En ole lukenut tämän palstan kirjoituksia kovinkaan paljon, mutta haluisin nyt kertoa oman mielipiteeni kiusaamisesta. Itseäni ei ole koskaan kiusattu(kai), joten en voi väittää tietäväni minkälaista se on.
Olen huomannut, että nykyään(en voi tietää miten ennen) on muotia olla kiusattu. Kaikesta syytetään kiusaamista. Otetaanpa esimerkiksi hyvin tyypillinen tapaus:
Teini-ikäinen lihava tyttö, ei kovin kaunis jne. Koulussa tai muuallakaan ei ole kovin paljon kavereita, ei harrastuksia. Koulussa on pääasiassa yksin tai "roikkuu" muiden "syrjittyjen" kanssa. Aina välillä(miksei useammin) näkee kun ihmiset nauravat, kuiskivat toisilleen jne. joukosta voi kuulua vaikka sanoja "läski" jne. Tyttö ajattelee, että he haukkuvat häntä jne. Sitten valitetaan, kuinka kaikki kiusaavat ja haukkuvat, eivätkä ole kavereita lihavuuden takia.
Tottakai on helppo syyttää muita ja vierittää murheet kiusaamisen niskoille. Olen huomannut, että lihavuus ei ole oikeastaan este kavereille ym. kyse on enemmänkin siitä minkälainen ihminen on. Jos lihava on "hyvä tyyppi" niin ihan yhtälailla saa kavereita. Jos taas on "paska tyyppi", niin miksi kukaan haluaisi olla kaveri?? on jokaisen oma tehtävä hankkia niitä kavereita, vaikka itsetunto olisi kuinka alhaalla. Ja jos oikeasti on kavereita, niin kyllä mielestäni pitäisi kestää pilkka ym.
Lisäksi mielestäni liiallisesta lihavuudesta saa arvostella, jos se on itseaiheutettua(ei sairautta). Samanlaillahan tupakoitsijoita haukutaan tyhmiksi jne.
Joten miettikäähän vähän onko kyse aina muissa eikä sinussa itsessäsi?
Olen huomannut, että nykyään(en voi tietää miten ennen) on muotia olla kiusattu. Kaikesta syytetään kiusaamista. Otetaanpa esimerkiksi hyvin tyypillinen tapaus:
Teini-ikäinen lihava tyttö, ei kovin kaunis jne. Koulussa tai muuallakaan ei ole kovin paljon kavereita, ei harrastuksia. Koulussa on pääasiassa yksin tai "roikkuu" muiden "syrjittyjen" kanssa. Aina välillä(miksei useammin) näkee kun ihmiset nauravat, kuiskivat toisilleen jne. joukosta voi kuulua vaikka sanoja "läski" jne. Tyttö ajattelee, että he haukkuvat häntä jne. Sitten valitetaan, kuinka kaikki kiusaavat ja haukkuvat, eivätkä ole kavereita lihavuuden takia.
Tottakai on helppo syyttää muita ja vierittää murheet kiusaamisen niskoille. Olen huomannut, että lihavuus ei ole oikeastaan este kavereille ym. kyse on enemmänkin siitä minkälainen ihminen on. Jos lihava on "hyvä tyyppi" niin ihan yhtälailla saa kavereita. Jos taas on "paska tyyppi", niin miksi kukaan haluaisi olla kaveri?? on jokaisen oma tehtävä hankkia niitä kavereita, vaikka itsetunto olisi kuinka alhaalla. Ja jos oikeasti on kavereita, niin kyllä mielestäni pitäisi kestää pilkka ym.
Lisäksi mielestäni liiallisesta lihavuudesta saa arvostella, jos se on itseaiheutettua(ei sairautta). Samanlaillahan tupakoitsijoita haukutaan tyhmiksi jne.
Joten miettikäähän vähän onko kyse aina muissa eikä sinussa itsessäsi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tarkoitit ilmeisesti yläasteikäisiä kirjoituksessasi?
Ala-asteella sen sijaan tilanne on täysin toinen ja voin 6 vuoden kokemuksella kertoa, etten hetkeäkään tuntenut oloani etuoikeutetuksi saati muodikkaaksi, kun minua kiusattiin.
Samaten ala-astekiusaamisen heijastuu myös ihmissuhteiden luomiseen ja sosiaalisuuteen, sillä ainakin omalla kohdallani kiusaajat olivat minulle tuttuja "kavereita" jopa, ja sen vuoksi heille oli kuitenkin helppo "antaa anteeksi" ja tehdä opettajien määräämä, kun he eivät olleet täysin tuntemattomia. Jos tämä ei heijastu siihen, miten voit jatkossa luottaa toisiin, niin ei sitten mikään. Oma sinisilmäisyyteni "kavereiden" suhteen muuttui verrattaen lyhyessä ajassa 100% kyynisyydeksi ja sen takia luottoa ei heru sitten millään, puhumattakaan siitä, että oppisi tulkitsemaan toista positiivisessa mielessä, vaan kaikki negatiiviset ilmeet ja eleet tulkitsee nopeasti minusta itsestä johtuviksi.
Entäpä sitten tämä ala-asteen tilanne? Lapsi ei vielä tuossa iässä ole tiedoiltansa niin "ylhäällä", että ymmärtäisi liika syönnin riskit, jos ajattelemme ylipainoisuutta. Sinä ilmeisesti tarkoitat yläastelaisia, mutta onko oikein, että ala-asteelaista huomautellaan ylipainosta kavereiden sun muiden toimesta jatkuvasti ja suurella äänellä? Ei minusta, se jos joku nimittäin käy psyykkisellä puolella päälle hyvin vahvasti ja jatkuessaan pitkään johtaa, ei ehkä heti mutta ajan kuluessa, jopa vakaviin mielenterveysongelmiin. Huh, onpas kovaa tämä nykymuoti, onneksi ala-asteella se ei vielä näy(!)
Jos nyt jotain pointtia tuosta jaarittelusta hakisit, niin ota vaikka se, ettei ole helppoa hankkia kavereita, vaikka olisi "hyvä tyyppi", jos ala-asteelta asti on kuullut luottamiltaan ihmisiltä piikkiä kaikesta mitä teet, pilkkaa kyllä kestää, mutta jos sitä joutuu kuulemaan päivästä toiseen niin ei se ole enää kaveruutta. Ja ei nyt tarvitse olla edes kanssa ihmisiä, jotka naamaansa aukovat, tuntemattomatkin riittävät nostamaan kynnystä luottaa keneenkään.
et taida olla vastuuntuntoinen nuori. onhan sitä aina helppo mustamaalata toista syyliseksi. mikä ihme siinä on että pelätään ottaa omat syynsä omaksi viaksi ja etitään toisesta sitä syntipukkia!? peltäänkö sis saada kiusaajan maine?! taitaa kylä olla asia niin päin että kiusaaminen on muotijuttu, johon toisten on isona laumana helppo mennä mukaan miettimättä seurauksia. jos joku potkii sua ja sanot että lopetat mut potkija jatkaa, onko sillon vika sussa, häh!??! onko raiskatun vika tulla raiskatuks ja murhatun vika tulla murhatuks??EI!!
Vai niin.. Itsse olen ollut kasiluokalta asti pahasti kiusattu (nytten 9:llä). Aina valitetaan ja vittuillaan joka asiasta... pikku hiljaa alkanut menemään hermot, mutta siitä olen varma.. jos he eivät lopeta sitä vittuilua, pidän kyllä huolen ettei yksikään heistä elä 15v vanhemmaksi..
Millainen on "hyvä tyyppi"? Itse olen huomannut,että tällaisen ihmisen ominaisuuksiin tuntuu monen mielestä kuuluvan ainakin avoimuus, sosiaalisuus ja sanavalmius. Jos "hyvä tyyppi" on jotain tämän suuntaista, saavatko ei-"hyvät tyypit" sitten syyttää itseään esim. kiusaamisesta?
Ongelmana on, etteivät kaikki ole sosiaalisten suhteiden hankinnassa samalla viivalla. Sosiaalinen menestys on yleensä seurausta suotuisista ympäristötekijöistä, kuten onnistuneista ihmissuhteista täynnä arvostusta ja välittämistä. Aivan samoin kuin sosiaalinen onnistuminen usein johtaa ihmissuhteiden menestysputkeen, voi epäonnistuminen johtaa syöksykierteeseen. Tämän vuoksi alhainen itsetunto todellakin tekee kavereiden hankinnasta huomattavasti vaikeampaa.
Omasta kokemuksestani puhuen kiusaaminen voi pahimmillaan johtaa pysyvään arvottomuudentunteeseen, masennukseen sekä elämänhalun katoamiseen. Tiesittekö, että kiusaaminen voi saada aikaan myös ihmispelkoa? Tämä pelko on kaukana tahdonalaisesta ja asiata tietämättömien lienee sitä vaikea ymmärtää. Itselläni pelko ilmeni esimerkiksi niin, etten omanikäisteni ryhmässä pahimmillani pystynyt edes keskittymään keskusteluun toisten ihmisten läsnäolon aiheuttaman jännityksen vuoksi. Myöskin ryhmätyöt aiheuttivat toisinaan tuskaa, joskaan eivät läheskään yhtä paljon kuin vapaa sosiaalinen kanssakäyminen. Esitelmät ja esilläolo yleesäkin olivat jotain todella kauheaa.
Näistä lähtökohdista kavereiden hankkiminen oli lähestulkoon mahdotonta. Olenkin solminut lähes kaikki ystävyyssuhteeni koulun ulkopuolella. Ahdistukseni tuntuu liittyvän enimmäkseen koulurakennukseen ja sen vakiintuneisiin kontaktinotto- sekä ryhmätilanteisiin oppituntien ja välituntien aikana. Omaa tilannettani auttaa myöskin se, että pelkään toisia enemmän kuin toisia. Luulen, että tunnistan melko helposti masentuneet tai muuten vain haavoittuneet ihmiset. Jos jotenkin onnistun pääsemään heidän kanssaan kontaktiin, voi läheisenkin ystävyyssuhteen syntyminen olla mahdollista. Nämä ihmiset ovat usein osoittautuneet alun varautuneisuuden jälkeen empaattisiksi, kiehtoviksi ja mielenkiintoisia näkemyksiäkin omaaviksi persooniksi, vaikka usein ovatkin kovin herkkiä ja heidän kanssaan joutuu noudattamaan erityistä varovaisuutta. Heistä on myöskin usein löytänyt ymmärtäjiä omien pelkojen aiheuttamille, joskus kummallisille reaktioille sekä varautuneisuudelleni, nämä kun ovat jopa lukiossa saaneet joiltakin ihmisiltä osakseen pelkkää ivaa.
Haluaisin tällä kirjoituksella vähän valottaa koulukiusatun ajatuksenjuoksua ja kokemuksia jokapäiväisestä elämästä. "Hyväksi tyypiksi" ei todellakaan muututa yhdessä yössä, kuten aloittaja näyttää odottavan. Vuosien arvottomuuden kokemuksia on varsin vaikea pyyhkiä pois.Omat traumani tosin taitavat olla niitä pahimpia, arvet näkyviä ja syvempiä kuin olin luullutkaan.
En haluaisi kuulostaa valittajalta, osittain siksikin, että olen pitänyt tärkeänä selviytyä itse ongelmistani. En vaadi muilta kaveeraamista kaikkien syrjittyjen ja kiusattujen kanssa, seuransa saa jokainen itse valita. Ehdottaisin kuitenkin ihan neutraalin ystävällistä suhtautumista, vaikka sitä, että jättää sen ivasanan sanomatta. Vaikka meitä kiusattuja onkin (onneksi) vielä suhteellisen vähän, voisi ymmärtäväisempi suhtautuminen parantaa muutakin ilmapiiriä ja (ihan oikeasti) tuoda myös rohkaisun kautta uudenlaisia kykyjä esiin. Ainakaan sen ei luulisi olevaan keneltäkään pois.
Kuule ny, toihan tarkottaa sitä, et kiusatujen ei tarttis saada mitää apua? jos toista tönitään ja haukutaa, niin sekö on kiusatun vika? Vaikka lihavuus olis itseaiheutettua, se ei anna oikeutta kiusaamiseen.Ja jos jotain haukutaan läskiksi, niin sehän joka on lihava ja jota on kiusattu siitä, tietysti kuvittelee niin. Mut ei se sen vika oo! Kiusaajien vika se on! Ne on saanu kiusatut ajattelemaan niin, että aina on kysymys niinst, kun jotakuta haukutaan.Ne on aiheuttanu sen kiusaamalla. Tietysti jostain asiosta voi syyttää kiusaamista, jättäähän se traumat.
siis jos ne lihavat ja ei sosiaaliset ihmiset olis kauniita ja suosittuja ni itekkin vähän arvostelis semmosii jotka on aina ihan hiljaa siel nurkassa eikä puhu kellekkän. onhan niitä tietenki ketä kiusataan eikä oo oma ongelma.
itteäni joskus ala-asteel snadisti kiusattiin mut ei se mua haitannu yhtää ku mul oli pari ihan helvetin hvyää kaverii. ei oikeesti kukaan haluu olla semmosen kaveri joka ei saatana ikinä puhu ja näyttää hemmetin tylsältä seuralta!