Hepps!
Istuin tässä pari yötä sitten nojatuolissani, lueskelin noiden mulle niin rakkaiden sekoilijoiden Urpon, Rauskin ja Tuopin seikkailuja. Olihan niitä jo kertynyt. Viimeisimmät luvut luin hyvin tarkkaan, vertailin niitä ensimmäisten lukujen kanssa.
On nyt pakko vaan vähän purkaa täällä... Olenko ihan omituinen kun suren näin?
Tuopista on trion nuorimmaisena tullut jotenkin niin erikoinen, joukosta edukseen erottuva miekkonen. En vieläkään oikein tiedä mikä hänet sai roikkumaan itseään vanhempien Urpon ja Rauskin seurassa. Joskus hän on edelleen se teinipoitsu johon kaverukset törmäsivät, silloin joskus.
No, entäs Rauski sitten, joukon keskimmäinen? Itsenäisyydessään niin hellyydenkipeä hörhö, jolle herkistely ei ole vierasta jos siitä ei turhan moni tiedä. Urpon ykkösystävä aikojen alusta, Tuopin elämä olisi päättynyt jo ajat sitten ilman häntä.
Ja Urpo. Perheenisänä kaavoihin kangistuneelle koitti kerran vapaus. Vaan ei ilmainen vapaus, siinä meni mukana niin paljon arvokasta, rakasta ja hyvää. Eniten muutoshaluinen, siksi harvoin näkee samoissa vaatteissa, samoja koruja tai muuta. Ei suostu muottiin mutta rakkautta pitäisi saada. Vaikein selittää, määritellä, kuvailla, Rauskille ja Tuopille hyvin rakas.
Ja minä hullu nämä kolme rakastani laitoin itsemurhaa suunnittelevan taksikuskin kyytiin. Voi minua! Itsemurhaa suunnittelevan taksikuskin, joka oli päättänyt tehdä sen sinä yönä, siihen aikaan, siinä paikassa, siten. Välittämättä siitä ketä olisi kyydissä tai olisiko autossa vain hän, kuski.
Mitäpä olisi trioni voinut tehdä kun taksikuski kiihdytti autonsa hurjaan vauhtiin ja loppu tuli niin pian? Miten olisin erästä auttamaan tullutta voinut varottaa, tulisi työssään tänä yönä törmäämään veljeensä ja tämän ystäviin? Siinä ei paljon kysellä: "Mitäs sinä täällä tähän aikaan?"
Vaan nyt olen viimeisetkin sivut jo tulostanut, allekirjoittanut ja lisännyt omalle paikalleen. Enää ei voi tehtyä tekemättömäksi saada, eihän muutenkaan kuolleita takaisin saa. Tietysti nyt joku ajattelee että revi sivut pois ja kirjoita jotain muuta - mutta ei, eihän se niin vaan käy.
Suruni on suunnaton, en olisi uskonut että näin surkea olisi olo! En minäkään aina näitä mun kummajaisiani ymmärtänyt mutta rakastinpa sentään, enemmän ku itse älysin ennen tätä hetkeä.
Tähän en nyt runoile vaan saatte jotain muuta... Ehkäpä ette saa näistä mitään irti mutta mulle merkitsevät paljon... Oli vaikea valita jokaiselle top5 ja sen takia otinkin näitä "ei nyt ihan parhaita vaan hyviä kummiski"-osastolta.
TUOPPI (9.2.1982-10.2.2007)
"Ehä mie voi mittää semmosii tehä ku ei mulla ole millä paistaa. Aurinko tuskin suostuu semmosiin palkatta!" (1997)
"Ookkonää kaheli? Ei tulis mieleenkään ku muutenkii oon ihan sukka. Tennissukka, en minä mikää villasukka, ne on kivemmat jalassa!" (2006)
"Ronkeli ja ronkeli! Oot, kuule, ite ronkeli! Rutistelet niitäkii tomaatteja nii että sitte ne ainaki on huonoja ku eivät sulle kelpaa, hitsin nirso nipertäjä!" (2000)
"No voi sen hinketti! Vai sanoisinko - hintti! Pusipusi Paavo!!" (2006)
"No nythän se määääää-ääää-ääää muistan mitä mun piti sulle sanoo sillon 8.10.1999 klo 2.17... Pää kii tai saahaan turpaan! Vaan niinhän siinä kävi... Sori!" (2007)
RAUSKI (1.12.1968-10.2.2007)
"Urtsi-bum, Urtsi-bum-bum! Ja kaikki mukaan...!" (2004)
"No vie nyt ne sukat sinne kellarii ni päästään pissalle! Oho - hyss...! (äänettömästi Urpolle:) Pizzaa ja bissee!" (2007)
"Voe voe voe voe voe voe voe, ehän ihminen luonnosta mitää vie! Jos ny vähä valehellaan... Hella - nonni, sehä mun piti pestä! Mie jo ihmettelinkii mitä siellä päässä nyt nii kolisee mutta sehä oliki se hella, se hella, hella!" (1999)
"Mmmoouuuurrrr miaaauuuuuhh... Sihinsähin miuh mauh - siinä mun operaatio onokaatio - eiku toi mikäsenyon... Inspiraatio? Eäh... Integraatio?! EIIIII ku... Emmentaalio? IMITAATIO! Siinä se! Siinä mun operaatio imitaatio! Mato. IIIIK!!" (1999)
"Urpo, Tuoppi... Mua pelottaa! Jos tää ny on meidän loppu ni... Kiitti kaikesta pojat, olitte ihania! Mie rakastan teitä!" (2007)
URPO (17.7.1964-10.2.2007)
"Sikanautailijat tulee - hyökkäykseeeeeen...!!" (2002)
"Ah, armas Sheridan! Mikä tulipalo! VAU!!" (2005)
"Jää! Näin käsken! Jos nää nuolet mun kultaista kruunuani, saat esiintyä Tarjan kanssa Tiernapojissa - jos vaan älyäisit lopettaa tuon nai... öh... Nauramisen!"
"Sooo, Sheridan! Jos Haloo-Tarja näkee ton sun luomuksesi ni SITTEN itke..." (2005)
"Jösses, nysse tulee. Juna, nääs. Nääs! Hitsi...! Onneks päästään kotiin!!" (2003)
Kiitos, Urpo! Kiitos, Rauski! Kiitos, Tuoppi! Hei hei! (huokaus) :(
Mitähän seuraavaksi kirjottais...?
~*=Romuilijatar=*~
Istuin tässä pari yötä sitten nojatuolissani, lueskelin noiden mulle niin rakkaiden sekoilijoiden Urpon, Rauskin ja Tuopin seikkailuja. Olihan niitä jo kertynyt. Viimeisimmät luvut luin hyvin tarkkaan, vertailin niitä ensimmäisten lukujen kanssa.
On nyt pakko vaan vähän purkaa täällä... Olenko ihan omituinen kun suren näin?
Tuopista on trion nuorimmaisena tullut jotenkin niin erikoinen, joukosta edukseen erottuva miekkonen. En vieläkään oikein tiedä mikä hänet sai roikkumaan itseään vanhempien Urpon ja Rauskin seurassa. Joskus hän on edelleen se teinipoitsu johon kaverukset törmäsivät, silloin joskus.
No, entäs Rauski sitten, joukon keskimmäinen? Itsenäisyydessään niin hellyydenkipeä hörhö, jolle herkistely ei ole vierasta jos siitä ei turhan moni tiedä. Urpon ykkösystävä aikojen alusta, Tuopin elämä olisi päättynyt jo ajat sitten ilman häntä.
Ja Urpo. Perheenisänä kaavoihin kangistuneelle koitti kerran vapaus. Vaan ei ilmainen vapaus, siinä meni mukana niin paljon arvokasta, rakasta ja hyvää. Eniten muutoshaluinen, siksi harvoin näkee samoissa vaatteissa, samoja koruja tai muuta. Ei suostu muottiin mutta rakkautta pitäisi saada. Vaikein selittää, määritellä, kuvailla, Rauskille ja Tuopille hyvin rakas.
Ja minä hullu nämä kolme rakastani laitoin itsemurhaa suunnittelevan taksikuskin kyytiin. Voi minua! Itsemurhaa suunnittelevan taksikuskin, joka oli päättänyt tehdä sen sinä yönä, siihen aikaan, siinä paikassa, siten. Välittämättä siitä ketä olisi kyydissä tai olisiko autossa vain hän, kuski.
Mitäpä olisi trioni voinut tehdä kun taksikuski kiihdytti autonsa hurjaan vauhtiin ja loppu tuli niin pian? Miten olisin erästä auttamaan tullutta voinut varottaa, tulisi työssään tänä yönä törmäämään veljeensä ja tämän ystäviin? Siinä ei paljon kysellä: "Mitäs sinä täällä tähän aikaan?"
Vaan nyt olen viimeisetkin sivut jo tulostanut, allekirjoittanut ja lisännyt omalle paikalleen. Enää ei voi tehtyä tekemättömäksi saada, eihän muutenkaan kuolleita takaisin saa. Tietysti nyt joku ajattelee että revi sivut pois ja kirjoita jotain muuta - mutta ei, eihän se niin vaan käy.
Suruni on suunnaton, en olisi uskonut että näin surkea olisi olo! En minäkään aina näitä mun kummajaisiani ymmärtänyt mutta rakastinpa sentään, enemmän ku itse älysin ennen tätä hetkeä.
Tähän en nyt runoile vaan saatte jotain muuta... Ehkäpä ette saa näistä mitään irti mutta mulle merkitsevät paljon... Oli vaikea valita jokaiselle top5 ja sen takia otinkin näitä "ei nyt ihan parhaita vaan hyviä kummiski"-osastolta.
TUOPPI (9.2.1982-10.2.2007)
"Ehä mie voi mittää semmosii tehä ku ei mulla ole millä paistaa. Aurinko tuskin suostuu semmosiin palkatta!" (1997)
"Ookkonää kaheli? Ei tulis mieleenkään ku muutenkii oon ihan sukka. Tennissukka, en minä mikää villasukka, ne on kivemmat jalassa!" (2006)
"Ronkeli ja ronkeli! Oot, kuule, ite ronkeli! Rutistelet niitäkii tomaatteja nii että sitte ne ainaki on huonoja ku eivät sulle kelpaa, hitsin nirso nipertäjä!" (2000)
"No voi sen hinketti! Vai sanoisinko - hintti! Pusipusi Paavo!!" (2006)
"No nythän se määääää-ääää-ääää muistan mitä mun piti sulle sanoo sillon 8.10.1999 klo 2.17... Pää kii tai saahaan turpaan! Vaan niinhän siinä kävi... Sori!" (2007)
RAUSKI (1.12.1968-10.2.2007)
"Urtsi-bum, Urtsi-bum-bum! Ja kaikki mukaan...!" (2004)
"No vie nyt ne sukat sinne kellarii ni päästään pissalle! Oho - hyss...! (äänettömästi Urpolle:) Pizzaa ja bissee!" (2007)
"Voe voe voe voe voe voe voe, ehän ihminen luonnosta mitää vie! Jos ny vähä valehellaan... Hella - nonni, sehä mun piti pestä! Mie jo ihmettelinkii mitä siellä päässä nyt nii kolisee mutta sehä oliki se hella, se hella, hella!" (1999)
"Mmmoouuuurrrr miaaauuuuuhh... Sihinsähin miuh mauh - siinä mun operaatio onokaatio - eiku toi mikäsenyon... Inspiraatio? Eäh... Integraatio?! EIIIII ku... Emmentaalio? IMITAATIO! Siinä se! Siinä mun operaatio imitaatio! Mato. IIIIK!!" (1999)
"Urpo, Tuoppi... Mua pelottaa! Jos tää ny on meidän loppu ni... Kiitti kaikesta pojat, olitte ihania! Mie rakastan teitä!" (2007)
URPO (17.7.1964-10.2.2007)
"Sikanautailijat tulee - hyökkäykseeeeeen...!!" (2002)
"Ah, armas Sheridan! Mikä tulipalo! VAU!!" (2005)
"Jää! Näin käsken! Jos nää nuolet mun kultaista kruunuani, saat esiintyä Tarjan kanssa Tiernapojissa - jos vaan älyäisit lopettaa tuon nai... öh... Nauramisen!"
"Sooo, Sheridan! Jos Haloo-Tarja näkee ton sun luomuksesi ni SITTEN itke..." (2005)
"Jösses, nysse tulee. Juna, nääs. Nääs! Hitsi...! Onneks päästään kotiin!!" (2003)
Kiitos, Urpo! Kiitos, Rauski! Kiitos, Tuoppi! Hei hei! (huokaus) :(
Mitähän seuraavaksi kirjottais...?
~*=Romuilijatar=*~
Vastaukset 2
Vanhimmat
On tuo jokseenkin aika normaalia. Tai siis, ehkä sanon noin vaan koska oma tekstini sai kyyneleet valumaan.
Kun on jotain niin pitkään kirjoittanut, niin kyllähän niistä tulee sitten kovinkin rakkaita. Itsellä ei tosin ole ihan samanlaista kokemusta, eli en itkenyt hahmojen lähdon takia, vaan dialogia, jossa hahmojen välinen vahva side väistämättömästi purkautuu.
Outoja nämä kirjoittajat ;-)
Olen seuraillut tätä palstaa jo jonkin aikaa ja nyt vasta uskaltauduin vastaamaan, kun oli aika erikoinen viesti :-)
LÖYSINPÄS!!
Muutama klassikoksi muodostunut one-liner näistäkin löytyy...........
Mutta kuka ihme on tuo ROMUILIJATAR?!! Mistähän hänet löytäisi?