Olen kuullut tuttavien sanovan esimerkiksi laskettelusta heidän olevan lajin aktiiviharrastajia, vaikka rinteessä käydään vain kerran, pari talvessa.
Onko tanssiharrastuksessakin samanlaista suhtautumista? Pidetäänkö sitä itseään kovanakin harrastajana, jos tanssitreenit on kerran viikossa ja lavoilla käydään muutama kerta kuukaudessa?
Tiedän, että täälläkin paljon kantaa ottava eräs vanhempi herrasmies voi syystä pitää itseään aktiiviharrastajana, mutta kuinkahan moni palstoilla miltei "pro" (omasta mielestään) tosiasiassa harrastaa tanssia vain satunnaisesti?
Onko tanssiharrastuksessakin samanlaista suhtautumista? Pidetäänkö sitä itseään kovanakin harrastajana, jos tanssitreenit on kerran viikossa ja lavoilla käydään muutama kerta kuukaudessa?
Tiedän, että täälläkin paljon kantaa ottava eräs vanhempi herrasmies voi syystä pitää itseään aktiiviharrastajana, mutta kuinkahan moni palstoilla miltei "pro" (omasta mielestään) tosiasiassa harrastaa tanssia vain satunnaisesti?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Missä sinun rajasi sitten menee sille, että voi sanoa olevansa aktiiviharrastaja? Mitä kriteereitä aktiivinen harrastus sinun mielestäsi pitää sisällään?
Kyllä minusta esim. kerran viikossa treenit 1-2 krt/vko tanssit kuulostaa ihan aktiiviharrastukselta. Monelle perheelliselle ja työssäkäyvälle enempi ei edes ole mahdollista. Tuleehan siinäkin yhteensä harrastuksen parissa tuhrattua tunteja viikottain 6-10?
Minusta satunnaisesti tanssia harrastava voisi olla vaikka tyyppi, joka käy viiden viikon alkeiskurssin ja sen jälkeen n. kerran kuussa lavalla.. jos sitäkään. Tai esim. käy kesäkaudella lavoilla, mutta ei tanssi talvisin lainkaan.
Kun harrastin aktiivisesti kilpatanssia (toistakymmentä vuotta), niin tiukimpaan aikaan treenattiin kaksi kertaa päivässä, kaksi tuntia kerrallaan, kuutena päivänä viikossa. Päälle tietenkin vielä kuntosali yms.
Nykyisin menee enää kolme, neljä kertaa viikossa parin tunnin leppoisat treenit ja päälle sitten lauantaitanssit jossakin hupipaikassa.
Kun tunnen suuren osan näistä tanssipalstojen friikeistä ja tiedän heidän taustansa, tanssitaitonsa ja treenimääränsä, niin usein huvitan itseäni lukemalla heidän asiantuntijavuodatuksiaan milloin mistäkin tanssista.
Jokainen tosissaan tanssia harrastanut tietää, että alle viiden vuoden tiukkaa treeniä ei tanssista tiedä kovinkaan paljon muuta kuin ehkä teoreettisia höpötyksiä, joita ei itse pysty soveltamaan käytäntöön.
Tanssiharrastus on onneksi siitä armelias laji, että ihminen itse on käytännössä sokea omalle tanssitaidolleen. Kun hirveästi viuhtoo menemään, niin itsestä tuntuu kyllä, että "olen aivan huippu", vaikka ulkopuolisin (kokeneen tanssijan) silmin näkee, että siinä taas joku ei osaa edes perusasiota, mutta kohta esiintyy netissä kaikkitietävänä guruna. No, siinä ei sinänsä tietenkään ole mitään pahaa, huvittavaa se vain on.
Tanssiharrastus on melkein parasta (henk. mielipide), mitä ihmisellä voi olla, mutta oman osaamisensa edessä kannattaa olla aika nöyrä. Kysymyksessä on harrastus, jossa lopullista päämääräänsä (täydellistä liikettä) ei saavuta koskaan, sitä kuitenkiin tavoittelee aina uudelleeen ja uudelleen miljoonia kertoja. Melkein sen aina saavuttaa, mutta vain melkein.
" Kun harrastin aktiivisesti kilpatanssia (toistakymmentä vuotta), niin tiukimpaan aikaan treenattiin kaksi kertaa päivässä, kaksi tuntia kerrallaan, kuutena päivänä viikossa. Päälle tietenkin vielä kuntosali yms."
Jos olit tuolloin esimerkiksi opiskelijastatuksella, niin tuon harjoittelun toteutuksen vielä ymmärtää.
Normaalille päivätyössäkäyvälle ihmisille kaksi kertaa päivässä per 2 h kerta on melko vaativaa sovittaa työn oheen. 4 h kerta onnistuu paremmin, jos ei ole perhettä tms. velvollisuuksia,joskin noin pitkän treenirupeaman järkevyys ainakaan koko ajan täysillä tehoilla on kyseenalainen.
"Jokainen tosissaan tanssia harrastanut tietää, että alle viiden vuoden tiukkaa treeniä ei tanssista tiedä kovinkaan paljon muuta kuin ehkä teoreettisia höpötyksiä, joita ei itse pysty soveltamaan käytäntöön."
Uskallan väittää, että tuo riippuu lajimäärästä. Jos treenaat 5/10 eri tanssia, niin noissa kehittymiseen menee varmasti 5 v.. Yhtä tai kahta tanssilajia tosissaan treenatessa ei mene noin pitkään saavuttaa merkittäviä tuloksia, jos on pohjimmiltaan lahjakas.
"Tanssiharrastus on onneksi siitä armelias laji, että ihminen itse on käytännössä sokea omalle tanssitaidolleen. Kun hirveästi viuhtoo menemään, niin itsestä tuntuu kyllä, että "olen aivan huippu", vaikka ulkopuolisin (kokeneen tanssijan) silmin näkee, että siinä taas joku ei osaa edes perusasiota, mutta kohta esiintyy netissä kaikkitietävänä guruna."
Viuhtomisesta en tiedä, kuuluuko tuo johonkin tanssilajiin. Itse en ainakaan tunnista tuon perusteella kyseistä tanssilajia. Sokeudesta omalle tanssitaidolle tiedän sen verran, että jos ei koskaan näe itseään tanssimassa ja vertaa suoritustaan ns. parempiin tanssijoihin, ei voi kehittyä, kun ei tiedä, minkä näköistä tanssin pitäisi olla.
"Tanssiharrastus on melkein parasta (henk. mielipide), mitä ihmisellä voi olla, mutta oman osaamisensa edessä kannattaa olla aika nöyrä."
Tässä olen täsmälleen samaa mieltä. Nöyryys opettaa myös kunnioittamaan niitä kenties heikompia tanssijoita, joiden tietää tekevän parhaansa kykyjensä mukaan. Mieli ei tee arvostella näitä ainakaan julkisesti, kun tietää, millainen rääkki on saavuttaa edes jotain tuloksia tanssissa.
"Kysymyksessä on harrastus, jossa lopullista päämääräänsä (täydellistä liikettä) ei saavuta koskaan, sitä kuitenkiin tavoittelee aina uudelleeen ja uudelleen miljoonia kertoja. Melkein sen aina saavuttaa, mutta vain melkein."
Kaikki eivät saavuta, vaikka kuinka treenaisivat. Tuo on täyttä utopiaa. Jotta pääsee tavoitteessaan perille, pitää olla paljon lahjoja, kestävä fysiikka ja aloittaa riittävän varhaisessa iässä, jottei aika lopu kesken.
Siltihän sitä voi käydä treenaamassa ja kisaamassa. Hauskanpitoa on tuokin, vaikka ei ole kokoajan verenmaku suussa.
Ilmoittaudun aktiiviseksi harrastajaksi, kun käyn tansseissa 1-3 kertaa viikossa. Edes tanssin perusasioita en varmaankaan osaa, enkä niihin pahemmin ole perehtynyt. Minulle riittää, kun tanssi on kivaa ja vieläpä jos saan saman tunteen tanssitettavallenikin. Se miltä tanssini näyttää on aivan saman tekevää, kun vaan tanssitettavat kokevat sen miellyttäväksi koikkaroinniksi. Minulla on suorituspaineita aivan riittävästi työ ym. asioissa, joten en niitä tanssista ota. Kilpatanssi on hieno harrastus ja kunnioitan sitä harrastavia. Minusta myös se on kunnioitettavaa, kun osaa nauttia tanssista vaikkei siitä mitään tiedä.
Juuri noin kun kaikki muutkin lavoilla koikkaroivat ajattelisivat, niin kaikilla olisi mukavaa. Toisten ja omien tanssitaitojen kritisointi sekä ihmisten luokittelu osaamisen, ulkonäön ja iän perusteella happamoittavat turhaan tanssilavojen ilmapiiriä. Lavatanssit ovat koko kansan yhteistä viihdettä, eikä sinne pitäisi mennä samalla asenteella kuin harjoitussalille.
Varsin vähän kai noiden seikkojen vuoksi valittamista on ilmennyt.
Sensijaan joidenkin yksilöiden tai jopa ryhmien aikaansaattamasta muiden tanssijoiden häiritsemisestä omalla toiminnallaan joko tietämättömyyden, taitamattomuuden tai piittaamattomuuden vuoksi kyllä on tyytymättömyyttä ilmaistu.
Ja aivan aiheesta näin on tehty. Nuo häiriöt nimittäin ovat usein ihan todellista vaaraakin aikaansaamassa eivätkä vain pelkkää haittaa viihtyvyydelle tuottamassa.
Tanssia saa kukin juuri sillä tavoin kuin haluaa, kunhan ei ole sillä omalla tavallaan toimiessaan estämässä muita samassa tiloissa toimivia saamasta näille yhtä lailla kuuluvaa tanssinautintoa.
Edellä kerrottiin hyvästä asenteesta miten voi viihtyä ja nauttia tanssista.
Eihän kukaan ottanut kantaa onko heillä tilaa tarpeeksi vai ei kai he tarkoitti alunperinkin että sopeutuvat "taitoineen" siihen tilaan mikä on käytettävissä.!
Tähän kohtaan "humppajuntin" viestissä vastasinkin: "...Toisten ja omien tanssitaitojen kritisointi sekä ihmisten luokittelu osaamisen, ulkonäön ja iän perusteella happamoittavat turhaan tanssilavojen ilmapiiriä..."
Siis, että kritisointi ei yleensä juuri noihin seikkoihin kohdistukaan (paitsi, kun katsotaan aiheelliseksi arvostella esim. jotakuta tiettyä nimimerkin haltijaa), vaan...
"Minulla on suorituspaineita aivan riittävästi työ ym. asioissa, joten en niitä tanssista ota. Kilpatanssi on hieno harrastus ja kunnioitan sitä harrastavia. Minusta myös se on kunnioitettavaa, kun osaa nauttia tanssista vaikkei siitä mitään tiedä."
Olen täysin samaa mieltä. On hienoa, että ihmiset nauttivat omasta tanssimisestaan, osasivatpa sitten hyvin tai huonosti. Juuri niin sen kuuluu ollakin. Olisi järjetöntä harrastaa jotakin innolla, jos ei nauttisi siitä.
Jos luit kirjoitukseni rivien välistä jotakin kritiikkiä tai muuta vastaavaa näitä harrastajia kohtaan, niin luit väärin.
Mutta myönnän vilpittömästi, että joskus saan näppyjä kun luen asiantuntijoina esiintyviä omatekoisia tanssiguruja, joiden oman osaamisen tiedän olevan vähintäinkin heikoissa kantimissa. Täällä heitä on vähemmän, mutta tanssinetti on pullollaan näitä joka-tanssin-neuvojia, jotka puhuvat sujuvasti aivan puuta heinää mistä tahansa tanssista.
Siis jakavat tanssiteknistä disinformatiota niin, että näppäimistöt paukkuu. Jos yrität oikaista heidän harhojaan, niin saat kimppuusi koko harhaanjohdetun friikkijoukon ja viimeistään siinä vaiheessa Matti Jokinen sulkee suusi deletoimalla kaikki kirjoituksesi.
Mutta samapa tuo, pääasia, että viihtyvät keskenään.
Vaikken tanssin tekniikasta olekkaan kiinnostunut niin tanssin sosiaalisista ulottovuuksista olen. Pyrin tanssimaan muut huomioon ottaen ja tanssitettavalleni miellyttävää liikettä tarjoten. Meillä tanssijoilla on vain hyvin erilaisia konsteja päästä päämääräämme, toiset haluavat käydä kursseja ja jopa hieman kilpaillakkin. Saattaisinpa minäkin toisenlaisessa elämäntilanteessa käydä kursseja ym. ei vaan nykyisellään kiinnosta. Koen tanssimisen ja tansseissa käynnin kivaksi rentoutumis konstiksi, enkä halua siitä suorituspaineita ottaa. Niin ja eipä kaikki edes hae tanssinautintoa, osa hakee hetken ja osa pitempiaikaista seuraa. Seuranhausta omakin tansseissa käyntini alkuun lähti. Seuraa en nykyisellään tansseista hae se aika on ohi ja sen ajan seurauksena minulla on vaimo sekä kolme aivan mahtavaa lasta, joista vanhin harrastaa tanssia omalla tavallaan. On ollut mielenkiintoista huomata miten eritavoin ihmiset toimivat tanssinautinnon saavuttamiseksi. Tämä kaikki vuodatus kilpatanssijalle, joka ei mielestäni ole ymmärtänyt miten erilaisilla päämäärillä porukat voivat tanssimassa olla ja lukea itsensä aktiivi harrastajiksi.
Taisinpa juuri mollata sinua toisaalla aivan turhaan. Tuo kaikki tietävyys tuntuu olevan ajan ilmiö, eikä todellisia osaajia ymmärretä. Minulle tanssiminen ja todellinen osaaminen on vain asioita joita en kokemuspohjallani pysty hahmottamaan. Hymyillään tansseissa kun nähdään. Sinä katselet, kun minä menen yksinkertaista jumputustani ja minä hymyilen kun sinä meet omia minusta aivan liian vaikeita kuvioitasi.
Vaikea sitä on eksaktisti määrittää, kuka on aktiivi harrastaja ja kuka satunnainen, koska mitään selkeää rajaa ei ole. Käsite on siis hyvin liukuva, mielipiteisiin perustuva, suhteellinen ja henkilökohtainenkin. Kerran kuussa tansseissa käyvä voi pitää itseään aktiiviharrastajana. Toinen, joka käy tansseissa joka viikonloppu ja kerran kaksi viikossa vielä treeneissä, voi pitää edellistä puolestaan satunnaisena harrastajana.
Ja ylipäätään, onko asialla jotain väliä?
Henkilön määritelmänä aktiivinen tarkoittaa sellaista, joka tekee jotakin tai käy jossakin usein. Se mikä on usein, onkin sitten täysin tulkinnanvaraista ja kunkin itse määriteltävissä. Minä käyn tanssiseuran treeneissä kerran viikossa ja myös lavalla kerran viikossa. Pidän itseäni lavatanssien harrastajana, mutta tuota aktiivi-sanaa en ole koskaan itseni kohdalla edes ajatellut. En koe kuitenkaan olevani vain satunnainen harrastaja, koska harrastus on säännöllistä. Satunnainen on minun mielestä sitä, että käydään harrastamassa epäsäännöllisesti joskus.