Oletko koskaan varastanut?

Olin töissä yhellä kioskilla ja sit kaveri yllytti varastaan tupakkaa ja minä pöhölö varastin. En oo jääny siitä kii mut äiti löys ne tupakat mun huoneest ja ihmettele mist ne on koitin selittää jotain ja se ei vissii usko sen mitä valehtelin. KADUN!!! EN ENÄ KOSKAA TEE SITÄ KOSKA EN SAANU NUKUTTUU MONEEN PÄIVÄÄN KU VAAN MIETIN ET PITÄSKÖ KERTOO JOLLEKKI!!!

Taisi olla nelos- tai vitosluokalla. En nyt yksityiskohtia jaksa selittää, mutta se mun näpistämä juttu oli aivan järjettömän mitätön ja arvoton. Ei siis edes mikään suklaapatukka. Ja tuo ei ollut puolustus.

Jäin luonnollisesti portilla kiinni. Todennäköisesti elämäni pelottavin hetki, kun ne vartijat tulevat, vievät "kuulusteluun" äidin kanssa, ja... ja päästävät minut. Selitykseni oli säälittävän surkea, eivätkä ne vartijat sitä uskoneet, vanhemmista puhumattakaan, mutta kun ne näkivät mitä olin vienyt (se ei edes oikeastaan ollut mitään myytävää) ne vaan olivat silleen, että "Jaaha. No, menepä siitä." Eli antoivat ilmiselvän varoituksen. Mistä olen ÄÄRETTÖMÄN kiitollinen!

Oli tietenkin helpottavaa, etten minnekään poliisille joutunut, mutta olen iloinen siitä, että sain tämän varoituksen rangaistuksen sijaan. Olen miettinyt, että jos olisin joutunut poliisin pakeille ja valtaviin keskusteluihin, olisin hyvinkin voinut katkeroitua, ja jatkaa aloittamallani "rikoksen polulla". Sen sijaan sain tilaisuuden. Tilaisuuden, jota en hukkaa. Sen jälkeen vannoin, etten enää koskaan astu edes vähän lavealle polulle, ja tämän päätöksen olen onnistunut vaivatta pitämään, ilman pienintäkään ajatusta näpistelystä. Eläköön armo!

No, paikka oli eräs suuri tavaratalo, ja teon tein hetken mielijohteesta. Kadun luonnollisesti tekoa, mutta en koko tekokonaisuutta seurauksineen, edellä mainitusta syystä. Omatuntoani tämä ei enää vaivaa, koska tunnustin teon kokonaisuudessaan perheelleni noin pari viikkoa tapahtuman jälkeen.

Ku olin joku kaheksan, menin ostaa tikkareita karkkikiskalta. Sitte poimin oikeen määrän niitä. Myyjä meni perähuoneeseen. Sitten odottelin että se tuli takaisin ja sitten ostin ne viis tikkaria. Sitten kun olin ulkona, kävelin siinä vähän matkaa tyytyväisenä ja söin tikkaaria, kunnes huomasin, että taskussani oli toiset viisi tikkaria!!

Olin siis ottanut ne viisi aluksi taskuun ajatuksissani, sitten otin taas viisi lisää ja menin ostamaan. Tuntui pahalta, joten hautasin ne maahan ja heitin muovit roskiin.

Mä en ennen ole varastanu mitää. En edes aatellu. Sitten meijän luokalle tuli tyttö, joka varasti jatkuvasti kaikkea kaupasta. Hän painosti minua ja minäkin rupesin säännöllisesti varastamaan koko ajan kaikkea kaupoista. Sitten tämä uusi tyttö muutti jälleen, ja siihen loppui pikkuhiljaa minunkin varasteluni. Sen jälkeen en ole enää varastellut :)

Joskus oon kotona pölliny kaapista karkkii vaikka ne ois ollu karkkipäivälle. ;))

joskus frendiltä jotai karkkii..

pöllin joskus nahkatakin elokuvateatterissa

En tee sellasta, koska se on typerää enkä halua hankaluuksia vaikka en niihin joutuis, mut takuulls jokainen joutuis katuu silti sitä.

Olen, vahingossa, aikanaan noin vuonna 2002 lasten Tutteli maitoa. Laitoin rattaisiin alahyllylle ja unohdin maksaa. Kotona huomasin mutta en enään mennyt takaisin kauppaan maksamaan. Joten se on varkaus!
Siitä lähtien olen pitänyt huolen että maksan kaiken!

Multa varastettiin lapsuus kun olin 3 vuotta. Ne muutti jatkuvasti.