Oli perjantai aamu, kolea ja kylmä. Istuin boxerit jalassa ja kattelin katolla ku aurinko nousi. En saanu enää unta. Katolle oli kiva nousta aamutuimaan. Mun ikkunasta oli helppo kiivetä. Kaikki oli hiljasta. Aattelin mennä laittaa aamuapalaa, kunnes puhelin soi. Säikähin ja aattelin että äiti herää kohta, jos en oo nopee. Sujahdin ikkuansta lämpimään ja avasin luurin. "hei Alek, meillä on tänään se vitun esitelmä nuorten kulttuurista ja tajusin ettei meillä oo matskua!", Gigsi kilju. "Ota rauhallisesti, esitelmä on ollu jo valmis kolme päivää sitten", sanoin. "Ok, mä heräsin siis turhaan, nähdään koulus," Gigsi sano. Omituinen tyyppi, tosin parempaa kaveria ei voi ollakkaan. Katoin peiliin. Synkeen näkönen kundi, joka sixpack näkyi juuri ja juuri katteli peilistä silmänaluset mustina. Hiukset oli taas takussa ja iho kalpee ku lumi. Pitäs kai tehä jotain.
"Erinomaista AleKsanteri ja Eero, saatte molemmat 9 ½ hienosta esitelmästä", opettaja Sarvanto kertoi. Istuin hieman tyytyväisenä pulpetille ja kattelin ku Miina kirjotti hikisesti viimeisiä juttujaan esitelmään. Kello soi, lähdin kävelee. Kävin siivomassa koiranpaskoja puistosta ja käyttämässä Pirren koiran ulkona. Menin nettikahvilaan loppuillaksi.
Mesessä oli taas vähän väkeä, niin kuin aika perjantaisin. Kaija oli ainut.
"Sulla ei vissiin ole parempaa tekemistä tänä iltana?" Kirjotin Kaijalle mesessä.
Se vastas sekunnissa: "On".
Olin hetken hiljaa. Kaija oli niin arvaamaton. En ole koskaan pitäny siitä, pieni lehmä joka osasi valehdella aina oikealla hetkellä. Teemu oli rakastunu siihen, mutta Mikon takia Teemu ei ei enää jaksanu yrittääkkään. Mike ja Kaija riiteli joka ikinen päivä vaikka niiden suhde oli päättyny jo 4 kk sitten. Mä en tajuu edes mitä pojat näkee Kaijassa. Tiukan perseen lisäksi jakorasian?
Kirjauduin pois mesestä sanomatta "moikka" kenellekkään. Se oli mun tapasta, ei ikinä hyvästejä. Kävelin sateessa pois nettikahvilasta. Kukapa sieltä vastan tulikaan kuin itse kuningas, Sampsa. "Jätkä vissiin vähän eilen oli juovuksissa?" herjasin sille. "Ehkäpä yks pullo liikaa, melkein paskoin housuun enne ku pääsin kotiin", se vastas. "Mut hei, Jaana oottaa, eli oon menossa hakemaan pesää, moro", se vastas ja lähti ripeästi hiiteen. Kävelin kotiin, kerrankin ajoissa ennen ruokaa. En halua pahottaa äidin mieltä joten käyn kiltisti syömässä ja sitten lähden.
"Aleksanteri, voisitko tuoda maidon?" Äiti pyyti. "Aleksanteri, tuotko mun stringit kylppäristä"? Siiri vittuili. "Siiri Amanda Mäkinen, tuollainen puhe veljeäsi kohtaan on loukkaava", äiti huuti. "Äiti hei, luuletsä että pikku-Alek välittää siitä?" Siiri räkätti. "Olisit kunnolla niinkuin veljesi", äiti sanoi. "Alek, olisitko kiltti harjaisitko hiuksesi ja pesisitkö kasvosi enne ruokailuja?" äiti valitti. "Äiti tajuutsä että mulla kestää kajaalin kanssa liian kauan", valitin. "Et käyttäisi meikkiä, olisit niinkuin muut pojat", äiti sanoi. "Pikku-Alek on punkkari", Siiri herjasi. "Nyt senkin lunttu pidä ärsyttävä turpasi kiinni", huusin. "NYT LAPSET ULOS KEITTIÖSTÄ"
Näin kun äiti alkoi itkeä ja lähdin ulos. "Missä vitussa on tupakit", naapurin vanha äijä kirkui humalassa kadun toisella puolella. "Kuule saatanan juntti siellä, veitkö sä mun tupakat?" "Kuule jos et ois noin humalassa ni huomaisit että vaimosi heitti ne roskiin kaksi päivää ennen kuin kuoli auotn alle jota sinä ajoit", huusin takaisin. "En tajua miks poliisit on päästäny sut pois", valitin lisää. "Kuule nyt senkin saatananpalvoja, minulle ei puhuta noin", se vanha äijä huusi ja kupsahti ruusupensaaseen.
Miina tuli vastaan. "Hei kaunis poika", se sano. "Mitä tupsukka?" sanoin takasi. "Lähdetäänkö keskustaan, ois Moon-light-bileet Aukiolla yhdeltätoista" Miina sano. "Tottakai mä tupsukan mukaan lähden", sanoin ja lähdimme kävelemään.
"Hei kuule, se mitä tapahtu sillo syksyllä, ni oon miettiny sitä, ku eihän se sun vika ollu, yritit vaan suojella", Miina sano nyt ankeena. "Mä en antais kenenkään satuttaa sua, älä ajattele sitä enää menneet on menneitä", kerroin ja hymyilin."Okei, mut oot edelleen bissen velkaa", Miina sanoi taas iloisesti. Puristin sen persettä ja juostiin rantaan. "Lopeta aih..hahh", Miina kirku ja nauro samaan aikaan. Aurinko laski ja mä katselin Miinaa. Se oli niin kaunis. Melkein kiihotuin hänet nähdessään. Miina ei tosin ollu kuullemma kiinostunu pojista ku ystävä-mielessä, mutta tällä kertaa aioin kääntää tytön pään.
"Hei mitäs boxeri-miina ja stringi-alek?" Tepa tuli vastaan. "Joo mä olen aina ollut kovin miehekäs", Miina nauro. "Mut hei tolta yheltä tyypiltä saa maria ja tuo yks on jakorasia, menkää kimppakivaa Kaijan kanssa", Tepa nauro humalassa. "Oikeesti ei porukka voi olla humalassa tähän aikaan, mitä vittua täällä tapahtuu?" Kysymys oli selvästi tyhmä koska paikalla oli selvä kaaos. Teinitytöt strippasivat parikymppisten jätkien eessä ja koko Aukio oli pelkkä seksiluola. "Mä niiku luulin että nää bileet ois niiku vähän tasokkaammat", Miina sano vakavana. "Mitä odotit siltä rikkaalta äpärältä, sehän nää bileet järjesti", sanoin Miinalle. "Oikeesti onks Kasper järjestäny nää, isänsä rahoilal tieteki", Miina nauro. "Lähetään vekee, mennään vaikka pitsalle", ehdotin Miinalle. "Sopii, täällä haisee", Miina sano.
Naurettiin koko matka ja mä yritin kyllä pysyä pokkana mutta Miinan "Pissis-huumori" oli joskus ärsyttävän naurettavaa.
Muutaman pullon jälkeen meno oli jo huimaa. "Hei Aleks musta tuntuu että toi katulamppu kävelee meitä päi, ai se onki Kaija, kylämme jakorasia", Miina räkätti. "Miina rauhotu", sanoin vakavasti. "Hei Alek mistä puristaa, seisooko sulla jo ton Kaijan takia, mitä jos mä vähän vilkasen", Miina oli tällä kertaa todella pahasti humalassa ja mun päässä Kaija todellakin näytti katulampulta. Miina yritti väkisin avata mun housuja. "Okei nyt lähdetään, musta täällä on jo liikaa katulamppuja", huusin Miinalle.
Kuin olisin kävellyt pomppulinnassa huokailin ja kannoin Miinaa kotinsa nurkille. Huomasin myös että housut alko tippua Miinan riuhtomisien jälkeen. Nostin niitä ylös ja kiristin vyön. Huomasin, että kadulla valui verta viemäriin. Se pieni orava joka nähtiin käpöttelemässä joka aamu tällä kujalla oli tappettu. Pää poikki ja veret vuodatettu. Sikamaista. Istahdin ja huusin yöhön. Tätähän tää taas. Mä kannan Miinan kotiin. Millon joku kantaa mut tai kysyy "mitä kuuluu" ja se vitun orava oli tapettu tuohon. "Olisit saanu kuolla muualle," huusin tylysi oravan päälle. Oravatkin tapetaan kaduille ja mä kannan tyttöjä kotiinsa. Vein Miinan kotiinsa kun se alko tokenemaan. Lähdin itsekkin kotiin kun väsytti ihan perkeleesti.
Viikonloppu oli paskaa. Miina ei vastannu puhelimeenkaan. Tosin mua ei kiinnostanu kenenkään tytön pillitykset nyt. Onko kivaa, onko kivaa, onko kivaa perkele. Hoin sitä itselleni. Maanantaina kukaan ei puhunu. Ihan niiku se orava ois ollu hirveen tärkeekin. Joku rikollinen taas asialla. "Lukekaa kappale 18 ja kirjoittakaa essee tämän päivän rikollisuudesta", opettaja Heiskanen selitti taas.
Kävelin kotiin. Pieni poika, joka ajoi polkupyörällä, jossa oli apupyörät ajoi mua vastaan. Vaalenpunanen kypärä, ajattelin mielessäni. Se pysähty mun kohdalle ja tuijotti murhanhimoisesti. "Sinäkö se olla se joka tappaa orava", poika puhui ulkomaisella korostuksella. "Mulla ei ollu mitään tekemistä sen oravan kanssa", huusin. "Oravanmurhaaja, oravanmurhajaa", se pieni rääpäle huusi.Poika ajoi pois kauheaa kyytiä ja toivoin että se lentäisi puskaan. Kävelin vähän matkaan ja kauhistuin. Se sama pikku-rääpäle tuli taas vastaan. "Sinäkö se olla se joka tappaa orava", poika sanoi taas.
Tällä kertaa sen kypärä oli paskan keltanen. "Mene hei muualle," sanoin sille tällä kertaa kohteliaammin. "Ollako sun munassa orava nahka?" Se piku poika selitti ja lähti pois. Jos se vielä tulis ni räjähtäisin sille. Olin melkein kotona kunnes se poiak tuli taas erilaisen kypärän kanssa. "Oravamulkku, oravamulkku," se rääpäle parkui ja lähti ajamaan mua kohti. Lähdin karkuun juoksemaan kuin mikäkin pelottavaa apupyörä poikaa joka osasi vittuilla. "Perkele auttakaa, hullu poika ajaa mua takaa," huusin kunnes tajusin, että oli hullua huutaa tuollaista keskellä päivää. Nauroin ennenkuin pääsin ovesta sisään. Hengästyneenä vajosin lattialle ja mietin olinko tulossa hulluksi. Ketään ei näkyny pihalla. Avasin oven ja katsoin. Se poika ryntäs puskasta suoraan mua kohti ja mä sain suljettu oven just ja just enneku se ehti sisään. Vanha mummeli ryntäsi pihalle ja kiskoi poikaa pois. Mä olin piilossa vaatekomerossa. Mitä helvettiä täällä tapahtuu? Tulin pois komerosta ja juoksin omaan huoneeseeni.
Poika oli täyttä totta ja mä olin kauhuissani. En voi soittaa poliisillekkaan ja selittää, että pieni poika ajaa mua murhanhimoisesti takaa apupyörien kanssa. Soitin Gigsille ja selitin tilanteen. "äst, se on se ADHD:tä sairastava kääpiö poika joka on oikeesti 13-vuotias. Sillä on harvinainen sairaus ja se jää tollaseks 6-vuotiaan pituseks," Gigsi selitti. "Oi kiitos guru, mutta kuinka mä pääsen siitä eroon?" sanoin Gigsille. "Sori mut ei se voi tappaa sua"Gigsi nauro. "Tää on vakavaa hei, mut voidaan vielä tappaa pikkupojan toimesta," vitsailin. "Okei, mut hei älä stressaa sen takia,joudun lopettaa," Gigsi sanoi ja lopetti.
MAHDOLLISIA KIRJOITUSVIRHEITÄ EI OLE KORJATTU EIKÄ MYÖSKÄÄN OIKEINKIRJOITUSTA TARKISTETTU!
OLEN PAHOILLANI JOS SIITÄ OLI HAITTAA. ANTEEKSI ETTÄ SITAATIT ON PERSIILLÄÄN.
"Erinomaista AleKsanteri ja Eero, saatte molemmat 9 ½ hienosta esitelmästä", opettaja Sarvanto kertoi. Istuin hieman tyytyväisenä pulpetille ja kattelin ku Miina kirjotti hikisesti viimeisiä juttujaan esitelmään. Kello soi, lähdin kävelee. Kävin siivomassa koiranpaskoja puistosta ja käyttämässä Pirren koiran ulkona. Menin nettikahvilaan loppuillaksi.
Mesessä oli taas vähän väkeä, niin kuin aika perjantaisin. Kaija oli ainut.
"Sulla ei vissiin ole parempaa tekemistä tänä iltana?" Kirjotin Kaijalle mesessä.
Se vastas sekunnissa: "On".
Olin hetken hiljaa. Kaija oli niin arvaamaton. En ole koskaan pitäny siitä, pieni lehmä joka osasi valehdella aina oikealla hetkellä. Teemu oli rakastunu siihen, mutta Mikon takia Teemu ei ei enää jaksanu yrittääkkään. Mike ja Kaija riiteli joka ikinen päivä vaikka niiden suhde oli päättyny jo 4 kk sitten. Mä en tajuu edes mitä pojat näkee Kaijassa. Tiukan perseen lisäksi jakorasian?
Kirjauduin pois mesestä sanomatta "moikka" kenellekkään. Se oli mun tapasta, ei ikinä hyvästejä. Kävelin sateessa pois nettikahvilasta. Kukapa sieltä vastan tulikaan kuin itse kuningas, Sampsa. "Jätkä vissiin vähän eilen oli juovuksissa?" herjasin sille. "Ehkäpä yks pullo liikaa, melkein paskoin housuun enne ku pääsin kotiin", se vastas. "Mut hei, Jaana oottaa, eli oon menossa hakemaan pesää, moro", se vastas ja lähti ripeästi hiiteen. Kävelin kotiin, kerrankin ajoissa ennen ruokaa. En halua pahottaa äidin mieltä joten käyn kiltisti syömässä ja sitten lähden.
"Aleksanteri, voisitko tuoda maidon?" Äiti pyyti. "Aleksanteri, tuotko mun stringit kylppäristä"? Siiri vittuili. "Siiri Amanda Mäkinen, tuollainen puhe veljeäsi kohtaan on loukkaava", äiti huuti. "Äiti hei, luuletsä että pikku-Alek välittää siitä?" Siiri räkätti. "Olisit kunnolla niinkuin veljesi", äiti sanoi. "Alek, olisitko kiltti harjaisitko hiuksesi ja pesisitkö kasvosi enne ruokailuja?" äiti valitti. "Äiti tajuutsä että mulla kestää kajaalin kanssa liian kauan", valitin. "Et käyttäisi meikkiä, olisit niinkuin muut pojat", äiti sanoi. "Pikku-Alek on punkkari", Siiri herjasi. "Nyt senkin lunttu pidä ärsyttävä turpasi kiinni", huusin. "NYT LAPSET ULOS KEITTIÖSTÄ"
Näin kun äiti alkoi itkeä ja lähdin ulos. "Missä vitussa on tupakit", naapurin vanha äijä kirkui humalassa kadun toisella puolella. "Kuule saatanan juntti siellä, veitkö sä mun tupakat?" "Kuule jos et ois noin humalassa ni huomaisit että vaimosi heitti ne roskiin kaksi päivää ennen kuin kuoli auotn alle jota sinä ajoit", huusin takaisin. "En tajua miks poliisit on päästäny sut pois", valitin lisää. "Kuule nyt senkin saatananpalvoja, minulle ei puhuta noin", se vanha äijä huusi ja kupsahti ruusupensaaseen.
Miina tuli vastaan. "Hei kaunis poika", se sano. "Mitä tupsukka?" sanoin takasi. "Lähdetäänkö keskustaan, ois Moon-light-bileet Aukiolla yhdeltätoista" Miina sano. "Tottakai mä tupsukan mukaan lähden", sanoin ja lähdimme kävelemään.
"Hei kuule, se mitä tapahtu sillo syksyllä, ni oon miettiny sitä, ku eihän se sun vika ollu, yritit vaan suojella", Miina sano nyt ankeena. "Mä en antais kenenkään satuttaa sua, älä ajattele sitä enää menneet on menneitä", kerroin ja hymyilin."Okei, mut oot edelleen bissen velkaa", Miina sanoi taas iloisesti. Puristin sen persettä ja juostiin rantaan. "Lopeta aih..hahh", Miina kirku ja nauro samaan aikaan. Aurinko laski ja mä katselin Miinaa. Se oli niin kaunis. Melkein kiihotuin hänet nähdessään. Miina ei tosin ollu kuullemma kiinostunu pojista ku ystävä-mielessä, mutta tällä kertaa aioin kääntää tytön pään.
"Hei mitäs boxeri-miina ja stringi-alek?" Tepa tuli vastaan. "Joo mä olen aina ollut kovin miehekäs", Miina nauro. "Mut hei tolta yheltä tyypiltä saa maria ja tuo yks on jakorasia, menkää kimppakivaa Kaijan kanssa", Tepa nauro humalassa. "Oikeesti ei porukka voi olla humalassa tähän aikaan, mitä vittua täällä tapahtuu?" Kysymys oli selvästi tyhmä koska paikalla oli selvä kaaos. Teinitytöt strippasivat parikymppisten jätkien eessä ja koko Aukio oli pelkkä seksiluola. "Mä niiku luulin että nää bileet ois niiku vähän tasokkaammat", Miina sano vakavana. "Mitä odotit siltä rikkaalta äpärältä, sehän nää bileet järjesti", sanoin Miinalle. "Oikeesti onks Kasper järjestäny nää, isänsä rahoilal tieteki", Miina nauro. "Lähetään vekee, mennään vaikka pitsalle", ehdotin Miinalle. "Sopii, täällä haisee", Miina sano.
Naurettiin koko matka ja mä yritin kyllä pysyä pokkana mutta Miinan "Pissis-huumori" oli joskus ärsyttävän naurettavaa.
Muutaman pullon jälkeen meno oli jo huimaa. "Hei Aleks musta tuntuu että toi katulamppu kävelee meitä päi, ai se onki Kaija, kylämme jakorasia", Miina räkätti. "Miina rauhotu", sanoin vakavasti. "Hei Alek mistä puristaa, seisooko sulla jo ton Kaijan takia, mitä jos mä vähän vilkasen", Miina oli tällä kertaa todella pahasti humalassa ja mun päässä Kaija todellakin näytti katulampulta. Miina yritti väkisin avata mun housuja. "Okei nyt lähdetään, musta täällä on jo liikaa katulamppuja", huusin Miinalle.
Kuin olisin kävellyt pomppulinnassa huokailin ja kannoin Miinaa kotinsa nurkille. Huomasin myös että housut alko tippua Miinan riuhtomisien jälkeen. Nostin niitä ylös ja kiristin vyön. Huomasin, että kadulla valui verta viemäriin. Se pieni orava joka nähtiin käpöttelemässä joka aamu tällä kujalla oli tappettu. Pää poikki ja veret vuodatettu. Sikamaista. Istahdin ja huusin yöhön. Tätähän tää taas. Mä kannan Miinan kotiin. Millon joku kantaa mut tai kysyy "mitä kuuluu" ja se vitun orava oli tapettu tuohon. "Olisit saanu kuolla muualle," huusin tylysi oravan päälle. Oravatkin tapetaan kaduille ja mä kannan tyttöjä kotiinsa. Vein Miinan kotiinsa kun se alko tokenemaan. Lähdin itsekkin kotiin kun väsytti ihan perkeleesti.
Viikonloppu oli paskaa. Miina ei vastannu puhelimeenkaan. Tosin mua ei kiinnostanu kenenkään tytön pillitykset nyt. Onko kivaa, onko kivaa, onko kivaa perkele. Hoin sitä itselleni. Maanantaina kukaan ei puhunu. Ihan niiku se orava ois ollu hirveen tärkeekin. Joku rikollinen taas asialla. "Lukekaa kappale 18 ja kirjoittakaa essee tämän päivän rikollisuudesta", opettaja Heiskanen selitti taas.
Kävelin kotiin. Pieni poika, joka ajoi polkupyörällä, jossa oli apupyörät ajoi mua vastaan. Vaalenpunanen kypärä, ajattelin mielessäni. Se pysähty mun kohdalle ja tuijotti murhanhimoisesti. "Sinäkö se olla se joka tappaa orava", poika puhui ulkomaisella korostuksella. "Mulla ei ollu mitään tekemistä sen oravan kanssa", huusin. "Oravanmurhaaja, oravanmurhajaa", se pieni rääpäle huusi.Poika ajoi pois kauheaa kyytiä ja toivoin että se lentäisi puskaan. Kävelin vähän matkaan ja kauhistuin. Se sama pikku-rääpäle tuli taas vastaan. "Sinäkö se olla se joka tappaa orava", poika sanoi taas.
Tällä kertaa sen kypärä oli paskan keltanen. "Mene hei muualle," sanoin sille tällä kertaa kohteliaammin. "Ollako sun munassa orava nahka?" Se piku poika selitti ja lähti pois. Jos se vielä tulis ni räjähtäisin sille. Olin melkein kotona kunnes se poiak tuli taas erilaisen kypärän kanssa. "Oravamulkku, oravamulkku," se rääpäle parkui ja lähti ajamaan mua kohti. Lähdin karkuun juoksemaan kuin mikäkin pelottavaa apupyörä poikaa joka osasi vittuilla. "Perkele auttakaa, hullu poika ajaa mua takaa," huusin kunnes tajusin, että oli hullua huutaa tuollaista keskellä päivää. Nauroin ennenkuin pääsin ovesta sisään. Hengästyneenä vajosin lattialle ja mietin olinko tulossa hulluksi. Ketään ei näkyny pihalla. Avasin oven ja katsoin. Se poika ryntäs puskasta suoraan mua kohti ja mä sain suljettu oven just ja just enneku se ehti sisään. Vanha mummeli ryntäsi pihalle ja kiskoi poikaa pois. Mä olin piilossa vaatekomerossa. Mitä helvettiä täällä tapahtuu? Tulin pois komerosta ja juoksin omaan huoneeseeni.
Poika oli täyttä totta ja mä olin kauhuissani. En voi soittaa poliisillekkaan ja selittää, että pieni poika ajaa mua murhanhimoisesti takaa apupyörien kanssa. Soitin Gigsille ja selitin tilanteen. "äst, se on se ADHD:tä sairastava kääpiö poika joka on oikeesti 13-vuotias. Sillä on harvinainen sairaus ja se jää tollaseks 6-vuotiaan pituseks," Gigsi selitti. "Oi kiitos guru, mutta kuinka mä pääsen siitä eroon?" sanoin Gigsille. "Sori mut ei se voi tappaa sua"Gigsi nauro. "Tää on vakavaa hei, mut voidaan vielä tappaa pikkupojan toimesta," vitsailin. "Okei, mut hei älä stressaa sen takia,joudun lopettaa," Gigsi sanoi ja lopetti.
MAHDOLLISIA KIRJOITUSVIRHEITÄ EI OLE KORJATTU EIKÄ MYÖSKÄÄN OIKEINKIRJOITUSTA TARKISTETTU!
OLEN PAHOILLANI JOS SIITÄ OLI HAITTAA. ANTEEKSI ETTÄ SITAATIT ON PERSIILLÄÄN.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.