MINUN 6-V TYTTÄRENI ON ESIKOULUSSA PÄIVÄKODISSA. HÄN ON AINA OLLUT SAMASSA PÄIVÄKODISSA NYT 1,5 VUOTTA JA VALTAOSA LAPSISTA TUTTUJA SEKÄ HOITAJAT SAMOJA. TYTTÄRENI RAKASTAA KOTIPÄIVIÄ, KOSKA TEKEMISTÄ KOTONA JA KAVEREITAKIN LÖYTYY. LAPSENI EI OLE HALUNNUT KUIN PAKOTETTUNA (KÄYN TÖISSÄ) LÄHTEMÄÄN ESIKOULUUN ENÄÄN MONEEN KUUKAUTEEN. HÄN INHOAA OLLA SIELLÄ,EI OLE OMIEN SANOJEN MUKAAN KAVEREITA EIKÄ MUUT OTA LEIKKIIN. PARAS KAVERI LOPETTANUT TÄSSÄ PÄIVÄKODISSA. OLEN USEASTI KESKUSTELLUT HOITAJIEN KANSSA ASIASTA. EI OLE TULLUT SELKOA ASIASTA. EHKÄ LAPSENI KOKEE ASIAT HUONOKSI,JA AIKUISET EIVÄT SITÄ HUOMAA. TYTTÄRENI HOITAJIEN MUKAAN KILTTI JA MUKAVASTI KÄYTTÄYTYVÄ PÄIVÄKODISSA. ASIASTA TULLUT ISO ONGELMA KUN EI JOKA AAMU JAKSA ASIASTA TAISTELLA, OLEN OLLUT 2KK.SAIRASLOMALLA JA TYTTÄRENI OLLUT PALJON KOTONA VAIN SILLOIN TÄLLÖIN PÄIVÄKODISSA LYHYEMPIÄ PÄIVIÄ. NYT TÖIHIN PALUU JA TYTÄR KAPINOI JA MINULLA PAHA OLO KUN EN OIKEIN TIEDÄ MISTÄ KIIKASTAA. TUNTUU KAMALALTA KUN ESIKOULUUN MENO KIELTEISYYS ALKAA JO EDELLISENÄ ILTANA. TYTTÄRENI KÄRSII VARMASTI KAVERIPULASTA ESIKOULUSSA?KOTONA USEITA KAVEREITA.ONKO KOKEMUKSIA JA NEUVOJA MITEN PARHAITEN SELVITTÄISIN ONGELMAN
esikoulu inho
NUPPU2
6604
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hoitajat eivät nyt jostakin syystä huomaa että tyttöäsi kiusataan. Meillä oli samanlainen tilanne(olen sieltä toiselta puolelta,hoitaja)Pyysimme äitiä kyselemään miksi? kysymyksiä, ja paljon. Lopulta selvisi,kun olimme salaa tilannetta tarkkailleet, että lasta kiusattiin senvuoksi,koska hän pomotti toisia. Siksi häntä ei enää huolittu mukaan. Hän määräsi koko ajan, miten pitää leikkiä,kuka ja kenen kanssa.
Puhuimme asiasta kaikkien lasten kanssa ja vihdoin alkoivat leikit sujua, lapsi pääsi mukaan.
Siis...leiki hetkiä hänen kanssaan,ja ala siinä kyselemään,kyllä hän vastaa, jos on kiusattu/kiusaaja.
millainen olisi sellainen esikoulu mihin haluisit ja olisi mukava mennä? Millaisessa esikoulussa ois kivaa? Näin varmaan selviää jos lasta kiusataan tai jos syynä onkin jokin muu asia.
se, että kun tyttäresi on vain silloin tällöin siellä ryhmässä mukana, mukaan on todella työläs päästä. Kaverin tai kaveriporukan löytäminen ei tapahdu ihan hetkessä. Tuon ikäisillä on jo usein ryhmissä omat sosiaaliset suhteensa ja leikkivät mielellään samojen lasten kanssa. Jos joku on pois jonain päivänä, etsitään toisia kavereita ja leikki jatkuu toisen kanssa ehkäpä myös jatkossa. Ja kun kivat leikit on kesken tai keksitty toisen ystävän kanssa, siihen uutena pyrkivä voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi. Niinhän se aikuisillakin vähän on, uuden työpaikan porukkaan kestää päästä sisälle, samoin toisten aloittamiin projekteihin.
Ryhmään pääseminen edellyttäisi säännöllisyyttä ryhmään osallistumisessa ja toisaalta niiltä ryhmän aikuisilta auttamista mukaan leikkiin toisten kanssa.
Huomasin itse lto:na toimiessani, että ne lapset, jotka tulivat aina aamun yhteisten leikkituokioiden jälkeen, tai tulivat vain muutamana päivänä viikosta, eivät tahtoneet oikein löytää kaveria päivän aikana itsekseen. Lapset olivat jo valinneet leikkikaverinsa ja aloittaneet omat leikkinsä, syventyneet omiin juttuihinsa. Joten tein päätelmän, että yhdessä päivän aloittaminen on järkevää ryhmässä kaikkien kannalta monesta syystä. Samoin säännöllisyys lapsen elämässä myöskin monesta syystä.
Tämä nyt vain yhtenä ajatuksena mukaan.
Kiitos teille, jotka vastasitte. Olen jutellut tyttäreni kanssa ja suurin ongelma tuntuu olevan kaverin puutteesta, tämänikäinen haluaisi varmasti ns.parhaan kaverin, mutta sitä ei ole. Päiväkodin hoitajat sanoo,että tyttärelläni kuitenkin aina jokin kaveri ulkoleikeissä ym. ja ehdottomasti häntä ei kiusata ja eikä ole itse kiusaaja.Ymmärrän sen,että nyt 2 kk aikana kun tyttöni ollut usein kotipäivillä ryhmästä jää helposti pois, mutta syksyn ja edellisen kevään aikana tyttäreni päivittäin hoidossa ja tilanne oli jokseenkin sama ajoittain ja silloin kun parempi niin kaveri oli jonka kanssa leikki ns.säännöllisesti. Olen puhunut paljon tyttärelleni siitä että voi leikkiä muidenkin kuin tietyn kaverin kanssa ja esikoulussa varmasti lasten kanssa puhutaan samaa asaa. Voihan olla,että ns.parhaan vakileikkikaverin samasta esikoulusta lähtö vaikutti pahentavasti tilanteeseen. Tai sitten tyttäreni vain yksinkertaisesti on kotona viihtyvää tyyppiä vaikka rakastaakin kaikenlaista puuhailua ja viihtyy kotioloissa toisten lasten kanssa erinomaisesti ja saa helposti kavereita, jotenkin esikoulu ryhmässä nämä asiat vähemmän häntä innostavat ja onnistuvat. Kouluun lähdöstä kyllä puhuu innokkaasti ystäviensä kanssa. Vienpä huomenna tyttöni esikouluun ja kuulostelen taas miten mennyt,mutta täytyy sanoa,että odotan jo kesäkuun alkua, että kesäloma ja syksyllä koulu alkaa, jos tämä valitus loppuisi. Toivon,ettei koulussa jatku sama.
isoissa ryhmissä, vaikka niissä ryhmissä ei sinänsä olisi mitään vikaa. Sinun lapsesi pitää selvästi vähän rauhallisemmasta menosta ja hyvä niin.
Mukavaa kuitenkin, että kavereita riittää kotioloissa.
Toisaalta eipä varmasti mitään traumaa jää, eikä kannata huonoa omaatuntoa kantaa, kun viet lapsesi eskariin, vaikka vastusteleekin. Joskus pitää vaan tehdä, niin kuin elämä sanelee. Töissäkin pitää yleensä käydä, että perhe pyörii, eikä silloin ole oikein vaihtoehtoja.
Hän on ollut kolmevuotiaasta tarhassa ja nyt eskarivuonna on alkanut vasta sanomaan ettei halua eskariin mennä. Hän on hyvin sosiaalinen ja reipas poika, tarhaelämään jo kyllästynyt koska koulua odottaa kovasti. Ymmärrän kyllä hyvin poikaani että viihtyisi paremmin kotona, koska kotioloissa myös aina kavereita ja itse olen todella energinen perusluonteeltani, niin järjestän tekemistä päivittäin (uimahalliin, luistelemaan, hiihtämään, rannalle, pulkkamäkeen, museoon, teatteriin, taidetyöpajoihin, leipomiset, askartelut...)Ja kun hän pitää vapaapäivän eskarista, niin otan usein jonkun serkun tai kummilapsen myös hänelle kaveriksi ja saavat myös he näin "vapaapäivän" arkeen. Toivottavasti keväänne sujuu nyt edes siedettävästi ja kouluun sitten avoimin mielin : )