Kävimme ostamassa avopuolisoni kanssa sormukset "etukäteen".Vietimme mukavan viikonlopun hotellissa, jossa myös kihlauduimme.Odotin ehkä vaan liikoja, kun avopuolisoni sanoi että koska laitetaan sormukset sormeen..Minä kun käsitin että silloin mies sitten kosii.. Noh laitettiin sormukset sormeen ja siinä se sitten oli.. Onko teitä naisia kosittu,kun olette menneet kihloihin?Kertokaapa minulle!
Kihloihin
Joo24
132169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eli minua kosittiin jouluaattona aivan yllättäen... Tai siis sekä minun että mieheni vanhemmat tiesivät asiasta, kun mieheni oli käynyt asian heille ilmoittamassa ennen joulua... Minä olin siis ainoa, joka ei kosinnasta mitään tiennyt ;)
Sormukset oli ostanut (jonka valitsin yli vuosi sitten, eli kerroin millasen sitten joskus haluan)... ruusuja... kuohuviiniä... Polvistui ja piti kauniin puheen jonka lopuksi kysyi, haluanko mennä naimisiin hänen kanssaan.
Arvaa vaan reaktio ;) itkin ja olin niiin onnellinen ja otettu siitä kaikesta järjestelystä!
Mekin ostimme sormukset yhdessä, päätimme päivämäärän ja risteilimme Tallinnaan. En todellakaan odottanut enää mitään kosintaa, koska kaikki oli yhteisesti sovittu. Vähän oli sovittu, että illan tullen sitten pujotamme sormukset sormeen. Kuvittelin, että sitten illalla hotellihuoneessa sen jotenkin teemme. Menimme sitten ravintolaan syömään. Poikakaverini halusi tilata kuohuviiniä ja tosi hienot ateriat... Sopihan se vaikka olin kuvitellutkin mielessäni, että juhlisimme sitten seuraavana päivänä, kun sormukset on sormessa. Luulin, että sormukset ovat matkalaukussani odottamassa iltaa, mutta jälkiruuan tullessa, poikaystäväni polvistui, piti kauniin puheen ja lopulta kysyi minua vaimokseen. Olin niin pihalla, että vain kyynelehdin ja yritin hymyillä. Ihmiset ympärillä katselivat ja olin ihan ihmeissäni. Vasta usean minuutin päästä ymmärsin, että kaikki (eikä vähiten poikaystäväni) odottavat vastausta. Lopulta vastasin, että totta kai, mieheni nousi halaamaan minua ja muut asiakkaat taputtivat. Jälkeen päin puhuimme ja tajusin, että olin ollut hiljaa tosi kauan. Olin ihan valmis vastaukseen, mutta jotenkin pitkitin odotusta kyynelilläni... Mahtoivat ihmiset ympärillä ajatella vaikka mitä.
Vähän yksinkertainen mies sinulla. Eihän se sormusten laittaminen sinällään mitään merkitse, jos ei ole kosittu eikä naimisiinmenosta sovittu. Voit ihan hyvin ottaa sormuksen pois, koska se on vain koriste. Ei sinua ole ollenkaan kihlattu vielä. Sano miehellesi, että laitat sormuksen takaisin sitten, kun tiedät mitä se hänelle merkitsee. Näin minä sanoin omalle miehelleni, kun hän kyseli haluanko kihloihin. Ei kihloihin pyytäminen tai sormuksen antaminen ole mikään kosinta. Voihan sormuksia toki leikisti pitää, jos tykkää.
Kaikilla oma tapansa...
Meillä puhuttiin pitkään kihloista ja naimisiin menosta. Kihlat päädyttiin ostamaan vuosi sitten yhdessä erään riidan jälkeen :) tuosta vain, ilman kosintaa. Samana iltana pujotettiin ne toistemme sormiin kuohuviiniä nautiskellen ja lähdettiin juhlimaan parin kaverin kanssa.
Meille kihlaus on nimenomaan yhteinen päätös vakavammasta yhdessäolosta. Lupaus toisillemme. Sen jälkeen mieheni voi kosia yllätyksenä kun siltä tuntuu, pyytää siis VAIMOKSEEN, ei kihlatukseen. Sitten vasta voi ruveta suunnittelemaan häitä kesäksi, ja päättää päivän...
Ettei sitä sormusta nyt kannata alkaa nurkkaan viskelemään, jos mies ei ihan samoin ajatellut tuossa tilanteessa. Kihlaus on niin erilainen asia eri ihmisille, sehän on vain lupaus avioliitosta, ei mikään lakisääteinen asia. Joten kukin tyylillään! :)
Kihlaus on lakisääteinen asia. Kihlaus määritellään avioliittolain ensimmäisessä lauseessa. Katkelma avioliittolaista:
"
Avioliittolaki 13.6.1929/234
1 LUKU (16.4.1987/411)
Yleisiä säännöksiä
1 § (16.4.1987/411)
Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet.
"
Sama löytyy osoitteesta http://www.finlex.fi hakusanalla avioliittolaki. Ei kannata puhua asioista, joita ei ole tarkistanut.
Niin...? Sisälukutaito... Ei siis esimerkiksi ole pakko olla kihloissa ennen avioliittoa! Näytä minulle se lakiteksti, jossa sanotaan, että kihlasormukset on pakko vaihtaa, ennen kuin avioon voi astua, ja että juuri tuolloin on miehen polvistuttava ja kosittava.
Kihlaus on siis kahden ihmisen välinen asia, missään siitä ei anneta määräyksiä. Joten edelleen: kukin tyylillään!
"Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet." Näin laissa sanotaan. Kihlaus ei ole siis mikään sormusten vaihtaminen eikä sormukset ole lainkaan pakolliset.
Tavallaan kuitenkin on pakko olla kihloissa ainakin sen 7 päivää mitä avioliiton esteiden tutkiminen kestää. Uskoisin ainakin, että kaikki jotka todistusta pyytävät tai ainakin päätyvät naimisiin saakka (todistuksen kait voi hakea varmuuden vuoksikin... jos sattuis menemään naimisiin 4 kk sisällä) ovat jossain vaiheessa sopineet, että mennään naimisiin = kihlaus.
Meillä ei ole sormuksia, mutta olemme kyllä kihloissa. Mies kosi ja suostuin. Ja ilman kosintaakin voi olla kihloissa.
Hyvin yksinkertainen lause. Luulisi tuon ymmärtävän. Laissa ei tarkempaa määritellä miten asiasta pitää sopia, kunhan on sopinut. Ei ole määrätty, että pitää kosia ja miten ja kenen ja että pitää olla sormukset ja millaiset...
Jos hiuksia halotaan niin laissa ei kyllä sanota, että naimisiin ei saa mennä, jos siitä ei ole sovittu. Mutta luulisi, että siitä jotenkin sovitaan. Jolloin ollaan kihlauduttu. Hyvin yksinkertaista.
Kuulehan Pii. Sinäkin voit ihan hyvin ottaa sormuksesi pois, koska se on pelkkä koriste. Sinua ei ole kosittu, etkä näin ollen ole kihloissa. Sinuna ottaisin sormuksen pois - se on itsensä nolaamista. Toki voit leikisti pitää sormusta, jos niin haluat.
Laki sanoo: "Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet."
- Te ette ole sopineet avioliitosta, ettekä näin ollen ole kihloissa. Teillä on paremminkin "Hei me seurustellaan" -sormukset eikä kihlasormukset.
Hohhoijaa...Eksyinkö vahingossa nuorten palstalle?
Kyllähän me olemme sopineet menevämme naimisiin. Eikai tässä näitä sormuksia muuten pidettäisi, kuten sanoit. Eikä meidän elämä ainakaan mene lakikirjan mukaisesti joka kohdiltaan...
"Meille kihlaus on nimenomaan yhteinen päätös vakavammasta yhdessäolosta."
Kyllä sitä useimmiten ollaan (ehkä ei aina...) vakavasti yhdessä, jos naimisiin menemisestäkin on sovittu.
Olette tietenkin kihloissa, jos olette sopineet. Kirjoituksestasi saattoi saada käsityksen, että ette vielä ole. Varsinaisestu kosiahan ei tarvitse, asiasta voidaan muutenkin sopia.
Meillä oli kihloista ollu puhetta satunnaisesti ja vitsillä, siis avokki kerran mulle uhos "mennään kihloihin jos suomi voittaa euroviisut tai jääkiekon mm-kullan"...ja suomihan tiedettävästi voitti viisut :D
Seuraavalla viikolla mentiin mun vanhempien luokse, siskonpojan ristiäisiin. Kaupungilla käydessä mies ehdotti että käydään katsomassa sormuksia, käytiin katsomassa ja ostettiin sormukset...jäivät vielä kaiverrettavaksi,seuraavana päivänä haettiin ennen ristiäisiin menoa :)
Ristiäisten jälkeen juhlittiin vanhempieni ja sisarusteni kanssa kuohuviinillä ja viinillä ;)
Eipä tuo sulho ole tuon paremmin kosinut, mutta samalla kun sormukset ostettiin päätettiin hääpäivä.
Vaikka tuo nyt ei ollut sitä ruusuja samppaa ja puheita kihlaus, se oli just mun miehen tyylinen enkä mitään imeliä lurituksia oliskaan halunnu...kuitenkin se yhteinen tulevaisuus ei ole kiinni siitä miten kositaan tai miten isot prinsessahäät järjestetään vaan teistä kahdesta :)
pakko kyl myöntää et aina välillä "kiusottelen" miestä tuosta euroviisu-lauseesta, vaikka tiedän että tarkoitus oli mennä kihloihin voitosta huolimatta. Onpa ainakin hyvä tarina lapsille kerrottavana XD
Mua ihan kosittiin "vanhan tavan" mukaan....oli polvistumiset ja kaikki.. mikäs sen romanttisempaa...ja kihlaus tuli yllättäen...tai siis olimme puhuneet kihloista, mutta silti mieheni yllätti minut :)