Pari viikkoa sitten ihastuin yhteen jätkään, ja nyt ollaan sitten sillon tällön nähelty. Huomasin kuitenki, etten halua sen kans enää mitään, ja mun kiinnostus sitä ihmistä kohtaan niinku katos. Mulla ei oo nyt ollu ketään muutakaan ihastusta, nii aattelin vähän aikaa että sama kai se on toista nähellä aina sillon tällön. Sitten yks ilta se kuitenki pussas mua julkisesti, ja mulle tuli semmone olo että apua! tai siis kun en enää ollu siihen silleen ihastunu...
Nyt mä päätin sanoo sille ettei meidän kantsii enää jatkaa tätä juttua, mutta miten mä sanon sen niin ettei sille tuu hirvee olo. Entä jos se kysyy että miksi?, nii mitä mä vastaan?? Voinko mä vaan sanoo syyksi että kun ahistaa.. ja että ku en oo silleen ihastunu.. vai keksiä joku parempi ns. tekosyy?
Mä en missään nimessä halua tehä sitä niin etten enää vastais sen soittoihin, vaan haluan tehä sen silleen suorasti. Ja tietty mahollisimman pian.. mua vaan jännittää ihan liikaa.
Nyt mä päätin sanoo sille ettei meidän kantsii enää jatkaa tätä juttua, mutta miten mä sanon sen niin ettei sille tuu hirvee olo. Entä jos se kysyy että miksi?, nii mitä mä vastaan?? Voinko mä vaan sanoo syyksi että kun ahistaa.. ja että ku en oo silleen ihastunu.. vai keksiä joku parempi ns. tekosyy?
Mä en missään nimessä halua tehä sitä niin etten enää vastais sen soittoihin, vaan haluan tehä sen silleen suorasti. Ja tietty mahollisimman pian.. mua vaan jännittää ihan liikaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ymmärrän. Se ahistus on kamalaa :s ! Pyydä sitä poikaa jonnekkin ja sano ihan kasvotusten, miten asiat on. sano että on ehkä parempi että oltaisiin vain kavereita ja kysy sopiiko se. Lykkyä tykö !
Kyllä se ymmärtää :)
heei, kiitti hirmusti. Mä sain tehtyä sen. En ny tiiä tuntuuko nii hirvee hyvältä, mutta ainaki helpottunu olo.
Sanot vaan suoraan että sulla ei oo enää kiinnostusta sitä kohtaan ja sä haluat että tää teidän juttu loppuu tähän. Sanot sen tyynesti mutta varmasti. Ilme vakavana, älä hymyile että viesti menee varmasti perille. Älä myöskään repeä nauramaan tai se ei välttämättä ota sua todesta. Sanot sen siis sille suoraan, rehellisesti ja suht normaalisti, ettet ala mitään vittuilee tai muuten tylyilemään. Sen sydän voi kyllä jysähtää sirpaleiksi, mutta elämä on, ei kaikkia voi kiinnostaa kaikki. En minäkään haluaisi olla semmoisen ihmisen kanssa, joka ei minua kiinnosta.
Muista ettet anna mitään jälkivilkuiluja sille kun näät sitä myöhemmin tai se voi saada jostain älymontustaan semmosen päähän piston että sua kaduttaa. Välttele katseita siihen sitten kun oot sen virallisesti jättänyt. Ei ton pitäs niin kipeetä tehä kenellekään ku ootte vasta noin alussakin. Vähän voi jätkää kirpasta, mutta... en haluis toistaa itseäni enkä muutenkaan sanoa tota lausetta, mutta menköön nyt vielä kerran... "ELÄMÄ ON!" :D
juu sain sen tehtyä!
en kylläkään kasvotusten, mutta asiallisesti puhelimessa. kiitti neuvoista!
Oli mukavaa olla avuksi... teet vain niinkuin parhaalta tuntuu jatkossakin :)
Että sanot suoraan miten asia on. Tunne-elämä tuottaa tuskaa ja särkyneitä sydämiä, sitä tosiasiaa ei poista mikään. Sinun kannattaa vain sanoa, ettet tunne toista kohtaan sitä poltetta, mikä tällä vaikuttaisi olevan sinua kohtaan. Raakaahan se toki on, mutta kerran se myös kirpaisee.
Jos jäät pitkittelemään asiaa tai yrität sanoa sen särkemättä tämän sydäntä aiheutat enemmän kipua itsellesi tai poika ei tajua asiaasi. Kliseiset "haluan olla vain ystävä" jutut kannattaa tietenkin yrittää käyttää, mutta kelle tahansa tälläinen ilmoitus päin naamaa on sellainen nyrkinisku, että se hämmentää aikansa.
Sinun myös kannatata sanoa asiasi päin naamaa, minkä toivottavasti teet, sillä se, ette vastaa puheluihin tai ilmoitat tekstarilla ettet enää halua, on sekä erittäin lapsellista, että tyhmää. Kun kerrot rohkeasti päin naamaa saat samalla kerrottua sen, että välität hänestä silti, muttet niin paljoa mitä suhde vaatisi. Tämä voi tavallaan helpottaa eroanne.
joo, suoraan mä sille sanoinkin. vaikkakin puhelimessa enkä kasvotusten.. mutta ei toi ny niin pitkä suhde ollu, etteikö sitä ois voinu puhelimessa sanoa... juu kiitti neuvoista, ne oikeestikki kannusti!
Niin mää sitten sain tehtyä sen minkä aijoinki. En pyytäny sitä tyyppiä mihinkään, vaan jo puhelimessa sanoin että jätettäiskö tää juttu tähän..? ja se oli vaan että aaa.. okei.
Vitsit mua pelotti ihan hirveesti sanoa sille, mutta oli vaan pakko päättää että hei, nyt mää soitan!
Sanoin sille sen siks puhelimessa, että jos oisin pyytäny sen vielä johonki, ni se ois vaan enemmän luullu että mä haluun vielä hirveesti nähä sitä.. olis yllättyny varmaan vielä enemmänki.
On kyl nii helpottunu olo! Ihana olla sinkku:D
Puhut tän kaverin kanssa ihan suoraan vain, kerrot mikä oikeasti painaa =).
Anna mennä vain, turha jännitys poijes. Tuskin tämä poika kamalan surulliseksi tulee, kun teillä vasta muutama viikko takana :P
Nefru