Oli ihan selvästi liian kovat odotukset... Tuli kyllä suru puseroon ja itkukin pääsi kun huomasin menkkojen alkaneen. Olin jo melkein varma ettei niitä tule.
No tulihan kumminki myöhässä vaan. Nyt harmittaa ja tuntuu ettei mikään taas onnistu, ei varmaan pitäisi koska se oli vasta ensimmäinen inssi vaikka neljä vuotta on toivottu ja yritetty. Mutta onnistumisprosentti ei muistaakseni ollut kovin korkea. Täytyy ilmeisestikin jostain taas kerätä niitä voimia ja jaksaa seuraavaan kertaan jospa sitten. Tai laittaa odotuksen vaan sivuun ja on niinkuin ei oliskaan, en tiedä miten. No jaksamisia kaikille toivottavasti muilla menee paremmin!!!!
No tulihan kumminki myöhässä vaan. Nyt harmittaa ja tuntuu ettei mikään taas onnistu, ei varmaan pitäisi koska se oli vasta ensimmäinen inssi vaikka neljä vuotta on toivottu ja yritetty. Mutta onnistumisprosentti ei muistaakseni ollut kovin korkea. Täytyy ilmeisestikin jostain taas kerätä niitä voimia ja jaksaa seuraavaan kertaan jospa sitten. Tai laittaa odotuksen vaan sivuun ja on niinkuin ei oliskaan, en tiedä miten. No jaksamisia kaikille toivottavasti muilla menee paremmin!!!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Harmillista että näin kävi,
mutta ehkä sillä oli oma tarkoituksensa.
Tiedän, että hoidoissa käyminen ei ole helppoa, saatika hormoneita käyttäessä mieli ja seura ei todellakaan ole parasta laatuaan.Mutta toivotaan että se on sen arvoista..
Jos yhtään helpottaa, niin inssillä onnistuu loppujen lopuksi aika harva, varsinkaan ensimmäisellä kerralla!
Älä anna negatiivisille ajatuksille valtaa, voisitko ajatella niin, että nyt kun ensimmäinen inssi meni mönkään, olette taas yhden askeleen lähempänä onnistumista?
Se on oma hetkensä jolloin harmittaa, mutta jostain kummasta tulee saatua toivonkipinää kun aloittaa seuraavat hoidot.
Jos tuntuu liian rankalta, niin joskus on myös hyvä pitää pientä taukoa, antaa pölyn laskeutua ja sitten taas ottaa kissa pöydälle.
Toivon sydämeni pohjasta sinulle seuraavaan hoitoon parempaa onnistumista!
Häntä pystyyn,
toivotaan kovasti että joskus onnistaisi
meitäkin, jokainen vuorollaan
Tiedän varsin hyvin itsekin tuon tunteen. Myös itselläni oli odotukset korkealla ensimmäisen inssin ja vielä toisenkin inssin suhteen. Kolmannen, ja meille myös viimeisen, inssin kohdalla olin jo heittänyt toivon menemään kyseisen hoidon suhteen ja mielessä pyöri usein:"mitä seuraavaksi?". Me olimme kuitenkin niin onnekkaita, että tulin raskaaksi tästä kolmannesta inssistä ja tämä tapahtui todellakin silloin, kun sitä vähiten osasin odottaa! Kuten itsekin sanoit, onnistumisprosentti ensimmäisestä inssistä raskautumiseen on aika pieni.
Nyt vain tarmokkaasti kohti seuraavia koitoksia ja voimia :)
Kiitos kannustavista mietteistä.... nyt kerään vaan voimia kohti seuraavaa. No eipä tarvitse enään piinailla kohta napsin taas clomeja ja sitten uutta aikaa varailemaan. Onko teillä ollut käytössä minkälaisia lääkkeitä? Minulla on pelkät clomit mutta ehkä tulossa jotain muuta lisäksi seuraaville kerroille. Onko se pregnyl piikki hyvä...eli vaikutukseltaan? En noita kovin tunne. Kiva kuulla että on joillakin onnistunut tuolla inssilläki jaksaa toivoa hieman lisää. Ja jos ei tärppää niin uudestaan. Hirvittää vaan että kuinka pitkälle sitä on sitten valmis menemään jos tämä hoito ei tepsi. Nekun on niin kova hintaisiakin sitten vaativammat hoidot. Vaikka ei sitä ihmettä voi kyllä rahassa mitata. Ei muuta kuin tsemppiä kaikille ja voimia kyllä se tästä tärppää itse kullakin vielä!!!!
Mulla oli käytössä terolutit, clomit (1 tabl. / vrk) ja kahdessa viimeisessä inssissä myös tuo pregnyl-piikki. Ainakin mulla pregnyl toimi hyvin ja sillä saatiin se munasolu irtoamaan. Piikki on helppo laittaa itse (pistetään alavatsaan) eikä siitä tule mitään sivuvaikutuksia (tosin pistokohta saattaa olla hieman arka).
Onnea matkaan!