Koira

Meillä asuu yksi viipurilainen ja hieno koira on ollut. Älykkääksi sanottu myös ammatikseen koirien kanssa puuhastelevien taholta. Itse olen niin rakastunut tähän, etten voisi kuvitella ottavani enää muualta koiraa kuin Viipurin koiratarhalta. Tuo, kuten yleensäkkin tarhaoloista tulleet on aika arka ja siihen on syytä varautua ja jos ei ole kokemusta aran koiran käsittelystä niin saa varautua ammattilaisen apuun siinä, ettei myöhemmin pelko käänny aggressiivisuudeksi. Itsessään aggressiivisia koiria ei välitetä, kuin korkeintaan erikoisehdoin. Muutenkin yhdistys, joka koiria välittää on todella tarkka siitä, että luovutettava koira varmasti sopii sinun kanssa asumaan.
Ihan on ollut tuo koira samanlainen kuin koirat yleensä, ainoa vaan tuo arkuus. Ja ei pysty syömään teollista koiranruokaa, kun se on liian vahvaa ja täytyy tehdä kotiruokaa sille.
Hyvin on tullut myös toisten koirien kanssa toimeen, on todella hyvä toisten koirien kanssa. Viipurilainen koira yleensäkkin taitaa olla hyvä toisten koirien kanssa, kun siellä elävät laumassa. Useinhan myös jokaisen koiran kohdalla erikseen mainitaan, että miten tulee toisten koirien kanssa toimeen.
Kannattaa myös varautua suurempiin eläinlääkärikuluihin, koska ei voi ikinä tietää mitä koira on elämässään kokenut, on voinut vaikka kadulla auto tönäistä ja voi olla sisäisiä vammoja, jotka huomataan vasta vuosienkin päästä. Koira kannattaa ehdottomasti vakuuttaa.
Jos vähänkin epäröit ottaa tarhakoiraa, niin tuskin tulet sellaista saamaan, sillä yhdistys on hyvin tarkka siitä mihin koiran luovuttaa ja on tiettyjä ehtoja, joihin sitoudut koiran ottaessasi. Joudut myös raportoimaan koirasi voinnista yhdistykselle, mutta vastapainoksi jos jotain ongelmia ilmenee on sinulla aina yhteyshenkilö johon voit ottaa yhteyttä.
Mutta koiria on erilaisia ja Viipurista löytyy niitä joka sorttia ja jokaiselle sopivia ja kaiken ikäisiä. Itse voin suositella, jos olet vakavissaan koiran hankinnan suhteen. Löytökoirasta saat varmasti itsellesi maailman uskollisimman ystävän, joka varmasti antaa arvoa lämpimälle kodille, hyvälle ruualle ja rakkaudelle.

Me olemme ottaneet myös koiran tallinnasta.Koira on sekarotuinen pienikokoinen,erittäin,suloinen poika ja noin 2vuotias. Aluksi hän oli todella arka ja pysytteli minun lähellä koko ajan. Ulkona pelkäsi muita koiria ja ihmisiä ja meteliä.Kulki häntä luimussa koko ajan joka paikkaan ja vähän murahteli vieraille.Etsi joka paikasta vaan ruokaa kun sitä ei voinnut aluksi olla koko ajan tarjolla.Aluksi pissat tuli yöllä noin viikon ajan samaan paikkaan mutta ne loppuivat melko nopeasti.Alussa ei ymmärtänyt kun yritin saada sitä leikkimään.Ilmeisesti ei ollut aikasemmin leikkinyt.

Nyt on tilanne aivan toinen kun on 3 kuukautta mennyt.Nyt juostaan innoissaan jo ulkona lumihangessa ja rakastetaan kun joku hoitaa ja paijaa. Käy koko ajan omalla lelukorilla hakemassa aina uuden lelun ja ryhtyy innoissaan leikkimään kun ottaa lelun käteen.Ruokakin on tarkkaa valittua mitä suostuu syömään.Ottaa kaikki vieraat hyvin vastaan.

Ja eräs aika huvittava asia on havaittu.
Jos olen toisessa huoneessa ja puhelin alkaa soimaan hän rupee ulvomaan ja ulvoo niin lauan että kuulen hänen ilmoittavan että puhelin soi.
Ei tee tätä silloin jos olen paikalla kun puhelin soi =)

Minä suosittelen koiran ottamista, mutta jokainen koira on oma yksilö ja voi olla erittäin helppo taikka vaikee kasvatettava.