Helmikuun Perhe-lehdessä oli uutinen joka koski ulkomailta adoptoidun lapsen huostaanottoa.Sairastua voi adobtiovanhemmatkin,erota, elämäntilanteet muuttuvat,mutta lapsen kannalta tosi paha juttu.Jokainen adoptoitu tai muuten sijoitettu lapsi on hylätty lapsi tämän biologisen äidin taholta,ja toistuvat hylkäämiset tuhoaa lapsen itsetunnon.
Adoptiolapsi huostassa
sijaisäiti
61038
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vanhemmat luulivat saaneensa terveen lapsen, joka sitten osoittautuikin pikku-narsistiksi. He hakivat adoption purkua. Ei onnistunut. Jättivät lapsen heitteille lomamatkansa ajaksi. Suomalainen yhteiskunta tuli hätiin ja otti lapsen huostaan.
esim. venäjältä on tullut jonkin verran vanhempia lapsia (siis jo tullessaan suomeen ovat olleet kouluikäisiä tai lähellä sitä, silti kaikilla vanhempana tulleilla ei tietysti ole ongelmia) ja heillä on saattanut olla tosi pahoja ja traumatisoivia kokemuksia taustallaan. niiden asioiden läpikäyminen murrosiässä tai niiden puhkeaminen muistikuviin lapsella murrosiässä saattaa tarvita ammattiapua, ei ehkä tavallinen perhe riitä.
tietysti ihan tavallisilla perheeseen syntyneillä lapsillakin voi ongelmia tulla ja huostaanottoja tehdään enemmänkin kuin adoptoiduille, yksinhuoltajien lapsille, kahden samaa sukupuolta olevien vanh. lapsille...
murrosiässähän esim. jotkut mielenterveysongelmat puhkeavat päälle.
No heipä hei! niinhän siinä joskus käy, että suurin luuloin otetaan se onnen tuova lapsukainen kasvatettavaksi Afrikasta tai Venäjältä, tai mistä vaan saadaan!
sitten käykin niin, että lapsen kanssa eläminen ei olekaan niin helppoa kuin luulee, ei varsinkaan nelikymppisenä!
Täällä niitä kuulkaa on meillä laitoksessa pyörinyt käsittämättömän häiriintyneitä ulkomailta adoptoituja, ettei normaali ihminen voi asiaa tajuta!!
Onko oikein ottaa lapsi ja luovuttaa ensimmäisissä vaikeuksissa??
Jos nappulan naama on musta tms, se vaikuttaa oleellisseti täällä pohjolassa olemiseen ja elämiseen!!!
Mua sitten ärsyttää tuollaiset yleistykset. Itse voin sanoa käyneeni adoptiolapsen tulon jälkeisenä vuotena läpi sellaisen helvetin kaikkine tunteineen, etten yhtään ihmettele, jos joissain tilanteissa on lapsen edunmukaista ottaa lapsi huostaan. Ihmisen pää (niin aikuisen, kuin lapsenkin) on sellainen herkkä kapistus, ettei se niin kummia vaadi kun joku kohta napsahtaa. Meillä lapsi tuli suhteellisen pienenä, eikä ollut edes millään lailla "ongelmalapsi", mutta koville otti puolin ja toisin sopeutua. Kun vihdoin tajusin etten selviä ilman ammattilaisen apua ja hakeuduin terapiaan ja sain lääkityksen korvaamaan serotoniini tasapainon järkkymistä, (joka varmaan johtui osittain siitä että valvoin n.3 kuukautta yöt kahden tunnin unilla, ennen kuin lapsen itkujen syy löytyi)niin jo alkoi asiat korjaantua ja voin sanoa olevani tasapainoisempi kuin aikoihin. Sitä mitä tulevaisuus tuo ja tarviiko minunkin "häiriintynyt tummanaamani" joskus hoitoa, vaikka siellä sinun työpaikassasi, sitä en vielä mieti. Nyt nautin siitä että elämä hymyilee ja saan elää näille ihanille lapsilleni.
tunnistaa oman hoidon tarpeensa. Nauti lapsistasi ja onnestasi. Tulevaisuutta ehtii murehtimaan, kun se on nykyisyyttä jos sitten enää tarvitsee murehtia
ja ilkeimmät kommentit jaellaan nimenomaan tällä palstalla.
Voimia sinulle ja kaikkea hyvää lastesi kanssa!