Kysymys vain.

tuttuja ihmisiä (ja eläimiä) ympärilleen. Seinät eivät merkitse mitään. Kissat on eri juttu, ne ovat tottuneet reviiriinsä.

...eikö se ole koirilla hyvin yksilöllistä ihan niin kuin ihmisilläkin? Riippuu varmasti rodusta, riippuu siitä miten hyvin koira yleensä ihmisiin luottaa, miten vanha koira on, jne...

Minulla on hyvin sopeutuvainen koira, joka vasta ihan viime aikoina on kuulemma joskus näyttänyt ikävöimisen merkkejä ensimmäisenä päivänä kun olen jättänyt sen hoitoon. Jos siitä olisi jostain syystä joutunut luopumaan sen ollessa nuorempi, olen ihan varma että sen varsinainen ikävä olisi mennyt äkkiä ohi. Nyt se olisi varmasti jo vaikeampaa kun koira on 6-vuotias. Mutta kyllä se selviäisi, sen ihmisluottamus, positiivisuus ja sopeutuminen on niin loistavaa. Minulla se selviäminen olisi kyseenalaista, joten en milloinkaan luovu koirasta. :D

Joku toinen koira taas on aivan erilainen. Eikö niitäkin juttuja ole, että varsinkin jotkut paimenkoirat ovat kertakaikkiaan lähes surreet itsensä hengiltä rakkaimman ihmisen hävitessä niiden elämästä jostain syystä? Sitä en tiedä ovatko nämä jutut tosia. Miehen sukulaisille nuorena aikuisena muuttanut sakemannisekoitus oli kyllä sopeutunut uuteen kotiin todella nopeasti. Mutta vanhan omistajansa nähdessään reilua vuotta myöhemmin koira oli "pissinyt pöksyynsä" ilosta.

Ei kai tutkittu. Riippuu rodusta, yksilöstä, edellisestä paikasta ja uudesta paikasta.
Itse olen ottanut ihmisiltä jotka luopuu eikä koirat ole ikävöineet.
Kävi jopa niin, että kun entinen omistaja tuli katsomaan, niin koira painoi koppiinsa piiloon eikä millään tullut ulos ennenkuin edellinen omistaja oli lähtenyt.

jos uudet olosuhteet tyydyttävät paremmin koiran perustarpeet kuin edellinen. Jos vaihto on huonompaan, on odotettavissa pidempiaikaista sopeutumista.

Kaikki vanhaan kotiin viittaava on jätettävä taakse. Ei leluja, kippoja, mitään mukaan. Vain kaulapanta, hihna ja koira. Nopeuttaa sopeutumista.