Käyn aina silloin tällöin käyttämässä kaverini koiraa ulkona, kun hän on töissä. Tämä koira on noin 24-viikkoinen ja rodultaan saksanpaimenkoira. Ongelma on, että kun ulos vien sitä, niin alkaa välittömästi housunlahkeista puremaan, sekä ihan repimään. Mihkään en voi kävellä, kun se siis ihan repii housujani, välillä tarttuu myös hihaan ja yrittää repiä takin päältäni. Mikään keino, jonka tiedän, ei auta, yltyy vaan. Olen poskikarvoista, niskasta, ja kuonosta ottanut kiinni, katsonut koiraa silmiin, sanonut jyrkästi ei, selättänyt sen, mikään ei auta. Onko teillä neuvoja? Eilen muuten sai revittyä housuista niin, että lensin ja nyrjäytin nilkkani, että kivat kaverilleni!
Mitäs nyt?
viuhku
8628
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
on pentu joka tekee tota ja oon vaan kattonu taivaita kun rupee repiin,lopettaa kyllä..tietty menee aikaa että lopettaa kokonaan..on kyllä vähentyny paljon jo=)oisko mahdollista saada joltain kouluttajalta apua?jos omat keinot loppu..
mulle sanottiin tosiaan pentukurssilla että lopettaa,kun huomaa ettei saa huomiota sillai..
Luulisin, että pentu ajattelee leikkivänsä, kun toimii noin. Mitenkähän jos yrittäisi keksiä sille jotain muuta kivaa ennen kuin se ehtii aloittaa tuon, esim. tykkäisikö se hakea frisbeetä tai leikkiä jonkun muun koiralle tarkoitetun lelun kanssa. Kun enimpiä energioitansa on saanut purettua, niin onnistuisikohan nätisti kävelykin paremmin...?
eli sitten vasta liikkeelle kun rauhoittuu eli selkä koiran suuntaan ja seisot vaan ja odotat kunnes rauhoittuu ...kaiken muun kerran koira ottaa leikiksi.
Ongelmana tässä on se, että repii lahkeestani, ja on saanutkin revittyä housunlahkeitani repaleisiksi.
Mitä sanoo se koiran omistaja?
Eikö se nyt olisi ensisijainen jolta sinun pitäisi apua kysyä.
Minä jotenkin kauhistuin tästä tekstistäsi sen vuoksi että omaa koiraani käy myös ulkoiluttamassa ystäväni ja en missään tapauksessa haluaisi että hän alkaa selättelemään koiraa tai niskavilloista tarttumaan. Herranen aika.
Sido se vaikka tolppaan kiinni siksi aikaa kun rauhoittuu jos ei ystäväsi osaa mitään neuvoa antaa.
Itse pidän kauheasti koirista, mutta tuo koira on pahin, mitä olen nähnyt. No, omistaja vaan sanoo: Koeta sitä ja tätä, ei pahemmin ota kantaa siihen. Siis, en nyt revi enkä satuta sitä koiraa kumminkaan. No, omistaja teki sellaista että kun koira pissasi sisälle, niin otti kovan otteen niskasta ja raivosi sille, että koira itki kunnolla, sanoin hänelle että EI EI EI, sehän on vasta pentu ja kun pennunn ottaa, pitäisi vaan tottua, että tollasta sattuu. Kerran mainitsin eläinsuojeluviranomaisista ja hän suuttui siitä, sanoo osaavansa kaiken
Itse olen tätä mieltä: Pitäisi vähän omistajan katsoa itseensä... Ottaisivat vaikka yhteyttä ongelmakoirakouluttajaan!
Poikani koira, Hovawart-uros, oli nuorena välillä samanlainen, varsinkin kun innostui. Piti yrittää rauhoittaa tilanne ja kiinnittää huomio muualle.
Aina ensin otin koiran vierelle ja käskin istumaan.
Sai istua niinkauan, että rauhoittui.
Kun lähdette ulos ja jos alkaa näykkimään vaatteista, pysähdy ja laita koira istumaan.
Kun istuu, kehu.
Lähdette uudelleen liikkeelle. Jos taas alkaa näykkimään, pysähdy.
Pikku hiljaa koira oppii, että tuolla käytöksellä ei pääse kävelylle.
Vaatii kyllä systemaattisuutta ja kysyy hermojakin, mutta tuo tapa on kitkettävä pois.
Joku kritisoi näitä:
''Olen poskikarvoista, niskasta, ja kuonosta ottanut kiinni, katsonut koiraa silmiin, sanonut jyrkästi ei, selättänyt sen, mikään ei auta.''
Noinhan pitää tehdä, jos repii vaatteista eikä muuten tottele. Koiran on ymmärrettävä, että koira ei ole pomo, sinä olet pomo silloin kun viet sen ulos. Toivottavasti koira ei ole kotonaan pomo. Uros on kovempiluonteinen, vaatii jämäkkää ja systemaattista koulutusta.
Kehumista hyvistä suorituksista kannattaa harrastaa, namipala kehujen lisäksi.
Jos koira tykkää kepeistä, tms., sellaisen voi antaa suuhun, kun lähdette kävelemään.
Itse kokeilin viime kesänä Hovawart-poikaamme tuota selän kääntämistä koiralle (jätin sen huomiotta), kun riehui. Se todella tehosi. Mutta poika on jo vanhempi ja viisaampi. Nuorempana sai välillä riehumiskohtauksia, silloin ei selänkääntämisellä ollut mitään tehoa.
Olen samaa mieltä, että omistajan pitäisi kiinnittää huomiota koiran koulutukseen, oikeanlaiseen koulutukseen. Saksanpaimenkoirauros ei välttämättä ole helpommasta päästä, mutta hyvällä ja sitkeällä koulutuksella siitä tulee kunnon koira.
Oletko kysynyt, näykkiikö koira myös omistajansa vaatteita? Siitä on voinut tulla tapa.
Jos ei, sitten koira testaa sinua - testaa, kumpi teistä määrää.
Sinä voit myös määrätä hyvällä, elikkä kehumalla ja taputtamalla. Pidä pääsi, älä anna koiralle periksi, jos olet eri mieltä.
Tajuaa, että käyttäytymällä kunnolla, saa kiitokset ja lelun/namin/jotain hauskaa.
Tuli mieleeni, että koira varmaan tarvitsisi enemmän virikkeitä, leikkiä ja juoksua - ja koirakavereita. Pennulla on valtavasti energiaa.
Kun pahimmat energiat on purettu, käyttäytyykin rauhallisemmin.
Pistää mietityttämään tuo, että koira ei ole sinun ja sinä sitä joudut komentamaan.. En vain henk.koht. pidä ajatuksesta, että joku reuhtoisi minun koiraani ja tästä syystä en sitä annakaan kenenkään vietäväksi, ennenkuin olen itse varma, että se toimii hyvin. Omistajakin tuntuu olevan melko tiukka noin nuorelle koiralle, tuo pissausjuttu jo paljastaa paljon....
Ensinnäkin, taistelutahtoinen koira vaan saa hurjat lisäkierrokset, kun siihen käydään "kiinni", siis otetaan niskasta, poskista, selätellään (jota en IKINÄ suosittele kenellekään, on 80-luvun koulutusmetodeja ja oikeaa hyvää suhdetta koiraan ei sillä luoda, sanokoon kuka vain mitä vain, nimim. been there done that, 80-luvulla...).
Pentu on varmaan aika energinen ja kaipaa hurjasti enemmän aktiviteettia, eikä ilmeisesti sitä nyt riittävästi saa. Nenätyöskentelyn opettaminen ja aivotyö on äärettömän tärkeitä, koska ne väsyttävät ja myös rauhoittavat koiraa.
Jos sinä sitä ulkoilutat, kokeile, kuinka se innostuisi etsimään esim. nameja tai leluja. Pelkkä lenkitys ja riehuminen ei koiralle riitä, se tarvitsee myös aivotyötä, muuten siitä tulee ihan hurja ADHD-napero.. :)
Koita ehtiä ennen kuin repimishepuli alkaa ja ala leikkiä sen kanssa vaikka köysilelulla. Tai itse "rykäisisin kurkkuani selväksi" kovaa (nopea, kova rykäisy) ja kääntäisin selkäni, kun rauhoittuu, jatkat matkaa rauhassa ja sitten leikit sen kanssa.