vain sitä onko sosiaalityöntekijä toiminut laillisesti ja hyvän hallintotavan mukaisesti. Ironista että samalla sosiaaliviranomaisella on oikeus olla lapsen edun määrittelijänä(eli sosiaalipuolen puolustusasianajajana) ja tuomarina omille toimenpiteilleen, vieläpä syyttäjänä samaa lasta vastaan ja hänen vapaudenriistonsa vaatijana. Siis voimassa olevan lainsääsdäntömme mukaan sama henkilö on syyttäjä, puolustaja ja tuomari kun lapsen asiaa käsitellään. Loistavaa lainsäätäjät!
hallinto-oikeus
käsittelee
5307
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vaikka asiat ovat monimutkaisia niin ehkä ei kannata ihan liioitella sentään. Sosiaalityöntekijä on hallinto-oikeudessa sosiaalilautakunnan edustaja ja ilman muuta lapsen edun tulkitsija, sehän on hänen päätyönsä. Hän ei ole lapsen asianajaja. Lapselle pitäisi yhä usemmin valita oma edunvalvoja, siitähän on uudessa laissa uudet pykälät. Syyttämistä ei hallinto-oikeudessa tapahdu, vaikka ymmmärrän kyllä, että joskus siellä istuu kuin syytettyjen pnekillä (myös sosiaalityöntekijöillä on näitä samoja tuntemuksia, ei se ole mikään helppo paikka heillekään).
mielestäsi aloituksessa liioiteltiin?
Sillä noin juuri asiat käytännössä ovat.
Sanotaan nyt ihan suoraan, että syytteitä vanhempia kohtaan ei käsitellä ollenkaan oikeusistuimessa. Siinä asiassa on ainoa oikeudenistunto sossujen järjestämä vanhempien kuulemistilaisuus. Lapsen kohtalo ratkeaa sossun tunteiden perusteella, onko hänellä jokin HUOLI vai ei. Vanhempien ja lapsen tunteilla ei ole aiheettomankaan syytteen edessä mitään merkitystä, vain viranomaisen tunteet ratkaisevat. Ja ainoastaan HÄN määrittelee, mikä on lapsen etu kyseisessä tilanteessa.
kaikki Lastensuojelulain rikkomukset kriminalisoitava?
Toisin sanoen, jos vanhempi vetää säännöllisesti päänsä lähikuppilassa niin sekaisin, että hyvä kun muistaa lapsensa olemassaoloa, pitäisikö hänen joutua syytettyjen penkille? Onko tämä ainoa tie saada huostaanotot käräjäoikeuden käsittelyyn. Hallinto-oikeudet saisivat tutkailla sossujen toimia hallinnollisessa mielessä ihan rauhassa, kuten ovat tehneet tähänkin asti. Mikä on toisaalta pelkkä ajan ja rahojen tuhlausta, koska kyllä sossulassa osataan kirjaukset hoitaa sillä tavalla, että hallinto-oikeudella ei ole nokan koputusta.
Mikä sossuja oikeudessa huolettaa? Heillähän on valta toimia jopa käräjäoikeuksien päätösten vastaisesti. Tai kun hovioikeus toteaa sossuja 2 v aikaisemmin rasittaneen huolen jonkun lapsen kohdalla täysin perättömäksi, tulee sossuilla kiire keksiä lisäsyitä, ettei heitä voisi syyttää ainakaan mielikuvituksen puutteesta. Ja kaikki tapahtuu lapsen edun nimissä, kuten viranomaiset väittävät.
Jos kaikki Lastensuojelulain rikkomukset kriminalisoitaisiin, silloin vasta sossuilla olisi aihetta oikeudessa huolestua. Minä ehdotan Ranskan mallia, jossa perättömän väitteen todeksi uskonut tuomarikin sai sapiskaa jälkeen päin. Kyllä todisteiden pitäisi olla riittävät kun on kyse alkutaipaleella olevasta ihmiselämästä ja siihen ratkaisevasti vaikuttavien päätösten tekemisestä. Nyt hänen kohtaloonsa vaikuttaa jopa se, pystyykö sossu säilyttämään kasvonsa asioiden käsittelyssä vai ei.
kaikkien huostaanottojen päätettäväyydestä käräjäoikeudessa?
Missä vaiheessa tämä kaikkien osapuolten oikeusturvan ja oikeudenmukaisuuden kannalta tärkeä asia
tipahtikaan pois...
jos asenne on se että viranomainen tietää parhaiten, viranomaisen päätöstä ei voi muuttaa, eli kerran erehdytty aina jatketaan..?