...elikä montako kertaa olette kaatunut tai meinannut kaatua? Jos olette kaatunut niin kuinka kävi?
Minulla lenteli käsistä pullapussi ja maito tölkki, niin ja selkään sattui niin että vieläkin tuntuu. Taisi kivilaatta olla hiukan liukas tai minä huolimaton.
Seuraavaksi kävelin suoraan raitiovaunun eteen olin vielä päästä hengestänikin samanapäivänä. Onneksi oli hyvät rehfleksit kuskilla muuten en tässä kirjoittelisi.
Minulla lenteli käsistä pullapussi ja maito tölkki, niin ja selkään sattui niin että vieläkin tuntuu. Taisi kivilaatta olla hiukan liukas tai minä huolimaton.
Seuraavaksi kävelin suoraan raitiovaunun eteen olin vielä päästä hengestänikin samanapäivänä. Onneksi oli hyvät rehfleksit kuskilla muuten en tässä kirjoittelisi.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ainahan sitä sattuu ja tapahtuu.:))
kirjoittaa?
kuin kerran ja edellis vuosina monta kertaa.
Mulle sattu sellainen ilkeä juttu, kaaduin väistäessäni lastenvaunun päälle ja vaunut meni rikki. Lapsi parkaisi säikähdyksestä ja minä olin nolo. Onneksi vaunujen työntäjä oli herttainen tyttö joka ei ruvennut minua ensitöikseen sättimään. Vaunujen osto tuli eteen vaikken ikinä elämässäni olisi uskonut että minun vanhan kääkkänän täytyisi vielä pikkulapsen vaunut hankkia. Ostinkin sitten paljon hienommat kun ostin uudet tyttö työnsi vanhoja monella vaavilla olleita. Sain niin onnellisen halauksen ja suukon tytöltä että vieläkin kyysnel poskelle vierähtää.
kaatuminen. Eikös ne vaunut ole uutena omaisuuden arvoisia? Meinaan montako euroa maksoit niistä? Anteeksi uteluni mutta olis tosiaan kiva tietää miten kalliit ne oli? Jos ne maksoivat sen mitä itse luulen niin kyllä en ihmettele vaikka tyttö olisi halannut tunnin yhteen kyytiin.
tänä talvena ole lankeamisia tapahtunut. Eilen oli lähtleä-piti-tapaus. Hain puuvajasta klapeja ja sitten lipsuin. Klapit ja koppa lensivät ympäri pihaa ja minä huidoin kuin sekopää tuulimylly. Vaan enpä kaatunut.
pystyssä. Sitä kuule on moni kaatunut pihalleen ja jäänyt siihen odottelemaan jos joku sattus näkemään ja tulisi auttamaan ylös.
Tikkurilan Anttilasta miesten nilkkurit alennusmyynnistä, koko 41. Naisten koot olivat loppu. Näin hyviä kenkiä minulla ei ole vielä ollut. Eivät ole mitenkään sirot, mutta, kun koko painollaan seisoo tukevasti, niin helposti ei kaadu, joskin varovainen on oltava.
Niin minä suosittelisin että olet todellakin varovainen edelleenkin, katsos kun matotkin ovat vaarallisia, niihin voi kompastua. Niin ja ole varovainen kun nouset tuolille tai jakkaralle tai tikkaille kotonasi sitä voi unohtaa ettei seisokkaan lattialla ja astuu harhaan. Sitä on moni mummo ja pappa pilanneet loppu elämäkseen elonsa kun ovat joutuneet tuohon putoamis onnettomuuteen.
noin kupsahtelit, eikä ole edes 13.pv. Huomenna pitääkin sitten olla varovainen. On moninkertainen mahdollisuus kupsahdella ja tärmäillä raitiovaunun alle. Ollaanpas varovaisia!
Minä ajelenkin pyörällä. Olen huomannut, että jalan kulkiessa lipsahtelee paljon helpommin kuin pyörällä ajaessa.
Nyt pitäisi koputella kovaa puuta, sanotaanhan sitä, että sitä sanaa ei sano, jonka kelkassa ei käy.
kaikille onnettomuuden luku. Mutta jos se on sinulle niin saat olla tosi varovainen missä oletkin. Minä sanon ettei se ole sinulle yhtään vaarallisempi päivä kuin kellekkään muullekkaan joten voit rauhoittua. Sinun täytyy olla aina varovainen mitä vanhemmaksi ihminen tulee sitä varovaisempi hänen täytyy olla.
Kysyit miksi minä sillai kupsahtelen? No olin niin kiireinen etten huomannut katsoa että laatat joissa kävelin oli vain aurattu lumesta puhtaaksi mutta kaikki jää oli koskematon eikä ollut santaa yhtään laattojen päällä.
Sitten olin siitä lennosta niin hämilläni että unohdin missä oikeastaan liikuin. Tavallisesti olen hirveän tarkka mutta taisin olla hiukan huonosti nukkunutkin että jonkin verran väsymys painoi hartioita.
kupsahteluja silloin tällöin itsekellekkin, varsinkin silloin, kun on olevinaan hierveän kiire. Tietysti joskus olemme hieman hajamielisiä ja tarkkaavaisuus häiriintyy.
Tänään en ole liikkunut ulkona. Kävin vain seutukuntamme sairaalan laboratoriossa puolivuotistesteissä. Verta otettiin muutamaan putkiloon.
Nyt olen kiltisti kotona, jotta säästyn tuolta 13. pv:n kirolta. Vaikka niinhän ne sanoo, että kotona suurimmat tapaturmat sattuvat, mutta tuskin tässä istuessa mitään kummoista pääsee tapahtumaan.
putoa päähäsi. Tai siirrä tuolisi niin kauaksi muista huonekaluista etteivät polvesi osu niihin tai lyöt varpaasi niin että näät tähtiä. Niin ja muista katsoa tarkkaan keittolevy ettei vaan pääse tapahtumaan tulipaloa.. Minä toivon sulle oikein hyvää tuuria 24 saakka. Toivottavasti se sinun onnettomuuden päiväsi ei olekkaan 14 päivä?
Käväisin ottamassa iltapalani ja meinasinpa katsoa hieman TV:tä. Ei mitään katsomisen arvoista. Niinpä palasin onnellisesti, ilman minkäänlaisia kommelluksia, tähän tietokoneen ääreen.
Sanotaan, että vahinko ei tule kello kaulassa, joten joka päivä saa olla varovainen. Varsinkin tällä iällä ei parane mennä kaatuilemaan. Siinä voi luille käydä hullusti.
HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!
Varmuuden vuoksi sanon nyt jo, huomisesta kun ei tiedä:>).
sinä voit oikein mainíosti? Taulut ovat pysyneet seinillä ja sinä et ole kompastunut mattoon?
Meillä kävi lapset kyläilemässä lastenlasten (nyt aikuisia) kanssa toivat kunnon herkut (minun kiusaksi) tullessaan, kun minä olen vähentänyt makean syöntiä aivan minimiin.. Eilen en kehdannut kieltäytyä kun niin halusivat tarjota hyviään. Tuo on eräänlainen lankeaminen myöskin. Minä siis lankesin syömään makeita herkkuja jälleen.
Ennenhän annettiin hopeisella kahvalla varustettu kävelykeppi lahjaksi 50 viisikymmentä vuotta täyttävälle, miksi?
Itse kävin alumiinisen kävelykepin ostamassa, kun huomasin sateenvarjon kanssa ylämäkeä noustessa se auttoi kävelyä parkkipaikalta kotiin. Ostin myös siihen jää piikin joka maksoi enemmän kuin keppi.Jäisessä rinteessä ylä ja alamäkeä mennään turvallisesti yhdessä ja rauhallisesti alustaa katsellen.En sen jälkeen ole kaatunut.
toivottavasti moni huomaa sinun ehdotuksesi täältä. Minä jos saan jotain aikaan niin hankin itselleni samallaisen. Minulla kun on nuo laatat aina kiusana.
liukastellut, mutta onneksi pahemmilta vahingoilta säästynyt,
Viimeinen kaatuminen oli 7 vuotta sitten, laskettelu rinteessä, jäinen rinne,
sukset eivät pitäneet, ei muuta, kuin pyllylleen, sitten selälleen, ja luisua alaspäin joku metri.
Paikat mustelmilla ja selkä kipeä, seuraavana päivänä, sen koommin en ole mäkeen mennyt.
Nyt kun lähden lenkille, niin otan mukaan kävelysauvat,jotka ovat aika hyvä turva, koska niissä on jääpiikit.
Olen muuten kokenut tuon saman onneksi en kaatunut tipalta piti. Kyllä minuakin jänisti sen jälkeen mäenlaskut, kuitenkin uskalsin toisenapäivänä yrittää uudelleen toisessa mäessä ja niin sain pelkoni pois. Sinä kaaduit en ollenkaan ihmettele ettet ole uudelleen uskaltautunut rinteeseen. Minä olen nyt ihastunut aivan tavalliseen hiihtämiseen mukavaa lähteä porukalla hiihtoretlkelle ja ottaa kahvit ja leivät selkäreppuun... Synti ettei tänä talvena tullut lunta niin paljon että olisi voinut hiihtää metsässä.
myös ladulla ennen vanhaan paljon, sitten, iski tämä slalom ja lappi kuume,
sitä kesti muutaman vuoden, mutta kuten kerroin, en ole seitsemään vuoteen minkäänlaisia,
suksia jalkaani laittanut.
Enkä laita.
Vai onko tuo pelko krooninen, muuten vaan kielteinen?
ollut selkä kipeä, kuin muutaman päivän.
Pelosta tuli krooninen, mieli tekisi vieläkin, mutta kun en USKALLA.
..vielä ole niin mene ja aloita lasten mäsetä. Eli siis pikkuhiljaa hyvä tulee. Se on tosi kivaa kun sen taitaa. Pelot saadaan pois kuten ovat tulleetkin.
Yritin, muttei onnistu, vaikka täytin vasta 60 kolme kuukautta sitten, niin tuntuu, että muut lajit sopii paremmin.
Ei totta tosiaan 60 vielä ole mikään este jos vain on terve. Ehkä sitä on kuitenkin hiukan arempi pelkää enemmän kuin ennen ja jos kuten sinulla tapahtui tuo kaatuminen niin pelkäät tuplaten enemmän kuin jos et olisi kaatunut. Ymmärrän sinua en minä voi tässä itseäni kehua yhtään enempää. Kiitos kun vastailit minulle
..Esimerkiksi sellaisia että kuinkahan monta on todellakin täältä palstoilta häipynyt ikuisiksi ajoiksi pois. Meinaan näitä jotka ovat onnistuneet kävelemään autojen alle tai kolaroinut itsensä hengiltä, tai jokin muu vahinko on kohdannut ihmis poloista? Valitettavasti ei heistä yksikään pysty ilmottautumaan muuttaneensa majaa. Mutta minulla on tosi voimakas tunne että moni on kuollut. On kuollut sairauksiin ja vaikka mihin. Mutta eikös me voida jatkaa jotka olemme jäljellä?
Tuohan pisti oikein miettimään. En ole pahemmin kaatuillut, viimeinen tapaus kaksi vuotta sitten juuri ystävänpäivänä. Olimme mieheni kanssa käyneet marketissa ja unohdin rasian missä ystävänpäiväleivokset oli autoon. Lähdin hakemaan sitä, samalla kuin vein roskat.
Parkkipaikalla pakettiautossa istui naapurinrouva suutelemassa intohimoisesti miestä joka ei todellakaan ollut hänen aviomiehensä. Minä hämmästyneenä jäin tuijottamaan, en katsonut minne astuin ja liukastuin puolittain oman autoni alle. Roskat levisivät pitkin parkkipaikka, mutta minulle ei mustelmaa takalistossa lukuun ottamatta, käynyt mitenkään.
Sisään tullessani sanoin miehelleni, että rangaistus seurasi välittömästi, eivät naapurien tekemiset minulle kuulu. Mieheni kaveri joka odotteli ystävänpäivä kahvia, tokaisi, että eipä sinulla ainakaan ole osteoporoosia kun selvisit siitä ehyenä. Ei niin, mutta sen verran olen antanut vanhenemiselle periksi, etten enää ripusta verhoja sohvan selkänojalle seisten.
Mieheni on poistunut ajasta ikuisuuteen, kyseinen naapuri on eronnut ja minkään en enää asu siellä, elämä jatkuu….
Se oli sinulle vain näyttö että olet ehjä luistasi, muttei näkemäsi naapuri ollut ehjä edes järjeltään.
Elämä jatkuu kuten sanoit..