4D tiistaina

"Minusta se sellainen on luonnotonta, että on naimisissa monen kanssa.
En usko, että kukaan voi oikeasti olla onnellinen sellaisessa sekamelskassa."

Tuossahan kukaan ei ollut naimisissa monen kanssa, oli vain esim. miehellä vaimo ja tyttöystäv(i)ä. Mikäs siinä jos kaikki hyväksyvät säännöt, ja eihän siinä kenenkään ole pakko olla, aina voi lähteä pois jos siltä tuntuu. Itse kyllä uskon että mitä useampi osapuoli, niin sitä vaikeampaa on elämä ja ihmissuhteet mutkistuvat. Sitä sakeampi soppa, mitä useampi kokki...

Tinni-Tunni

Heh, onpa hupaisa tuo käsitys luonnoton tässäkin yhteydessä. Sitä tykätään viljellä kaikesta semmoisesta, mikä ei omaan (opittuun, kulttuuriseen, kasvatukselliseen) käsitykseen maailmanjärjestyksestä sovi. Ja lesbous ja homoushan on monen mielestä juuri sitä, luonnotonta. Minusta koko luonnollisuuden käsite on täysin absurdi, kun kuitenkin puhutaan ihmisten luomista kulttuurisista säännöistä ja käyntänteistä, jotka on niin sisäistettyjä, että moni toimii niiden mukaan koskaan edes huomaamatta niiden olemassaoloa.

Noniin, mutta itse ohjelmasta sanoisin sen verran, että minusta polyamoriassa ei sinällään ole mitään luonnotonta, päinvastoin nimenomaan niin yleinen pettäminen ja peräkkäiset seurustelusuhteet ilman pettämistäkin todistavat, ettei ihminen ole luonnostaan yksiavioinen. Toisen kunnioittamista on nimenomaan se, että suhteessa sovitaan yhteiset pelisäännöt, ja niistä pidetään kiinni. Nämä säännöt voivat sisältää vaatimuksen yksiavioisuudesta, tai sitten ei. Tärkeintä on, että ne ovat kaikille osapuolille selvät, ja että niitä kunnioitetaan.

Totuttuun 4D tapaan k.o. "dokumentti" oli tietenkin sensaatiohakuinen ja kehno, ja siihen oli löydetty sopivan omituisia persoonia tai saatu heidät vaikuttamaan hieman omituisilta valituilla haastattelunpätkillä yms. Silti sinänsä minusta on ihan hyvä, jos polyamoriasta puhutaan enemmän. Olisi hienoa nähdä polyamoriasta joku asiallinen ja taidolla tehty dokumentti.

Henk. koht. en ikinä lähtisi ohjelman toisen perheen kaltaiseen suhteeseen, jossa yhdellä on yhdet oikeudet (miehellä oikeus seurustella ja paneskella kuinka monen kanssa haluaa), ja naisilla taas ei ole vastaavat vapaudet suhteessa. Se sotisi minun oikeudentajuani vastaan, riippumatta siitä, haluaisinko itse käyttää "oikeuttani" muihin suhteisiin muiden miesten tai naisten kanssa (käsittääkseni perheen mies salli naisillaan suhteet muihin naisiin, tai ainakin naistensa kesken, mutta ei muiden miesten kuin itsensä kanssa). Mutta itsehän he ovat moiseen järjestelyyn suostuneet. Myös saman poppoon alfaurospuheet ja nukkumajärjestelyt kelloherätyksineen jne vaikuttivat aika vastenmielisiltä, mutta kukin taaplaa tyylillään.

Dokumentin toinen kohde, nainen ja kaksi miestä, vaikutti tasapainoisemmalta ja tasa-arvoisemmalta suhteelta, kaikilla samat säännöt, toisiaan ja itseään kunnioittavia aikuisia ihmisiä. Miksi he eivät saisi seurustella ja rakastaa tavalla, joka heille kaikille sopii? Heidän suhteestaan minulle tuli mieleen myös Cunninghamin ihan mukava kirja, josta on tehty ihan mukava elokuva, Koti maailman laidalla (Home at the end of the world).

mmä kirjoitti:

Heh, onpa hupaisa tuo käsitys luonnoton tässäkin yhteydessä. Sitä tykätään viljellä kaikesta semmoisesta, mikä ei omaan (opittuun, kulttuuriseen, kasvatukselliseen) käsitykseen maailmanjärjestyksestä sovi. Ja lesbous ja homoushan on monen mielestä juuri sitä, luonnotonta. Minusta koko luonnollisuuden käsite on täysin absurdi, kun kuitenkin puhutaan ihmisten luomista kulttuurisista säännöistä ja käyntänteistä, jotka on niin sisäistettyjä, että moni toimii niiden mukaan koskaan edes huomaamatta niiden olemassaoloa.

Noniin, mutta itse ohjelmasta sanoisin sen verran, että minusta polyamoriassa ei sinällään ole mitään luonnotonta, päinvastoin nimenomaan niin yleinen pettäminen ja peräkkäiset seurustelusuhteet ilman pettämistäkin todistavat, ettei ihminen ole luonnostaan yksiavioinen. Toisen kunnioittamista on nimenomaan se, että suhteessa sovitaan yhteiset pelisäännöt, ja niistä pidetään kiinni. Nämä säännöt voivat sisältää vaatimuksen yksiavioisuudesta, tai sitten ei. Tärkeintä on, että ne ovat kaikille osapuolille selvät, ja että niitä kunnioitetaan.

Totuttuun 4D tapaan k.o. "dokumentti" oli tietenkin sensaatiohakuinen ja kehno, ja siihen oli löydetty sopivan omituisia persoonia tai saatu heidät vaikuttamaan hieman omituisilta valituilla haastattelunpätkillä yms. Silti sinänsä minusta on ihan hyvä, jos polyamoriasta puhutaan enemmän. Olisi hienoa nähdä polyamoriasta joku asiallinen ja taidolla tehty dokumentti.

Henk. koht. en ikinä lähtisi ohjelman toisen perheen kaltaiseen suhteeseen, jossa yhdellä on yhdet oikeudet (miehellä oikeus seurustella ja paneskella kuinka monen kanssa haluaa), ja naisilla taas ei ole vastaavat vapaudet suhteessa. Se sotisi minun oikeudentajuani vastaan, riippumatta siitä, haluaisinko itse käyttää "oikeuttani" muihin suhteisiin muiden miesten tai naisten kanssa (käsittääkseni perheen mies salli naisillaan suhteet muihin naisiin, tai ainakin naistensa kesken, mutta ei muiden miesten kuin itsensä kanssa). Mutta itsehän he ovat moiseen järjestelyyn suostuneet. Myös saman poppoon alfaurospuheet ja nukkumajärjestelyt kelloherätyksineen jne vaikuttivat aika vastenmielisiltä, mutta kukin taaplaa tyylillään.

Dokumentin toinen kohde, nainen ja kaksi miestä, vaikutti tasapainoisemmalta ja tasa-arvoisemmalta suhteelta, kaikilla samat säännöt, toisiaan ja itseään kunnioittavia aikuisia ihmisiä. Miksi he eivät saisi seurustella ja rakastaa tavalla, joka heille kaikille sopii? Heidän suhteestaan minulle tuli mieleen myös Cunninghamin ihan mukava kirja, josta on tehty ihan mukava elokuva, Koti maailman laidalla (Home at the end of the world).

Minusta dokumentin nainen ja kaksi miestä-yhdistelmä sisälsi melkoisen annoksen jännitteitä näennäisestä tasapainoisuudesta huolimatta.

Nuorempaa miestä silminnähden kärvensi koko ajan ja hänhän myös tunnusti, etteivät miehet ole ylimpiä ystäviä keskenään. Hän oli toisen miehen läsnäollessa sulkeutuneempi ja kuin murjottava teinipoika. Kun vanhempi mies löysi tyttöystäväehdokkaan, tilanne oli kuin amerikkalaisen wasp-perheen tyttösellä. Nainen tuli hakemaan miehen treffeille tämän kotoa, jolloin miehen vaimo oli paikalla syynäämässä kuin äiti ikään ja saatteli pariskunnan vielä ovelle asti. Jälleen poikanen äidin valvovien silmien alla. Miehen löydettyä tämän naisen, vaimo yltyi kehuskelemaan estottomasti toisen miehen ominaisuuksia, kuinka he ovat niin läheisiä ja hyvässä suhteessa. Eli silkkaa valtapeliä - jos etäännyt minusta, minulla on joku tilallesi jo valmiina, älä siis harhaudu liian kauas, mikäli haluat pitää paikkasi.

4d-dokkareihin on syytä suhtautua aina vähän varauksella mutta yksi piirre tässä oli, johon olen törmännyt polyamoria-asiassa tässä oikeassakin elämässä. Yksi aurinko, jota muut kiertävät. Kyse on yhden ihmisen tarpeesta olla rakkauden ja myös säännöstöjen keskellä, hän on se, josta säikeet lähtevät.

En ole edelleenkään vakuuttunut. Haluaisinpa nähdä kerrankin polyamorisen suhteen, jossa ei olisi piirun vertaa pahaa mieltä ja kakkokseksi jäämisen tunnetta. Ihmiset puhuvat yhtä, kun ovat kaikki paikalla mutta kahden kesken hyvin usein aivan muuta. En vieläkään ymmärrä, miksi ihmiset eivät ymmärrä olevansa paljon enemmän arvoisia. Se on aivan sama kuin eläisi yksiavioisessa suhteessa, jossa toinen on läsnä vain osittain. Sitäkin pidetään huonona vaihtoehtona.

Hassua myös se, että samaan aikaan, kun polyamoriset puhuvat vapaudesta, he puhuvat säännöistä ja järjestelyistä, jotka suorastaan hengästyttävät tällaista yksiavioista. Emme me ole mitään sääntöjä sopineet koskaan. Olemme vain päättäneet elää yhdessä ja asiat ovat muovautuneet sen mukaan, eikä siitä ole tarvinnut mitään sopimuksia tehdä.

LaikaQ kirjoitti:

Minusta dokumentin nainen ja kaksi miestä-yhdistelmä sisälsi melkoisen annoksen jännitteitä näennäisestä tasapainoisuudesta huolimatta.

Nuorempaa miestä silminnähden kärvensi koko ajan ja hänhän myös tunnusti, etteivät miehet ole ylimpiä ystäviä keskenään. Hän oli toisen miehen läsnäollessa sulkeutuneempi ja kuin murjottava teinipoika. Kun vanhempi mies löysi tyttöystäväehdokkaan, tilanne oli kuin amerikkalaisen wasp-perheen tyttösellä. Nainen tuli hakemaan miehen treffeille tämän kotoa, jolloin miehen vaimo oli paikalla syynäämässä kuin äiti ikään ja saatteli pariskunnan vielä ovelle asti. Jälleen poikanen äidin valvovien silmien alla. Miehen löydettyä tämän naisen, vaimo yltyi kehuskelemaan estottomasti toisen miehen ominaisuuksia, kuinka he ovat niin läheisiä ja hyvässä suhteessa. Eli silkkaa valtapeliä - jos etäännyt minusta, minulla on joku tilallesi jo valmiina, älä siis harhaudu liian kauas, mikäli haluat pitää paikkasi.

4d-dokkareihin on syytä suhtautua aina vähän varauksella mutta yksi piirre tässä oli, johon olen törmännyt polyamoria-asiassa tässä oikeassakin elämässä. Yksi aurinko, jota muut kiertävät. Kyse on yhden ihmisen tarpeesta olla rakkauden ja myös säännöstöjen keskellä, hän on se, josta säikeet lähtevät.

En ole edelleenkään vakuuttunut. Haluaisinpa nähdä kerrankin polyamorisen suhteen, jossa ei olisi piirun vertaa pahaa mieltä ja kakkokseksi jäämisen tunnetta. Ihmiset puhuvat yhtä, kun ovat kaikki paikalla mutta kahden kesken hyvin usein aivan muuta. En vieläkään ymmärrä, miksi ihmiset eivät ymmärrä olevansa paljon enemmän arvoisia. Se on aivan sama kuin eläisi yksiavioisessa suhteessa, jossa toinen on läsnä vain osittain. Sitäkin pidetään huonona vaihtoehtona.

Hassua myös se, että samaan aikaan, kun polyamoriset puhuvat vapaudesta, he puhuvat säännöistä ja järjestelyistä, jotka suorastaan hengästyttävät tällaista yksiavioista. Emme me ole mitään sääntöjä sopineet koskaan. Olemme vain päättäneet elää yhdessä ja asiat ovat muovautuneet sen mukaan, eikä siitä ole tarvinnut mitään sopimuksia tehdä.

Esität ihan hyviä huomioita dokumentin toisesta kohdeporukasta. En esittänytkään, että heillä olisi täydellinen suhde, mutta kyllä se terveemmältä touhulta vaikutti kuin dokumentin toisen perheen alfaurosmeininki.

En itse ole koskaan ollut polyamorisessa suhteessa, mutta en pidä ajatusta outona tai mahdottomana. Silti voi hyvin olla, etten koskaan päädy polyamoriseen suhteeseen. Tällä hetkellä olen pitkässä seurustelusuhteessa ihanan naisen kanssa. Kyllä monissa yksiavioisissa suhteissa sovitaan säännöistä. Ihmeellistä (ja hienoa) jos sinun suhteessasi kaikki sujuu kuin rasvattu eikä mitään sopimuksia ja keskusteluja suhteen tilasta ja periaatteista joita noudatetaan ole koskaan tarvittu.

Polyamorisissa suhteissa on varmasti jännitteitä, ja on hyviä ja huonoja polyamorisia suhteita. Sama suhde voi välillä toimia paremmin ja välillä huonommin. Eikö näin ole myös lähes kaikissa yksiavioisissa suhteissa? Vai elänkö vain outoa ja vaikeaa elämää, kun käsitykseni mukaan perinteisissä yksiavioisissa suhteissa on melkein väistämättä toisinaan jännitteitä, toinen osapuoli voi olla tyytyväisempi, toinen tyytymättömämpi, toinen voi olla dominoivampi, toinen tehdä enemmän kompromisseja (ja nämät osat voivat vaihdella tai olla pysyvämpiä), välillä suhde toimii, välillä takkuaa, joskus päädytään eroon.

Itse en ihaile ja ihastele polyamoriaa sen enemmän kuin yksiavioisia suhteitakaan, molemmat ovat vain ihmisten tapoja elää yhdessä, sopivat toisille ja toisille eivät. Ne, jotka löytävät hyvin toimivan kuvion jossa ovat onnellisia, ovat äärettömän onnekkaita, olipa tuo kuvio millainen tahansa. Minulle tasapuolisuus ja tasa-arvo ovat tärkeitä, ja läheisessä ihmissuhteessani en itse halua olla sen kummemmin aurinko kuin sen kiertolainenkaan. Kuitenkin on myös ihmisiä, jotka kaipaavat palvontaa, ja niitä, jotka ovat onnellisia tyydyttäessään toisten tarpeita. Tai eivät osaa elää toisin, vaikkeivat olisikaan onnellisia. Hyvä jos he löytävät toisensa.

Ja jos ylläoleva viestini vaikutti jotenkin ärhäkkäältä, se ei ollut tarkoitus, vaan kiitän LaikaQ:ta osallistumisesta mielenkiintoisesti tähän keskusteluun.

mmä kirjoitti:

Esität ihan hyviä huomioita dokumentin toisesta kohdeporukasta. En esittänytkään, että heillä olisi täydellinen suhde, mutta kyllä se terveemmältä touhulta vaikutti kuin dokumentin toisen perheen alfaurosmeininki.

En itse ole koskaan ollut polyamorisessa suhteessa, mutta en pidä ajatusta outona tai mahdottomana. Silti voi hyvin olla, etten koskaan päädy polyamoriseen suhteeseen. Tällä hetkellä olen pitkässä seurustelusuhteessa ihanan naisen kanssa. Kyllä monissa yksiavioisissa suhteissa sovitaan säännöistä. Ihmeellistä (ja hienoa) jos sinun suhteessasi kaikki sujuu kuin rasvattu eikä mitään sopimuksia ja keskusteluja suhteen tilasta ja periaatteista joita noudatetaan ole koskaan tarvittu.

Polyamorisissa suhteissa on varmasti jännitteitä, ja on hyviä ja huonoja polyamorisia suhteita. Sama suhde voi välillä toimia paremmin ja välillä huonommin. Eikö näin ole myös lähes kaikissa yksiavioisissa suhteissa? Vai elänkö vain outoa ja vaikeaa elämää, kun käsitykseni mukaan perinteisissä yksiavioisissa suhteissa on melkein väistämättä toisinaan jännitteitä, toinen osapuoli voi olla tyytyväisempi, toinen tyytymättömämpi, toinen voi olla dominoivampi, toinen tehdä enemmän kompromisseja (ja nämät osat voivat vaihdella tai olla pysyvämpiä), välillä suhde toimii, välillä takkuaa, joskus päädytään eroon.

Itse en ihaile ja ihastele polyamoriaa sen enemmän kuin yksiavioisia suhteitakaan, molemmat ovat vain ihmisten tapoja elää yhdessä, sopivat toisille ja toisille eivät. Ne, jotka löytävät hyvin toimivan kuvion jossa ovat onnellisia, ovat äärettömän onnekkaita, olipa tuo kuvio millainen tahansa. Minulle tasapuolisuus ja tasa-arvo ovat tärkeitä, ja läheisessä ihmissuhteessani en itse halua olla sen kummemmin aurinko kuin sen kiertolainenkaan. Kuitenkin on myös ihmisiä, jotka kaipaavat palvontaa, ja niitä, jotka ovat onnellisia tyydyttäessään toisten tarpeita. Tai eivät osaa elää toisin, vaikkeivat olisikaan onnellisia. Hyvä jos he löytävät toisensa.

Ja jos ylläoleva viestini vaikutti jotenkin ärhäkkäältä, se ei ollut tarkoitus, vaan kiitän LaikaQ:ta osallistumisesta mielenkiintoisesti tähän keskusteluun.

Ja nimenomaan siksi vain siitä toisesta kuviosta, koska minustakin se oli lähempänä (käsitystäni) polyamoriasta kuin se yhden miehen kontrolloitu haaremi.

Periaatteessa olen aivan samaa mieltä kanssasi siitä, että pääasia on, että ihmiset löytävät sellaisen tavan elää, jossa ovat tasapainoisia, mieluiten suht onnellisia ja jossa eivät vahingoita itseään tai muita. Muu on muotoseikkaa.

Maailmassa on vain monta ihmeellistä asiaa, jotka hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa ja niitä on siksi mielenkiintoista pohdiskella, vaikkei aina ymmärtäisikään kaikkea.

Totta, jänniteitä on mutta riippuu hiukan myös siitä mistä ne syntyvät. Siinä on esimerkiksi ero, syntyykö jännite puhtaasti keskinäisen suhteen mutkista vaiko siitä, että kuvioon on ilmaantunut kolmas henkilö. Näistä jännitteistä on kokemusta aiemmilta vuosilta ihan tarpeeksi.

Ja ihan totta - välillä olen ajatellut nimenomaan niin päin, että me taidamme olla kummajaisia, koska meidän suhteemme on todellakin mutkaton ja jollain ihmeellisellä tavalla soljuva. Monessakin mielessä. Jäin taas oikein miettimään tätä asiaa. Kun kuuntelemme muita, hämmästelemme kerta toisensa jälkeen. Eikä se tarkoita, että olisi pelkkää kukkaketoa ja lavendelintuoksua. Mutta asiat vain hoituvat ja palaset osuvat kohdilleen ilman hirveitä sääntö- ja periaatepalavereja, kumpikaan ei koe joutuvansa luopumaan itselleen tärkeistä asioista toisen tai tämän yhteisen elämän takia, emme edes riitele kovin usein. En edes jaksaisi sellaista vääntöä, tuskin murukaan.

Mistäs kaikista tuuteista sulle polyamoriaa tuputetaan? Itse en ole huomannut.

Ja k.o. dokumentin sanoma mielestäni pikemminkin oli" katsokaa, kuinka kummallisia nämä oudot polyamoriset ihmiset on, mutta heh, kai näinkin voi elää ja onhan näitä", kuten 4D dokumenttien asenne lähes missä tahansa aiheessa on.

Mutta kukin tulkitsee tavallaan.

mmä ei rek. kirjoitti:

Mistäs kaikista tuuteista sulle polyamoriaa tuputetaan? Itse en ole huomannut.

Ja k.o. dokumentin sanoma mielestäni pikemminkin oli" katsokaa, kuinka kummallisia nämä oudot polyamoriset ihmiset on, mutta heh, kai näinkin voi elää ja onhan näitä", kuten 4D dokumenttien asenne lähes missä tahansa aiheessa on.

Mutta kukin tulkitsee tavallaan.

Mutta kyllä, minustakin olisi kiinnostavaa tietää, mitä esim. 60-luvulla polyamorisissa suhteissa eläneet nykyään asiasta ajattelevat ja miten he tällä hetkellä elävät. Minua kiinnostaa niin moni asia. :) Kokemuksia on varmasti yhtä monenlaisia kuin ihmisiä.

Lisäksi minusta on vähän hassua käsitellä polyamoriaa jonain aatteena, jota joko kannattaa tai ei. Onko lesbolaisuuskin aate? Luulin että ne ovat identiteettejä, syvästi tunnettuja olemuksellisia osia ihmistä, elämisen ja olemisen tapoja, ei jotain mitä kannatetaan tai ei kannateta.

mmä ei rek. kirjoitti:

Mutta kyllä, minustakin olisi kiinnostavaa tietää, mitä esim. 60-luvulla polyamorisissa suhteissa eläneet nykyään asiasta ajattelevat ja miten he tällä hetkellä elävät. Minua kiinnostaa niin moni asia. :) Kokemuksia on varmasti yhtä monenlaisia kuin ihmisiä.

Lisäksi minusta on vähän hassua käsitellä polyamoriaa jonain aatteena, jota joko kannattaa tai ei. Onko lesbolaisuuskin aate? Luulin että ne ovat identiteettejä, syvästi tunnettuja olemuksellisia osia ihmistä, elämisen ja olemisen tapoja, ei jotain mitä kannatetaan tai ei kannateta.

sanamuotoihin.