...tässä päivässä?
Mulla suuria hankaluuksia löytää tästä sitä hyvää huomenta, ja oletan, että se on jo muutamissa kirjoituksissani näkynyt....
Väsyttää ja tökkii pahasti.... kaikki niin perusmaanantaita, jonka jälkeen tulee perustiistai jne...jatkuakseen viikko viikolta...
Mistä löydätte hymyn ja hyvän huomenen, aina uudelleen ja uudelleen???
Ja jos joku olis innostunut kinaamaan, niin musta sais nyt kumppanin....aihe vapaa....
Mulla suuria hankaluuksia löytää tästä sitä hyvää huomenta, ja oletan, että se on jo muutamissa kirjoituksissani näkynyt....
Väsyttää ja tökkii pahasti.... kaikki niin perusmaanantaita, jonka jälkeen tulee perustiistai jne...jatkuakseen viikko viikolta...
Mistä löydätte hymyn ja hyvän huomenen, aina uudelleen ja uudelleen???
Ja jos joku olis innostunut kinaamaan, niin musta sais nyt kumppanin....aihe vapaa....
Vastaukset 46
Vanhimmat
...tuolleen viikkoasi aloita, kyllä siitä vielä hyvä tulee.
Laita vaikka ne vkl:na mun antamat lapaset käteen ja kirjoittelet niillä peukaloilla tämän päivän :))
*tiirailee ruudusta umpparia, heh ompas hassun näköistä työskentelyä siellä*
Vai, että kinaamaan haluisit jonkun kanssa. Nyt kyllä saat etsiä sen riitakumppanin muualta, kun mä olen sen iän jo ylittänyt :))
Hymyile nyt ees vähän :) .)
...eleestä kiitos...
Nyt ei vaan hymyilytä, ja se aika harvoin kasvoillani karehtii muutenkaan...
Vallan hyvin voisin naputella lapasissa, niin paljon tuntuu kirjaimet sotkeentuvan tänään muutenkin....osasyynä saattaa olla erittäin huonosti auki pysyvät silmäluomet...
Toisaalta 10-sormijärjestelmän kanssa ne voi aina hetkeksi ummistaa....mutta hetki ei sais olla kovin pitkä....
Kinaaminen ja riitely...ne erottelen...kinaaminen on jonkin asian puolustamista ja mielummin faktoilla.... Riitely on sitten aika paljon primitiivisempi tapa tunteitaan ilmaista...
Kinatessa voi oppia, mutta riitelyssä ei sitten mitään....
Parempaa päivää Sulle!
...pitäisi nyt saada energiahoitoa, kun tunnut niin syvissä vesissä uivan. Anna tuon hain uiskennella siellä :)
Miksi muuten minun päiväni pitäisi olla parempi, kuin Sinun?
Kinataanko siitä sitten? :)
...tilastani, toivon toki, ettei sitä moni kanssani jaa....
Faktatietoja en nyt sitten siitä kuitenkaan viitsi yhteisön viihtyvyyden vuoksi jakaa....
...olen pahoillani kun olet noin mörtsinä :(
Eihän se elo aina helppoa ole, mutta uskon vahvasti siihen, että kyllä Sinä vielä hymyiletkin, koska minäkin olen sen taidon oppinut, kuuden vuoden kurjuuden jälkeen :))
*nostaa virtuaalihalauksella mieltäsi*
...on mulle aika yleinen olotila...
Mutta väärä areena tämä on sitä esille tuoda...
tarkoitus ei ole mitenkään aiheuttaa muille mieliharmia...
Kyselinkin oikeastaan, että mistä jokainen sen elämänilonsa ammentaa???
...olen hiukan "umpisolmussa"
Yritin piristää vain päivääsi, siinä onnistumatta :(
Mun elämän ilo on vain mun lapset :)
Mitäs jos yrittäisit hieman muuttaa jokapäiväisiä rutiinejasi.
Yritä löytää vaikka uusi harrastus taikka tee jokapäiväisiä asioitasi vaan toisella tavalla kuin tavallisesti.
Muista myös harrastaa ulkoilua, sillä se saa ajatuksesi muihin asioihin. Jos harrastat jo jotain liikuntaa, kokeileppa jotain muutakin.
....ohjeita taitaisin heitellä kanssakulkijoille, jos valittaisvat elämän tylsyyttä... Jostain syystä en niistä nyt kuitenkaan ole onkeeni ottanut....Vähäisen liikunnan olen jättänyt mentaalitasolle....
Tuollai sinä siis pidät elosi rikkaana?
Mun mieli on viistänyt maata kuukausitolkulla. Nyt tänä ihmeellisenä aamuna, olen soittanut jo kaksi pitkään siirtämääni puhelua, pessyt pykkiä, suunnittelen kukkamultien vaihtoa, eli olen jo hieman herännyt jostain horroksesta, mutta ei auta liikaa kehua, perseelle se potkaisee kumminkin, joku piru??? Niin se on aina tehnyt!
Tänään voi olla musta maanantai!
Huomenna tavis tiistai?
Ylihuomenna kepeä keskiviikko?
Sitten koittaa taivaallinen torstai?
Oiskohan sitten paheellinen perjantai?
Jaa-a leppoisa lauantai?
Lopuks saamapäivä sunnuntai?
Ei kauheesti hymyilytä, mut jos vaikka alkais :(
Pirskatti, et saanut mustakaan riitapukaria. Mut juttua voidaan heittää????????
...tuota jo Alexandralle selvitinkin....on mielestäni kaksi eri asiaa...: Riitelen kyllä, ei siinä mitään, mutta se ei ole älyllistä toimintaa... Pikemminkin asemasotaa, jossa sitten viisaampi luopuu..
Kinaaminen taas voi olla jopa kehittävää, oppiihan siinä ainakin perustelemaan...
Joskus todella on hetkiä, jolloin tuntuu, että jotain saa aikaan... Hyvä että sulla seesteisempi kausi....
Mulla vielä tuossa siirtovaiheessa monta monta asiaa...yksi iso asia on juuri nuo puhelut/sähköpostit...
päiviä...muista vaan yksi lamborgiinin seuraaminen..hukassa olit silloin..:))
ja kauhuakin sulle riittänyt..pizzapaikassa...eli kyllä tää ihan hyvä ja reipas päivä on..uso vaan...
ps....käärmeet heinikossa..hä hää
...kirjoituksesi ja päätelmäni on, että otsikossa on kirjainvirhe.... jos siinä lukis....parempiakin.... olis tuo täysin totta...
Lamborgini, pizzaravintola, käärmeet... kaikki toi mukanaan isoja tunteita....ei toki ihan koko aikaa miellyttäviä, mutta kuitenkin tunteita... ne oli parempia päiviä!
näsäviisaudella sua piristää..tai ainakin yrittää...
juu päivistä parhaita nuo ovat olleet pitkään aikaan...
otatko suklaata ? sitä sinistä...
...otan... vaikka sitten taas yksi syy itsensä ruoskimiseen.... syö, syö ja kulutus vain vähenee....
Mun on kohta pakko sulkea netti... näin kamalalla tuulella on ole ihan äkkiä ollutkaan!
Sinistä kannattaa otta aina, siitä ei ole epäilystäkään.
Kiitti ,sanoistasi piristyin kummasti.
Millä sua nostettais nyt? Pääsetkö kenenkään viekkuun, tai ei sekään oo hyvä ajatus, kun on huonolla tuulella.
Mene sänkyyn, peiton alle ja vedä kolme kertaa niiiiin syvään henkeä, kuin pystyt ja sitten olet vaan silmät kiinni. Saattaapi jopa helpottaa!
...sinne....heti kun vuorokausi on vaihtunut...ennen ei ehdi! Nyt pitäis yrittää pysytellä itsekseen, ettei koko työyhteisö ala yrmistellä ja sitten illalla kuljetustehtäviä....mutta jotain hetikohta puolen yön jälkeen petiin...ja ah melkein kuusi tuntia olis sitten tuota unta tiedossa....
Vierihoito ei olis huono hoito....mun pitäis vaan olla hiljaa ja jos oli pimeää, ei näkyis tympeä ilmehdintäkin....uskoisin että sylissä saattaisin sulaa...
Hienoa.
Piristyitkin jo selvästi.
Jos en muuta hyvää tänään aikaiseksi saa, niin tästä tuli minullekin hyvä mieli.¤
on maanantai arkiset murjotukset... hymyni on herkeämmillään... :D
Eilinen keskustelu hyvän ystävän kanssa pelasti mun maanantai aamuni tänään...
Ja en ota paineita maanantaista, vaan maanantain ja perjantain välisistä päivistä. Perjantaina aina ihmettelen, että minnekkäs ne muut päivät oikein jäi kun ei muistu mieleen... :=D
"iso hymy"
....pelastavat paljon....
Vai kiitää aika....
tavallaan niin se on....joskus kun pysähtyy miettimään...niin missä on tammikuiset viikot...tai missä on tammikuisten viikkojen aikaansaannokset ....
Tämän "ihunaisen" työni ansiota. Mutta onneksi sen unohtaa, kun työoven päivän päätteksi sulkee. Elä mene niin pitkälle kuin tammikuu... edellistä viikkoa pitemmälle ei tartte. Mutta hei... viime viikon torstain muistan ja jää painuvasti mieleen... mokailuni ansiosta.
Meillä täällä on ihan sairasta porukkaa. Lapsilla kuumetta ja muakin jotain vaivaa kun ei kahvia tehnyt mieli aamulla :)
Tämä mennyt vuosi on ollut yhtä vuoristorataa, välillä on tosiaan hymy ollut niin kortilla, että on pitänyt miettiä mitä seuraavaksi. Jossain vaiheessa aloitin väkisin-hymyilemisen kampanjan. Jos katsoin ulos ikkunasta, yritin miettiä jotain sieltä mikä antoi mulle hyvää mieltä. Kuten joulukuun alussa alkoi hymyilyttämään ne smaragdinvihreät nurmikot. Jos huusholli oli sotkuinen, siivosin yhden pienen paikan, vaikka eteisen, ja nautin siellä kunnes sain tarmoa siivota loputkin. Ja hemmottelin itseäni.
Uskon että mielihyvä on kiinni kemikaaleista, jos on hyvä olo, erittyy serotoniinia, stressi nostaa noradrenaliinin määrää. (No on niitä muitakin kemikaaleja.) Eli joka kerta kun tunnet mielihyvää, erittyy serotoniinia, onni-hormoonia :) Kikka on siinä, että saat kehosi erittämään enemmän serotoniinia.
Jos haluaa, sen voi sanoa näinkin - aloin pysähtymään hetkeen ja nauttimaan siitä. Aina ei vieläkään onnistu, olen hyvä stressaamaan, mutta se perusolo muuttui.
En muista missä laulussa sanotaan ; putosin ja paloin loppuun. Se on pätkä minun elämästäni. Ja palohaavojen hoitoon on tarvittu "kemikaaleja", usko niihinkin alkoi jo hiipua,mutta.... Nousee se isompikin ihminen, näköjään. Aikaa siihen vaan menee, ja pirusti kyyneleitä. Jostain se voima kuitenkin tulee.
...pitäis suoda yksi kyky... ja se olis sairastaa lasten puolesta! (paitsi mahataudit, niitä en kyllä viitsis ottaa edes lapsiltani, olen sen verran itsekäs)
Mut kyllä roudattais hoitoon, jos alkaisin hymyillä....niin pitkään ja hartaasti on tätä imagoa rakennettu, että kyllä siinä muutama promille täytyy olla ennen kuin tämä eukko hymyilee... Joskus sentään saatan vähän virmuilla...
Tarmoa....sitä lähikauppiasta tarvitsisin! ja tietenkin tuota kemikaalisotkua...
ja kyllähän tämä perusolo joskus muuttuu...on vähän niinku pakko!
Toisten selviytymistarinoista saa kyllä toivoa...
vatsatautia hevillä ota :))
Tulipa tässä mieleen.. Solmu, voi olla että nyt ammun ihan metsään, mutta paras konsti alkaa voida hyvin, on että ottaa härkää (=ongelmaa) sarvista kiinni ja ryhtyy toimeen. Helppoa se ei ole, mutta... jokaisen ihmisen perusoikeus pitäisi olla se, että on edes mahdollisuus tulla onnelliseksi. Mulla ei ole hajuakaan mihin sun pitää ryhtyä, mutta sellainen vahva fiilis tuli..
...taidot ja taistelutahto....siinäpä toiveita ensi joululle...
Aikalailla napakymppiin osuit.... omista sarvista sitä vaan ehkä pitäis vääntää...
Perusoikeudet ne on ensisijaisesti jälkikasvulla!
kuuluu elämään.. minusta ne ovat kasvun paikat, kaikenlaiset kriisit. Vai onkohan se vaan hokema jotta niitä olisi helpompaa kestää :))
Äitini sanoo niin kauniisti; ilman niitä mustia raitoja räsymaton kirkaat raidat ei näyttäisi niin värikkäiltä.
...lisää sitten kiitos....
mutta kun tuntuu tulevan enempi tätä leveyttä....
Syöminen on nimittäin tehokas keino kasvaa kriiseissä....tosin se ei kyllä yhtään vähennä kehnoa oloa...
Nuo sanonnat....kriisit ovat kasvun paikka... ne tuntuu välillä aika ahdistavilta.... olenko niin perhanan toope, ettei musta siihenkään ole... Olis se vallan mukavaa joskus kirkasotsaisena herätä ja huomata että ei tunnu enää missään pienet murheet... mutta raadollisesti vaan jaksan turhautua aina niistä pikkuasioistakin...
Välillä kyllä hävettää, kun jotain tuttavaa kohtaa oikeat murheet....silloin sitä pieneksi hetkeksi havahtuu huomaamaan oman naurettavuutensa... mutta niin vaan taas parin päivän päästä "itkee katkennutta kynttä"
Ylä- ja alamäet antavat vaihtelua eloon ja se on tuntuu mukavalle.... välillä polkee kaikin voimin ja sitten taas vastaavasti laskettelee tukka hulmuten.... Toista se on lakeuksilla taivaltaa...ei se oikein sykähdytä...
on myös oikeus onnelliseen äitiin. Silloin sullakin on paljon enemmän annettavaa heille. Hitsi, on siinä niin paljon muutakin.. halusin ainakin itse myös jälkikasvulle näyttää ettei kaikkeen ole alistuttava. Pelkäsin että ottavat liikaa mallia sekä kummastakin vanhemmista, ja merkkejä oli jo ilmassa.
Olet tainnut jo yrittää vääntää toisen sarvia.. Oletko kokeillut ulkopuolista vääntöapua?
Ihan näin sivujuonena, voin kertoa että sekä siskoni, jolla on aikuiset lapset, että minä (lapset 8v) erottiin suunnilleen samaan aikaan, ja verrattiin monta kohtaa. Todettiin että lasten kannalta oikea hetki erota ei tule koskaan.
...ystävällisyydestä...
Miettinyt olen asioita monelta kantilta ja tällä hetkellä en näe ratkaisua.
Aurinko koettaa sälekaihdinten välistä sädehtiä...
Valoisaa päivää!
Niinhän me ollaan erilaisia.. mua aina lohduttaa kun olen kriisin keskellä, kun ajattelen että joku läksy mulla on ny opittava. On helpompaa keskittyä siihen kuin huonoon oloon.
Tunnistin itseäni tuosta katkenneesta kynnestä :)) Jep, juuri noin se menee. Hetkellisesti pystyy laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen, mutta viikon päästä valuu takaisin omaan kurjuuteen.
taisin taas innostua liikaa neuvomaan.
Tuo on vaikein vaihe kun ei vielä löydä ratkaisua. Epätoivoisin.
Toivon sinullekin valoisampaa päivää..
Olin upota omaan pas...ni, kun ajattelin, että kaikilla menee hyvin ja minulla vain surkeasti ja jos olisi ollut mittari surkeuden mittaamiseen , niin -100 se olis varmaan näyttänyt. Mutta ystäväni sanoivat, että ei minusta mitään huomannut. Olet niin kuin ennenkin. Loistava näyttelijäkin siis?
Mutta sisällä oli vain paksua mustaa ja joka aamu vain paksumpaa.
Jos sillä saa paremman elämän tulevaisuudessa, että tämä jakso jää taakse, niin sovitaan sitten niin, mutta ei siitä mitään takuuta saa. On vain otettava riski ja kokeiltava.
Kriisit ovat kasvun paikka, mutta minä tunsin häpeää. Olin heikompi kuin muut, en osannut tarttua parempaan, silloin kun sitä oli tarjolla, en osannut hoitaa itseäni kunnolla jne.loputtomiin.
Ja nyt sen tiedän. Ilman ammattiapua olisin jo kuollut. En vain yhmmärtänyt edes hakea apua, sinnekin piti takapäästä tuupata. Välillä olin jo sitä mieltä, ettei minua kannata edes yrittää pelastaa. Mutta sitkeästi vain vaelsin minulle näytettyä tietä.
Ja olen ymmärätänyt senkin tässä kulkiessani, että kyllä nämäkin murheet ovat oikeita murheita.
Tiedän, että on ihmisiä, jotka eivät "ymmärrä", kuinka niin voi käydä. Ei täällä kaikkien kuulu kaikkea ymmärtääkään.
...itseni altistin...
Ja neuvomaan...siihen olen itse aika hyvä, toisten ongelmissa tietenkin :)
Kaikki ratkeaa aikanaan, tai sitten tulee sellainen dementia, että unohtaa.... Joopa joo korni vertaus, dementiassa ei paljon nauramista...
Tämä päivä jo lähenee palkanmaksun osalta loppuaan... Iltasella vielä ajeltava tuollainen 350 km, mutta saanhan sillä tyttären hetkeksi kotiin...
on, että opin pelkästään k u u n t e l e m a a n :)
Aja varovasti..
....paljon tekstistäsi...
Minä tosin en kuvittele, että olisin ainokainen...pikemminkin, että mun pitäis ymmärtää olla onnellinen, monilla on takuulla oikeita ongelmia ja kuitenkin tunnen tukehtuvani...
Ulkoisesti oletan, että kaikki suht kunnossa, käyn päivittäin töissä ja vain lähin työtoverini tietää tilastani... Kotona mies ei ole ainakaan ilmaissut havainneensa mitään....
Ammattiavun hakeminen tuntuu tavallaan sekin väärältä....olenko edes oikeasti down vai olenko vain laiska .... ja tuo kun sanoit, että ei nyt ole varmuutta kannattaako....se on kuin suoraan mun päästä...
Ehkä joskus löydän ulos täältä pääni sisältä ja voin kertoa edelleen, että hernerokkasumunkin keskeltä todellakin löytyy tie... onhan siihen uskottava...
Kiitos!
...ainakin takaspäin on kyyti arvokas...
Ja olen saanut purkaa itseäni...kiitos siitä...
Eikös olekin mulla ihan sopiva tuo nikki :)
kyllä voittaa muiden murheet!
Kuka ikinä jaksaisikaan omissa matalapaineissa muistaa muitten murheita,saati ottaa vastaan ns. elämän iloja,eli ymmärrän kyllä.
Ajan kanssa..hiljaa ponnistelematta,toisten painostamatta..asiat alkavat luistamaan niinkuin itsestään:))))
Luulin , että tämä on minun elämääni ja sen kuuluu ollakin sellaista. Eli aina väsynyt, aina huonolla tuulella, mikään ei onnistunut, rahat oli aina loppu, nukkua ei voinut aamuyöllä, kun möröt hyökkäsivät( Tekemättömät työt, huono omatunto ym)kimppuun.
Otin syyt niskoilleni kaikesta, ilmastonmuutos ja Irakin sota, ne olivat ainoat asiat, joita en tunnustanut omaksi syykseni.
Loppu tuli kuin nyrkki naamaan. Nukuin kahden kuukauden aikana joka pv 14-16 tuntia, eikä sekään riittänyt. Ja sitten itkin loput ajat, enkä vieläkään tajunnut, että romu mikä romu. Luulin, että kohta, ihan kohta olen taas kunnossa.
Nyt on kulunut vuosi, eikä romusta ole hiottu vieläkään kiiltävää, tuleeko valmista milloinkaan?
Zemppiä kuitenkin muille :)
sitä ei tarvitse löytää sillä se hyvä huomen tuntuu aina löytävän minut *hymyilee*
Kerran koetin olla aamusta heti huonolla tuulella, mutta eihän siitä mitään tullut.
Tuossa joku aika sitten oli hiukan vääntöä, että sai mielialan kohdalleen, mutta eihän se aamun vika ollut..vain inhottavan taudin.
Mutta minuahan ei tauti nujerra, kun ei siihen ole ihminenkään kyennyt..*hymyilee*
....että yrittämistä vaatisi positiivisuutesi murtaminen....
Tiedän, että ystävällisyys ja positiivisuus kertaantuu ja uskon että lähipiirissäsi ihmiset viihtyvät....
Ja että saako tuo uskomus mut sitten kilvoittelemaan, jotta saavuttaisin edes lähellä tuota olevan olotilan... ei oikeastaan.... kyvyttömyyteni tunnustaen se saa oikeastaan olon tuntumaan aika haljulta.... mitä voisinkaan tehdä läheisteni hyväksi....mutta en kuitenkaan tee...
Voi hyvin!
Tiesin olevani vahva ihminen ja inhosin kaikenmaailman ruikuttajia sydämeni pohjasta, sitten kohtalo pisti minut syömään sanani ja jouduin itse "valittajan "rooliin ja opin paljon, enemmän kuin vielä itse tiedänkään.
Ihminen voi joutua nöyrtymään, ihmisten ja asioiden edessä. Onneksi kaikkien ei tarvi, olen joskus miettinyt, että olenko jotenkin hiekompi kuin muut, mutta ei siitä ole kysymys. Annoin vain "käyttää itseäni", en puolustautunut, alistuin vain.
Nyt tilanne on parempi ja paranee koko ajan.
Ei aina tarvi olla hyvällä tuulella ja hymyillä väkisin, paineita siitäkin tulee.
Voimia kaikille tähän päivään!
enää olotilaani ei hevillä muuteta..tai noh..ehkä kunnon hevillä sentään.
Monttu se on ollut minullakin, josta ylöspääsy oli rankka, mutta opettavainen kokemus.
Uskoakseni en kokisi maailmaa ja elämää tällaisena ilman elämiäni, ei niinkään hauskoja aikoja.
Kuten sanoin,kun ei minua kyetty heikompanakaan lopullisesti nujertamaan niin vaikea sitä on elämän nytkään saada aikaiseksi.
Elämä vain on niin hauska paikka elää *hymyilee*
Et sinä kyvytön ole..sinua vain ei nyt satu huvittamaan ja silloin pitää vain olla huvittamatta.
viisi astetta pakkasta. JES! Siinä jo yksi hyvä piirre tässä päivässä.
Eikä vielä ole saanut virustauti kiinni ;) Sitä on kyllä kulkemassa niin hirveästi, että ihme on jos sivuuttaa...
...syyt pitää tästä päivästä...
Jopa minä myönnän, että vielä olis astetta inhampi olo, jos pitäis mennä 30 asteen pakkaseen flunssaisena :)
...tuli hoidettua. Eli auto määräaikaishuoltoon, sen jälkeen 3 tuntia päämäärätöntä ajanhaaskausta ja auto pois huollosta.
Vapaapäivä on sopiva tähän tarkoitukseen. Työpäivänä tulee vaan ylimääräistä stressiä.
Hieno ilma kävellä kaupungilla. Minullakaan ei ole enää kylmä!