Rasmuksella oli suolitukos. Todettiin röntgenissä.Rasmus oli saanut rauhoittavan piikin röntgenin takia. Tästä ei herännyt. Ei ollut tulehdusta verikokeen mukaan. Ei myös näkynyt mitään vierasesinettä röntgenissä, virtsanäyte normaali.
Nyt on tyhjä surullinen mieli. Miksi miksi...
Nyt on tyhjä surullinen mieli. Miksi miksi...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Otan sydämestäni osaa.Näin vaan käy joskus, vaikka se niin epäoikeudenmukaista onkin.
Minkä rotuinen koira Rasmus oli? Itse olen tullut siihen tulokseen, että vaikka toinen koira ei koskaan korvaa pois mennyttä, niin parasta on mahdollisimman pian suunnitella uuden koiran ottamista. Jaksamisia teille kaikille.
Otan osaa.Minunkin oma hauva lähti eilen enkelin matkassa ja tiedän todella tarkkaan miltä sinusta tuntuu, voimia.
Kyynelet vuotaen poskille luin viestejänne. Nytkin. Rasmus oli labradoodle - labradorin ja villakoiran risteys. Ajattelin että tällainen koira eläisi ainakin 12 vuotta. Toisin kuitenkin kävi. Tiedän että uusi koira tai sen suunnittelu auttaa, mutta tuntuu nyt että täytyy antaa aikaa surulle.
Antoiko eläinlääkäri liian vahvan annoksen rauhoittavaa - vähempikin olisi ehkä riittänyt? Lääke oli vain röntgenkuvan ottamista varta. Vaikka turha jossitella - Rasmus ei takaisin tule. Tällaista nyt kuitenkin mietin...
Jaksamista kaikille koiransa menettäneille.
Tiedän yhden toisen koiran jolle kävi aivan samalla tavalla. Annettiin rauhoittava nukutus ja ei sitten enään herännytkään.Tämä koira oli nuori.Eläinlääkäreillä osalla ainenkin on vähän hakusessa se ammatti.Meidän koiralle määrättiin sydänyskää nelinkertainen annos lääkettä pitkän aikaa.Toinen eläinlääkäri oli ihan kauhuissaan kuullessaan asiasta.Kaikki nämä ovat yhteydessä koiran painon kanssa ja se olisi lääkäreidenkin tiedettävä kun laskevat annoksiaan.Tarkkaa puuhaa..
ikäinen rasmus sitten oli?
ja eikai mahdollisesta sitten ollut sydämessä vikaa,kun kävi noin =/?
osanottoni suureen suruun :( tiedän tunteen.
Rasmus-poika oli kovin energinen eikä tiettävästi ollut mitään sydänvikaa. Vaan mistä sitä koskaan tietää. Itse pähkäilin että lähes viikon syömättömyys heikensi yleiskuntoa. Rasmus oli lääkärissä melko pirteän oloinen. (muita koiria ja mielenkiintoisia hajuja ja mieluinen automatka). Pari päivää oli kuitenkin ollut niin heikkona ette auttamatta päässyt pystyyn. Epäilen että eläinlääkäri ei oikein huomioinut yleiskuntoa. Oli sanonut miehelleni että olisi voinut toimia toisikin. Röntgen oli periaatteessa melko turha kun tuhti annos suolihuuhtelua olisi voinut tepsiä. Tässä suren keskellä yötä enkä saa unta. Viime yönä Rasmus nukkuin sänkyni alla kuten niin monena muunakin yönä. Väkisin nousee mieleen kaikenlaisia Rasmukseen liittyviä muistoja. Tuossa yksi kuva jonka löysin Rasmuksesta http://picasaweb.google.fi/Rasmusmemorium
Ja on käsittämätöntä, että vein aika epätoivoisena aamulla Rasmuksen lääkäriin ja siellä heräsi toivo että kqikki selviää ja sitten röntgenin rauhoituspiikki lopetti kaiken.
lääkäriä koska todellisuudessa jos koiralla oli suolitukos yli viikon olet itse vastuussa koiran valitettavasta menehtymisestä.
Otan osaa suruusi mutta teet väärin jos käännät syyn pois itsestäsi.
Kerroit itse koirasi olevan niin sairas etteivät sillä jalat kantaneet ja kuitenkin odotit viikon lääkäriin vientiä ja kyselit vain netistä neuvoja.
Todennäköisesti koirallasi oli jo kuoliossa suoli.
Mikäli olisit antanut ensimmäisenä päivänä heti parafiiniöljyä olisi koira saattanut selvitä, mutta vain saattanut koska ei voida tietää mikä tukoksen oli tehnyt.
Kirjoitit että suolihuuhtelu olisi riittänyt eikä röntgeniä olisi tarvittu mutta mitä jos koiralla olisi kuvissa näkynyt joku terävä vierasesine mikä olisi vaatinut leikkausta.
Tämä surullinen tapaus toivottavasti opettaa ihmisille että ajoissa lääkäriin.
Rasmus oli söpöläinen. On toki mahdollista, että sillä on ollut synnynnäistä sydänvikaa. Näitä valitettavasti aina joskus tapahtuu, näitä rauhoitukseen tai nukutukseen menehtymisiä.
Ne tulevat yleensä yllätyksenä. Lääkäri on varmastikin toiminut parhaan tietonsa mukaan.Jaksamista.
Röntgenkuvan otto oli varmasti paikallaan ottaen oireet huomioon, veikkaan että lähes kaikki eläinlääkärit olisivat päätyneet samaan. Ja rahouttavan annoksen määrä tuskin syynä kuolemaan, yleistila ollut jo sen verran huono että koira olisi saattanut menehtyä ihan ilman rauhoitusta, todennäköisesti päällä ollut jo niin paha tulehdus.
Noh, jossittelua aina vain. Mitä tästä opimme: Jos eläin tärkeä ja huomaat oireista ettei se ole normaali, viekää eläinlääkäriin jo epäilystä, älkää pitkittäkö! Jälkeenpäin sitten saa itekä :(
tiedän tarkalleen tunteesi,itse sain kokea vähän vastaavanlaisen jutun 2.v(huhtikuussa-05)sitten.
vein silloisen koirani leikkaukseen,ja muutaman tunnin päästä sain eläinlääkäriltä puhelun,kertoi että koirallani oli sydän pysähtynyt,oli enää muutama tikki ompelematta.
silloin tuntui että maailma musteni silmissäni en voinut uskoa että minun koiralleni kävisi näi!!
pelkäsin jo etu käteen ennen leikkausta että jotain ikävääkin voi tapahtua.Näin jopa unen edellisenä yönä että koirani kuoli.Eläinlääkäri joka leikkauksen teki on kyllä pätevä ja hyvä luotettava ihminen ja käyn edelleen samalla eläinlääkärillä nykyisen koirani kanssa.
Se päivä oli elämäni raskain päivä.
itkin ja surin,tuntui että elämä loppuu,menin jopa niin huonoon kuntoon että kaikki mitä söin tuli samantien ylös.
mieheni tuli töistä sinä päivänä,näki minut ja oli sitä mieltä että otetaan uusi koira minulle, vastustin ajatusta uudesta koirasta,koska ajattelin että menetin juuri minulle niin rakkaan koiran!!!
Muutama päivä meni niin ajatus uudesta koirasta alkoi tulla mieleen,ja kun olen aina elänyt koiran kanssa,niin mikä estää ottamasta uutta koiraa..
Nyt jaloissani pyörii saman rotuinen koira kun edesmennyt koirani oli,mutta sukupuoli vaan vaihtui.Ja kyllähän tästäkin on tullut sellanen mamman poika.
Eihän se kaikkea surua pois vie,eikä pidä viedäkään,mutta kyllähän se päiviä piristi,kun oli joku vastassa iloisesti!!!
Itkin ja surin silloin kun siltä tuntui ja vieläkin tulee joskus niin ikävä että kyyneleet tulevat!!
Tätäkin kirjoittaessa tuli taas kaikki muistot mieleen ja kyyneleet virtaa poskilla!!
Mutta kauniit muistot säilyy aina ja ikuisesti!!!!
VIELÄ KERRAN OSANOTTONI
VOIMIA JA JAKSAMISTA SINULLE
kiitän teitä jotka olette antaneet tukea täällä. Tyhjyys ja epätoivo ovat koko ajan läsnä. Kaikki täällä kotona muistuttaa vielä Rasmuksesta. Tassunjäljet lumessa. Aika tietysti helpottaa. Uusi koira vie tietysti ajatukset pois menetysestä, mutta kaipaus jää. Entinen koira kuoli sänkyyni (lempipaikka) (Tanskan dogi) vanhuuteen. Tämän kanssa olin (naivia) ajatellut porskutella eteen päin 15 vuotta! Suren syvästi myös koiransa menettäneiden puolesta. Tässä tilassa kun olen itken jokaista kirjoitusta. Mutta tiedän että valoa on tunnelin päässä surun jälkeen. Voimia kaikille kohtalotovereille.
Tuttavamme koira (venäjänvinttikoira) oli menossa lopetuspiikille tänä viikonloppuna. Koira on nuori 3½-vuotias tytteli. Tätä koiraa tarjottiin meille jo pari päivää Rasmuksen kuoleman jälkeen. Tuntuu vaan että olisin tarvinnut pitemmän suruajan mutta lupasin ottaa viikon koeajalle. Syyt koiran lopettamiseen on ajanpuute. Koira joutui olemaan 12 tuntiakin yksin ja ulkoiluttaminen minimissään.
Ainoa on että jos neiti ei pidäkään perheestämme.
Iltapäivällä tulee. Soimme myös että jos koira jää meille niin voi joskus olla entisessä perheessä hoidossa.
Teet varmasti suuren palveluksen sekä itsellesi, että tuolle koiralle. Älä vertaa uutta koiraa rakkaaseen Rasmukseen, vaan nauti siitä sellaisena kuin se on. Se auttaa sinua toipumaan Rasmuksen kuolemasta ja sinä olet puolestasi pelastanut sen elämälle.
Ei teillä taida lapsia olla?? En voi käsittää tätä eläinrakkauden määrää, in memorium ja osanotot suruun ym. ym. Toivottavasti sitä rakkautta riittää myös lähimmäis- ihmiselle.
että rakkautta riittää jaettavaksi niin ihmisille kuin eläimille? Se että huolehtii lemmikistään ei tarkoita että huolenpito olisi joltain muulta (läheiseltä) pois.
Olen huomannut,että sydämeltään eläinten omistajat ovat paljon avarakatseisempia ja auttavaisia lähimmäisiään kohtaan kuin ihmiset joilla ei ole lemmikkejä.
On myös jokaisen oma asia,jos laittaa lemmikkinsä kuolinilmoituksen lehteen.Sekään ei ole sinulta eikä keneltäkään muulta pois.Sinun eikä kenenkään muunkaan olo ei siitä pahene tai parane.
Tiesitkö,että ahdasmielinen elämänkatsomus estää näkemästä elämää laajemmalti?
isellänikin oli koira joka sairastui isänsä veren perintöön.ihotautiin.hän eli 8 vuotta ja sitten jouduttiin lopettamaan kun ei ollut lääkettä asiaan.kuulin lopettamisesta vasta pari päivää myöhemmin-ja silloin tipuin itsekkin-depressioon.
tiedän tuskaisen tunteesi ja kivun sisällä.koirani kuolemasta on 7 vuotta ja tilalla on uusi koira mutta...
koirani on ihana ja rakastan sitä mutta entisen koiran muisto on vierelläni-aina.
toivon sinulle todella paljon voimia ja jaksamista.tiedän mitä käyt läpi ja kipu helpottaa vähän ajan mittaan