Kaukosuhteet on perseestä :(

tais olla vähä liioteltusti sanottu....

Mutta kuiteskin...sama se tuleeko valitusta vai mitä tulee, sillä ei ole mitään väliä.

Itselläni ei ole mitään kokemusta seurusteluista, mutta veikkaampa, että nuorempana kaukosuhteet ovat viellä vaikeampia, kun ei ole varaa ja mahdollisuutta matkustaa kovinkaan usein toisen luo.

Itselleni kelpaisi kaukosuhdekin, kun jo se ajatus lämmittäisi mieltä, että jossakin on joku joka tykkää minusta.

Ite kyllä sanon, että se voi ottaa tosikin pahasti, vaikka on tavannu toisen vaa virtuaalimaailmassa. Mulla on ollu jo vähä pitempäänkin juttua yhen pojan kanssa netin kautta ja jos se nyt jättäis mut (ollaan siis vielä vaan kavereita mutta vähän on kipinääkin ilmassa) niin se ois aivan hirveetä. Itteeni mietityttää kyl että miten voi pitää toisesti niin älyttömästi vaikka ei oo ikinä tavannu ja on nähny vaa muutaman kuvan.. se on niin hyvä tyyppi että pidän siitä ihan tosissaan ja haluisin nähdä sen HETI ja näin. Aina kaikki ei vaan onnistu miten tahtois.

Pointti oli kuitenkin se, että kyllä sitä voi ihastua aivan tosi vahvastikki vaikkei ois kyseistä tyyppiä ikinä nähnykkää. Ja ainahan se sattuu ku ihmissuhteet katkee, oli kyseessä sit seurustelukumppani, ystävä, sisarus ...

mie :)) kirjoitti:

Ite kyllä sanon, että se voi ottaa tosikin pahasti, vaikka on tavannu toisen vaa virtuaalimaailmassa. Mulla on ollu jo vähä pitempäänkin juttua yhen pojan kanssa netin kautta ja jos se nyt jättäis mut (ollaan siis vielä vaan kavereita mutta vähän on kipinääkin ilmassa) niin se ois aivan hirveetä. Itteeni mietityttää kyl että miten voi pitää toisesti niin älyttömästi vaikka ei oo ikinä tavannu ja on nähny vaa muutaman kuvan.. se on niin hyvä tyyppi että pidän siitä ihan tosissaan ja haluisin nähdä sen HETI ja näin. Aina kaikki ei vaan onnistu miten tahtois.

Pointti oli kuitenkin se, että kyllä sitä voi ihastua aivan tosi vahvastikki vaikkei ois kyseistä tyyppiä ikinä nähnykkää. Ja ainahan se sattuu ku ihmissuhteet katkee, oli kyseessä sit seurustelukumppani, ystävä, sisarus ...

Ihastuin ensi silmäyksellä poikaan, jonka kuvan näin ja jonka kanssa hieman juttelin. En ajatellut sitä, miten kaukana hän asui (todella, todella kaukana, monta nollaa perässä), ajattelin vain olevani onnellinen. Tärkeintähän on olla onnellinen eikä oikeassa.

Ihastuin poikaan (muutaman vuoden vanhempi), poika minuun. Olin niin onnellinen, koska tuntui hyvältä, että edes joku jossakin minusta välitti ja ajatteli. Rakastuttiin... tai, en ole varma, rakastuinko sittenkään. Hän ehkä rakastaa, en tiedä. Minusta se on vain riippuvuutta ja pelkoa hänen kohdallaan. Aloimme seurustella, nähtiin harvoin. Odotin joka minuutti, että kännykässäni lukisi "Uusi viesti vastaanotettu", odotin, että hän olisi mesessä. Tutustuin kyseiseen ihmiseen enemmän ja päädyin siihen tulokseen, että hän ei... ole tyyppiäni. Juuri nyt haluaisin sanoa häntä tyhmäksi ja hulluksi, mutta uskon, että joku muu 'tyhmä ja hullu' sopii hänelle paremmin. En kuitenkaan uskalla kertoa, millainen ihminen hän on. Tuntuu kuitenkin kamalalta ottaa toisen elämä harteilleen, sellaisen elämän, josta ei pidä, joka tuottaa pahoinvointia. Minua ei kuunneltu.

Että niin, minulla on kokemusta netti-ihastumisista, enkä enää IKINÄ halua ihastua sitä kautta uudelleen. Joillekin on ehkä syntynyt vuosisadan rakkaustarinoita, mutta en kuitenkaan enää halua tavata ketään netin kautta (ellei asu samalla paikkakunnallani ja ole luotettava). Kaukosuhteisiin en enää koskaan ryhdy.

sei7 kirjoitti:

Ihastuin ensi silmäyksellä poikaan, jonka kuvan näin ja jonka kanssa hieman juttelin. En ajatellut sitä, miten kaukana hän asui (todella, todella kaukana, monta nollaa perässä), ajattelin vain olevani onnellinen. Tärkeintähän on olla onnellinen eikä oikeassa.

Ihastuin poikaan (muutaman vuoden vanhempi), poika minuun. Olin niin onnellinen, koska tuntui hyvältä, että edes joku jossakin minusta välitti ja ajatteli. Rakastuttiin... tai, en ole varma, rakastuinko sittenkään. Hän ehkä rakastaa, en tiedä. Minusta se on vain riippuvuutta ja pelkoa hänen kohdallaan. Aloimme seurustella, nähtiin harvoin. Odotin joka minuutti, että kännykässäni lukisi "Uusi viesti vastaanotettu", odotin, että hän olisi mesessä. Tutustuin kyseiseen ihmiseen enemmän ja päädyin siihen tulokseen, että hän ei... ole tyyppiäni. Juuri nyt haluaisin sanoa häntä tyhmäksi ja hulluksi, mutta uskon, että joku muu 'tyhmä ja hullu' sopii hänelle paremmin. En kuitenkaan uskalla kertoa, millainen ihminen hän on. Tuntuu kuitenkin kamalalta ottaa toisen elämä harteilleen, sellaisen elämän, josta ei pidä, joka tuottaa pahoinvointia. Minua ei kuunneltu.

Että niin, minulla on kokemusta netti-ihastumisista, enkä enää IKINÄ halua ihastua sitä kautta uudelleen. Joillekin on ehkä syntynyt vuosisadan rakkaustarinoita, mutta en kuitenkaan enää halua tavata ketään netin kautta (ellei asu samalla paikkakunnallani ja ole luotettava). Kaukosuhteisiin en enää koskaan ryhdy.

Mut kuitenkin ymmärrät varmasti sen, että jos menettää tyypin, jonka tuntee vaan netin välityksellä, niin silti se sattuu että sen menettää? Jos siis todella välittää, eikä vain ole riippuvainen tms.. En nyt jaksa lukea uudemman kerran tuota viestiäsi (penkkaripäivä ja potkiaiset 24 tunnin sisällä ollu niin vähä väsyttää) mutta se on ikävä että et voi enää ihastua netin kautta. Taino, toisaalta se on hyvä sulle, ei tartte ainakaa kärvistellä sitten ikävässä ku toinen on kaukana :) Mjoo, mut tsemppiä vaan kovasti kaikille. Mää voisin mennä nukkumaan ->

mie :)) kirjoitti:

Mut kuitenkin ymmärrät varmasti sen, että jos menettää tyypin, jonka tuntee vaan netin välityksellä, niin silti se sattuu että sen menettää? Jos siis todella välittää, eikä vain ole riippuvainen tms.. En nyt jaksa lukea uudemman kerran tuota viestiäsi (penkkaripäivä ja potkiaiset 24 tunnin sisällä ollu niin vähä väsyttää) mutta se on ikävä että et voi enää ihastua netin kautta. Taino, toisaalta se on hyvä sulle, ei tartte ainakaa kärvistellä sitten ikävässä ku toinen on kaukana :) Mjoo, mut tsemppiä vaan kovasti kaikille. Mää voisin mennä nukkumaan ->

Penkkarit oli tänään myös (mutta itse en kuitenkaan abi ollut). :D

Joillekin se sopii, uskon sen kyllä. Ei kaikki netissä liikkuvat monstereita ole. Olisin oikeastaan jopa onnellinen, jos minun ei tarvitsisi pitää yhteyttä tyyppiin, niin raa'alta se kuulostaa (kuulostaako?). Paitsi eihän ihastumiselle voi mitään, eikä sitä tiedä, jos ihastuisinkin netin kautta uudelleen, mutta koitan pysyä kaukana kaikenmaailman chateista. Mutta toisaalta on tämä tietokone hyvä keksintö yksinäisille ja ujoille: netissä voi helposti tutustua ihmiseen ja tavatakin kyseisen henkilön sitten livenä. Tietokone ei ole kuitenkaan ajanviete loppuelämäksi (ihminen tarvitsee sosiaalisia suhteita, eikä tietokone ole sellainen...).

Hyvät nukkumiset. :D

Aivan, tuo on totta. Se on semmosta välillä. Jollakin se toimii, jollakin ei.

Minulla on kokemusta tästä, Minulla toimii, ollaan yhdessä vieläkin. Oli pitkä aika ettei nähty aluksi siis ollenkaan, eli se lähti käyntiin silleen et tutustuttiin, meseteltiin, tekstailtiin.

Yhtenä elokuun iltana, tekstasin hänelle olevani ihastunut, hän oli myös. Se lähti siitä sitten.

Tosin, on ollut vaikeita hetkiä, kun tyttö ei olisi jaksanut sitä että asun hänestä aika kaukana, mut ajan kanssa sekin parani.
Vaikkei nähtäisi paljon, niin minun sydämeni sykkii ikuisesti hänelle. Olen sanonut sille tytölle että jos tulisi ero, rakastaisin sua aina. Osa minusta rakastaisi ikuisesti, Pelkäsin myös hieman, kun sitten jos hänen jälkeen löytäsin jonkun, pystyisinkö sanomaan sille uudelle tytölle, etten voi sua rakastaa sataprosenttisesti, koska menneisyydessä minulla oli täydellisin tyttö. En voi sille mitään. Sydän sanoo vain niin. No mutta nyt kaikki kuitenkin hyvin, sekin helpottaa tyttöä että laitan aina hänelle iltaisin omatekemiä runoja ;> hih, niiden takia hän ehkä myös ihastui muhun :>

Mulla ja poikakaverilla 400km välimatkaa. Ollaan seurusteltu n vuosi ja tavattiin netissä. Tunnettiin netissä toisemme jonkun pari vuotta, ennen ku menin käymään siellä paikkakunnalla kaverin kanssa. Sillon nykynen poikakaverini seurusteli vielä toisen kanssa. Siitä meni n vuosi ja tavattiin uudestaan, ja siitä kaikki lähti.

Aluks kaikki tuntu tosi hyvältä, riitti ku pari kertaa kuussa näki, ja sen voimin jakso aina arjen. Nyt on kuitenki semmonen tilanne ettei olla nähty paljon ollenkaan, ja vaikka nähtäiski nii tuntuu että haluaisin jonkun omalta paikkakunnalta. Oon semmonen ihminen joka tarvii paljon läheisyyttä ja näin se ei onnistu. Tosi yksinäinen olo muutenki ja lähes joka ilta itkettää ku tulee niin paha olo..

Jos ei asuttais näin kaukana toisistamme niin en ees harkitsis poikakaverini jättämistä, mutta nyt ku tilanne on tämä niin se alkaa tuntua koko ajan vaan paremmalta ratkasulta.

Että te jotka harkitsette etäsuhteita niin kannattaa varmistaa että näätte tarpeeksi usein. Ja aina vaan parempi jos ette oo ihan näin hellyyden kipeitä ku minä, jos haluatte saada sen toimimaan, ja että molemmilla on hyvä olla.

Nytki menny pari viikkoa miettiessä että miten jättää toinen. Tuntuu niin pahalta loukata toisen tunteita. Eikä tiiä että pitäiskö soittaa vai mennä käymään siellä.. Kummassaki hyvät ja huonot puolet.