Maa on hiljainen. Valkea kuu loistaa tummalla taivaalla. Puiden oksat riippuvat maata kohti raskaina lumen painosta.
Suuri eläin juoksee puiden lomasta aukiolle. Vanha uroshirvi, iän heikentämä, mahtavine sarvineen kyljet hikisinä.
Jokin seuraa sitä varjoissa, kolme harmaata olentoa, yön lapsia, metsästäjiä. Keltaisissa silmissä paistaa metsästyksen kiihko.
Hirvi ei jaksa enää juosta, se tietää jo kuolevansa, mutta se valmistautuu puollustukseen, taistelemaan elämästään, kuten jokainen taistelee.
Yksi susita juoksee suden rinnalle, näykkää sitä kyljestä. Hirvi huitaisee päätään, mutta nopeasti susi loikkaa pois, antaa tilaisuuden toiselle, veljelleen, joka iskee hampaansa varomattoman hirven kaulaan.
Vahvat leuat pureutuvat kiinni, se on hirven loppu. Tuskallisen hitaasti aika tuntuu kuluvan, kunnes hirvi lopulta kaatuu, päästää henkensä vapaaksi. Valkeassa lumessa on paljon verta.
Kolme tappajaa, ihmisten kauhua, syövät minkä jaksavat. Naaras on tiineenä, kantaa pentuja sydämensä alla. Kevääseen on vielä aikaa.
Aurinko hiipii puiden ylle. Poistuvat yön varjot saaliiltaan. Jättävät haaskan muille eläimille. Piilossa pesässä kallion juurella naaras nuolee veren puolisonsa kuonosta. Kolme sutta nukahtaa maha täynnä. Pennutkin nukkuvat emonsa sisällä.
Vanha hirvi kuoli, koska oli sen aika, kuoli, jotta syntymättömät pennut saisivat elää.
Suuri eläin juoksee puiden lomasta aukiolle. Vanha uroshirvi, iän heikentämä, mahtavine sarvineen kyljet hikisinä.
Jokin seuraa sitä varjoissa, kolme harmaata olentoa, yön lapsia, metsästäjiä. Keltaisissa silmissä paistaa metsästyksen kiihko.
Hirvi ei jaksa enää juosta, se tietää jo kuolevansa, mutta se valmistautuu puollustukseen, taistelemaan elämästään, kuten jokainen taistelee.
Yksi susita juoksee suden rinnalle, näykkää sitä kyljestä. Hirvi huitaisee päätään, mutta nopeasti susi loikkaa pois, antaa tilaisuuden toiselle, veljelleen, joka iskee hampaansa varomattoman hirven kaulaan.
Vahvat leuat pureutuvat kiinni, se on hirven loppu. Tuskallisen hitaasti aika tuntuu kuluvan, kunnes hirvi lopulta kaatuu, päästää henkensä vapaaksi. Valkeassa lumessa on paljon verta.
Kolme tappajaa, ihmisten kauhua, syövät minkä jaksavat. Naaras on tiineenä, kantaa pentuja sydämensä alla. Kevääseen on vielä aikaa.
Aurinko hiipii puiden ylle. Poistuvat yön varjot saaliiltaan. Jättävät haaskan muille eläimille. Piilossa pesässä kallion juurella naaras nuolee veren puolisonsa kuonosta. Kolme sutta nukahtaa maha täynnä. Pennutkin nukkuvat emonsa sisällä.
Vanha hirvi kuoli, koska oli sen aika, kuoli, jotta syntymättömät pennut saisivat elää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tämä kosketti.tämä oli hyvä!