Hei.
Minulla on tilanne, että olisin joutumassa/pääsemässä työmarkkinatuella harjoitteluun päiväkotiin. Nyt on kuitenkin tilanne, että en kykene mennä sinne. Minulla on masennus, joka on nyt viime aikoina taas pahentunut. Olin vuosi sitten harjoittelussa toisessa päiväkodissa. Itse työ oli minulle tosi mukavaa ja ala kuuluu yksiin toiveammateistani. Kuitenkin masennus haittasi työtäni siten, että vaikka kuinka kivaa työ olikin, niin väsyin siinä kauheasti ja ahdistukseni vain paheni. Haluaisin ehkä joskus tulevaisuudessa työskennellä päiväkodissa, mutta tällä hetkellä masennus vie henkisesti voimat, ja päiväkodissa, jossa on paljon lapsia ja touhua ympärillä ja on oltava koko ajan sosiaalinen ja jaksaa, niin se oli tosi raskasta. Siksi olen nyt ahdistunut, koska en halua mennä sinne. Pelkään tämän tästä pahenevan kuten viimeksikin kävi, ja oli suoraan sanoen kamalaa esittää koko päivän ajan pirteää ja sosiaalista, vaikka sisäisesti tuntui, että ei kestä. Silti siellä hoidin lapsia, vaikka monesti tuntui, että minä se tässä olen se, joka hoitoa tarvitsee.
Tykkään olla silti pienempien lapsiryhmien kanssa niin kuin vaikka lastenvahtihommissa yms. mutta lapsirakkaudesta ja ammattihaaveista huolimatta en tunne tällä hetkellä kykeneväni isoon ja meluisaan lapsiryhmään työhön. Mielenterveysongelmieni takia en yksinkertaisesti jaksa.
Siksi haluan perua sen. Onneksi mitään ei ole vielä sovittu vaan asia selviää vasta tämän viikon aikana, että pääsenkö. Toivon, ettei sinne pystytäkään ottamaan työharjoittelijaa juuri nyt, mutta jos pääsenkin, niin tuntuu jotenkin kauhealta sanoa, että en tulekaan. Mitään sopimusta siis ei ole tehty vaan kävin vain viime viikolla juttelemassa siellä ja he selvittävät asiaa.
Sitä paitsi sinne meno oli enemmän työkkärin idea kuin minun. Koko juttu tuli aika äkkiä, kun työkkäri järjesti minulle tapaamisen johtajan kanssa tuosta vaan käyntini aikana. Sillä hetkellä ajatus tuntui hyvältä, koska olen muutenkin etsimässä jotain työtä. En siis ajatellut asiaa kunnolla, mutta itse suostuin siihen ihan vapaaehtoisesti, mutta nyt jälkikäteen vain aloin ajatella, että olisi kannattanut miettiä kaksi kertaa.
Otan vastaan mielelläni karenssit ja moitteet, mutta oman mielenterveyteni tähden en halua sinne mennä. Mutta kai sen saa perua, kun mitään ei varsinaisesti edes ole sovittu?
Minulla on tilanne, että olisin joutumassa/pääsemässä työmarkkinatuella harjoitteluun päiväkotiin. Nyt on kuitenkin tilanne, että en kykene mennä sinne. Minulla on masennus, joka on nyt viime aikoina taas pahentunut. Olin vuosi sitten harjoittelussa toisessa päiväkodissa. Itse työ oli minulle tosi mukavaa ja ala kuuluu yksiin toiveammateistani. Kuitenkin masennus haittasi työtäni siten, että vaikka kuinka kivaa työ olikin, niin väsyin siinä kauheasti ja ahdistukseni vain paheni. Haluaisin ehkä joskus tulevaisuudessa työskennellä päiväkodissa, mutta tällä hetkellä masennus vie henkisesti voimat, ja päiväkodissa, jossa on paljon lapsia ja touhua ympärillä ja on oltava koko ajan sosiaalinen ja jaksaa, niin se oli tosi raskasta. Siksi olen nyt ahdistunut, koska en halua mennä sinne. Pelkään tämän tästä pahenevan kuten viimeksikin kävi, ja oli suoraan sanoen kamalaa esittää koko päivän ajan pirteää ja sosiaalista, vaikka sisäisesti tuntui, että ei kestä. Silti siellä hoidin lapsia, vaikka monesti tuntui, että minä se tässä olen se, joka hoitoa tarvitsee.
Tykkään olla silti pienempien lapsiryhmien kanssa niin kuin vaikka lastenvahtihommissa yms. mutta lapsirakkaudesta ja ammattihaaveista huolimatta en tunne tällä hetkellä kykeneväni isoon ja meluisaan lapsiryhmään työhön. Mielenterveysongelmieni takia en yksinkertaisesti jaksa.
Siksi haluan perua sen. Onneksi mitään ei ole vielä sovittu vaan asia selviää vasta tämän viikon aikana, että pääsenkö. Toivon, ettei sinne pystytäkään ottamaan työharjoittelijaa juuri nyt, mutta jos pääsenkin, niin tuntuu jotenkin kauhealta sanoa, että en tulekaan. Mitään sopimusta siis ei ole tehty vaan kävin vain viime viikolla juttelemassa siellä ja he selvittävät asiaa.
Sitä paitsi sinne meno oli enemmän työkkärin idea kuin minun. Koko juttu tuli aika äkkiä, kun työkkäri järjesti minulle tapaamisen johtajan kanssa tuosta vaan käyntini aikana. Sillä hetkellä ajatus tuntui hyvältä, koska olen muutenkin etsimässä jotain työtä. En siis ajatellut asiaa kunnolla, mutta itse suostuin siihen ihan vapaaehtoisesti, mutta nyt jälkikäteen vain aloin ajatella, että olisi kannattanut miettiä kaksi kertaa.
Otan vastaan mielelläni karenssit ja moitteet, mutta oman mielenterveyteni tähden en halua sinne mennä. Mutta kai sen saa perua, kun mitään ei varsinaisesti edes ole sovittu?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Etkö voisi hakea esim. sairaslomaa masennuksesi takia? Ei ainakaan tulisi mitään karenssia tai vastaavia..
Menes ihan ensiksi lääkäriin ja kerro masennuksestasi, ellet sitä ole vielä tehnyt.
Saat ensinnäkin lääkityksen joka helpottaa elämää ja oloa ja toiseksi sairaslomaa tai ainakin lääkäriltä puoltavan lausunnon, ettet ole työkykyinen.
Turhaa karenssia tuon asian takia ottaisit.
Voimia ja jaksamista sinulle. Ja muista, masentumisestakin paranee ajan kanssa.