Eipä mikään ihme, rahallahan heidät alunperin ostettiin!
http://news.yahoo.com/s/ap/20070212/ap_on_re_us/adoptive_parents;_ylt=AqVGU6m2yVh4LWQn3_gy6U9vzwcF
http://news.yahoo.com/s/ap/20070212/ap_on_re_us/adoptive_parents;_ylt=AqVGU6m2yVh4LWQn3_gy6U9vzwcF
Vastaukset 19
Vanhimmat
...lisäksi saman tutkimuksen mukaan vanhemmat käyttävät keskimääräistä enemmän aikaa sellaisiin asioihin kuin lapsille lukemiseen, yhdessä syömisen ja lasten kanssa lasten ongelmista puhumiseen...
Sinä löydät kai negatiivista tästäkin...
Omituinen mielipide että vanhemmat eivät saisi käyttää rahaa adoptiolastensa hyvinvointiin?
Eli minä äitinä saisin käyttää rahaa lapsiini vain ja ainoastaan jos lapseni ovat biologisesti omia?
oma ystäväni sai hiljattain kuulla adoptioäitinsä sukulaiselta joka oli saanut lahjoituksena tämän adoptioäidin asunnon ohi adoptoidun lapsen että adoptoidun ei tarvitse enää periä koska hän on jo saanut "itseensä kohdennettua suoraa apua ruuan ja vaatetuksen muodossa". Lainaus on sanatarkka, kemisti tohtorisnaisen kirjoittama.Eli armosta tätäkin 6 kk:n ikäisenä adoptoitua syötettiin ja vaatettiin, joten ei hänen enää kuulunut periä mitään, kuluja hänestä on ollut tarpeeksi. Kerrottakoon että adoptioäidin kemistille lahjoittama asunto oli osin adoptoidun kulukohteen rahoittama.
Kyllä adoptiolapsi perii adoptiovanhempansa ihan niin kun biolapsetkin. Hänen kuuluu vaatia itselleen perinnöstä lakiosaa.
lakiosa ohitettiin lahjoitusmenettelyllä. Adoptioäiti lahjoitti osakkeensa, jonka ostoa adoptoitu jopa oli ollut rahoittamassa, sisarensa tyttärelle ennen kuolemaansa. Adoptoitu kysyi miksei hänelle jätetty edes lakiosaa vaan tehtiin tuo lahjoitus joka kattoi vainajan koko omaisuuden ja syrjäytti lapsen,johon lahjoituksen saajan vastaus oli tuo röyhkeä:sinuun on jo kohdennettu suoraa ruoka -ja vaateapua, enempää ei sinulle kuulu. Tohtorille kai kuului, myös toisen ihmisen perintö, oman äitinsähän hän jo oli perinyt vaikka oli lapsena saanut tältä "itseensä kohdennettua ruoka- ja vaateapua".
jonka mukaan adoptiolapsi peri sekä biologiset vanhempansa että ottovanhempansa. Tiedän itsekin tapauksen, jossa 100-vuotias adoptioäiti sivuutti yli kuusikymppisen adoptiotyttärensä ja testamenttasi perintönsä tyttärensä lapsille ja näiden lapsille. Kyseinen tytär ei käynyt kasvatusäitiään katsomassa vanhain kodissa yhtään kertaa. Äiti oli vanhainkodissa elämänsä viisi viimeistä vuotta.
Tällaisissa tapauksissa on kysymys välirikosta lapsen ja kasvatusvanhempien välillä. Omaa lastaan ei niin helposti hylkää. Sen sijaan kasvattamansa vieraan lapsen voi hylätä. Veri on vettä sakeampaa.
tässäkin tapauksessa, oikea suku oli tärkeämpi. Tosin tässä tapauksessa adoptoitu piti yhteyttä äitiinsä ja oli maksanut kolmanneksen tämän ostaessa asunnonkin. Lahjoituksen saanut sisarentytär myös piti yhteyttä mutta laskutti avustaan vielä kuolinpesää vaikka oli asunnon jo saanut lahjaksi.Minusta kyllä kulujen esittäminen adoptoidulle on ennätystörkeää, eihän 6 kk:n ikäisenä adoptoitu itse vaatinut päästä kenenkään lapseksi ja koska oli adoptoitu suomalaisesta lastenkodista tuskin häntä olisi siellä nälkään tapettu tai lähetetty laskua perään kun olisi tullut aikuiseksi kuten nyt tapahtui.
välirikosta vanhemman ja adoptiolapsen välillä, mutta ehkä myös siitä, että omaisuuden haluttiin pysyvän suvussa. Sisarentytär on verisukulainen, mitä adoptiolapsi ei ole. Adoptiovanhemmat ja adoptiolapsi voivat myös olla ihan erilaisia -kuin kanaemo olisi hautonut ankanmunan ja sitten ankanpoikanen uisi karkuun. Eikö muuten tuntemasi adoptiolapsi peri biovanhempiaan? Luulisi näin olevan.
"Veri on vettä sakeampaa."
Et sitten sairaampaa keksinyt?
Miksi lehdessä on juttu että isä pahoinpiteli lapsensa?
Miksi lehdessä on juttu että poika ampui isänsä?
Miksi lehdessä on että äiti tappoi lapsensa?
Herää jo!!!
Me ihmiset olemme erilaisia, osa on sairata ja osa terveitä.
Sairaat ihmiset käyttätyy kuin sairas. Ei siinä veri tai järki paina mitään.
Nykyään panostetaan adoptioon ja etsitään adoptioperheiksi seillaisia terveitä ihmisiä jotka siihen kykenee, sellaisia jotka ymmärtää että adoptiossa lapsesta tulee oikea perheenjäsen, joka lain mukaan perii vanhempansa. (Ikiomat adoptiovanhempansa!)
tarkoitetaan vain sitä, että biologiset sukulaiset ovat (yleensä) keskenään samanlaisempia kuin sukuun ulkopuolelta tullut adoptiolapsi ja siksi kokevat toisensa itselleen läheisemmiksi.
Vanhemmista ja ottolapsesta/kasvattilapsesta ei tule välttämättä kovin läheisiä, jos ottolapsi/kasvattilapsi on aivan erilainen kuin ottovanhemmat. Usein sitten tällainen lapsi etsii aikuisena biosukulaisensa ja löytää heistä itselleen läheisiä ihmisiä.
Oma tekstisi on minusta siinä mielessä "sairas", että se ei ole oikein rehellinen. Adoptioon valitettavasti liittyy usein valehtelua. Torjutaan kokonaan se asia, että adoptiolapsi ei ole ottovanhempiensa biolapsi.
Ennen ei lapselle aina edes kerrottu, että hän on adoptoitu. Jos nykyään kerrotaan se on mielestäni hyvä asia, ja jos adoptiovanhemmat nykyään seulotaan tarkasti niin se on myös hyvä asia.
Esim sinun kaltaisesi tasapainottomat ihmiset, jotka eivät voi hyväksyä toisten eriäviä mielipiteitä, eivät sovi adoptiovanhemmiksi, koska adoptiovanhempi joutuu sietämään lapsensa erilaisuutta ja sitä, että tällä on aivan erilainen näkemys asioista kuin hänellä itsellään.
Rintaperillisen lakiosaa ei voi lahjoittaa. Jos tälläinen lahjoitus on tapahtunut pitää asia riitauttaa ja lahjoitus purkautuu viimeistään käräjillä. Pyydä ystävääsi hankkimaan itselleen lakimies.
mutta lahjan saajan pitää sitten maksaa raskas lahjavero. Omaisuutensa voi myös tuhlata monella tavalla ennen kuolemaansa. Kenelläkään ei nimittäin ole mitään velvollisuutta jättää perintöä rintaperillisilleen.
Tuolla kuvatulla henkilöllä voi silti olla saamisia lahjan saajalta, jos hän on ollut mukana maksamassa ottoäitinsä asuntoa. Lakimies siis kannattaa hommata!
Eläessään ei voi lahjoittaa koko omaisuutta pois niin ettei rintaperilliselle jää perintöä.
Tässä asiassa Suomen laki suojaa rintaperillisiä. Lukekaapa vähän lakia. Itse olen juuri käynyt kurssin perintöoikeudesta. Onko perunkirjoituksessa maininta lahjoituksesta? Pitäisi olla! Jos lakiosaa ei pystytä pesän varoista maksamaan niin lahjoitus joudutaan purkamaan joko osittain tai kokonaan.
Omaisuuden voi tuhlata, mutta ei voi lahjoittaa.
ainakaan Suomessa adoptiolapsia EI OSTETA, lapsesta ei makseta vaan adoptiokuluista. Omassa kontaktissamme paikalliselle adoptioviranomaiselle ei saanut antaa henkilökohtaisesti edes taksimatkan maksua, ettei kukaan luulisi että kyse olisi lapsen maksamisesta. Siis raha ei vaihtanut omistajaa missään vaiheessa adoptiota. Itselle kyllä tuli kuluja prosessin paperisodasta yms...
Ja ajatteleppa tarkemmin, miksi adoptiovanhemmat "lellisivät" lapsiaan ?? useimmat adoptiovanhemmat ovat odottaneet lastaan TODELLA pitkään, mahd. biologista lapsettomuutta on voinut olla kymmenenkin vuotta ja itse adoptioprosessi päälle...etkö itse siinä tapauksessa pitäisi lastasi tärkeänä ?? Tosin adoptiovanhemmat kiinnittävät paljon huomiota lapseensa muutenkin, kuten edellinen kirjoittaja kertoi, myös aikaa lapselle riittää...meillä ei ainakaan ole rahalla lasta lellitty, mielestäni päin vastoin saattaavat biologiset vanhemmat tehdä, rahalla korvataan aika, jota ei ole antaa...
Minulla ei ole lapsia, vaikka haluaisin. Olen samaa mieltä, että ajan antaminen on tärkeintä. Ei ole olemassa mitään "laatuaikaa", on vain olemassa aikaa. Mitä enemmän lapselle antaa aikaa, sen parempi.
mutta yleisösi on väärä! Kirjoitat paatoksellisia tekstejä ja keräät tänne artikkeleita ulkomaisista lehdistä, jossa puhutaan lapsikaupasta, adoptioiden väärinkäytöksistä jne. Kukaan ei kiellä sitä, etteikö maailmalla tapahtuisi lapsikauppaa ja paljon (epärehellisiä) yksityisiä adoptioita. Mutta miksi yleistät asiat? Miksi väität että kaikki adoptiot ovat lapsikauppaa? Miksi et kommentoi asioita suoraan kohdemaiden palstoille, jonne ne ennemminkin kuuluvat!
Syytät jatkuvasti adoptoivia vanhempia lapsikaupasta, mutta onko sinulla esittää mitään faktoja siitä, että Suomessa tapahtuisi lapsikauppaa tai että sellainen liityisi suomalaisiin adoptioihin?!
Jos otat huomioon myös sen seikan, että adoptiovanhemmilla on usein lapsettomuustausta (pitkine hoitoineen) tai sitten heillä on jo muutama bio-lapsi tehtynä, niin ymmärrät myös että adoptiovanhemmat ovat yleensä hieman iäkkäämpiä kuin muuten esikoisestaan haaveilevat parit. Adoption ikärajat ja prosessin pituus myös nostavat osaltaan adoptoivien parien ikää. Tällöin on selvää, että he ovat todennäköisemmin myös ehtineet hankkia paremmat ammatit, maksaneet lainojaan enemmän ja myös tulotaso on parempi kuin aivan nuorilla vanhemmilla. Eikö ole aivan realistista tälöin olettaa, että lapseen myös käytetään rahaa enemmän (jos sitä on kerran käytettävissä). Eikä sillä asialla ole mitään tekemistä sen kanssa, onko lapsi adoptoitu vai ei.
Miksi otit raha-asian esiin tästä jutusta, etkä mainitse mitään kun siinä mainitaan ensin että adoptiovanhemmat antavat enemmän aikaa lapsille kuin biologisen lapsen vanhemmat.
Et selvästi halua korostaa mitään hyvää asiaa tästä!!!
Ai vanhemmatko??? Olipas älytön idea!
... taidatkin olla se häirikkö, joka on käynyt muillakin ad.palstoilla provosoimassa ja esittänyt mitä ihmeellisimpiä väitöksiä ja sinut on myös poistettu em. palstoilta!!!
Kulta pieni, kuinkahan kauan vielä jaksat! Koita keksiä jotain järkevämpää tapaa toimia.