Joskus pyörin karmeassa vauvakuumeessa,kuten nyt!! Nuorin lapsemme on kohta 15 ja vanhempi 16. Itse tällä hetkellä 38. Ulkoiset asiat on nyt paremmin kuin silloin parikymppisenä kun sain lapset. Nyt on omakotitalo ja vakituinen työpaikka. Mietin vain olenkohan liian vanha?Toki jotkut on saaneet ensimmäisen lapsen näissä ikävuosissa,mutta silti. Onko jollakin samanlaisia ajatuksia pyöriny päässä.Kertokaa!!
Vanha äiti??
mamma-68
11895
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Et ole vanha äidiksi. Itse sain esikoisen 37-vuotiaana, enkä tuntenut itseäni vanhaksi. Raskausaikana eikä synnytyksessä ollut mitään ongelmia. Hyvin olen jaksanut lasta hoitaa. Toinen lapsi olisi tervetullut. Kuukautisia ei ole tullut-toivottavasti eivät tulekaan. Jännitystä/odotusta vielä tämä viikko.
Minä itse olen vielä nuori parikymppinen, mutta olen sitä mieltä, että äidiksi tulo ei ole iästä vaan ihmisestä kiinni. Et edes ole mielestäni yhtään vanha... Mikä asia sua "pelottaa" tuossa iässäsi ja uudelleen äidiksi tulemisessa? Mahdolliset vaikeudet raskauden aikana, vai iän tuomat riskitekijät sikiölle? Onhan ne todellisia, lääketieteellisesti tutkittuja juttuja, mutta ei mielestäni kannata pelätä tai arkailla liikaa. Sehän on hyvin pieni mahdollisuus, että jokin menisi vikaan. Ystäväni sai esikoisensa 35-vuotiaana ja toisen lapsensa 39-vuotiaana, molemmat raskaudet menivät oikein hienosti ja kaikki on muutenkin upeasti. Ystäväni oikein säteilee äitiyden tuomaa hehkua, joka on nuorentanutkin hänen olemustaan ainakin 10 vuotta!!! Jos tunnet olevasi valmis jälleen tulemaan äidiksi, niin mä ainakin pidän ehdottomasti peukkuja teille!! :)
Jos, sinusta tuntuu, että haluaisit vielä yhden lapsen tähän maailmaan saattaa, niin älä aikaile! :) Et ole ollenkaan liian vanha siihen hommaan. Ystäväni sai vuosi sitten kuopuksensa ja oli silloin 38v. Kyllähän sitä sukulaiset ihmetteli, mutta mitä sitten!
Moi vaan.
Täällä nelosen yrittäjä vm -69
Lapset 19, 17 ja 9.
vähän hirvittää, mutta ei paljon. Mulla hommassa hidasteena PCO.
Ovis vihdoin kuitenkin oli tuossa justiinsa toissapäivänä/eilen ja nyt jännitetään miehen kanssa...
Nauti isoista lapsista ja odottele aikaa isoäitinä. Olen päiväkodissa työssä ja katselen nelikymppisiä pikku lasten vanhempia. Surullista lasten kannalta. Myös itselläni oli vanhat vanhemmat. Silloin, kun vielä olivat. Pienenä häpesin ja nyt alta kolmekymppisenä kaipaan suunnattomasti sekä itseni että tyttäreni puolesta.
Silloin kun sinä ja minä oltiin nuoria, olivat lasten vanhemmatkin nykyisiä keskimäärin nuorempia. Tänä päivänä lähes poikkeuksetta yli kolmekymppisillä on pieniä lapsia eikä siinä ole lasten ikätovereille enää kiusaamisen aihetta.
Toiseksi, miksi nauttia isoista lapsista? Miksei voisi yhtä hyvin nauttia pienistäkin? Jos ei vielä ole hinkua elämään sitä isoäidin elämää niin voi hyvin nauttia vielä omista lapsistaankin piiitkään.
Kolmanneksi, miksi sanoit että on surullista lasten kannalta kun näet päiväkodissa nelikymppisiä vanhempia? Mitä tarkoitit sillä?
Kiitos viesteistä.
Toivottavasti en vielä pitkään aikaan pääse nauttimaan isoäidin roolista,ei se hullumpaa olisi sekään. Onneksi on sukulaislapsia ja kummilapsia joita saa helliä.
Tiedän että kadun tosi vanhana jos en edes anna mahdollisuutta vielä uuden lapsen syntyä,mutta eihän sitä tiedä onnistuuko se enää. Olen kuitenkin käyttänyt hormonikierukkaa kymmenen vuotta,mieheni tupakoi ja työssä hän joutuu hengitellä kaikenlaisia liuotehöyryjä. Itse olen terve,enkä ole koskaan tupakoinut.
Eniten ehkä pelkään ettei lapsi ole terve,mutta varmuudella tiedän että rakastan sairastakin lasta kuten tervettäkin.
Lievä dementia;äiti sanassa on ää-pilkut... :)
On pyörinyt just samoja ajatuksia, että vielä yksi lapsi. Biologinen kello tikittää ja vaikka tietää vauvan hoidon olevan raskastakin niin tuntuu, että lapsi on vaivan arvoinen. Kohta iän vielä karttuessa ei lasta edes saa (biologista) vaikka haluaisi. Nyt olisi korkea aika laittaa alulle. Puolisollakin on ikää vielä paljon enemmän. Ja voihan olla että vaikka nyt yrittäisi niin ei heti tärppää... tai ei tärppää ollenkaan...
Tuntuu, että nyt osaa suhteuttaa asioita järkevämmin. Tietää paremmin mikä on tärkeää. Tärkeää on lapsi ja oma lepääminen ja jaksaminen. Ei se siivous tai muut kotityöt. Tuntuu ettei nyt tarvitse samalla tavalla stressata lapsen kasvuun liittyvistä asioista, kun on jo kokemusta.
Otan lapsiasian ja vauvakuumeeni mieheni kanssa puheeksi viikonloppuna. Jos mies ei vastustele niin ei ensi vuonna tähän aikaan ehkä nyytti tuhisee sylissä...
Täällä samaa hyvää vuosikertaa ja nyt vasta kunnolla tuntee olevansa valmis siihen perheenlisäykseen ja on havahduttu jotta pitäis varmaan aloitella pikkuhiljaa jos niitä tenavia ylipäätään meinaa, eli ensimmäisen yrittelyt vasta meneillään. Viime vuoden saldona oli vain kaksi ensimmäisellä kolmanneksella kesken mennyttä harjoituskappaletta mikä kyllä rassaa henkisesti ja pistää miettimään että olis ehkä kannattanut tämä touhu aloittaa jo kymmenen vuotta sitten, mutta jospa tuo vielä jossain vaiheessa onnistuisi. Ei ne vuodet ratkaise vaan oma henkinen tila ja terveys.
siis sain vauvan 38-vuotiaana. Jaksoin jopa paremmin kuin nuorempana vauva-ajan. Ei tämän ikäinen ole vielä liian vanha. Molemmat mummoni aikoinaan saivat lapsen yli nelikymppisinä vielä, se oli ennen ehkäisypillereiden aikaa. Oikean ikäinen on jos tulee vielä raskaaksi jollain keinolla, näin se vain on. Sitten ihmettelen tuota tarhatätiä joka säälii yli nelikymppisten lapsia!!! Ehkä oma menneisyys nousee siinä päällimmäiseksi. Ahtaasti ajatteleva ihminen.