Kertokaa miten olette selvytyneet erosta? Tuntuu ettei tästä voi selvitä.. pahinta on etten usko voivani rakastaa samoin ketään muuta. Kaikkein pahimmalta tuntuu se, että toinen on valmis uhraamaan monen voden suhteen jonkun täysin tuntemattoman vuoksi.. Yritin tehdä parhaani, mutta se ei aina näköjään riitä!
ero
nautilus
141789
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
se ottaa aikaa, että haavat parantuu.ehkä ihan hyvä, että totuus hänestä tuli julki!
Aloin jo epäillä, että oon ite käyny tuon sun viestis kirjottamassa jossain tiedottomassa tilassa kun kuulosti niin tutulta.. Toi mustakin tuntu ihan uskomattomalta, että miten joku voi olla niin tyhmä, että vippaa romukoppaan monen vuoden jutun muutaman viikon tuttavuuden takia.. Mä tein sen virheen et yritin tulla sen kanssa toimeen, kun joudutaan pakosta aina välillä näkeen. Jälkeenpäin aatellen tä ei ollu ehkä niitä fiksuimpia ratkasuita. Meidän erosta on vissiin joku reilut 3 kk ja sen jälkeen elämä on ollu kyl yhtä draamaa. Eikä asioita yhtään helpottanu se et tä mun entinen tyttöystävä alko täs jossain vaiheessa kaipailla mua jonnin verran.. Tietysti seurustellen samaan aikaa tän sen ihmeellisen ihastuksen kanssa. Asiat alko aina kiertään sitä samaa rataa tai vois sanoo kyl vuoristorataa.. Sit lopulta päätin olla niin rohkee et katkasen täysin yhteyden siihen et pääsisin lopullisesti irti koko jutusta. Alkuun oli kyl tosi vaikeeta(siis tähän on kestäny jo melkein pari viikkoo;)) mutta pointti oli se et oli jotenkin paljo helpompi olla ittellä. Siinä nyt sit vaan kävi niin et tä mun entinen tyttöystävä tais tajuta et se on tosiaan menettämässä mut lopullisesti sen elämästä ja katuu aika syvästi vissiin tekemisiään ja kaipaa mua sen elämään takasin ja kertoo kuinka paha olo sillä on ilman mua.. Mutta tein kyllä hyvin selväks et niin kauan ku se jotain räpeltää sen toisen kans niin ei tarvi olla mun kanssa tekemisissä. En aio enää itteeni rikkoo sen jutun takia. Ei tästä nyt varmaan hirveesti apua ollu mut ainakin tiedät et kohtalotovereita löytyy!
odotas muutama vuosi että selviää edes jotenkin elämässään.
olla noin mustasukkainen. Saattaahan se tulla takaskin, jos se toinen ei oo yhtä hyvä kun sä. Anna sen tulla vaan luokses ja pidä sitä oikein hyvänä, rakastele sitä kuumasti,niin se huomaa miten hyvä sä oot sille.
Ja jos se haluu käydä sen toisen luonakin petis niin anna käydä. Kyllä se aina sun luokses palaa kun muistaa kuinka hyvä ja rakastava sä oot sille.
Voi kun kaikki ajattelisivat noin kuin sinä!
Eivätkö ihmiset pidä taukoja suhteessa? Varsinkin jos ollaan jo pitkään oltu yhdessä, ja mahdollisesti koettu yhdessä sellaisiakin vaikeita asioita, ettei energiaa ole jäänyt kummallakaan hoitaa suhdetta ja rakastaa ja vaalia toista.
Minä jotenkin naivisti ajattelin että avopuolisoni monen vuoden jälkeen ymmärtäisi, kun kerron hänelle etukäteen, että haluaisin tutustua erääseen ihmiseen. Mutta ei tämä rehellinen tie ollut näköjään se oikea.
Olisiko minun pitänyt mennä kahvilan kautta sänkyyn tämän uuden ihmisen kanssa ja vasta sitten kertoa puolisolleni, että btw kävin tossa skruudaamassa tota naista? Niin paljon välitän puolisostani, etten voinut tehdä hänelle tuota, enkä edes sitä, että olisin mennyt tapaamaan tuota kolmatta ja pitänyt tiedon sisälläni ennen ja jälkeen.
No miksi ylipäätänsä haluan tavata tämän uuden ihmisen? On aika raskasta elää parisuhteessa, jossa kaikki pienetkin ärsyttävät asiat korostuvat. Jos elän parisuhteessa, ja joku ulkopuolinen saa minussa sellaisia piirteitä esiin jotka olin jo jättänyt varastoon asettuessani elämään parisuhteessa, niin mitä se kertoo parisuhteestani? En ole todellakaan juoksemassa heti uuteen parisuhteeseen, koska se ei ole kovinkaan järkevää. Kyse on uuden ihmisen tapaamisesta..
Kertokaa. Onko väärin haluta kasvaa ihmisenä ja ottaa etäisyyttä pitkään yhteiseloon, jotta tietää mitä haluaa? Ja KENET loppupelissä haluaa?
väärin haluta kasvaa ihmisenä, mutta onko käytöksesi reilua avopuolisoasi kohtaan? Saan käsityksen, ettet arvosta häntä ja tahdot kokeilla, jospa sinulle olisi jossain joku parempi. Jos suhteenne aiheuttaa sinulle tällaisia tuntemuksia, ehkä kaikista reiluinta puolisoasi kohtaan olisi katkaista koko suhde. Pettäminen ei ole ongelma (tai ratkaisu), vaan se mikä ajaa pettämiseen.
Hei, olen samaa mieltä siitä, että et ehkä toimi puolisoasi kohtaan aivan oikein. Kuulostaa siltä, että haluat vaan kokeilla jos vaikka löytyisi parempi. Oletko tullut ajatelleeksi, että yleensä nuo asiat kääntyvät ko. ihmisen tappioksi, siis tässä tapauksessa sinun. Itselläni kävi juuri niin ja nyt toimisin aivan erilailla. Mutta kai se on jokaisen koettava itse ennen kuin tajuaa mitä on menettänyt.
Mun ex lemppasi minut yllättäen tuosta vaan jonkun puolituntemattoman turkkilaissedän takia. Vieläpä justiin ennen joulua. Ihmetys oli suuri kun oli vieläpä väittänyt kivenkovaan siihen asti olevansa lepakko.. Selvisin siitä pillereillä, alkoholilla, sekoilulla ja ystävien tuella.
Mun rakas exäni teki täysin samoin, tosin ny ei turkkilaissedän kanssa mut väliäkö sillä! viikko ennen hänen lähtöään olin vielä parasta maailmassa hänelle eikä hän ois vaihtanu mua mihinkään...äkkiäpä mut kuitenki korvattiin :) Itsekin selvisin viinalla, sekoilulla ja muulla paskalla.
Ikävintä näissä on se että ne syö luottamusta muitakin ihmisiä kohtaan. Itsellä on nykyisin sen verran korkea luottamuskynnys että saa olla melko supersankari joka sen yli pääsee...kiitos rakas ex!
niin monista asioista.
Eniten juuri siitä että luottaa vain itseensä
ainahan voi tehdä saman kuin itselle tehty
miten mukavaa onkaa kun sotkee muiden asioita
siitäkin voi nauttia
Viinalla en hoitanut itseäni vaan podin kaiken itse kunnes lähdin liikkeelle, mukavaahan se on niillä joilla on tukiverkkoa ympärillään
kyllä ne nousee sieltä suosta ylös joka kerta.
Kun on eronnut kolme kertaa(yht. 14 v suhteissa), niin huomaa että- hups, joka kerta on ainakin selvinnyt hengissä!
Nyt kun ei enää seukkaa, niin silti sitä kuitenkin huomaa haaveilevansa, että löytäs jonkun, ja ei sitä eron tuskaa siinä kohtaa ees muista.
Ja kyllä sitä voi aina rakastua uudelleen, ja uudelleen. Oikeastaan sitä toivoo, ettei niin tapahtuis, vaan riittäis ihan tykkääminen. Oltais vaan niinku mukavuudenhalusta yhdessä, ja tehtäis kaikkee kivaa :)... ettei tarvis aina yksin vaihdella lamppuja ja kiipeillä jakkaralle.
Ero repii sydäntä ja sielua...Paras lääke siitä toipumiseen lienee AIKA, ja ystävien tuki.Toipuminen kestää juuri niin kauan, kun on tarpeen.Ei kuitenkaan kannata jäädä "tuleen makaamaan" vuosiksi.Siinä tulee vain katkeraksi.Ajattele ettei lähtenyt osapuoli ollut Sinun arvoisesi,ei hän kunnioittanut eikä arvostanut rakkauttasi tarpeeksi.Pystyt varmaan rakastamaan toistakin ihmistä, sitten kun sen aika tulee...Rakkauden tunne ei nimittäin ole katoavaista vaikka se kolhuja saisikin..!Vanha fraasi pitää paikkansa:se mikä ei tapa se vahvistaa!!
Tsemppiä ja aurinkoisia kevätpäiviä -- huomenna on jo vähän helpompaa kuin tänään... :)
systeemisi. Tarkoittaa että itke, huuda, kiroile, mikä nyt sitten tuntuu sillä hetkellä parhaimmalle. On tuskallista tajuta että toinen ei ollut yhtä sitoutunut suhteeseen kuin itse oli, se samperin sika. Mutta näin nyt on käynyt ja sut on jätety yksin ja se porskuttaa eteenpäin uudessa onnessaan, samperin sika.
Mutta, koska elämä on niin ihanaa, se antaa sullekkin uuden mahdollisuuden rakkauteen. Ja mitä nopeammin pääset yli sen samperin sian jättämmästä tyhjiöstä, sen eheämpi sinä olet uuteen.
Se miten päästä eteenpäin on käydä ajatukset läpi, pohtia miksi hitossa se nyhvä ei tajunnut millainen onni teillä oli, vai oliko. Ehkä merkkejä oli, ehkä ei, mutta pääasia on että se vapaus mikä nyt tuntuu taakalta, muuttuu kyllä paremmaksi. Jahka olet riutunut tarpeeksi ja kyynelehtinyt teidän lempikappaleita kuunnellessa jne.
Jos elämä olisi yksi kuva saattaisi kurjuus kestää kauan, mutta onneksi elämä kulkee kuin filmi ja uskon Disneyn kasvattamana että jokaisella meillä on se onnellinen loppu.
Kiitos teille viesteistänne. Ei tämä tuska tästä mihinkään vielä mene, mutta olen iloinen, että edes joku on kanssani samaa mieltä siitä, että minun ei tarvitse yrittää ymmärtää puolisoni (siis ex puolisoni) "vapausleikkejä" ja loukkaavaa käytöstä. Tuska vaan olisi niin paljon pienempi jos olisimme yhdessä päättäneet erota ilman, että mukana on kolmatta osapuolta.