"Mies ei itke!"
"Työ on miehen kunnia!"
"Räkänokastakin mies tulee, vaan ei tyhjän naurajasta!"
"Kestä kuin mies!"
Tuttuja lauseita. Näitä oppeja myötäillen on monet meistä tämänkin päivän miehistä ja isistä kasvatettu. Olemme oppineet, että tosi mies ei tunteile, ei näytä herkkyyttään, ei itke, ei naureskele tyhjälle. Miehen ainoa arvo on ollut ja on siinä, mitä teet, mitä saat aikaan, mitä merkkejä kauluksessasi kannat.
Tosimies ei taivu kovankaan iskun alle. Tosimies kaatuu saappaat jalassa. Mies lähtee kunniakkaasti elämästä työnsä ääressä, kaikkensa antaneena. Mutta entä näiden työnsankareitten perheet? Kuka kuulee isättömien lasten itkun. Tai miten käy tosimiehen, kun yht' äkkiä ei enää olekaan työtä. Onko elämä silloin arvoton, tyhjä?
Näiden tosimies-lauseiden, menneitten oppien aika on mennyt. Tunteeton, murtumaton, tosimies kuuluu vain sotiin, elokuviin, menneisyyteen. Nyt on noustava esiin uudenlaisen miehen ja isän malli. Kuka opettaisi pienille pojille, että mieskin saa itkeä? Miehenkään ei tarvitse kestää kaikkia taakkoja. Kuka kertoisi suomalaiselle miehelle, että työ ei ole kaikki. Elämän arvoja on muuallakin. Perheellä, lapsilla, kodilla on suurempi sisältö ja merkitys kuin sillä, mitä urallasi saat aikaan.
Me tiedämme olevamme monelta puolelta haavoittuvia, murtuvia. Pelkäämme naisen voimaa, rakkautta, sanoja. Nainen voi lyödä meidät rikki kielellään ja tunteillaan. Kykenemme vastaamaan siihen vain nyrkillä tai pakenemalla. Voimme voittaa armeijat, mutta naiselle, äidille olemme pikkupoikia, heille häviämme aina. Se on kipeää. Tosimies ei voi sitä kestää, siksi olisi opeteltava itkemään ja nauramaan.
Mutta kuka opettaisi pojat itkemään, ilmaisemaan tunteensa, puhumaan ilman nyrkkiä, selvittelemään asiat ilman fyysistä väkivaltaa?
Kuka antaisi luvan olla heikko?
Ehkäpä huomispäivän isät hellivät lapsiaan, kertoilevat satuja, omistautuvat perheelle, luovuttavat kiistat ilman tappelua. Mutta miten me teemme tämän pukeutumatta hameeseen, tulematta naurettaviksi tossukoiksi? Miten kasvaa herkäksi, tuntevaksi, ymmärtäväksi olemalla silti mies? Siinäpä haastetta meille isot ja vähän isommat miehet.
"Työ on miehen kunnia!"
"Räkänokastakin mies tulee, vaan ei tyhjän naurajasta!"
"Kestä kuin mies!"
Tuttuja lauseita. Näitä oppeja myötäillen on monet meistä tämänkin päivän miehistä ja isistä kasvatettu. Olemme oppineet, että tosi mies ei tunteile, ei näytä herkkyyttään, ei itke, ei naureskele tyhjälle. Miehen ainoa arvo on ollut ja on siinä, mitä teet, mitä saat aikaan, mitä merkkejä kauluksessasi kannat.
Tosimies ei taivu kovankaan iskun alle. Tosimies kaatuu saappaat jalassa. Mies lähtee kunniakkaasti elämästä työnsä ääressä, kaikkensa antaneena. Mutta entä näiden työnsankareitten perheet? Kuka kuulee isättömien lasten itkun. Tai miten käy tosimiehen, kun yht' äkkiä ei enää olekaan työtä. Onko elämä silloin arvoton, tyhjä?
Näiden tosimies-lauseiden, menneitten oppien aika on mennyt. Tunteeton, murtumaton, tosimies kuuluu vain sotiin, elokuviin, menneisyyteen. Nyt on noustava esiin uudenlaisen miehen ja isän malli. Kuka opettaisi pienille pojille, että mieskin saa itkeä? Miehenkään ei tarvitse kestää kaikkia taakkoja. Kuka kertoisi suomalaiselle miehelle, että työ ei ole kaikki. Elämän arvoja on muuallakin. Perheellä, lapsilla, kodilla on suurempi sisältö ja merkitys kuin sillä, mitä urallasi saat aikaan.
Me tiedämme olevamme monelta puolelta haavoittuvia, murtuvia. Pelkäämme naisen voimaa, rakkautta, sanoja. Nainen voi lyödä meidät rikki kielellään ja tunteillaan. Kykenemme vastaamaan siihen vain nyrkillä tai pakenemalla. Voimme voittaa armeijat, mutta naiselle, äidille olemme pikkupoikia, heille häviämme aina. Se on kipeää. Tosimies ei voi sitä kestää, siksi olisi opeteltava itkemään ja nauramaan.
Mutta kuka opettaisi pojat itkemään, ilmaisemaan tunteensa, puhumaan ilman nyrkkiä, selvittelemään asiat ilman fyysistä väkivaltaa?
Kuka antaisi luvan olla heikko?
Ehkäpä huomispäivän isät hellivät lapsiaan, kertoilevat satuja, omistautuvat perheelle, luovuttavat kiistat ilman tappelua. Mutta miten me teemme tämän pukeutumatta hameeseen, tulematta naurettaviksi tossukoiksi? Miten kasvaa herkäksi, tuntevaksi, ymmärtäväksi olemalla silti mies? Siinäpä haastetta meille isot ja vähän isommat miehet.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.