Hei.:)
Elikkä tilanne on se, että olen avopuolisoni kanssa seurustellut jo vuosia, suhteemme aikana miehelläni on ajoittain ollut sellainen tunne etten huomioi/rakasta häntä yhtä paljon kuin hän minua. Nyt kun olemme valmiit häiden suunnitteluun, hän haluaisi että minun tulee kosia häntä, osoituksena siitä että olen valmis näkemään hänen puolestaan vaivaa. Mutta miten miestä voi kosia? Polvistunko? Kosinko silloin kun olemme kahdestaan vai jossain missä on paljon ihmisiä? Onko kenelläkään hyviä ideoita tai kokemuksia? Itse kun olen huono näiden asioiden suunnittelussa.. Kuitenkin haluaisin että kokemus olisi meille molemmille mukava ja että hän tuntisi itsensä rakastetuksi.. kiitos jo etukäteen vastauksista::)
Elikkä tilanne on se, että olen avopuolisoni kanssa seurustellut jo vuosia, suhteemme aikana miehelläni on ajoittain ollut sellainen tunne etten huomioi/rakasta häntä yhtä paljon kuin hän minua. Nyt kun olemme valmiit häiden suunnitteluun, hän haluaisi että minun tulee kosia häntä, osoituksena siitä että olen valmis näkemään hänen puolestaan vaivaa. Mutta miten miestä voi kosia? Polvistunko? Kosinko silloin kun olemme kahdestaan vai jossain missä on paljon ihmisiä? Onko kenelläkään hyviä ideoita tai kokemuksia? Itse kun olen huono näiden asioiden suunnittelussa.. Kuitenkin haluaisin että kokemus olisi meille molemmille mukava ja että hän tuntisi itsensä rakastetuksi.. kiitos jo etukäteen vastauksista::)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Moiks.
Minua ei ole vielä kosittu, mutta ideoita voin kehitellä... ;)
Mikähän miehen mielestä olisi se oikea tapa... Jos mies haluaa näkyvyyttä, pamauta polvillesi vaikkapa keskellä ostoskeskuksen ruuhkaa! ;)
Minusta kuitenkin huomion ja rakastamisen hyvä osoitus olisi kahdenkeskinen tilanne, jonka eteen olet nähnyt vaivaa. Voisit vaikkapa yllättää miehen illallisella kotona, tilaa tai tee itse. Järjestä tunnelmallinen, rauhallinen hetki hänen kanssaan, ja polvistu toki hänen eteensä! Sormukset voitte käydä yhdessä myöhemmin valitsemassa, mutta voithan ottaa tilanteeseen jonkin sormusta merkkaavan, esim. metallirinkulan. Tai tee vaikka jostain paperinarusta lenksu... :)
Totaalisen yllärin varmasti järjestäisit, jos viettäisitte mukavaa iltaa kavereiden kesken luonanne ja polvistuisit kaikkien nähden hänen eteensä. Siitä riittäisikin keskusteltavaa... :)
Ennen kaikkea, polvistu! Se on kaunis ele, ja merkitsee hänelle varmasti paljon. Lausu myös kauniit ja maagiset (hieman ehkä kornit?) sanat: *nimi*, tuletko aviomiehekseni (tmv.).
Hih, ihanaa! ;)
Hei!
avopuolisoni on kosinut minua kaksi kertaa, molemmilla kerroilla olimme molemmat päissämme.... joten niitä ei ikäänkuin laskettu. Hän on myös pyytänyt isältäni kättäni viime kesänä... minä sanoin että et saa kosia nyt kännissä. :)
Nyt ole ajatellut, että ilmeisesti hän ei uskalla tehdä sitä selvinpäin, niin kai se minun on tehtävä!
nyt käymme kuitenkin läpi kaikenlaisia rahaan ja muuhun liittyviä ongelmia, joten ehkä nyt ei ole paras aika? Toisaalta se voisi auttaakin suhdettamme: hän tietää ettei raha-asiat tai muut "maaliiset" ongelmat erota meitä.
Mitä mieltä olette? pitäisikö odottaa että ongelmat laantuvat, vai pamauttaa keskellä kaaosta kysymys?
Katan kahvipöydän tavallista kauniimmaksi. Laitan liinan, ostan kukkia, katan kauneimmat kahvikupit, laitan servetit. Verhot kiinni ja kynttilöitä pöydälle. Tilaan voileipäkakun ja täytekakun, herkulliset, isot. Täytekakun päällä lukee: Rakas x, tulisitko aviomiehekseni. Kahta sorttia pikkuleipiä. Jääkaappiin olen laittanut shampanjapullon.
En vielä tiedä lausunko kosintasanat vai annanko lukea kakun päältä? Luultavasti annan ensin huomata sanat kakun päältä ja kun ilme paljastaa hänen tärkeät sanat lukeneen, polvistun ja vielä suullisesti kosin.
Kakkua on sen verran paljon, että sitten viikonloppuna kutsun lähipiirin kihlajaiskahville.
Mitäs sitten, jos mies kaiken tämän vaivan jälkeen sanookin, ettei ottia tuota tiedä onko sittenkään valmis sitoutumaan..? Haluavatko miehet todella, että on hirveästi ulkoista härvellystä? Mitä jos mies vastaakin kieltävästi (on muuttanut mielensä, haluaa itse kosia tms.), silloin ulkoinen laittaminen vain pahentaa negatiivisia tunteita.
Mitä jos vain jonain hyvänä kahdenkeskisenä hetkenä kysyisi, rakastaako toinen niin paljon, että olisi valmis jne... Kaiken kaikkiaan ennen kuin alkaa kosimaan, olisi hyvä tietää mitä toinen noin yleisesti ajattelee avioliitosta. Itse asiassa kummankin näkemykset sitoutumisesta olisi hyvä selvittää aika aikaisessa vaiheessa (esim. ennen yhteenmuuttoa), ettei toiselle tule suru puseroon, kun toinen ei aiokaan ikinä avioitua.
oot oikeassa siinä, et pitää selvittää aina seurustelun alussa, haluaako toinen mennä ikinä naimisiin vai ei. Vaikka se tuntuukin niin oudolta puhua silloin näinkin vakavista asioista. Itse sain kuulla vasta 2v.seurustelun jälkeen, ettei mies aiokaan koskaan mennä naimisiin. Ollaan nyt seurusteltu 4 v. eikä tilanne oo muuttunut. Olen kyllä ollut aika masentunut ton tilanteen takia, koska rakastan miestäni, mutta naimisiinkin haluaisin mennä. Oon miettinyt eroa jo vuoden verran, ei vaan riittänyt vielä rohkeutta. Kädenvääntöä on käyty jonkun aikaa, mutta ei se jankuttaminen enää auta, kun molempien mielipiteet on tehty jo tarpeeks selviksi. eikä kumpikaan anna periksi.
tein itse niin, että värkkäsin omakätöisesti sormukset molemmille.
Kutsuin ukkoni kahvilaan jossa aikoinaan tavattiin ekaa kertaa.
Niitä näitä juteltiin ja annoin paketin jossa sormukset olivat.
Annoin luvan avata ja ihmetellä.
Sitten kysyin tee-kupposeni takaa tahtooko hän mennä kanssani naimisiin joskus tulevaisuudessa.
Tahtoihan tuo :]
Ensi viikolla ostamaan "oikeita" sormuksia.
Jipii :)
Meillä kävi niin, että alettiin vain keskustella asiasta kerrankin kunnolla. Itse otin ensin asian puheeksi, joten olenko minä siis kosinut. Mies tosin oli se, joka sanoi sanat ensimmäisenä "mentäiskö kihloihin?".
Selvisi siis, että molemmat oli tahollaan asiaa jo paljon miettinyt. Saatiin vain viimein asia kunnolla esille ja niinhän siinä kävi, että sormukset lähdettiin ostamaan heti viikonlopun jälkeen. Ei siis ollut mitään polvistumista tms. ja paikka oli baari, mutta todella romanttista oli tämäkin (kynttilä ja hiljainen nurkka, ei siis mikään "remubaari"). Vuoroon itkin ja välillä hihitin ja tärisin samoin kuin kihlattuni. Tuo yö jäi varmasti mieleen molemmille. :)
Onnea!!!! =)