Heippa,
Meillä 10 kk poika, joka tähän asti syönyt täydellisesti (aamu iltapuurot ja 4-5 pikkupurkkia päivässä ruokaa/jälkkäriä), mutta noin kuukausi on temppuiltu ruuan kanssa.
Osaatteko auttaa ?
Eli n. kuukausi sitten ruokailu mennyt ihan temppuiluksi; kymmeniä leluja heittelee pitkin pöytää, suu ei aukea itsestään vaan lusikkaa pitää yrittää "sujauttaa" hänen suuhunsa "ohimennen". Pidennetty ruokailuvälejä, että pitäis taatusti olla nälkä, mutta ei....
Hänelle tuli eka hammas tammikuun kolmannella viikolla ja helmikuun alussa toka. Voisko liittyä siihen jotenkin ? Muutoin ei ole lainkaan oireillut hampaita; ollut hyvä tuulinen yms.
Mutta... miten saan ruokailua helpotettua, ettei tarttis lelujen kanssa pelleillä. Aikaa ruokailuun menee noin 30 min.
Auttakaa..
Meillä 10 kk poika, joka tähän asti syönyt täydellisesti (aamu iltapuurot ja 4-5 pikkupurkkia päivässä ruokaa/jälkkäriä), mutta noin kuukausi on temppuiltu ruuan kanssa.
Osaatteko auttaa ?
Eli n. kuukausi sitten ruokailu mennyt ihan temppuiluksi; kymmeniä leluja heittelee pitkin pöytää, suu ei aukea itsestään vaan lusikkaa pitää yrittää "sujauttaa" hänen suuhunsa "ohimennen". Pidennetty ruokailuvälejä, että pitäis taatusti olla nälkä, mutta ei....
Hänelle tuli eka hammas tammikuun kolmannella viikolla ja helmikuun alussa toka. Voisko liittyä siihen jotenkin ? Muutoin ei ole lainkaan oireillut hampaita; ollut hyvä tuulinen yms.
Mutta... miten saan ruokailua helpotettua, ettei tarttis lelujen kanssa pelleillä. Aikaa ruokailuun menee noin 30 min.
Auttakaa..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meillä tytsi nyt 11kk ja samat on temput alkaneet. Ennen söi tosi hyvin, ei tarvinnut kun lappaa ruokaa suuhun ja hyvä tuli. :)
Mutta nyt on jo muutaman viikon ajan temppuillut ja pistänyt "plörinäksi" koko ruokailun. Kääntelee päätään, napsauttaa suun kiinni, pistää kädet kasvojensa eteen, ym. kivaa.. ;) Lusikka on aina huijattava suuhun just jonkun lelun avulla mutta ilman ei ole toivoakaan että söisi. Ja vaikka nälkä on niin silti menee pelleilyksi. Leipää ym. söisi sitten ihan koko ajan muttei kai kukaan nyt pelkällä leivällä elä.
Luulisin että tuo hampaiden tulo voi myös asiaan vaikuttaa; meilläkin on neitille jo kuusi hammasta puhjennut tässä muutaman kuukauden sisällä. Mutta toisaalta uskon että se liittyy aika pitkälti myös tähän ikävaiheeseen. Lapsi huomaa että kappas vaan, minulla on omakin tahto ja pystyn sillä jopa säätelemään asioita..:)
Vuoden ikäisen siskontytön kasvamista läheltä seuranneena tuo kuulostaa kans tutulta. Aina on ruokapöydän ääressä tarvinnut olla jotain tekemistä, pelkästä syömisen ilosta ei ole ruoka mennyt alas. Kenkkuili kans välillä ruokailun kanssa, mutta lopulta aina kun todettiin ettei ruokaa mene, niin laitettiin takaisin leikkimään ja todettiin vain, että ei sitten.
Kuten routakin porsaan kotiin ajaa, niin kyl se muksukin syö, kun se tajuaa että toi ruoka auttaa siihen outoon oloon vatsassa :) Kärsivällisyyttä.
äidit antaa lapselle oman lusikan, millä harjoitella syömistä ? eihän lasta kuitenkaan voi koko ikää syöttää !
Kiitos vaan hyvästä neuvosta. :) Kas kun kukaan äiti ei ole tuota tullut varmaan edes ajatelleeksi niin hyvä että jollain välähtää ja jakaa neuvonsa meidän kanssamme. ;)
Meillä on kyllä tytöllä oma lusikka myös mutta useimmiten se ruoka lentää lattialle tai rinnuksille kuin että se menisi ääntä kohti. Jos jättäisin ruokamäärät vain siihen mitä tyttö omalla lusikallaan suuhunsa laittaa, niin aika aliravittu neitokainen olisi tässä taloudessa.
Meillä siis myös temppuilun lisäksi ruokamäärät tippuneet roimasti.
Mutta itseäni helpottaa, että muillakin on ongelmia ja se, että saattaa liittyä ikävaiheeseen. Suun kiinnilaittaminen ja käsillä estäminen ovat vauvasta varmasti nastoja juttuja.
Lusikka lentää meillä ensimmäiseksi lattialle, siitähän lähtee kiva ääni. Ei meillä olla ainakaan vielä niin valveutuneita, että vauva laittaisi lusikalla ruokaa itse suuhun. Mutta hienoa, jos muilla itsesyöminenkin jo onnistuu.
Ehkä täytyy vain alkaa ottaa enemmän huumoria, positiivista mieltä ja kärsivällisyyttä siihen ruokailuun... kyllä se siitä.
Ongelmaksi vain muodostuu sekin, että vauvan isä ei saa yhtäkään lusikkaa suuhun, kun hänellä ei sitä kärsivällisyyttä ole lainkaan.
Aika ajoin tulee kaikille tuota. Oletko kokeillut "maustaa" ruokaa ravistamalla vaikka d-vitamiinipulloa ruoan päällä tai käyttää muka lusikkaa jossakin, että kuvittelee saavansa parempaakin?
Perinteiset: "täältä tulee juna, leijona, karhu, lentokone..."
Ja meillä oli kans 10-kuisena just tota ja äidin ruoka ois maistunut, muttei soseet ja neuvolatäti sanoi, että 10-kuinen voi ikänsä puolesta jo syödä ihan tavallista kotiruokaa, jos se maistuu muka paremmalta. Usein myös helpottaa, jos muutkin ovat syömässä samaan aikaan, ettei lapsen tarvi yksin syödä.
Juurikin meillä myös 10 kuukautta, ja nää tarinat kuulosta niin tutuilta. Meillä auttaa joten kuten lelut (vain 1-2 lelua per syöntikerta, ja aina vaihdetaan uuteen ettei kyllästy). Keittiövälineet kuten kauhat, vispilät, purkit kansineen jne kinnostaa enemän kuin ne lelut jotka on muutoinkin saatavilla. Huomaan selkeästi, että huomio pitää saada muualle, niin sit lusikka menee monta kertaa suuhun. Jos ei oo mitään "muuta" tekemistä, niin napottaa suu kiinni. Lentokone tulee muutaman kerran, sitten sekään ei auta. Houkuttelemme hetken, ja sitten pöydästä pois. Ruokaa tulee taas 3 tunnin kuluttua ruoka-aikaan. Kauheesti ei kannata tuputtaa tai tehdä ruokailusta riitaa. Meillä myös syö kaikkea mitä saa laittaa itse suuhun. Leipää, muroja, hedelmää... tosin keskittyy sit siihen hommaan niin tarkasti että välissä ei voi laittaa yhtään lusikallista suuhun. Oma kusikka on ollut, mutta se yleensä heitetään ensimäisenä lattialle ja katsotaan nostaako äiti sen. Jos ei nosta, niin istumpa sit suu kiinni ihan muuten vaan... :) Voin lohduttaa, että ekan lapsen kanssa ressasin enemän, mut nyt otan jo huumorilla. Lapsilla tulee ja menee huonon syönni kausia. Ei niitä kannattais hermoilla liikaa.