Olin määrätty huoltokäynnille suuren järven rannalle sijaitsevaan maalaistaloon huoltamaan Ferguson-traktoria.
Koneliiteri sijaitsi aivan pihapiirissä (oikeasti aikaisempi hevosliiteri), mutta talossa oli vielä työhevonenkin, kuulemma “Solmu” nimeltään.
-Liiterissä oli kolme pilttuuta, joihin yhteen mahtui tuo traktorikin.
Muissa olikin vielä työkättöön tarkoitettuja hevoskärryjä.
-Suoritin määräaikaishuoltoa ja sitten se kaikkein tärkein osa piti uusia eli oikeanpuoleinen nostovarsi, joka oli murtunut poikki olkavarren kiinitysreiän kohdalta. -Isäntä vaati sitä takuuseen, mutta en uskaltanut luvata mitään, ennenkuin vien sen konttorille tutkittavaksi.(Näen tuon tarkasti ruutuvihkostani. Karkaisuvirhe?…Hmmm…?. Myöhemmin oli todettu tutkimuksissa, että nostovarressa oli valmistusvika ja se töineen korvattiin isännälle!)
-Samassa pihaan lipui navetan kulman takaa pörpöttäen tosi kaunis kaksivärinen henkilöauto, vaaleansininen ja luunvalkoinen Wartburg.
-Tulija oli kuulemma Teknillisen Korkeakoulun professori, joka talonväen vanhana tuttavana oli tullut poikansa kanssa käymään, ja terveisiä kuulemma Brysselistä maailmannäyttelystä ja siitä yli 100 metriä korkeasta Atomiumista.
-Professori oli ollut poikansa kanssa tuolla pitkällä matkalla uudella Wartburgilla ja olivat nukkuneet välillä autossa yötä, koska siinä oli siihenaikaan ennenkuulumaton ominaisuus, että etupenkin erilliset selkänojat sai käännettyä vaaka-asentoon nukkumista varten.
-Professsori kutsui minutkin kokeilemaan kädet pestyäni tuolla autolla ajoa ja kääntelin siellä vähän pihateillä ja tuntui tosi makealta. Rattikin oli luunvalkoista mukavalta käteen tuntuvaa nahkeaa plastiikkia.
-Kuulemani mukaan seuraavana talvena professori oli tullut taas käymään tuttavataloon ja oli lumisateessa livennyt tieltä syvään monttuun, jossa vieressä kohisi pieni koski. Oli itse kuitenkin selvinnyt pienillä mustelmilla.
-Sen jälkeen se Wartburgin raato makasi ainakin vuoden paikallisen autokorjaamon pihassa, ja siitä myytiin varaosia.
(Tässä se rasvakouran poika taas selasi isänsä arkistoja…
Kertomusta lyhennetty internet sopivaksi!)
Koneliiteri sijaitsi aivan pihapiirissä (oikeasti aikaisempi hevosliiteri), mutta talossa oli vielä työhevonenkin, kuulemma “Solmu” nimeltään.
-Liiterissä oli kolme pilttuuta, joihin yhteen mahtui tuo traktorikin.
Muissa olikin vielä työkättöön tarkoitettuja hevoskärryjä.
-Suoritin määräaikaishuoltoa ja sitten se kaikkein tärkein osa piti uusia eli oikeanpuoleinen nostovarsi, joka oli murtunut poikki olkavarren kiinitysreiän kohdalta. -Isäntä vaati sitä takuuseen, mutta en uskaltanut luvata mitään, ennenkuin vien sen konttorille tutkittavaksi.(Näen tuon tarkasti ruutuvihkostani. Karkaisuvirhe?…Hmmm…?. Myöhemmin oli todettu tutkimuksissa, että nostovarressa oli valmistusvika ja se töineen korvattiin isännälle!)
-Samassa pihaan lipui navetan kulman takaa pörpöttäen tosi kaunis kaksivärinen henkilöauto, vaaleansininen ja luunvalkoinen Wartburg.
-Tulija oli kuulemma Teknillisen Korkeakoulun professori, joka talonväen vanhana tuttavana oli tullut poikansa kanssa käymään, ja terveisiä kuulemma Brysselistä maailmannäyttelystä ja siitä yli 100 metriä korkeasta Atomiumista.
-Professori oli ollut poikansa kanssa tuolla pitkällä matkalla uudella Wartburgilla ja olivat nukkuneet välillä autossa yötä, koska siinä oli siihenaikaan ennenkuulumaton ominaisuus, että etupenkin erilliset selkänojat sai käännettyä vaaka-asentoon nukkumista varten.
-Professsori kutsui minutkin kokeilemaan kädet pestyäni tuolla autolla ajoa ja kääntelin siellä vähän pihateillä ja tuntui tosi makealta. Rattikin oli luunvalkoista mukavalta käteen tuntuvaa nahkeaa plastiikkia.
-Kuulemani mukaan seuraavana talvena professori oli tullut taas käymään tuttavataloon ja oli lumisateessa livennyt tieltä syvään monttuun, jossa vieressä kohisi pieni koski. Oli itse kuitenkin selvinnyt pienillä mustelmilla.
-Sen jälkeen se Wartburgin raato makasi ainakin vuoden paikallisen autokorjaamon pihassa, ja siitä myytiin varaosia.
(Tässä se rasvakouran poika taas selasi isänsä arkistoja…
Kertomusta lyhennetty internet sopivaksi!)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hyvä juttu ja vähän oli huvittavakii. On tullu mieleen itellekkii tapahtumia 60-luvulta näijen tarinoijen ansiosta.
*****
Tuo nostovarren murtuminen oli muuten tuohon aikaan Fergussa ihan tyyppivika. Meiltä meni kahdesta peräkkäin ja aivan samasta kohdasta.
Meidän traktori vietiin silloin ensimmäisellä kerralla maahantuojalle korjattavaksi. Toisella kerralla kävi huoltomies paikan päällä. Olisko ollut rasvakoura?
Kiersikö isäsi tekemässä määräaikaishuoltoja täällä Kymenlaaksossa?
katkeili vetovarret,ei kertaakaan nostovarret vaurioituneet.
Olisi pitänyt pitää varsi ehjänä siinä kohtaa ja penillä nysryillä sitoa siihen kohtaan mutterikinniteinen "muhvi"
josta olkavarsi nostaa.
Maatalon poika.
Mitä eroa on vetovarrella tai nostovarrella.
"KUMPI- ON -KAMPI.
Traktorin kiinteiällä ylös-alas toimivalla nostovarsiparilla voi olla monta nimeä, niitä kutsutaan vetotyössä vetovarsiksi ja nostotyössä nostovarsiksi!
ihan samavika on ainakin 100 sarjalaisissa... aina reijänkohdalta poikki vetovarsi
Kumma juttu että katkeaa, Valmetissa olen kyllä saanut taipumaan mutten koskaan katkeamaan, rässillä painettu suoraksi ei sen kummempi juttu.
Jos menee mutkalle, on pehmeää. Jos katkeaa, on kovaa. Voi sitten jokainen itse miettiä, kumpi on helpompi korjata... hitsata vaiko oikoa.
erota vetovartta nostovarresta,ei pitäisi palstalle kirjoitella.
Jokainen metallimies tietää miten ajan mittaan käy, sauma pitää uusi hius halkeama lähtee vierestä.
Vetovarren taipuminen johtui liian kovasta käytöstä ei niinkään heikkoudesta, kyseessä oli 702 varret, juontokouralla nosteltiin noin kuution puita, yli 10m pylväitä jotka jossain vaiheessa pääsivät kampeamaan toisen vetovarren mutkalle.
uus ferkun vetovarsi maksaa noin 100 euroa. Ei kannata paljoo alkaa hitsaileen, vaikka itsekkin on tullut nuukuuksissaan sitä tehtyä. Ja rautaakin oli jo senverran sivuissa ja alapuolella että kolmannes lisää painoo alkuperäiseen. Mutta siitä reijänkohdalta vaan poikki. ja hitsattu ei oo koskaan alkuperäisen arvoinen, rauta menettää kovuutensa.
Pienien fergusonien vetovarret ovat niin pieniä ulkoisilta mitoiltaan, että pakko niiden on kovaa rautaa olla. Muuten muljahtelisivat mutkalle yhtenään. Vielä helpommin katkeavat reiästä, jos ei ole teleskooppirajoittimia vaan pelkät ketjut. Minun traktorissakin toinen on vahvistettu parilla "sievällä teräspötkylällä". Maalit tosin vetaisin päälle, se vähän parantaa. Tarvikkeena myytävät varret ovat monesti vähän isompikokoisia, joten ehkä kestävät enemmän.
Pitikö lujasti rutata, että 702:n varret sai mutkalle? Meillä Zetorin nostolaitteita ei myöskään poikki saanut, S:äksi kyllä...
Ei ei siihen hitsin viereen mitään hiushalkemaa tule:
- oikea hitsaus menetelmä.
- lisäaine SFS 66.3 mukainen.
- jouheva liittymä.
- WPS hyväksytty ja menetelmä kokeella.
- hitauskone kalibroitu.
- hitsaaja luokkahitsari ko. luokaan.
EI metallimies ole hitsari eikä hitsari metallimies.
Tuollainen 12-13 metrinen pylväs aikamoinen vipu varsi, ei ollut juontokourassa "linkku" auki tukin toinen pää jäi kiven tai puun taakse ei antanut periksi, elikkä traktorin ja puun painolla kammettuna ei tuntunut missään.
Ei muuta kuin konepajalla prässiin ja terästä ylä ja ala puolelle vahvikkeeksi, sivuille kun ei oikein voi koko matkalle hitsata.
joutuu ostaan, kannattaa ostaa 185.n vetovarret ,ne leveemmät siitä reiän kohdalta ...muuten sama mitoitus ...ei katkee enää..tai no ....
Saahan siihen siistin vahvikkeen alapuolelle, niin säästyy se satanen.
Ja ostaa säästyneillä euroilla kuluneiden päiden tilalle kat3 tai 4 kourat palloineen
noin tieteellistä hommaa ole. Kempin kone ja esabin 48 puikko ja vetää sauman kiinni ja se on siinä!