meillä vain itketään, aamulla,päivällä ja illalla. korvat tulpat korvissa, mutta silti meinaa pinna vaan katketa..nytkin pakko lähteä vanhempeni luo mummolaan kun mies lähtee työmatkalle, pelottaa että se pinna jossain vaiheessa katkeaa.. nyrkkiä puin sänkyynja hampaita narskutetaan..ei vaan jaksa enää vaikka vasta 2kk takana, tai nyt tullut tällainen olo. Elän vain odottaen 3kk koittoa josko tämä sitten loppuisi, joten vauva ajasta ei tod jää kauniita muistoja..hartiat jumissa, pää pökerryksissa unen puutteesta..kaikki on kokeiltu, maidottomat, ruokavaliomuutokset, lääkkeet jne..kertokaa nyt vain jotain vinkkejä miten mä saan koottua itseni että viel jaksasin, pelkään jo itteäni miksi tässä muutun..ja miten te koliikkivauvojen äidit uskallatte viel sisaruksii tehdä? olenko mä vaan muita niin paljon heikompi, mut mua oikeasti jo väsyttää!
miten te jaksatte?
..mulla levii pää
31268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kokeile hiroa vauvaa tai vyöhyke terapiaa. meilläkin 2 kk vauva.
Eli sinä siis imetät? Kuinka pitkän aikaa kokeilitte tuon maidottoman? Tiedäthän että maidotonta pitää kokeilla vähintään kaksi viikkoa jotta huomaa onko kyse maitoallergiasta. Meidän muksulla lääkäri käski kokeilla 5 päivää apteekin maidolla ja kuulemma siinä ajassa jo huomaa jos on kyse maitoallergiasta. Noh, mitään muutosta parempaan ei tullut joten sen perusteella hän päätteli ettei kyseessä ollut maitoallergia. Sitten sairaalassa testattiin apteekin maitoa 2 viikkoa ja johan muksu muuttui ihan erilaiseksi, mutta se muutos tapahtui vasta kun lähemmäs 2 viikkoa oli kulunut. Ja kyseessä oli kuin olikin siis maitoallergia.
Siitä on nyt reilu 1,5 vuotta, kun poikamme aloitti "mulla levii pää" -huudon enkä järkytyksestä ole toipunut vieläkään. Meillä tosin koliikki loppui siinä 4kk ikäisenä, mutta huuto jäi pojalle päälle sekä katkonaiset yöt. Tätä herkkua riittikin sinne puolitoistavuotiaaseen saakka. Luojan kiitos ei pidempään! Olin täysin kypsä jo tuossa vaiheessa, kun noin 10 yötä oltiin saatu nukkua koko yö heräämättä tuon 1,5 vuoden aikana!! Nyt reilu parivuotiaamme heräilee vaan joskus, onneksi ei enää joka yö.
Kiitos ei sisaruksille on meille edelleen itsestäänselvä asia ja näin taidetaan elää todella pitkään... Nyt voidaan vasta nauttia vanhemmuudesta täysillä!