Mulla on erittäin ihana, mutta vaikea, ongelmakoira. Alusta asti koira on kärsinyt eroahdistuksesta (haukku perään, repi paperia). Välillä koira jopa protestoi yksin jäämistä niin, että kusee/kakkaa sohvalle tai sänkyyn (tapahtuu harvoin). Hommasimme toisen koiran kaveriksi, ei auttanut. Nyt molemmat haukkuvat kotona ja uusitulokas jyrsii kaikki paikat, mistä vain voi jyrsiä (varsinkin seinä on hyvän makuista). Ilman ensimmäistä toinen tuskin haukkuisi yksin ollessaan, mutta jyrsisi kyllä!
Lisäksi tämä ongelmaisempi koira pelkää sairaaloisesti muita koiria. Lenkillä ja koirapuistossa olevat koirat saavat nähdä tärisivän hampaitaan näyttävän ja vinkuvan koiran. Toisesta koirastamme se tykkää kovasti!
Tulee vain mieleen, että mikähän vikana kasvatuksessa kun tällaisia ongelmia tulee?? Omasta mielestä olen johdonmukainen koiran kasvattaja, joka yrittää tehdä koiriensa olon mahdollisimman hyväksi...
Lisäksi tämä ongelmaisempi koira pelkää sairaaloisesti muita koiria. Lenkillä ja koirapuistossa olevat koirat saavat nähdä tärisivän hampaitaan näyttävän ja vinkuvan koiran. Toisesta koirastamme se tykkää kovasti!
Tulee vain mieleen, että mikähän vikana kasvatuksessa kun tällaisia ongelmia tulee?? Omasta mielestä olen johdonmukainen koiran kasvattaja, joka yrittää tehdä koiriensa olon mahdollisimman hyväksi...
Vastaukset 8
Vanhimmat
onko sinulla tietoa minkälaisissa olosuhteissa koirasi on varttunut ennen luovutusikää? minkä rotuinen koirasi on? onko kyseessä ensimmäinen koirasi?(siis tämä ongelmakoira) katso tuolta muutama rivi alempaa samalta palstalta päpän aloitus "EROAHDISTUS, APUA PIKAISESTI". siellä ehkä jotain vinkkejä tilanteeseesi.
ongelmakoira on kotoisin mielestäni erikoisista oloista. kasvattajalla on pitkätausta rodunkasvattajana, mutta minusta se rupesi myöhemmin haiskahtamaan jopa tehtailulta, koska aina piti olla viimeinen pentue jne. mutta 1,5 vuotiaan koirani jälkeen kasvattajalle on tullut ainakin 5 eri pentuetta (huom!ei samalle nartulle).
Lisäksi tuntu, että pennut eivät olleet saaneet tarpeeksi ihmiskontakteja, vaan olivat olleet ihan keskenään. koirani ei ollut haettaessa yhtään ihmisistä kiinnostunut vaan tutkaili enemminkin kasvattajan kotia...koska niitä oli piditty keskenään jossain huoneessa ja ahtaassa häkissä.
Tosin heti ensimmäisenä iltana koirani uikutti aivan kamalasti perääni ja vaati kokoajan olla sylissä. sen jälkeen se on ollut aina iholla kiinni!
Joskus sitä ehkä kuvittelee tekevänsä asioita koiran parhaaksi mutta jälkikäteen huomaakin että onkin tosiasiassa toiminut ihan väärin.
Muista itse esim ekan koirani joka pelkäsi paukkuja. Minähän annoin sen nuorena teininä tulla syliin ja silittelin sitä vielä niin eiköhän se siitä raukka alkanut pelkäämään vielä enemmän. Nyt jälkikäteen älyän oikein hyvin että mitä minun olisi pitänyt tehdä on ei mitään. Antaa koiran olla ja itse olla rentona niin sekin olisi älynnyt että ei ole mitään hätää.
Eli ensin oikein syvä katse peiliin ja tarkkaan syyniin kaikki omat käyttäytymiset ettei niissä ole syytä koiran käytökseen.
asia..omaa kokemusta on kakkoskoirani kanssa ja samoin tutullani joka on erittäin hyvä kouluttaja..molemmilla sama juttu ei oikein onnistu yksinolo edelleenkään stressaamatta vaikkei ulise eikä riko paikkoja ..
mutta pomppii ikkunaan ees takaisin ..
ulkona ei stressaa jos jää sinne yksin vaan jopa nukkuu..hm..
siis mitä tehdä On älä huomioitte koiraa kun meet ja tuut ja aloita treeni alusta eli pikkuaikoja yksistään ja älä mene jos ulisee äläkä moiti jos on tehnyt pahojaan koska ne on tapahtuneet ennen ja koira ei yhdistä niitä mihinkään...eli näin lyhyesti.
Harmi että nyt tämä aiempi koiruus opettaa uudelle pahat tavat.
Missä päin asut voin katsoa oikean henkilön, tunnen niitä useita erittäin hyviä sellaisia, ja oikeasti apu varmasti löytyy, kun tapaavat sinut ja koirasi :)
asun länsi-helsingissä
myös ongelmakoirakouluttajan luo menoa, sillä aina tuossa haukkumisessa ja tuhoamisessa ja hätien sisään tekemisessä ei ole kyse eroahdistuksesta vaan johtajuusongelmasta.
Kummasta on kyse, on vaikea sanoa, koska en tiedä teidän arkielämästänne mitään ja siitä, onko koiralla muuta ei-toivottua käytöstä.
Kuten tuossa aiemmin joku mainitsikin, niin koiran elämän "hyväksi tekeminen" ihmisen näkökulmasta ei aina olekaan koiran kannalta se paras tapa ja tällöin koira signaalit toisella tavoin luettuaan saattaa alkaa käyttäytyä tavalla, joka ihmisen mielestä on ongelmakäytöstä. En tarkoita, että olet tehnyt väärin, koska en todellakaan tiedä, mutta ongelmakoirakouluttaja osaa katsoa suhteenne tilan ja antaa neuvot, kuinka tilanne ratkaistaan.
Koirien olon tekeminen "mahdollisimman hyväksi" vaikuttaa siltä, että niitä hemmotellaan liikaa. Oikeasti koiralla on hyvä olla, kun sillä on oma paikkansa lauman alimmaisena. Silloin sen ei tarvitse tehdä päätöksiä, joihin se ei kykene. Koira kulkee ovesta viimeisenä, sivulla tai takana lenkeillä, ei loju sohvilla eikä nojatuoleilla, eikä varsinkaan vuoteessa. Jos kaikki on sallittua kotona puuttuu koiralta jännitteitä, kun se yrittää salaa käydä sohvalla tms. Nämä tuovat koiran elämään piristystä ja toisaalta turvallisuutta kun tämä tietää omat rajansa. Se vähentää eroahdistusta, DAP tuoksupallo auttaa myös (googlesta löytyy tietoa). Huoneiston järsiminen ja haukkuminen ei todennäköisesti ole eroahdistuksen oire toisella koirallasi, vaan kertovat aktiivisesta koirasta. Meillä yritetään viikonloppuisinkin noudattaa rytmiä, jossa aamulla ja illalla puuhaillaan ja koira saa lojua päivisin rauhassa. Koirat pitävät totutuista tavoista ja päivisin ei sotketa huushollia isäntäväen ollessa töissä.