Lumisia kuusia kahtapuolen
ja musta tie.
Sinä ajatuksissani,
kaiken välissä.
Taivas harmaasuomuinen
kuin kalan kylki.
Toisin on kesällä:
Lehtevät puut joen rannalla
ja harson peittämät tuomet,
lintujen nopea laulu
ja sinä mukana
ja sinisenä hohtava taivas.
Tai eilinen tv-ohjelma,
jossa mies pesee tukkaa,
naisen tukkaa,
ehkä rakastetun.
- Mutta sinä olit mukana.
ja musta tie.
Sinä ajatuksissani,
kaiken välissä.
Taivas harmaasuomuinen
kuin kalan kylki.
Toisin on kesällä:
Lehtevät puut joen rannalla
ja harson peittämät tuomet,
lintujen nopea laulu
ja sinä mukana
ja sinisenä hohtava taivas.
Tai eilinen tv-ohjelma,
jossa mies pesee tukkaa,
naisen tukkaa,
ehkä rakastetun.
- Mutta sinä olit mukana.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ensimmäinen säkeistö siivittää kulkua luonnossa,
muistoissa - niissä hetkissä kun rinnalla kulki
rakas ihminen.
Kummallisinta on se, että kun luonnon hiljaisuus
kirvoittaa menneen ajan, menneen rakkauden, on
kuin se heräisi uudelleen hiljaisuudesta
henkiin.
Toisessa säkeessä väkisin lumen ja kylmän
taivaan alla, palaa ajatus kauniiseen kesään -
häneen ja tuomien kukintaan, vaikka lumi on kaiken päällä.
Kolmas säe vain myötäilee sitä, kun palaat
kotiin, katsot TV:tä ja käyt päivällisiä
muistoja uudelleen mielessäsi läpi, kun sieltä
tulee eteen kahden ihmisen kohtaus ( muistojesi
hän ja sinä )
Näin minä tämän tulkitsin, mutta voinhan olla
aivan väärilläkin jäljillä.
Mutta, muistojen herkkää ja toisaalta kaipaavaa
läpikäyntiä.
Sinähän luet minua jo kuin avointa kirjaa, vaikken mihinkään salakirjoitukseen pyrikään, pikemmin selkeyteen.
- Pitäisikö ehkä sekoittaa tekstinsä hämäräksi, niin kuin nykyään on tapana, että se näyttäisi syvälliseltä?