Löwchen

Pikkuleijonia ei tosiaankaan ulkoilemassa juuri tapaa, mutta näyttelyissä sitten heitä näkyy, jos sattuu oman rotuni kehän lähelle. Tutustuin aikanaan kyseiseen rotuun, kun etsin turkinhoito-ohjeita, sillä omakin rotuni on turkkirotu.

... mutta en ikinä ennemmin nähnyt. Syksyllä kävin tutustumassa australianpaimenkoiriin ja kävin sitten yhden kasvattajan luona. Siellä oli 3 aussieta ja yksi tämmönen leijonakoira. Oli kyllä oikein mahdottoman suloinen tapaus :) mutta omaan makuun vähän turhan pieni.

leijoniin vasta muutama vuosi sitten serkkuni kautta. Sitä ennen en ollut edes kuullut rodusta. Serkkuni oli hankkinut leijonan hieman aikaisemmin ja sai minutkin pikku hiljaa innostumaan rodusta. Aluksi vierastin leijonien trimmaustyyliä, jossa takaosa ajellaan paljaaksi, mutta äkkiä siihen tottui ja nykyään pidän sitä kauniina ;) Serkkuni tutustutti minut myös erääseen kasvattajaan, jolta sitten varasin seuraavasta pentueesta oman vauvan :) Näyttelyissä ollaan kierrelty jonkin verran ja siellä tosiaan sentään tapaa muitakin leijonaihmisiä. Täytyy kyllä todeta, että leijona on vienyt sydämeni täysin ja tulevaisuudessa perheeseemme tulee varmasti vielä toinenkin rodun edustaja ;)