Mua ei koskaan hyväksytä mihinkään, mä en ole rakkauden arvoinen ihminen. oon just se luuseri jota suositut ihmiset karttaa. en kaipaa mitään säälii, haluun vaan tietää onko kellään samanlailla. Oon yksinäinen, sillä ei kukaan tahdo mua kaverikseen, oon liian syvällinen ihminen toisille 17 vuotiaille. Niitä vaan kiinnostaa kattella "hyvännäkösiä poikia"ja juhlii.Mä olen just päinvastanen. mua ei kiinnosta poikien ulkonäkö enkä tahdo missään nimes men ulos jonnekin keskelle jotain zombie laumoja. Ne on vaan mulle jotain. Eli ei mitään. Enkä mä ole niille mitään,fair enough.ihmiset ei edes kato mua silmiin, sit kattois jos olis tehty 100 operaatioo kasvoihi. ehkä sit mut hyväksyttäisi, olisin just sellanen kuin yhteiskunta tahtoo mun olla. en persoona vaan yks massasta. just sellanen kana kuin lähes kaikki muut. kun oon syvällinen ja oma persoona oon vaan paskaa. Sillai mua kohdellaan. Siksi ei voi avata suutaan julkisesti. Ei voi sanoa mitä tykkää asioista, kun oot vaan friikki. Mäkin tahdon olla yks zombeista, en haluu olla oma persoona. Mäkin tahdon olla hyväksytty ja rakastettu.En halua enään olla se joka miettii kaiken syvällisesti. Itsetunto ihan maassa kun on ihmisille vaan joku arvoton. Se ruma tyttö jonka oli pakko luoda itselleen persoonallisuuden koska muuten sitä ei huomattaisi. Tuli väsättyy jotain sekavaa mut tälläi just tunnen.
...
joku vaan
2433
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Näin se vaan on. Mutta me itse pystymme vaikuttamaan elämäämme omilla valinnoilamme.
Olen sitä mieltä, että kenenkään ei pidä muuttaa itseään toisten mieliksi tai painostuksen vuoksi. Jos kaikki muuttuisivat osaksi massaa, ei täällä koskaan saataisi muutosta ja hyväksyntää. Vaikka sattuukin myös välillä ihan h******sti, silti pidän siitä, että olen itseni, en kukaan muu. Jos haluaa olla joku muu kuin on, kannattaa ehkä ryhtyä näyttelijäksi.
Ystävyyssuhteita on aina helppo tai vaikea solmia. Saat sellaisia ystäviä, mitä haluat saada ja antaitset juuri sellaisia ihmisiä lähellesi, minkä verran olet tehnyt 'töitä' heidän eteensä. Jos ei halua olla jonkun seurassa, ei tarvitse olla. Jos haluaa olla toisen seurassa ja toinen ei halua, ei hän ehkä ole sinulle sopiva ystävä. Jos kaikki olisi helppoa, olisiko tämä elämä elämisen arvoista? Vaikka kaikki olisi vaikeaa, miksi ihmiset luovuttavat? Koska se on niin tuskallista? Jos ihmisillä ei olisi tunteita, elämä ei varmasti maistuisi. Mikään ei tuntuisi miltään. Vaikeuksista voi selvitä AINA. Ja voi vain olla ylpeä, että on selviytynyt, että elää myös niidenkin puolesta, jotka eivät ole saaneet elää kuin kaksi minuuttia. Kaikkeen löytyy syy, oli se sitten hyvä tai huono.
Tunnen itsekin joskus kaikkea sekavaa. Ehkä nyt haluat jopa ottaa kirjoittamasi tekstisi takaisin tai annat sen vain olla ja unohdat... :) On se nuoruus niin ankeaa. Tämä vastaukseni olisi todennäköisesti ankeampi, jos olisin juuri nyt pessimistisellä päällä. Joo, tuli nyt kirjoiteltua jotakin, toivottavasti jakselet, jo viiden vuoden päästä voit elää todella hyvää elämää. Viisi vuotta menee hurauksessa ja ennen kuin toteat ajan kuluneen nopeasti, et ole enää täällä. -_-