20-luvun Berliini

Christopher Isherwood: Sally Bowles (elokuva Cabaret perustuu tähän kirjaan)
Renata Besana: Kasarmimme eessä

auttaisiko nämä?

Alfred Döblin: Berlin Alexanderplatz. (1929)

Elämää Berliinin työläiskortteleissa. Klassikko.

tulee heti mieleen, ja kaks niistä on jo ehdotettu, mutta laitan vielä

Döblin: Berlin Alexanderplatz.
Tästähän tehtiin tv-sarjakin mikä näytettiin Suomen telkussa muutamia vuosia sitten, tais olla 1980-luvun puolivälissä.

Isherwood: Jäähyväiset Berliinille.
Kirjan suomenkielinen nimi Cabaret (kirjasta tehdyn elokuvan mukaisesti) ja alaotsikkona on Jäähyväiset Berliinille.
Englanninkielinen alkuteos Goodbye to Berlin.

Fallada: Mikä nyt eteen, Pinneberg?
Kirja on Falladan tunnetuin, mutta itse oon eniten hänen kirjoista tykänny romaanista Joka kerran keksitään.
Kirjoitin tällä palstalla 22.6.06 näistä kirjoista:

FALLADA HANS: Mikä nyt eteen, Pinneberg? Wsoy 1933. 375 sivua.
Hans Falladan kuuluisin teos. Ankea mutta inhimillinen kuvaus saksalaisesta kurjuudesta, yhteiskunnallisesta kasvualustasta joka toimi maaperänä kansallissosialismin suosiolle. Asiat kuvataan pienen ihmisen ja hänen arkisen kamppailunsa tasolta. Hollywoodin rakkauselokuvien arvostetuimpiin ohjaajiin kuuluva Frank Borzage (1894-1962) ohjasi kirjasta samannimisen elokuvan vuonna 1934. Se oli ensimmäinen Borzagen saksalaisesta trilogiasta, jonka seuraava elokuva oli Eric Maria Remarquen romaaniin perustuva Kolme toverusta, 1938, ja kolmantena The Mortal Storm, Näin se alkoi, 1940, kannanotto natsismia vastaan aikana jona USA ei vielä ollut selkeästi ilmaissut virallista kantaansa.
FALLADA HANS: JOKA KERRAN KEKSITÄÄN. Wsoy 1934. 537 sivua.
Kirpeän realistinen kuvaus saksalaisesta 30-luvun vankilaelämästä ja rikollisen toivottomasta taistelusta päästä takaisin yhteiskuntakelpoisuuteen: Willi Kufalt tekee kaikkensa saadakseen työtä ja kodin, mutta merkityn miehen leima pitää hänet normaalin sosiaalisen elämän ulkopuolella, pakottaen taas rikoksiin.
Dramaattisia vaiheita kokenut Fallada eli ajoittain lääkehuuruista ja muutenkin itsetuhoista elämää ja joutui tutustumaan saksalaisiin mielisairaaloihin ja vankilaelämään sisältä käsin.

Luetelluista kirjoista Berlin Alexanderplatz kait on ainoa mikä voidaan mainita Berliinin kuvauksena.

Sitten myös, kopioin omista myyntitiedostoista:
ISHERWOOD CHRISTOPHER: Praterin orvokki.
Love 1983. 124. N. K3. Alkuteos Prater Violet ilmestyi 1946, kirjailijan uudistamana 1973. Vaikka teos muodollisesti on omaelämäkerrallinen ja perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin, varsinainen päähenkilö ei kuitenkaan ole Isherwood vaan elokuvaohjaaja Friedrich Bergmann, itävaltalainen maanpakolainen, jonka kautta Christopher Isherwood lähestyy erään aikakauden keskieurooppalaisia kasvoja, poliittista sekasortoa, ihmisen idealismia ja pettymystä. Takakannesta: "...Bergmann tekee viihde-elokuvaa tuskainen näky silmiensä edessä: Tonavan sininen vesi on värjäytymässä verestä punaiseksi... Praterin orvokki on parhaita elokuvan tekemisestä koskaan kirjoitettuja teoksia. Se on herkkä, suurella tunteella koettu teos, joka intiimeistä lähtökohdistaan kasvaa yleispäteväksi kuvaukseksi taiteilijan mahdollisuudesta osallistua aikakautensa taisteluun. Jäähyväiset Berliinille (Cabaret) -teoksen ohella 1904 syntyneen Isherwoodin tuotannon hienoimpia helmiä."

En kyllä tiedä minkä verran tuossa kirjassa on maailmansotien välistä Berliiniä...
Tässä vielä muutama poiminta listoiltani:

FAVIEL FRANCES: TANSSIVA KARHU. Tarina sodanjälkeisestä Berliinistä. Otava 1955. 263. S. K3, Eln. Ihmisten elämästä vallatussa Berliinissä, nälästä ja puutteesta, ideologisista ristiriidoista ja hämmennyksestä. Syksystä 1946 syksyyn 1953. Päähenkilöidensä kautta Frances Faviel kuvaa erilaisten ihmisten tapaa käsitellä sodan tapahtumia ja heidän yrityksiään vähin erin astua uuteen, joka on vasta muotoutumassa vanhan rauniolle.

LEINONEN ARTTURI: PÄIN NOUSEVAN SUOMEN RANTAA. Wsoy 1963. 5p. 365. S. K3, erittäin siisti. Ensimmäisen maailmansodan vaiheilta. Leinonen kuvaa jääkäriliikettä asiantuntevasti, pääosin tavallisten rivimiesten kokemusten kautta. Kotisuomen tapahtumista kuvaus siirtyy Saksaan kun suomalainen jääkäripataljoona taistelee Saksassa ”yhteistä vihollista” vastaan.

WUORIMAA AARNE: LÄHETTILÄÄNÄ HITLERIN SAKSASSA. Otava 1967. 208. S. K2, kannet nuhruiset, sisältö täysin siisti. Wuorimaa toimi Suomen virallisena edustajana Saksassa 1933 – 40. Tutustuen Saksan poliittiseen johtoon ja sen pyrkimyksiin Wuorimaa seurasi kansallissosialismin kehitystä natsivallan koko nousukauden. Wuorimaa kuvaa kirjassaan erityisesti Saksan ja Suomen suhteita ja niiden kehittymistä tuona aikana. Lisäksi hän esittää huomioita kansallissosialistisista juhlista ja seremonioista, diktaattorin rakentamisvillityksestä ym. Mikäli Hitlerin ja arkkitehti Speerin suuruudenhullut suunnitelmat olisivat toteutuneet alkuperäisessä laajuudessaan, kaikki Saksan suurimmat kaupungit olisivat kokeneet täydellisen muodonmuutoksen. Useat vanhat korttelit taloineen olisi revitty uusien tieratkaisuiden, stadioneiden ja rakennusten tieltä. Lopulta sota kuitenkin tuhosi nuo kaupungit lähes yhtä perusteellisesti, paikoitellen jopa perusteellisemmin kuin Hitlerin rakennushankkeet olisivat sen tehneet. Toukokuussa 1940 Aarne Wuorimaa siirtyi Unkariin, kirjan viimeinen luku esittää lyhyitä huomioita Unkarin hallituksen suhtautumisesta Suomen talvisotaan.

Favielin kirja ei oo kovin erikoinen ja Leinosen kirja taas ei sisällä Berliinin kuvausta muistaakseni ollenkaan, mutta tuo Favielin kirja kannattais ehkä kuitenkin lukea ja Wuorimaan kirja on mielestäni erittäinkin mielenkiintoinen.

Toisen maailmansodan sotahistoriaa käsittelevä kohtalaisen uusi kirja (ilmestyi 2000-luvun alussa) on Beevorin kirjoittama BERLIINI 1945 mutta käsittelee toista maailmansotaa ja sen vaiheita, luulen että ensimmäisen ja toisen maailmansodan väliseen aikaan siinä on lähinnä vaan viittauksia enkä tiedä kuinka paljon kirjassa on varsinaisesti Berliinin kuvausta... Berliinin pommitukset ja sellaiset varmasti on kuvattu...

Tällaiset kirjat näin äkkiseltään tulee mieleen.

Mutta! Tietysti
suosittelen luettavaksi Thoenen kuusiosaista EUROOPPA-kronikkaa.
Lukijaa kuljetetaan halki Euroopan, antaa hyvän kuvan vaiheista vähän ennen toista maailmansotaa ja toisen maailmansodan tapahtumat. Liikutaan paljon myös Berliinissä. Sarjan kustantanut kristillinen kustantaja ja kirjan aatemaailma on kristillisesti värittynyttä mutta asioiden taustoihin on paneuduttu huolella ja tyyli ei ole missään kohden saarnaavaa. Hyvää ja koskettavaa kerrontaa missä ihmisten arki ja olot tulee lähelle. Vaikka kyseisen sarjan romaanit on juoneltaan ja suurimmalta osaltaan myös päähenkilöiltään fiktioita tapahtumat sinänsä on pääosin faktaa, ajankuvaus on huolellista ja monin paikoin kirjassa esiintyy myös historiallisia henkilöitä, valtioiden päämiehiä ja aikakauden poliittisia vaikuttajia kuuluu kirjan henkilögalleriaan.

Nämä auttavat kovasti eteenpäin. Kiitoksia kaikille.