, erityisesti huomioiden ne lapset joille sijoitus on voinut olla parasta mitä he koskaan ovat uskaltaneet edes toivoa.Lietsot myös monien biologisien äitien vihaa ja katkeruutta joka ei todellakaan vie asioita eteenpäin.Sijoituksen alussa viha kuuluukin asiaan ja saattaa katkeruuskin olla vahvana, mutta siitä kuuluu myös päästää irti ja suunnata katse siihen kuuluisaan peiliin.Silloin kun ihminen ottaa vastuun elämästään, teoistaan itsestään ja lapsestaan, käsittelee sitä mitä on tehnyt, silloin on mahdollisuus myös vapautua siitä vihasta ja katkeruudesta ja suunnata ne voimat asioiden korjaamiseen.
Aikuinen ihminen, joka on vain kiinnostunut verorahojen suuntaamisesta ja sijoitusten kohtalosta kykenee näkemään asiat monipuolisina eikä mustavalkoisina.
sinulle kannustuksesta.En jaksaisi täällä kirjoittaa jos en tietäisi että teitä on täällä monia samoin ajattelevia.
kaikki lapset. Ja siksi hän näin katkera eikä ymmärrä omaa heikkouttaan vaan syytää sen vihan muihin. Eikä hän vastaa kysymyksiin vaikka niitä selvästi häneltä kysytää.
Sitä olen minäkin varoitellut useamman kerran että ei helinän kannata täällä ja biokeskustelussa lietsoa ja pelotella muita heikossa jamassa olevia biovanhempia. Tiedän ainakin yhden bioäidin joka pelästyi Helinän juttuja ja sortui aivan onnettomaan jamaan itsensäkanssa. Menetti siis toivon tulevaisuudesta. Varmaan tällaisia on useampiakin kun vaan uskaltaisivat siitä kirjoittaa. Tai ei monella ole tietskaria niin se jää kertomatta.
Sinulle "Maj-lii" hyvää Ystävänpäivää ja anna ajan parantaa "haavat" ymmärrän mistä kirjoitat.
on rimanalitus. Tuon suorituksen alle tuskin enää kukaan pystyy menemään.
olet asettanut.
Minä kyllä kevyesti vielä hyppään riman yli.
kolme lasta ja kaikki huostassa.
En kait niin huonomuistinen ole vai valehtelitko senkin ja oletat vaan että olet bioäiti.
kysymys, etteikö yksittäiset hoitajat voisi rakastaa hoidettaviaan ja kiintymys olla molemmin puolista. Kysymys on siitä, että tädit ei kauheesti voi vaikuttaa lasten elämään, muutoin kuin antamalla heille työvuoronsa aikana niin paljon välittämistään kuin mahdollista. Silti siellä eletään laitoksen ehdoilla ja hoitajat vaihtuu ja kaikki on laitosmaista. Hyvin paljon riippuu myös laitoksen johtajasta, miten siellä viihtyy niin lapset, kuin hoitajatkin. ei sijaritkaan voi tehdä muuta kuin oman osansa, eli tarjota kodin vain rajalliselle määrälle lapsia.
Minä olin työssä pientenlasten vastaanottokodissa, joten tiedän mistä puhun. Olin niin kiintynyt niihin omiin hoidettaviini, että kun jouduin jäämään sieltä pois,(määräaikaisen työsuht. vuoksi), niin minusta tuntui kuin olisin joutunut jättämään omat lapseni sinne ja itkin heitä monta vuotta. Vieläkin tulee kyyneleet silmiin kun muistan heidät. voin vain kuvitella, miltä äideistä mahtaakaan tuntua, kun todella omat lapsensa joutuvat sinne jättämään. en olisi surrut niitä lapsia mustasukkaisena, jos olisin tiennyt, että saavat pian adoptiovanhemmat. Vaikka kaikilla tädeillä oli omat "lapsensa", niin olimme vain iloisia, kun joku lapsi pääsi siitä helvetistä pois ja sai oikean kodin. Ei lapset enää vilkasseetkaan meihin päin, kun uudet vanhemmat tuli heitä hakemaan.
klikkaa ole hyvä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000041&posting=22000000023727780
koskee myös sinua.
tietää kun vaihdat nimmaria kuin mustalainen hevosta.
Helinä-keiju 1.2.3 ja ne muut sitä ennenen ja sen jälkeen nyt en muista mitä ne ovat olleet. Niitä kun on poistettu suuri määrä. Kirjoitus tyyli sanavalinta pysyy kuitenkin samana. Puolestani saat olla lapseton tai ei huostaanotetut lapset mutta älä silti mollaa lapsia joilla elämä on mennyt huostaukseen. Anna näiden lasten rauhoittua elämänsä arjessa tässä ja nyt.
Et ole oikeutettu tuomitsemaan ketään täällä palstalla kuten minutkin kelvottomaksi sijariksi mollat vaikka minulla olisi mikä erikoiskoulutus tahansa se ei sinulle kelpaa. Yhteiskunta asemastani et tiedä mitään ja silti loukkaat minua henkilönä olettaen että olen kelvoton kansalainen veronmaksajien huijari.
Silti et tiedä minusta yhtikäs mitään totuutta. Koen kirjiotuksesi hyvin pelottaviksi varsinkin ajatellen bioäitejä sekä huostaanotettujalapsia tai siihen uhanalaisena olevia. Tekstisi ei anna mitenkään myönteistä kuvaa lastensuojelusta eikä sijaisvanhemmista. Tiedän että kaikissa asioissa on parantamisen varaa ja näin hyvä niinkuin sinunkin kirjoituksiesi sisällössä.
Missä viestissä olen mollannut sinua ja loukannut sinua henkilönä? Anna linkki tai peru sanasi.
sinä alittelet rimaa jatkuvasti.
Olet oikea malliesimerkki kieroutuneesta luonteesta, jolle suurta hupia tuottaa kiusata ihmisiä nettipalstalla.
Mikähän mahtaa oman sairautesi diagnoosi olla, sillä tervettä käytöstä tuo ei ole.
vaan tarkoitti, että jos noin yleisellä tasolla tehdään niin, että lasta ei pyritä kotiuttamaan. Hän ei ihan selvään tiennyt aloittajan tapauksen taustaa, eikä yksityiskohtia, mutta jos täällä on tarkoitus vaihtaa mielipiteitä, niin Helinä otti esille ihan tärkeän asian sinällään, että väliaikaissijoitusta ei pidä käyttää pysyvänä.
Ja Suomihan on saanut pyyhkeitä ulkomailta liian innokkaasti pysyviin sijoituksiin pyrkimisestä. Ei joka ikistä kirjoitusta pidä ottaa henkilökohtaisesti, vaan asioista voi puhua yleisemmälläkin tasolla.
äidin toipumiseen on välttämätöntä.
On vain niin turhan paljon niitä ikäviä tapauksia, jolloin sosiaalitoimi katsoo lapsen kotiutuneen uuteen ympäristöönsä, eikä huostaanottoa pureta vanhempien kuntoutumisesta huolimatta. Nämä eivät saisi olla paikkakunta- tai sosiaalityöntekijäkohtaisia asioita.
Purkua puoltaa aikanaan se, että vanhemman ja lapsen yhteys on säilynyt. Niin ei aina ole, vaikka vanhemmalla olisi yhteydenpitoon halua ja kykyä ollutkin.
paikallaan silloin kun muuta mahdollisuutta ei ole tarjolla."
Minusta lauseen pitäisi kuulua näin:
"Huostaanotto on paikallaan silloin kun muuta mahdollisuutta ei ole tarjolla."
Omasta nimimerkistäsi päätellen sinulla ei ole paljon varaa arvostella minua, jos joudun vaihtamaan numeroita suuremmaksi sitä mukaa kun joku rekisteröi käyttämiäni nimimerkkejä numeroineenkin. Nimimerkittömyys ei kyllä suojaa ilmitulolta, jos ja kun solvausten lähde halutaan löytää vastaamaan teostaan, joten ei kannattaisi tuudittautua puskasta ampujankaan siihen.
"Nuo kysymykset kiinnostavat kait vain sinua? Minua ne eivät kiinnosta se ei ole minun ongelmani se kuuluu biovanhemmille huolehtia omista lapsistaan että huostaanottoa ei tarvitse tehdä."
Ei tätä palstaa pysty enempää lukemaan.
Se on moro!
nimmarin kanssa vaihtanut ajatuksia.
Jos muistan ett se oli ennen joku "PP" nimmari joka vaihtoi nimmaria siiten samaan tyyliin jatkoi Helinä-keijuna joten yhtäläisyys on tässäkin petollinen kuten muissakin asioissa oletetaan näin.
Kiitän näistä vuosista mitä olen ollut mukana täällä keskustelussa. Nyt en enään tule kommentoimaan millään tavalla kenenkään kirjoituksia vaikka olisi hyvää ja auttavaakin sanottavaa.
Olen jo "vanhus" näihin hommiin eikä se näköjään ole kelvollinen yhteiskunnan meininkeihin.
Pidän siis suuni supussa.
Kaunista kevättä kaikille.
huomaakaan sitä navetan oven uutta korkeutta.....
Lastensuojelua piti lakiuudistuksen avulla uudistaa kunnolla ja perusteellisesti.
Mutta kepulaisten älämölöksihän se näköjään sitten menikin.
Ettei vaan tartte pikkukuntien pihi-isäntien "kukkaroaan" raottaa.....
onkohan ne samaiset isännät sitten mahdollisesti ottamassa tiliä valtiolta sijoitusbisneksissään?
niin hyvässä kuin pahassakin.
Suomalaisessa lastensuojelussa
(kaikkine koko lapsen elämän kestävine sijoituskiemuroineen)
on mätää ja se on huomattu myös YK:sakin.
Mutta ei kannate vaivata omia aivojaan
ei edes sinun
kaktus hyvä!
äiti ja hoitaja ovat kakasi eri asiaa. jos lapsesi leikkii että milloin kukakin on hänen äitinsä, se on vain "kuvittelupsykoosia", mutta opeta hänelle että oma äiti ei hylkäa ja hoitajakin on ihan kiva. Äidit tarvitsevat hoitajia.
Kokemukseni perusteella lapsi, joka "saa luvan" vanhemmaltaan kasvaa sijaisperheessään kulloinkin tarvittava aika (joillakin vuosi - joillakin 18- , jopa 21-vuotiaaksi) on onnellisin sijoitettu lapsi. Lapsi voi "saada luvan" esim. äidin lauseesta: "Ole kiltti Matille ja Maijalle" (tai "äidille ja isälle"). Minusta lapsella tulee olla oikeus valita, miten hän puhuttelee sijaisvanhempiaan vaikka puhuttelutapa ei mittaakaan suhteen laatua. Mutta se, että lapsi saa itse valita kertoo siitä, miten me aikuiset arvostamme sijaishuollon pääroolin eläjää eli LASTA. Meidän lasten äitejä ja isiä on meidän äidiksi ja isäksi kutsuminen alussa ahdistanut, mutta kun olemme kertoneet olevamme varaäiti ja varaisä, joiksi käytännössä on vaikea puhutella he ovat hyväksyneet asian. Olemme jopa yhdessä nauraneet asialle, kun lapsi on Linnanmäellä innoissaan huutanut: "Äitit kattokaa kummitusjuna, mä tahdon sinne!" Jaksamista sinulle Maj-lii.
Ettekö ole tulleet ajatelleeksi, että jotkut laiskat henkilöt voivat käyttää sijaishoitoa väärin, kun olette niin kaunistelleet sijaislapsen kärsimyksiä toiminnassanne. Minusta voisitte ottaa vastuuta sanoistanne tekin, sijarit.
tuen sinua 100% kun puolustat lapsen oikeuksia! sijareiden ei tule ottaa tahdonvvastaista sijaislasta, vaan ainoastaan sovinnossa vanhempien kanssa. lapsia ei sa enää Suomessta kidnapata vanhemmiltaan. tuollainen toiminta ei ole laillista vaan rikollista. älkää asettuko tukemaan rikollispuuhia. tahdonvastainen huosta on tutkittava oikeudessa ja salaiset kansiolt kiellettävä. sossun valonarat puuhat julkisuuteen. ei pidä sallia että salassapidon verholla anneetaan ymmrtää että äididdä on jotain hämärää silloin kun ei ole ja kyseessä sossun patologinen vallanhimo. ugh olen puhunut!
Pakkohuostaanotot siirretään hallinto-oikeuksien ratkaistavaksi. Uusi laki velvoittaa kunnat perustamaan asiantuntijaryhmiä avustamaan huostaan-
ottoasioissa. Toivokaamme siis kaikki, että ensi vuoden alusta ainakin lapsi saa oikeutta.
ei ole kenenkään sijainen - siis sijaislapsi - vaan korkeintaan (jos erottaa pitää itsevärkätystä) sijaiskotilapsi tai sijoitettu lapsi. Me vanhemmat olemme sijaisvanhempia. Toimimmehan oikeiden vanhempien sijaisina aivan kuten esim. sijaisopettaja opettajan sijaisena. Kotimme voi olla oman kodin (ensisijaisen kodin) ohella toinen koti eli sijaiskoti. Helinä-Keiju minä en usko toisia kunnioittavan suhtautumisen lisäävän lasten huostaanottoja, mutta saattaa helpottaa ihmisten keskinäistä kanssakäymistä.
Säälittävää, ettei sitten rohkeutta riittänyt remontoida huonosti toimiva lastensuojelulaki kokonaisuudessaan vaan taas tehtiin tämmöinen kosmeettinen ratkaisu hallinto-oikeuksineen. Kuultiinko edes yhtään juristia, joka edustaa muuta kuin hallintojuridiikkaa. Mielestäni nyt tehdyssä lakiuudistuksessa ei kunnioitettu ihmisoikeuksia vaan jälleen kerran virkamiehiä, joita hallinto-oikeus turvaa ja joiden oikeutta hallinto-oikeus käsittelee. Mitään muutosta laki ei tuo lastensuojelurintamalle koska ihmisten perusoikeuksiin päästään kajoamaan ilman käräjäoikeuskäsittelyä. Säälittävää räpellystä.
en itse ihan vielä eläkkeellä, mutta mummo olen.
Et tainnut olla näillä palstoilla tuossa joskus marras-joulukuussa, kun väänsin tuota ihan samaa asiaa täällä ja samoin perusteluin kuin sinä. Yritin saada keskustelua aikaan paremmasta nimityksestä, sij.lapsen tilalle, vaan monet olivat sitä mieltä, että vanha on hyvä, mutta minusta se on harhaanjohtava.
Olen upo-uusi täällä, kuten tietsikan omistajana ja käytäjänäkin. Maltti ei ole vahvin puoleni. Kirjoittelin ensin ja vasta sitten luin muiden kirjoituksia. Täytin 73-v, kun viime kuussa jälkihuollossa ollut lapsi itsenäistyi naapuriin 21-vuotiaana. Nyt on sitten sitä kuuluisaa omaa aikaa. Hyvää talven jatkoa kaikille.
Onnea syntymäpäiväsi ja sijaislapsesi aikuiseksi saattamisen johdosta.
kelpaisi.
tiedätkö että olemme niitä suuria veronmaksajia eikä harmita ollenkaa jos tahat menevät lasten hyvinvointiin. Minua harmittaisi se kovasti ja harmittaakin kun verorahoista suuri osa menee juuri monen bioäidin hömpötyksiin.
Sairaudella ja sairaudellakin on eroa kuten sen itsekkin olet huomannut.
vertaa
suurten rahojen maksajana seurasit ......
eduskunta talon portailla.
Omituiseksi kähminnäksihän koko lastensuojelulain uudistaminen ja lain eduskuntakäsittely sitten
(hevosmiesten toimisto) menikin...
kiire, käsittämätön kiire tuli päättää lastensuojeluun ja sen pyörittämiseen liittyvistä
asioista
Asioista joista ei kenelläkään ole oikein
selvää käsitystä
kuinka ne todellisuudessa käsitellään ja
kuinka niiden kanssa loppujen lopuksi toimitaan tai voidaanko edes toimia...
(esim. hallinto-oikeuden väki ei ole todellakaan "ilahtunut" uusista työtehtävistään lastensuojelun saralla jne).
Kun sitten tehdään taitamattomina ihmioikeuksien ja perustuslain vastaisia aiheettomia vastentahtoisia huostaanottopäätöksiä, niin käräjäoikeushan sitten kuitenkin joutuu käsittelemään oikeusmurhan uhrien viranomaisia vastaan nostamat vahingonkorvauskanteet. Hallinto-oikeus on siksi alunpitäenkin täysin väärä paikka perheiden perusoikeuksiin kajottaessa. Pieleen meni sekin lakiuudistus.
tekstin sisältöä.
Kun näin täysin ulkopuolisena mitenkään Suomen lastensuojelun tiimoilla mukana olevana luen tällaista tekstiä niin voin todeta että se on hyvin paljon samantyylistä kuin täällä lahden toisellapuolellakin. Siis mikä siihen on syy?
Olemme olleet täällä "fosterfamilje" snart 20 år.
Mantraa jota haluat tukea 100%:sesti oletko oikealla asialla vai onko vihasi niin sumentanut ajatuksesi ja tartut kuin oljenkorteen saadaksesi jonkun samoin ajattelevan säälimään itseäsi.
No mietippäs ja ota ohjakset käsiisi. Huomaa että sinulla on niistä kiinnipitämisen ongelmat. Sinulla olsi hyvinkin aiheellista ryhdistäytyä omassa persoonassaan.
On ilmeisen suuri itsetunnon puute ja siksi syyt siirrät niille muille jotka näet sekä koet ahdistavina.
Tahdon vastainen huostaanotto kait sielläkin vaatii todella vakavat syyt. Mutta kuten täälläkin biologisetäidit/-isät käyttäytyvät saman tapaiseti kuten olen lukenut tältä keskustelupalstalta.
Nuo valonarat puuhat todella löytyvät sieltä huostaanotettujen lasten kodeista.
Eikö ole näin kohdallasikin?
Mitä kongreettista tämä nimimerkki Helinä-keijo3 tekee lastenedun vuoksi?
Ha det bra.
saamme pitkälti kiittää epäonnistuneesta huostaanottojärjestelmästämme teitä ruotsalaisia, vaikka eihän se teikäläisten vika ole, että meidän päättäjät apinoi ihmisoikeuksien vastaiset peruoikeuksien loukkaukset sieltä lahden takaisesta holhousvaltiosta. Siellä kai jouduitte jonkin verran perääntymään toimintamallista ulkomaisen painostuksen takia. Tänne se ei ole vielä ihan ehtinyt, mutta YK on antanut Suomelle vakavia huomautuksia siitä, että miedän pienistä ikäluokistamme jopa 16.000 lasta elää sijoitettuna kotinsa ulkopuolelle sossotanttojen huseerauksen seurauksena. Meidän on nyt pakko täällä muuttaa lainsäädäntöä ettei koko maailma naura meille ääneen.
Sinunlaisista äideistä saa voimaa tähän työhön.
Kiitos kun kirjoitit taas välillä. Se on ilo.
Sijaisvanhemmuus taitaa olla tauti. Kun on kerran virus iskenyt ainoa parannuskeino saattaa olla hauta. Ajattelin aina, että kun tuon kuopuksen saan "oman orren alle", voin lakata pohtimasta näitä juttuja, mutta kas kummaa, kun sain tämän "masiinan" ja opin tämän käytön alkeet, niin enkös ensimmäiseksi Googlettanut sanan sijaisvanhemmuus ja eksyin tänne. Toivon muiden vuoksi, ettei minusta tule maanvaivaa täällä.
vielä mahtuu, meidän muiden maanvaivojen joukkoon, että tervetuloa vaan. Heti ensimmäisestä kirjoituksestasi bongasin sinut, että siinähän puhuu kokemuksen ääni. Minusta tuntuu, että olen ollut täällä ihan vanhimpia, ellen vanhin tähän asti. Ihanaa, että saatiin joku vielä vanhempi ja samalla myös elämässä kokeneempi. Onko sulla käynyt samoin, kuin mulla, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin tiedostan, miten vähän tiedän ja mitä kaikkea voi vielä oppiakaan? Tunnettu tosiasiahan on, että nuorena kaikki luulee tietävänsä kaikesta kaiken, vasta vanhana huomaa, ettei tiennyt juurikaan mitään.
Olin viisaammillani.
toiseksivanhin vaikka en kyllä jaksa kirjoittaa niin perusteellisen selkeästi kuin te "mummot".
Olen enempi vaan kirjoittamassa omista kokemuksista kasvattivanhempana ja ärsytän joitkin kuten varmaan olette huomanneet.
Olen ollut tässä mukana kirjoittelemassa varmaan kohta viisivuotta ja samoista ongelmista väännän tekstiä.
On tullut annettua monelle lapselle eväät elämän taipaleelle ja hyvin ovat pärjänneet. Yksi vielä tässä änkyröi ja se on se joka todella työstää ajatukset miksi elämän pitää olla lapsella niin traumaattista vaikka se elämänrauha pitäisi olla kasvattikodin turvassa hyvinkin harmoonista.
Kuinka se
Olen iloinen jos olen voinut olla avuksi.Tämä palsta on siitä inhottava, että asiat käännetään yleensä mullin mallin ja se vie sitä kertomisen iloa pois.Mutta onneksi on teitä jotka näette oikeasti sen lapsen parhaan ja teette työtä sen eteen.En tiedä herätteleekö näkökantani ketään siihen, että toisinkin voi ajatella ja homma toimia, mutta sitä toivon ja senkin takia haluan aina välillä kuulumisia kirjoittaa.
rauhassa siitä, että kirjoitat meille. Jätä vääntäjät ja kääntäjät omaan arvoonsa. Tai paremminkin heidän kommenttinsa. Aina on ihmisiä, joiden tulee saada sanoa viimeinen sana. Hyvää jatkoa sinulle
Tiedän, että helinä on taitava manipuloimaan ja kääntämään asioita nurin,se ei vaikuta minun olooni tai siihen kuinka ajattelen asioista, mutta en pidä siitä, että meidän tapaus yritetään vääntää muuksi mikä se on.Helinä ei mieltänsä tai kantaansa muuta, sillä ei ole mulle merkitystä henkilökohtaisesti, surullista kyllä on, että toinen paasaa lapsen oikeuksista mutta käytännössä se ei näy mitenkään.Jos lapsi saa oikeasti apua, se väännetään aivopesuksi tai joksikin muuksi negatiiviseksi asiaksi.Lapsien oikeutta onneen ja tasapainoon ei helinä kannata viestiensä perusteella ellei se sitten tapahdu omien vanhempien kanssa.Kun siihen ei kaikilla lapsilla ole mahdollisuutta biologisessa perheessään niin sitten ei saisi olla ollenkaan.
Käsitykseni mukaan silloin ei mene edelle lapsen tarpeet vaan aikuisen ja se on surullista.
Hyvää jatkoa myös sinulle!Ja kiitos rohkaisusta ja kannustuksesta.
Huostaanotto ja sijoitus ovat äärimmäisiä keinoja. Minusta ei vaikuta ollenkaan siltä, että Maj-lii olisi vaaraksi lapselleen tai kaltoinkohtelisi lastaan. Miksi siis huostaanottoa on jatkettu 3-vuotta. Miksei ole Maj-liin äitiyttä tuettu paremmin ja nopeammin. Kritisoin todella tätä. Ja miten voidaan puhua ONNISTUNEESTA huostaanotosta. Huostaanotto on hätäratkaisu eikä koskaan voida sen yhteydessä puhua onnistumisesta. Huostaanotto on katastrofi jos niin pitkälle joudutaan menemään ja yhteiskunta on silloin epäonnistunut. Mitä ihmeen hedelmää huostaanotto muka on kantanut, muille kuin sen piiristä leipänsä saaville. Pitää olla parempi lapsen ja hänen vanhempansa auttamiskeino kuin huostaanotto. Onko esim. aina kartoitettu lähipiiri ja lähisukulaisten auttamismahdollisuudet, ettei tarvitse huostaanottaa lasta vieraan perheen hoitoon. Tuossakin isä oli kai hengissä, mutta poissa lapsen elämästä, entäs isän suku, onko ne kaikki samanlaisia vastuunpakoilijoita. Kertakaikkiaan järkyttävää, että äidin vaikeuksissa lapsen ainoa auttava omainen on viranomainen. Ja Maj-lii, älä ota juttujani henk.koht. koska ei kait kukaan sellaiseen sorru vaan yleiselle tasolle vietynä voidaan yksittäistapauksista löytää ne epäkohdat joita lastensuojelussa on ja ajattelussa. En ole niiden kanssa samoilla linjoilla, jotka hehkuttavat lastensuojelun olevan kunnossa. Jos niin olisi, ei lastensuojelukia oltaisi uudistamassa.
on todellakin äärimmäinen keino.Voin kertoa sinulle, että meidän tapauksessa tutkittiin kyllä tarkkaan kaikki vaihtoehdot lapsen biologisesta suvusta ennenkuin lapsi sijoitettiin sijaisperheeseen.Ei minusta niin järkyttävää ole että ainoa auttava taho oli viranomainen, tärkeintä että sai ja saa apua.Siinä vaiheessa minusta olisi ollut järkyttävää jos ei olisi sijaisperheitä auttamassa ja lapsi olisi joutunut laitokseen.
Minä voin kyllä puhua onnistuneesta huostaanotosta.Silloin kun siihen on jouduttu päätymään, mutta se on käännetty voitoksi ja saatu kaksi tervettä ihmistä ja lapsi kotiutumaan sekä kaksi paljon toitottamaasi veronmaksajaa tulevaisuudessa, silloin sijoitus on onnistunut.Jos huostaanottoon on jouduttu päätymään, silloin on epäonnistunut lapsen kasvattaja, ei yhteiskunta.kasvattaja on voinut rakastaa syvästikin lastaan, mutta hänellä voi olla sairaus joka estää sitä näyttämästä tai ottamasta vastuuta.On helppo syyttää yhteiskuntaa, silloin ei tarvitse ottaa vastuuta omista virheistään.Onko yhteiskunnan vika jos äiti ryyppää tai käyttää huumeita ja jättää lapsensa heitteille?Onko se yhteiskunnan vika jos äiti sairastuu?Yhteiskuntako nosti pullon äidin huulille tai laittoi piikin suoneen?Eikö se ollut ihan äiti itse?Kaikille ihmisille tulee vastoinkäymisiä elämässään mutta ihminen päättää ihan itse teoistaan.Ihmisellä on vaihtoehtoja, voi hakeutua hoitoon, voi laittaa lapsensa omien tarpeidensa edelle.Jos siihen ei kykene, silloin oikea osoite on lastensuojelu.On elintärkeää, että on edes joku taho joka suojelee lasta jos omassa perheessään se ei ole mahdollista.
Meidän tapauksessa asioitamme ovat hoitaneet järkevät, aikuiset ihmiset jotka ovat ajatelleet lapsen parasta.Miten luulet tietäväsi paljon paremmin yksittäisten keskustelujen perusteella mikä lapselleni olisi parasta kuin ihmiset jotka henkilökohtaisesti ovat lapseni elämässä mukana ja häntä kasvattavat, minä mukaanlukien.Viestisi käy sillä tavalla henkilökohtaisiksi, että ruodit minun elämääni ja päättelykykyäni sekä ihmistuntemustani haluten mitätöidä ne, jotta saisit kaiken näyttämään rumalta.Olet syyttänyt lastani hoitavia ihmisiä tunteettomiksi rahanahneiksi ihmisiksi jotka eivät kykenisi rakastamaan lastani ihan omana itsenään vaan ottaa uuden heti hänen lähdettyään.Kyllä, viestisi ovat henkilökohtaisia monella tasolla vaikka käyttäisitkin vältteleviä ilmaisuja.
Haluatko oikeasti lapsen parasta vai onko perimmäinen tarkoituksesi vain vahvistaa omia harhaluulojasi toisten kustannuksella?
Kyllä minä katson, että jos ihminen sairastuu, niin yhteiskunnan pitää antaa apua eikä suinkaan ottaa hänen lastaan huostaan.
Mitä tulee suomalaisten pitkälle menneeseen alkoholisoitumiseen, niin yhteiskunnalla on siinäkin oma panoksensa pahoinvoinnin aiheuttajana, yhtä lailla kuin itsemurhaluvuissakin, jotka meillä ovat poikkeuksellisen korkeat nekin. Yhteiskunta on siten epäonnistunut hyvinvoinnin luomisessa maahamme. Luvut Maj-lii hyvä, luvut puhuvat puolestaan.
Vasta vuosien päästä näemme, kuinka kalliiksi nämä noin 16.000 kotinsa ulkopuolelle sijoitettua lasta todella tulevat veronmaksajille, riippumatta siitä kotiutetaanko heitä ennen täysikäisyyttä vai ei. Tutkimusten mukaan pikkulapsen kokema hylkääminen on hyvin traumatisoima ja heijastuu monilla aikuisuudessa eri tavoin. Siksi toivoisin, että et markkinoisi vapaaehtoista huostaanantamista, vaikka oma kokemuksesi olisi kuinka hedelmällinen.
En todellakaan tiedä, ottavatko lapsesi sijaisvanhemmat uuden lapsen tilalle, mutta täällä monet ovat ottaneet uusia entisten kotiuduttua tai kasvettua ulos lapsenkengistä. He esiintyvät asiantuntijoina, joten uskon heidän olevan ihan tosissaan että jaettu vanhemmus luo myös jaettua rakkautta, jonka lapsetkin joutuvat jakamaan eri tahojen aikuisille vastarakkautena. Rahaa siinä kuitenkin palaa ja vastine on heikko.
Rakkaus ei vähenny vaikka sitä jakaisi kuinka monelle, se vain lisääntyy.Luulisin, että sijaisperhe voi ottaakin uuden lapsen minun lapseni kotiutuessa, mutta aiemmassa viestissäsi annoit kuvan, että lapsi olisi ikään kuin vain lelu joka vaihdetaan uuteen.Niin asia ei kuitenkaan ole ja sen voivat varmasti myös täällä kirjoittavat sijaisvanhemmat vahvistaa.Jos vaikka Matti-poika kotiutuu biologiselle äidilleen, niin ei maailmasta löydy toista mattia korvaukseksi.Kyllä siihen tulee ihan toinen lapsi, omine persoonineen, tunteineen ja ajatuksineen ja silloin sijaisvanhempien on luotava aivan uusi suhde uuteen lapseen.On otettava uudestaan riski ihastua ja rakastua, jonakin päivänä myös luopua, ennemmin tai myöhemmin kuten biologisistakin lapsista.Kuinka luulet, että esim oma lapseni olisi onnellinen ja tasapainoinen sijaisperheessä jos sijaisvanhemmat eivät rakastaisi häntä?Sijaisäiti kertoi aikoinaan, että hän ihastui tosi nopeasti lapseeni, mutta rakastumiseen ja rakastamiseen meni vähän kauemmin.Se muodostui päivien kuluessa ja siteen vahvistuessa, hiljalleen.
Yhteiskunnasta sen verran, että yhteiskunta koostuu kuitenkin ihmisistä, yksilöistä joilla jokaisella on vastuu omasta elämästään ja tekemisistään.Ei kenelläkään ole oikeutta puolustaa tekemisiään sillä, että kun yhteiskunta on niin mätä ja lapsuuteni oli niin kamala ja köyhä ja traaginen.Jos ihmisellä on paha olla ja etenkin jos satuttaa ja vahingoittaa muita esim lapsiaan toiminnallaan, silloin ihmisellä on velvollisuus koittaa saada apua tilanteeseensa eikä siinä hyödytä yhteiskunnan tai kenenkään syyttely.Minä kannatan avun hakemista ja ensisijaisena avohuollon tukitoimia mutta jos ne eivät ole riittäviä , silloin huostaanotto on tehtävä lapsen suojelemiseksi ja parhaaksi.Kenelläkään ei ole oikeutta uhrata lapsen oikeutta turvalliseen ja tasapainoiseen elämään aikuisen takia.Jos aikuinen ei kykene näkemään omaa osuuttaan ja ottamaan vastuuta, silloin sen vastuun on otettava jonkun muun.Viime kädessä lastensuojelun.
Saatatkos sen selvemmin enää sanoa.
Kiitos.
Maj-lii, sinun kannanottosi pitää toki paikkansa yksittäistapauksissa, mutta meidän huostaanottolukumme ovat niin hälyttävän suuret, että se luku kertoo yhteiskunnassamme olevan jotain pahasti vialla. Jos Suomessa olisi siedettävät huostaanottolukumäärät, niin en täällä vaahtoaisi, mutta kun niin ei ole. Huostaanotettuja lapsia on aivan liikaa, jotta voitaisiin puhua normaalista yhteiskunnasta. Siksi on löydettävä syyt, miksi näin on. Onko kyse yhteiskunnan epäonnistumisesta ja siitä johtuvasta perheiden pahoinvoinnista vai onko syy yli-innokkaissa sossutantoissa tai sijaislapsia kärttävissä sijaisperheissä ja perhekodeissa. Vaarallisella tiellä olemme, jos huostaanotto arkipäiväistetään ja pidetään sitä normaalina, rutiininomaisena ja ihan hyväksyttävänä kohtalona lapsille. Näin ei ole, ei missään nimessä. Mielestäni on kummallista, ettei nykyisten n. 16.000 sijoitetun lapsen valossa ole viranomaiset ja tutkijat ryhtyneet hakemaan syitä huostaanoton yleisyyteen omasta ja yhteiskunnan toiminnasta, koska pelkästään vanhempien kykenemättömyydellä noin suuri luku ei selity. Suomalaiset eivät ole sen kykenemättömämpiä vanhemmuuteen kuin muutkaan kansat ja silti meillä huostaanottolukumäärät ylittävät vertailumaat moninkerroin väestöön suhteutettuna.
kommentti. Sitä osasin jo odottaakkin että kyllä siihen helinäkeiju keksii oman näkökannan.
No se on kait tarkoitus hänen saada tämä keskustelu loppumaan tai sitten jos se ärsyttää niin se vaan jatkuu eikä helinä siitä kummene on samaa soopaa kuin aina ja joka paikassa.
Hän itse on laittanut lapsensa vaaralliselle tielle ja vielä näi heitä halveksii koska ei ole koskaan hyväksynyt ketään sijaisvanhempia eli se paras hoito on lastenkodissa. Miksi se niin on helinän mielestä vai onko se vaan pelkkää mantraa jota velhomaisesti tuo esille.
Ei kai nyt sentää vielä niin pitkällä olla, että vanhemmat voivat itsenäisesti laittaa lapsiaan sijoitukseen sijaisperheeseen tai laitokseen veronmaksajien piikkiin. Eikö nyt jotain aihetta pitäisi sentää olla ihan viranomaisten taholta havaittavissa, ainakin muodon vuoksi tai silmän lumeeksi.
Mietin tässä sitäkin, että voiko nettikirjoittelun vuoksi nimimerkin käyttäjästä valehdella tuollaista henkilökohtaisista asioista kuten tuo nimimerkki "todella mielenbkiintoinen" tekee minusta koskien lapsiani. Täyttä valetta ja vielä levittää julkisesti netissä. Otanpa selvää, kun viitsin, että saisko varhaisena puuttumisena kyseisen henkilön tuomiolle solvauksesta, herjauksesta ja valheellisen tiedon levittämisestä. Toivottavasti hän ei ole ihan tyhjätasku, koska aion vaatia tuntuvia vahingonkorvauksia.
siedät aiheetonta hyökkäystä, mollausta ja mustamaalausta, mikä sinuun ja lapsiisi on suuntautunut.
On lapsellista kuvitella, että jokainen aikuinen joka tiedostaa lastensuojelun puutteet, olisi itse välttämättä huostaanottovanhempi. Ja bio-vanhempien yleistävällä mollauksella alitetaan täällä rima jatkuvasti. Kuinkahan monta kertaa minäkin olen saanut kuulla olevani alkoholisti tai hullu, vaikka edes sosiaalityöntekijät eivät ole minusta sellaista koskaan väittäneet.
Minkä takia niiden lasten oikeuksien puolustaminen on tuomittavaa, jotka erotetaan aiheetta vanhemmistaan, mutta niiden hyväksyttyä, joita ei oteta huostaan huonoista kotioloista huolimatta? Tämä on pähkinänkuoressa se, minkä takia lastensuojelua on arvosteltu eikä se, etteikö aiheellisia huostaanottoja olisi.
Totta kai arvosteluun sisältyy myös esim. se, että avohuollon tukia ei ole tai niitä tunnutaan käytettävän väärin, esim. vuosikausia jotain päihdeperhettä tukemalla ja seuraamalla samaan aikaan, kun lapsia pompotellaan sijoitukseen ja kotiin sen mukaan, onko vanhemmilla selvä- vai juoppokausi meneillään. Tai huostaanottoa ei pureta, vaikka syyt ovat poistuneet, pahimmassa tapauksessa sossu alkaa oikeuden purkupäätöksenkin jälkeen keksimään lisää syitä.
Tällä palstalla hyväksytään vain päihdevanhempien haukkuminen ja kauhistelu niiden perheiden lasten huonoista oloista. Lasten oikeuksista puhuminen yleisemmällä tasolla on täällä ilmeisesti erittäin tuomittavaa ja jokaiseen, joka ei osallistu biojen haukkumiseen suhtaudutaan enemmän tai vähemmän epäluuloisesti, jos ei kerro olevansa sijari. Äkkiä saa kuulla 'mene töihin' kommentteja, vaikka henkilö ei elämässään olisi ollut ainoaakaan päivää työttömänä. Diagnoosejakin jaellaan yhtä liukkaasti kuin amatöörit sossulassa ja kaikki erilaiset näkökulmat tuomitaan tavalla tai toisella.
Noita mielipiteitä vasten tuntuu varmaan oudolle, että joku kunta päättääkin vähentää huostaanottojen tekemistä, eikä se varmasti tarkoita sitä, että nimenomaan huonoista oloista lapset jätettäisiin pelastamatta sen projektin takia. Toimintaa järkeistämällä niitä nyt on mahdollisuus vähentää muutenkin.
Helinä on jaksanut ansiokkaasti tuoda eri näkökulmia keskusteluun, mikä ärsyttää suunnattomasti useita kirjoittajia. Tietysti lapsia koskevat asiat nostavat aikuisilla helposti tunnekäyrän liian korkealle, mutta kohtuus kaikessa. Väärien tietojen levittäminen Helinästä ja varsinkin hänen lapsiaan koskevat, on kerta kaikkiaan tuomittavaa.
helinän tapausta, ei pysty sanomaan mitään hänen elämästään.
Mutta helinä mieti tarkkaan ketä alat syyttämään, jos olet itse kertonut elämästäsi.
OK, kukaan ei saa sinua herjata, mutta kun luen tekstejäsi, jotka ovat tosi hyviä, en löydä, ikävä kyllä, perustetta syytteen nostamiseen.
Kannattaa olla varovainen, mitä näillä palstoilla kertoo. Jotkut osaavat "lukea rivien välistä".
itsestäni (paitsi mainitsin kerran, että hoidin 14-vuotiaana Saksassa lapsia). Ei ole tarkoitus jatkossakaan valottaa palstan raatokärpäsille henkilökohtaisuuksia.
löydy, vaan jonkun muun.
Mitä hän on kertonut täällä omasta elämästään?
Ei yhtään mitään.
Mutta täällä oleva rakkikoiralauma ei siedä mitään bio-perheiden lasten oikeuksien puolustamista ja Helinää on haukuttu mitä törkeimmällä tavalla jo kuukausia. Jokainen, joka ei ota osaa bio-vanhempia juopoiksi, hulluiksi ja huoriksi haukkuvaan laumaan, saa tulikivenkatkuista tekstiä niskaansa.
Mitähän nuo haukkujat tuumailevat kun katsovat eduskunnassakin esitettyjä tilastoja huostaanottojen syistä, joissa vain 27 % on päihdeperheistä tehtyjä huostaanottoja ja vanhempien mielenterveysongelmat ovat samaa luokkaa? Täällä ei saa puhua mitään muuta tietoa kuin sitä, mikä on tämän palstan vääristynyt totuus tai muuten tulos on se, mikä nyt Helinään suhtautumisessa on nähtävissä.
Kaiken huippu on se, että Helinän yksityiselämä on vedetty tänne, eikä hän todellakaan ole sitä itse tehnyt. Hänet on tällä palstalla julistettu sairaaksi ja jollakin on niin villi mielikuvitus, että väittää jopa tunnistaneensa Helinän. Ikävä puoli asiassa on se, että hänellä on enemmän mielenterveyttä kuin hänen haukkujillaan, jotka käyttäytyvät välillä kuin häiriköt pahimmassa tarkkailuluokassa. Ja häneltä löytyy myös henkistä lujuutta uskomaton määrä kun jaksoi aikanaan kuukausikausia vastailla rauhallisesti solvaajilleen.